21.11.15

Avautuminen ja entistä paremmat lehtikaalisipsit


***Varoitus: seuraa pitkä avautuminen

Äh, liityin valkoisen paperin syndroomasta kärsivien joukkoon ja vietin sitä yhtään suunnittelematta kokonaiset kaksi kuukautta täydellisen blogihiljaisuuden merkeissä. Mietin nimittäin melko pitkään, että jatkanko, lopetanko vai aloittaisinko jopa uuden blogin. Kunnes viimein tajusin, että totta h**ossa jatkan!

Aloitin tämän blogin viitisen vuotta sitten, kun muutama kaverini pyysi minua jakamaan heille arkisten kasvisruokieni reseptejä. Postauksia väsäilin iltaisin, kun elämäni mullistanut vauva oli yöunilla. (Näiden iltaisin otetut kuvat ovat muuten aika hellyttävän huvittavia näperryksiä!)

Kiinnostuin pikkuhiljaa erityisesti lasten laadukkaasta, kasvispitoisesta ruokailusta ja vuosien saatossa ravinnon ja terveyden yhteys alkoi pikkuhiljaa imaista minua kiehtovaan maailmaansa.

Pikakelaus tähän vuoteen. Aloitin tammikuussa ravitsemusopinnot yksityisessä Terveysopisto Saluksessa. Koulun opit pohjaavat pitkälti funktionaalisen lääketieteen näkemyksiin ihmisen elinvoimaisuudesta ja terveysongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisystä erityisesti ravinnon, mutta myös luontaistuotteiden keinoin. Miksi, oi MIKSI en ollut tajunnut tämän alan olevan kutsumukseni jo opiskeluaikoina!? Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä, enhän ole vielä edes keski-ikäinenkään (tirsk!)!

Yksi asia johti kolmanteen ja alkuvuodesta sanoin soronoo uralleni pörssiyhtiöiden viestinnässä. Ajoittain tämä liike tuntui hullulta ja jopa uhkarohkealta, mutta päättäväisyydellä ja tiedolla siitä, että tiesin nyt millä alalla haluan isona työskennellä, aloin suunnitella uusia kuvioita.

Elokuussa aloitin päivätyöt jo yli 30 vuotta toimineessa luomu- ja hyvinvointituotteita maahantuovassa tammisaarelaisyrityksessä nimeltä Makrobios. Yrityksen valikoimassa on lähes tuhat tuotetta, joiden takana voin ylpeänä seistä ja joita olin käyttänyt päivittäisessä kokkailussani jo vuosia.

Täällä näpyttelee siis melkoisen onnellinen ja tasapainoinen (tai no, riippuu keneltä kysytään, haha!) ihminen! Joskus kannattaa tehdä rohkeita vetoja, sillä niistä saattaa poikia pieniä henkilökohtaisia ihmeitä. Kannattaa kuunnella sisintään - neuvo, jonka noudattamisesta muistuttelen itseäni säännöllisesti.

Miksi siis pohdin, että jatkaako bloggaamista vai en? Ylläripylläri, olen tehnyt omaan ruokavaliooni melko suuria muutoksia. Viimeiset valkoiset sokerit julistin täälläkin käyttäneeni tammikuussa. Valkoiset vehnätuotteet olen jättänyt taakseni kotiruokailussa ja mahdollisimman pitkälti sen ulkopuolella, mutta hysteeriseksi en ole ruvennut koska oikeaa yliherkkyyttä minulla ei ole todettu. Lehmänmaitoa en myöskään itse enää käytä, mutta myönnän että juustot ovat heikkouteni, enkä kylässä nyrpistä nenääni jos tarjolla on herkkukahvia maidolla tai vaikkapa munamaitoon valmistettua paistosta. Niin ja säännöllisen kahvinjuonninkin olen lopettanut (paitsi tässäkin poikkeuksena satunnaiset mieliteot esim. Ihanissa kahviloissa. Aamukahvin korvasin matchalattella (joka sekin kyllä sisältää kofeiinia), aah!!!

Kuulostaa ehkä jollekin ankealta, mutta olen elinvoimaisempi kuin koskaan ja voin fyysisestikin paremmin kuin koskaan. Olen imenyt vaikutteita kokkailuuni vaikka mistä ja hyvin pitkälti meillä kotona koko perhe syö pääasiassa kasvisruokaa. Myönnän, että välillä lapset saavat eteensä annoksia, jotka herättävät kommenttejä tyyliin ”MITÄ tää oikeen on” tai jopa ”en tykkää tästä” ennen annokseen koskemista. Nämä sivuutan melko nopeasti ja onneksi lapsetkin tietävät, että meillä maistetaan kaikkea, koska siten ”voi löytää uusia herkkuruokia”. Jos äidin kokeilunhalu menee joskus liian pitkälle, kokkikurssia korjataan.

Meillä kotona ei myöskään enää käytetä soijarouhetta, vaikka olen sen suurkuluttaja ennen ollutkin. En ole enää vakuuttunut sen terveellisyydestä ja puhtaudesta. Tästä varmasti lisää jatkossa. Olen korvannut soijaruoheen kotimaisella härkäpapu- ja hernerouheella, sekä ihanalla tammisaarelaisella luomu-Jalotofulla.

Periaatteeni siis on, että meillä syödään mahdollisimman luonnollista, puhdasta,  ravinteikasta, monipuolista ja tuoretta – mausta pätkääkään tinkimättä!  Ja tietysti, mitä lähempää se tulee, sen parempi.


Hassuinta on, että jännitin tästä asiasta kirjoittamista blogiini! Myönnän liikkuvani useinkin ruokahörhöilyn ja normaaliuden välimaastossa, mutta en oikeastaan häpeä sitä yhtään, päinvastoin. Nyt kuitenkin ihan vähän jännittää, että moniakohan tämä blogini pieni suunnanmuutos ärsyttää.  Resepteissäni ei siis tulee enää näkymään aineksia, joita kyllä ennen käytin mutta joita nyt pidän itselleni ja lapsilleni vähemmän terveellisinä ja hyvinä. Samaan hengenvetoon totean, että en todellakaan pane pahakseni, jos joku haluaa korvata uudet vaihtoehtoni perinteisillä tai itselleen paremmin sopivilla vaihtoehdoilla. Luovuus ja itsensä tunteminen on tärkeintä!

Terveelliset ruokailutottumukset on oma vakaa suuntani ja sen viemänä blogissani tulen intoilemaan erilaisten jännien ruokaseikkailujen pyörteissä tästä eteenpäin. Toivottavasti näistä innostutte tekin!

Miina

PS. Olen tänä satokautena jalostanut koko perheemme arkisuosikkia ja lähes aina vieraita kestitessäkin pöytään päätyvien lehtikaalisipsieni reseptiä lisää. Kuten blogini ensimmäisetkin postaukset, se seuraa tässä ystävieni pyynnöstä. <3


Lehtikaalisipsit
pellillinen

1 pussi lehtikaalia
n. 3 rkl laadukasta kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
vajaa 1 tl yrttisuolaa (itse käytän Herbamare ”pikant”)
vajaa 1tl valkosipulijauhetta (luomua, jos mahdollista)
1 rkl oluthiivaa (kotimaista oluthiivaa saa esim. Life-liikkeistä)

Laita uuni lämpiämään 125-150 asteeseen, kiertoilma. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Huuhtele lehtikaalit, kuivaa ne keittiöpyyhkeellä. Poista kova lehtiruoti ja revi lehdet noin 6cm x 6cm paloiksi uunipellille. Kaada sekaan oliiviöljy sekä mausteet ja hiero ne lehtikaalin paloihin todella huolella. Paista uunissa kunnes palat ovat rapeita (yleensä max 15 min), mutta MUISTA käännellä paloja ja avata uuninluukkua näin säännöllisesti, jotta sipsit eivät pala. Itse pidän joskus uunin luukkua paiston loppuvaiheessa raollaan, jolloin sipseistä tulee erityisen rapeita. 

Anna jäähtyä hieman ja tarjoile naposteltavana tai lisukkeena.


7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, että blogihiljaisuus päättyi! Minusta suunnanmuutos on ainakin tervetullut! Terveellinen (ja vaihtoehtoinen ruokavalio) kiinnostaa kovasti! Rakastan viljatuotteita, mutta olen kyllä huomannut, että usein ne väsyttävät, joten korvaavia reseptejä otetaan ilolla vastaan, jos edes osan ateriolla käytetyistä vijoista korvaisi jollain muulla :) Lisäksi myös aamiaisvinkit kiinnostavat kovasti, koska yleensä aina tulee vaan haukattua se pari leipää juustolla...

Nora

Anonyymi kirjoitti...

Ja piti vielä kommentoida, että meidän (ei kuitenkaan vielä keski-ikäisten!) nuoruudessa oli aika vaikeaa saada tietoa erilaisista aloista, ammateista ja uravaihtoehdoista. Mahtavaa, että nyt olet löytänyt oman alasi, myöhäistä se ei todellakaan ole, koska töitä on meillä edessä varmaan 80-vuotiaaksi asti :D

N

Juha-Pekka Aikola kirjoitti...

Niin, tämä mihin ammattiin rupeaa -kysymys pyörii meilläkin nyt ruokapöytäkeskusteluissa. Tuntuu siltä, että fysiikan ja kemian opettajat esimerkkinä, kyllä opettavat ko. ainetta hyvin ja suurella innolla lukiossa, mutta eivät sitten kerro sitä, mihin tätä oppia voi käyttää. Ja juuri nyt, tätä kirjoittaessa tuntuu siltä, kuin olisi keksinyt pyörän uudelleen; opetussunnitelmiin pitäisi siis sisällyttää oppiaineskohtaisesti vierailuja oikeille työpaikoille, joissa opittuja taitoja käytetään. Itse olen maanviljelijä ja voitte uskoa, että tällaisessa yleisammatissa, jossa sekä koneoppi, että maaperäkemia, että markkinointitaidotkin ovat tarpeeseen, on tullut hyödynnettyä laarin pohjia myöten kaikki oppi, mitä tähän asti on tullut. En muista tarkkaa lukua, mutta Euroopan Unionin alueella keskimäärin n. 23 % bruttokansantuotteesta (tai arvonlisästä, en muista) tulee elintarvikesektorin kautta. Tämä ei ole mikään pikujuttu, kun miettii miten moni saa leipänsä tältä sektorilta ja siksi kiitänkin sinua urhea blogistimme, että jatkoit kirjoittamista.

ripaus ja hyppysellinen kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista ja rohkaisusta, Nora ja Juha-Pekka! Kiva, että suunnanmuutos tuntuu kiinnostavalta, toiveita todellakin otetaan vastaan. Itsekin teen tutkimusmatkaa aiheen parissa - ja tulen tekemään sitä hamaan tulevaisuuteen!

Niin ja kannattaa käydä niitä ruokapöytäkeskusteluja ammateista, joihin voisi isona ryhtyä. Se on tosi inspiroivaa! Samaa mieltä tuosta koulussa aineiden opiskelusta, enemmän soveltava ja elämänläheinen opetus olisi ollut aikoinaan tervetullutta. Ehkäpä nykyään tilanne on erilainen, tai sitten ainakin vanhempina voimme opastaa nuorisoa soveltamaan, kyseenalaistamaan ja kokeilemaan rohkeasti!

Lopuksi hatunnosto vielä tuolle "yleisammatillesi", Juha-Pekka. Täältä tulee sinne yksi kommentti: keep up the good work! Työtäsi arvostetaan ja tarvitaan kipeästi ruokakulttuurin selkässä murroksessa! :)

/Miina

Lotte kirjoitti...

Mielestäni oikein hyvä suunnanmuutos. Itse olen gluteeniton ja sokeriton vegaani.

ripaus ja hyppysellinen kirjoitti...

Tosi mukava kuulla, Lotte!

Henna Nieminen kirjoitti...

Hieno kirjoitus! Älä turhaan sure, kun et keksinyt tätä alaa aikaisemmin... kaikkia elämän varrella opittuja asioita tarvitaan ja kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan ��
Innolla odotan päivityksiäsi ja ruokavinkkejäsi!