14.6.15

Juustoiset nokkossipsit eli koko kesän superherkku


Luulette varmaan (etenkin Instagram-kuvieni perusteella), että olen totaalisen hurahtanut hortoilija, joka haahuilee nokkospuskasta toiseen harva se päivä. Osittain totta. Olen hurahtanut luonnon ilmaisiin herkkuihin, mutta ei meillä ihan joka päivä nokkosta ruokaan tungeta. Vaikka lauantaina veinkin juhliin nokkosbriosseja ja tänään sunnuntaina meillä syötiin “sag paneeria”, jossa pinaatin virkaa toimitti nokkonen ja paneer-juustoa näytteli leipäjuusto. Oli muuten maukasta, vaikka reseptiä jatkokehitelläänkin vielä. Jaan sen jahka se on täydellisesti kohdillaan. Jos kestätte vielä (ainakin) yhden nokkosjutun. :D 

Nokkonen tuntuu maistuvan koko perheellemme mitä parhaimmin ja sainpa vanhempanikin yllätettyä näillä oluthiivalla maustetuilla nokkossipseillä. Olin lukenut sipsijuttuja, mutta vasta jokunen viikko sitten, kun ihanan Huili-lehden Riikka julisti nokkossipsit lehtikaalisipseien haastajaksi, ryhdyin minäkin viimein tositoimiin. Huh, onneksi ryhdyin.

Nokkosen rautaisesta (hekoheko) terveyspommin maineesta tuskin enää tarvitsee paasatakaan, joten tässä sitten hieman enemmän edellisessä postauksessa vihjaamastani niinikään myöskin melkoisen oivallisesta ruoka-aineesta. Meet oluthiiva! Maustin siis sipsit oluthiivalla, joka toi niihin todella kivaa juustomaista makua.

Eikä siinä maussa siis kaikki. Oluhiiva sisältää runsaasti luonnollisia, moniulotteisesti terveyttämme vaalivia B-vitamiineja (1, 2, 3, 5, 6, 7 ja paljon puhuttu 12) ja foolihappoa, sekä useita hivenaineita ja mukavasti proteiiniakin. Joskin on huomautettava, että B-vitamiinit eivät kestä kovaa kuumennusta. Oluthiiva on inaktivoitua hiivaa ja se tekee hyvää suolistolle, kuitenkin aiheuttamatta ongelmia hiivavaivoista kärsiville, kertoo Life-myymälästä löytämäni oluthiivahiutaleen valmistaja Valioravinto.



Pistelen hiivahiutaleita aika moneen ruokaan, mutta näissä nokkossipseissä ne ovat aivan lyömättömiä. Joka ikinen kerta sipsit häviävät suoraan pelliltä salamana! Kuvassa näkyvä dippi on avokado-wasabidippi. Siitä lisää myöhemmin. :)

Nokkostahan suositellaan kerättäväksi ennen niiden kukintaa, mutta jos sinulla(kin) on vakionokkospuska, satoa voi korjata koko kesäkauden niittämällä. Toisin sanoen, kun katkaiset nokkosen varren, se kasvattaa katkaisukohtaan kaksi uutta versoa. Ja siitä kohtaa sitten taas vaan naps! Paksut puutarhahanskat tai rukkaset siis käteen vaan ja puskaan!

Juustoiset nokkossipsit
Pellillinen

vajaa hedelmäpussillinen nokkosen lehtiä
1-2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 tl suolaa
1-2 rkl oluthiivahiutaleita
tarvitset ohuet muoviset tai kumiset keittiöhanskat käsittelyä varten


Lämmitä uuni noin 170 asteeeen (itse käytän tässä kiertoilmaa, mutta onnistuu ilmankin). Huuhtele nokkoset ja anna niiden kuivahtaa hetki esimerkiksi keittiöpyyhkeen päällä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kumoa nokkoset sen päälle. Lorota nokkosten päälle oliiviöljyä, rouhi suolaamyllystä ja ripottele päälle oluthiivahiutaleet. Pue hanskat käsiisi ja hiero nokkosia ja mausteita varovasti toisiinsa, kunnes nokkoset näyttävät kiiltäviltä ja sinusta tuntuu, että suola ja hiivahiutaleet ovat sekoittuneet. Asettele nokkoset mahdollisimman ilmavasti ja tasaisesti leivinpaperille. Paahda uunissa noin 4 minuuttia, kääntele nokkosia tarvittaessa ja jatka paistamista noin 3-4 minuuttia kunnes ne ovat rapeita ja väriltään vain hieman tummemman vihreitä. Huom! Vahdi nokkosia koko ajan, ne kärähtävät helposti, koska ovat niin ohuita. Nauti vaikka heti!

2.6.15

Jämäsalaattia, vakkarisalaatinkastiketta, siemennäkkäriä ja uusi suosikkidippi


Hiljaiseloa blogissa, hupsis! Täällä ollaan kuitenkin edelleen, on tullut tehtyä paljon ajatustyötä liittyen Vaikka Mihin, vähän muutakin työtä ja suoritettu huippuinnostavia ravitsemusopintojakin. Onneksi meidän kotona on kuitenkin ehditty syödä hyvin ja jopa piipahtaa yhdessä suosikkikaupungeistani, Tukholmassa. 

Tukholman reissusta on tehtävä erityismaininta. Olin listannut valmiiksi kasvisruokaan liittyviä matkakohteita (kahvilat ja terveysruokakaupat etunenässä) Södermalmin kaupunginalueella. Yksi niistä oli raakaruokaravintola, Matapoteket. Siellä ei ollut ainoastaan mahtavin ravintolassa ikinä kohtaamani lasten leikkipaikka, vaan myös lounas jota 4-vuotias kommentoi kysymällä: "miten joku osaa tehdä näin hyvää ruokaa?!". 

Tämän jumalaisen lounaan - mitä se omasta mielestäni oli myös, nautittuani huikean raakaversion pad thai - salaatista - kulminaatio oli lapsen mielestä hänen annoksensa dippi. Tämä paljastui myöhemmin cashewjuustoksi. Siihen dipattiin kyseisessä annoksessa myös herkullista, ohutta siemennäkkäriä. Minulle esitettiin pyyntö replikoida annoksen parhaat palat. Eipä siinä sitten muuta kuin kyökin puolelle vaan. Oma näkkärini tosin valmistui "normaalissa" uunilämpötilassa (hortoiluhöperön lisähöysteellä), eikä siis sikäli ollut raakaruokaa. Ohjeet dipille ja näkkärille alla. 

Asiasta viidenteen ja postauksen kolmanteen reseptiin. Olen tarjoillut muutamille satunnaisvieraille viime aikoina ruokaisia kaalipohjaisia salaatteja, joita olen alkanut nimittää jämäsalaateiksi. Keräkaali, kiinankaali ja punakaali ovat vakkareita salaattipohjana. Ihanan rouskuvia ja maukkaita. Salaatissa pitää mielestäni olla kunnolla suutuntumaa! Upean tekstuurin lisäksi kaalit ovat täynnä yllättäviäkin ravintoaineita, kuten esimerkiksi C-vitamiinia, kalsiumia ja foolihappoa. Samoin ne ovat täynnä antioksidantteja. Punakaalilla erityisesti sanotaan myös olevan syöpää ehkäsevä vaikutus. Kaali kannattaa siis!

Jämäsalaattini pohjana on siis aina hienoiksi, ohuiksi mutta pitkiksi siivuiksi pienitty kaali. Tässä toimii parhaite joko keräkaali tai varhaiskaali yksistään tai yhdistettynä punakaaliin. Kaveriksi pääsee yleensä myöskin ohueksi siivutettu tuore fenkoli, kuorimaveitsellä vuollut porkkanakiehkurat ja kurkkupalat. Nämä sekoitetaan keskenään ja muodostuvaan salaattipohjaan sekoitetaan reippaasti meiltä lähes aina jääkaapista löytyvää vakkarisalaatinkastikettani (tästä lisää alla), mikä onkin salaatin tärkein vaihe.

Kastikkeen huolellisen sekoittamisen jälkeen salaattipohjan päälle lisätään kerroksittain ripoteltuina auringonkukansiemenet, paahdetut pähkinät (esim. cashew), keitettyä kananmunaa siivuina, avokadoa ja jotain jääkaapista löytyvää juustoa (tällä kertaa paistettua halloumia). Salaatista saa ruokaisan lisäämällä siihen heti pohjan jälkeen kerrokseksi vaikkapa täysjyväcouscousia tai suolavedessä keitettyä kvinoaa, mutta usein itse teen salaatin ilman näitä ainesosia ja ruokaisaa tulee. 

Ihan viimeiseksi ripottelin salaatin ihan vähän myös Clearspringin merilevähiutaleita*. Hyvä jodilisä ei-jodioitua suolaa käyttäville kotikokeille jodinpuutoksen yleistyessä suomalaisten keskuudessa (paitsi jos syö paljon valmisruokia tai suurkeittiöiden valmistamaa ruokaa vaikkapa töissä lounaalla). Maku tosin on melko "merellinen", joten kannattaa annostella varoen aluksi ja tämän liiallista käyttöä kannattaa muutenkin välttää.

Lopuksi ripottelen salaatin päälle runsaasti tuoretta korianteria ja kotimaisen lehtikaalin satokaudella myös lehtikaalisipsejä (ohjeen sipseille saat vaikkapa täältä), viimeisenä silauksena myllystä hieman vielä suolaa ja mustapippuria.  Salaatille ei ole tämän tarkempaa ohjetta. Sen optimaalinen koostumus on makuasia (paljon ohueksi siivutettua kaalia ja fenkolia, jos multa kysytään!) ja siksi se kannattaa hakea kohdilleen itse. 


Sitten se salaatinkastike. Se tekee salaatista sellaisen, että jokainen sitä maistanut on kysynyt, että "mitä tässä kastikkeessa oikein on?". Positiivisessa mielessä siis. Huippuhyvää makua kastikkeeseen tuo muutama ainesosa, joista yksi nostaa salaatin terveystietoisen huomion keskiöön. Omenasiiderietikka (huom. ei omenaviinietikka)! Paitsi että omenasiiderietikalla on antiseptinen ja antibioottinen vaikutus, se sisältää todellisen terveyspommin verran vitamiineja, hivenaineita ja aminohappoja. Lisäksi se tehostaa ruuansulatusta. Olen todella ihastunut siihen. Kastikkeen etikkaista ja sitruunaista hapokkuutta on taittamassa hunaja ja dijonsinappi. 

(Terveysasioista) jauhaminen loppuu tähän, vaikka mieli tekisikin vielä jatkaa. :D Eräästä** tämän postauksen respetiikan ainesosista lisää pian omassa postauksessaan. 

*Näyte merilevähiutaleista saatu blogin kautta.

Cashewjuusto 
(vajaa 2 dl valmista tahnaa)

1,5 dl cashewpähkinöitä vähintään tunnin ajan liotettuina ja huuhdeltuna (itse liotin yön yli)
1 tl sitruunamehua
0,5 dl oluthiivaa**
1 tl omenasiiderietikkaa
1 rkl misotahnaa

Sekoita kaikki ainekset hienoksi tahnaksi esim sauvasekottimella. Tarkista maku. Voit vaihtaa misotahnan tilalle jotakin muuta ainesta, tai vaikka jättää sen kokonaan pois, niin saat "perus" cashewjuuston. 

Siemennäkkäri
(pellillinen)

2 dl jauhoksi hienonnettuja kaurahiutaleita
1 dl auringonkukan siemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
0,5 dl hampunsiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
kourallinen kuivattua nokkosta käsissä murennettuna
(vajaa) 1 tl suolaa
1,5 dl keitettyä, kuumaa vettä
0,5 dl öljyä (esim laadukas oliiviöljy)

Laita uuni lämpiämään noin 175 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää kosteat ainekset kuiviin aineksiin, sekoita huolellisesti. Kaada taikinan öljytylle leivinpaperille suoraan uunipellille. Levitä se muutaman millin paksuiseksi tasaiseksi levyksi uunipellillä, varo tekemästä taikinaan reikiä. Tämä onnistuu esim muoviset hanskat tai pakastepussit kädessä, taikina on todella tarttuvaa. Paista uunissa noin puoli tuntia, seuraa paistumista kuitenkin koko ajan, jotta näkkärilevy ei pala. Tarjoile erilaisen kokoisina paloina. 

Vakkarisalaatinkastike

0,75 dl laadukasta oliiviöljyä
0,25 dl omenasiiderietikkaa
0,5 rkl sitruunamehua
1 rkl hienoa Dijon-sinappia
1 rkl hunajaa
vajaa 1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Lisää kaikki ainekset pieneen lasipulloon tai purkkiin, jonka voit sulkea kannella. Ravista astiaa voimakkaasti, jotta kaikki ainekset menevät kunnolla sekaisin. Kastike on myös kätevä säilyttää jääkaapissa tässä astiassa. Tarkista maku ja lorottele siitä salaattiin ja pistä loput jääkaappiin säilöön!