Kaalilaatikko: ex-inhokki, uusi suosikki

En ollut syönyt kaalilaatikkoa oikeastaan sen jälkeen, kun muutin pois kotoa. Tuolloin vietin nälkäpäivää aina, kun tarjolla oli kaalilaatikkoa (tai Janssonin kiusausta). Rapiat 15 vuotta myöhemmin satuin rakastumaan kaalilaatikkoon. Kun sen itse tein, vegeversiona tietysti. Oma kehu - tiedän, tiedän...

Tein tätä kohtalokasta kaalilaatikkoa sillä visiolla, että poikamme 2+ vuotta myös söisi sitä. Tai vähintään maistaisi sylkemättä sitä ulos vakiolausahduksen "ei haluu" saattelemana. Tässä tavoitteeni, johon vaikutti vahvasti oma lapsuuden inhoni kyseistä ruokaa kohtaa. Poika söi koko lautasellisen. Ei se ehkä herkkuruokaa ollut, mutta ei kuulunut valitustakaan. Hymyilin. Leveästi.

Liekö salaisuus se, että kaali oli melko pieniksi paloiksi hienonnettua, vaiko sen pehmeys jota edesautti kaksi tuntia uunissa. Vai riisin sopiva määrä. Vai vaahterasiirappi. Vai survottu puolukka. Mene ja tiedä. Hyvää se oli ja teen sitä uudelleen jo ehkä ensi viikolla. Ehkä tarjoilen sitä myös äidilleni, jonka tuotos on kouluruoan lisäksi ainoa, myöskin kohtalokas, aiempi kosketukseni kaalilaatikkoon.

Parasta nautittuna tuulisena syysiltana kynttilöiden luodessa tunnelmaa. Survottu puolukka kaalilaatikon kaverina on myös must. Syksy rocks.

Vegekaalilaatikko
(Iso vuoallinen)

Voita ja öljyä paistamiseen
Reilu kilo keräkaalia
4 dl tummaa soijarouhetta (kuivana)
2 isoa sipulia
2 dl keittämätöntä puuroriisiä
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
loraus vaahterasiirappia (tai tavallista siirappia)
1 rkl sokeria
tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria
soijaa

1. Liota soijarouhetta noin 30 minuuttia lämpimässä vedessä, johon on lisätty reilusti soijaa ja pippuria. Lopuksi laita valumaan siivilään. Itse huuhtelen soijarouheen nopeasti, jotta mukaan ei tule sitä hienon hienoa "pölyä".

2. Silppua kaali hienoksi silpuksi ilman keskiruotia (vai mikä sen nimi onkaan). Pilko sipuli samankokoiseksi silpuksi kuin kaali.

3. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

4. Paista sipulit öljy-voiseoksessa. Itse lisäsin joukkoon myös hieman sokeria karamellisoimaan sipulia. Kun sipulit ovat saaneet hieman väriä, lisää kaalisilppu ja kääntele noin 5 minuuttia. Lisää vesi, kasvisliemikuutio, soijarouhe, riisi ja timjami. Keitä alhaisella lämmöllä kannen alla välillä sekoittaen noin 15 minuuttia ja sekoita lopuksi joukkoon vaahterasiirappi ja sokeri. Tarkista suolaisuus ja lisää suolaa sekä mustapippuria makusi mukaan. Itse lisäsin tässä vaiheessa hieman soijaa.

5. Kaada seos isoon, öljyttyyn uunivuokaan. Peitä ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1,5h. Poista kansi viimeiseksi puoleksi tunniksi, tai kunnes kaalilaatikon pinta on saanut hieman väriä.

6. Tarjoa hieman levänneenä (esim 30 min) survotun, hieman sokerilla maustetun puolukan kera.

Punajuuri + 70% suklaa = Oh My God mikä brownie!

Melkein hävettää postata taas punajuuresta. Kyllä meillä syödään muutakin kuin tuota palvomaani punakkaa juuresta.

Mutta pakkohan se taas on niin tehdä, koska nyt sain vihdoin tehtyä brownieseja, joihin tulee 70% suklaan lisäksi raakaa punajuurta. Uskottava se vaan on, että ne ovat makupari, jotka vain täydentävät toisiaan. Maistui - yksinkertaisesti - ihan sairaan hyvältä kahvikupposen kanssa tässä molempien lasten nukkuessa päiväunia (silläkin tietysti voi olla vaikutusta kahvihetken täydellisyyteen).

Sain maistaa näitä viime syksynä leipomisguru-serkkuni maistattamana. Nyt sain innostuksen kokeilla tätä reseptiä, jonka takana on englantilainen River Cottage. Sen takana on kokki Hugh Fearnley-Whittingstall, joka ajaa eettisen kausiruoan asiaa. Briteissä hän on hyvinkin tunnettu. Omaan inspiraatiooni tehdä näitä legendaarisia brownieseja vaikutti myös kyseisen serkkuni blogi, jossa hän kokkaa reseptejä Hugh'n kirjasta Hugh's Three Good Things.

Hugh'n alkuperäistä reseptiä on tässä muunneltu siten, että keitetyn punajuuren sijasta näissä brownieseissa on raakaa, erittäin hienoksi raastettua punajuurta.

Jos pitää suklaasta ja kosteista brownieseista (eikä siis ole dieetillä), en pysty suosittelemaan tätä reseptiä tarpeeksi! Kaiken lisäksi se on vielä helppokin.

Suklaa-punajuuribrowniet
Noin 20 palaa

250 g suolatonta voita
250 g tummaa suklaata (70%)
3 munaa
250 g sokeria
hyppysellinen merisuolaa
150 g jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
250 g raakaa, hienoksi raastettua punajuurta

1. Kuori ja raasta punajuuri. Voitele uunivuoka (käytin itse noin 30 x 40 cm vuokaa) ja vuoraa se voidellulla leivinpaperilla.

2. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen ja laita sinne uuninkestävässä kulhossa paloiteltu voi ja suklaa. Anna sulaa hieman, sekoita ja pistä vielä hetkeksi uuniin, kunnes seos on täysin sulanut. Ota pois uunista.

3. Sekoita hyvin kuivat aineet, eli jauhot, leivinjauhe ja suola.

4. Vaahdota muna ja sokeri hyvin.(vatkasin itse noin 5 minuuttia)

5. Lisää munasokeriseokseen sulanut (ja hieman jäähtynyt) suklaa-voiseos. Sekoita varovaisesti joukkoon myös kuivat aineet ja lopuksi punajuuriraaste. Sekoita mahdollisimman vähän, tai brownieseista voi tulla kovia.

6. Kaada seos uunivuokaan ja tasoita pinta lastalla. Paista noin 20-25 minuuttia, tai kunnes puutikulla kokeiltaessa paistoksen keskeltä tikkuun tarttuu hieman taikinaa.

7. Anna jäähtyä (esim seuraavaan päivään), leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja lumoudu!

Terveiset kreetalaisen ruoan jälkeisestä ähkystä

Pesueemme otti pienen breikin syyssateista Kreetan auringossa. Tässä kaikin puolin erilaisessa lomassa (ensimmäinen itse maksettu pakettimatka, hotellin valintakriteeristön ykkösenä lasten uima-allas, nukkumaanmeno useana iltana noin kello 22, ja niin edelleen) suurimman jännittyneen odotuksen kohteena oli tietysti paikallinen ruoka.

Kreetalaisella ruokavaliollahan pitäisi tunnetusti saada lisää elinikää. Pelkistettynä siihen kuuluu runsaat kasvikset, oliiviöljy, kokojyväviljatuotteet, hedelmät, palkokasvit, sekä vähän lihaa, maitotuotteita ja alkoholia.

Pakettilomakohteemme, Malemen kylä, tarjoili perinteiseksi tituleerattua kreikkalaista ruokaa muutamassa ravintolassa. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että se terveellinen kreetalainen ruokaympyrä ei näiden suosituimmissa annoksissa ollut ainakaan itsestäänselvyys.

Mutta eihän sille voi mitään, että esimerkiksi lehtitaikinaan tehty kreikkalainen juusto-pinaattipiiras on vaan niin mahdottoman hyvää. Vaikka oma pinaatti-fetapiiraanikin on hyvää, on pakko kyllä heittää itselle haaste tästä aidosta kreikkalaisversiosta. Sitä tuli nautittua parikin kertaa kahviloissa.

Ravintolatarjonta tuolla meidän "kotikylässä" oli melkoinen pettymys, mutta yksi helmi löytyi läheisestä Chanian kaupungista. Glossitses-niminen ravintola tarjoili modernia kreikkalaista ruokaa kohtuuhinnoin - he ostavat raaka-aineet suoraan tuottajilta ilman välikäsiä (ja olivat saaneet tästä Fair Trade sertifikaatin). Kaikessa oli tuoreustakuu ja suuri osa tuotteista oli luomua. Tämä riitti minulle, olin myyty.

Ruoka oli ERINOMAISTA! Erityisen maininnan ansaitsevat savustettu munakoisotahna, kauden vihreät höyrytetyt vihannekset (mikä lie nimeltään), halloumivartaat (miten yksinkertaista!) ja juustopiiras viikunahillolla.

Palasimme tänne toistamiseenkin. Tarjoilija (paikan omistaja) otti asiakseen kertoa meille ravintolan periaattesta ja esitti suosituksia ruokalajien yhdistämisestä. Myös taapero sai eteensä häntä kovasti miellyttäneen annoksen ja minä vegeruokailijana olin erityisen tyytyväinen, molemmilla kerroilla.

Raahasimme kotiin sitä kuuluisaa kreetalaista oliiviöljyä. Voisikin pitää tässä joskus kreikkalaisen illan ja valmistaa muutaman pikkuisen ruoka-annoksen meze-tyyliin tarjottavaksi jotakin syysiltaa piristämään.

Savustettu munakoiso yrttien kera

Kauden vihreää.

Juustopiiras viikunahillolla.

Halloumijuustovartaat.