23.7.16

Rakkaani lehtikaali tahini-lime salaatinkastikkeessa


Lehtikaaliaddiktin kesää helpottaa oma pieni viherkaaliplantaasi. Paitsi että ei (todellakaan!) tänä vuonna. Mistä ihmeestä kaalejani tuhoavat madot ja kirvat keksivätkin tulla kasapäin viljelmilleni pitämään jotain ihmeen kaalifestareita (katso kuva)?! En tykkää. Samettikukat eivät auta. Mäntysuopa ei auta. Vertaistuki auttaa hieman. Tiedän kyllä, että en ole tämän wannabe-pienviljelijän sydäntäni särkevän ongelmani kanssa yksin. Ilmiö toistuu viljelmilläni koti- ja mökkipihan viljelmälläni. Nyyh.


No, onneksi moni ammattiviljelijä pelastaa tänäkin vuonna ja kaupasta tulee raahattua pussikaupalla huipputerveellistä viherkaalia taas sipseihin, salaattiin ja vihersmoothiin ja -mehuun. 

Lehtikaali on monelle tottumattomalle sellaisenaan ehkä hieman liian voimakas ja koostumukseltaan haastavan rapsakka ja monen ruoansulatuksellekin se on vähän liian tujua. Vaan ei hätää. Niin sanottu hierottu lehtikaali (massaged kale) pitäisi olla hellempi makuhermoille ja suolistollekin.

Lehtikaalisipsit kuuluvat edelleen kesän vakkariruokalistaan, kehittelenkin niistä jatkuvasti uusia mausteversioita. Salaatteihini lehtikaali on ujuttautunut myös pysyvästi, usein keräkaalin kaverina. Tässä yksi uusi salaattisuosikkini, jossa hierotun lehtikaalin pehmennyttä makua terävöittää lisää limetinraikas tahinikastike. 

Maukas, nopea, ravitseva ja eksoottinen! Täydellinen kesään - vaikka ei omasta maasta lehtikaali noussutkaan kulhoon asti!

Lehtikaalisalaatti lime-tahinikastikkeella
Neljälle runsaaksi salaatiksi

Kastikeainekset:
2 rkl tahinia
1-2 limen mehu (käytä luomua)
2 tl omenasiiderietikkaa
1 tl vaahterasiirappia tai hunajaa
1 rkl (tamari)soijaa
1 rkl oliiviöljyä
(pari tippaa paahdettua seesamöljyä halutessasi)
suolaa ja pippuria

Salaattiainekset:
1 pss lehtikaalia
hieman oliiviöljyä (noin puoli rkl), ripaus suolaa ja sitruunamehua
puolikas kurkku
1 avokado
50g pistaasipähkinän sydämiä tai paahdettuja pinjansiemeniä
tuoretta korianteria

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään notkeaksi kastikkeeksi käsin tai sauvasekoittimella. Lisää öljyä, jos tahini tekee siitä liian tahmeaa. 

Valmista salaatti. Huuhtele lehtikaalit ja kurkku. Irrota lehtikaaleista lehtiruoti ja revi tai pilko lehdet sopivan kokosiksi paloiksi. Pilko kurkku puolikuun muotoisiksi ohuiksi siivuiksi. Kuori avokado ja poista sen kivi. Siivuta haluamasi muotoisiksi siivuiksi. 

Asettele lehtikaalit kulhoon. Jos haluat hieroa lehtikaaleja, lorota niiden päälle ihan hieman oliiviöljyä ja purista sekaan hieman sitruuna ja ripottele päälle suolaa. Halutessasi hiero lehtikaaleja sormillasi hetken, kunnes niiden pinta on selkeän öljyinen. Lisää joukkoon kurkkua ja avokado. Lisää salaatinkastike ja sekoita kevyesti mutta hyvin. Silppua päälle korianteri ja koristele halutessasi villikukilla. Tarjoile heti, ei säily raikkaana pitkään. 

11.6.16

Huikean ravitseva ja maukas pata feat. kurkuma, quinoa, linssit ja bataatti



Jep, olen edelleen täällä. Luvattoman pitkä blogihiljaisuus, vaikka olen täynnä elinvoimaa kesän ja sen ulkoilmaan liittyvien lieveilmiöiden ollessa normaalia aiemmin täällä. En kyllästytä teitä kootuilla selityksilläni hiljaisuudesta, vaan menen suoraan asiaan. Luvassa arkiruokaa luokassa “terveellistä, mutta jännittävän hyvää”. 

Kuten aiemminkin on todettu, olen tiukassa koukussa kurkumaan. Tungen sitä lattejuomaani, kaikkiin mahdollisiin ruoanlaiton käänteisiin, itsepuristettuihin mehuihin ja smoothieihin ja näiden lisäksi nautin sitä Pukkan luomukapseleinakin. Luulisi siis, että olen tulehdukseton ja täydessä ruumiin ja sielun voimissani, sillä sen verran ihmeellisenä tuota keltaista yrttimaailman kultaa pidetään. 

Tässä siis taas yksi kurkumainen resepti, joka on ravintosisällöltään ja maultaan muutoinkin upea - vaikka näyttääkin jonkun silmään takuuvarmasti vähän epäilyttävältä. Se tarvitsee ehdottomasti kaverikseen raikkaan sitruunaisen jugurttikastikkeen, joka hieman parantaa sen ulkoista olemustakin. Ja katso, pata upposi - myös lapsille! Toki omat koemaistajani ovat tottuneet maistelemaan ja syömään rohkeimpiakin kokkauksiani ja ovat siten esimerkillisen ennakkoluulottomia (sanoo ylpeä ruokafriikkiäiti). 

Ihan lyhyesti kuitenkin vielä tuosta kultaisesta lemmikistäni, kurkumasta, jonka moni tuntee miltei mitäänsanomattoman makuisena mausteena Intiasta. Sitä pidetään erityisesti erilaisten tulehduksien torjujana, kipujen lievittäjänä, ruoansulatuselimistlö hellivänä, ihoa heleyttävänä, muistia tukevana - ja ties minkä terveysongelman tukihoitona. Kurkuman imeytymiseen tosin tulee kiinnittää huomiota, sillä kurkuma on tunnetusti vaikea imeyttää. Tärkeä lähtökohta on, että ylipäänsä imeytyäkseen kurkuma tarvitsee kaverikseen jotakin voimakasta maustetta - useimmiten suositellaan mustapippuria - ja rasvaa. 

Tämän jutun resepti ei varsinaisesti valmistu kauden vihanneksista vaikka pidänkin niiden suosimista tärkeänä, sillä innoitus siihen tuli eräästä amerikkalaisesta tv-ohjelmasta jota kuuntelin kerran autossa. Ohjelmassa valmistettiin pataruoka, jonka tarkoitus oli kurkuman siivittämänä paistatella kaikin puolin ravintoarvoiltaan häikäisevänä kullankeltaisena terveyspommina. 

Padassa on tästä syystä yhdessä pääosassa bataatti. Se on ravintoarvoiltaan oivallinen, sillä siinä on runsaasti kuituja, beetakaroteenia (esim silmille tärkeän A-vitamiinin esiaste), C-vitamiinia ja kivennäisaineita. Bataatin kaverina minun padassani lymyilee myös porkkana.

Padan “perinteistä” viljan ja hiilarin roolia hoitaa quinoa, jonka moni tunteekin proteiinirikkaana, gluteenittomana viljelyskasvina, joka sisältää kaikki tarvittavat aminohapot. Quinoa sisältää hyviä rasvojakin, se on helposti sulavaa ja runsaskuituista ja sen maku on pähkinäisen lempeä. 

Linssit tuovat tähän herkkupataan paitsi koostumusta, myös lisää kasviproteiinia, kivennäisaineita ja antioksidantteja. 

Lisäsin sekaan myös siitakesieniä, ihan vaan koska olen sienihullu, mutta myös koska niillä on myös kertakaikkisen hienot ravintoarvot. 

Lue siis ohje tarkoin ja muista, että jugurttikastike todella kruunaa tämän ruuan. Älä siis oio siinä kohtaa. Vegaaniversion tekisin itse esim kaurafraichestä turkkijugun sijaan. Paistoin meillä tämän kylkeen tofupaloja, koska olen siihenkin koukussa. :D

Ohje mukailtu tästä ohjeesta

Kultainen bataatti-quinoapata
4-6 hengelle

3 dl quinoaa 
5-6 dl vettä
2 rkl kookosöljyä
1 iso sipuli
2 porkkanaa
1 iso bataatti 
2 valkosipulinkynttä
puoli rasiaa siitakesieniä
suht reilusti suolaa ja mustapippuria
2 dl linssejä
5-6 dl kasvislientä
2 laakerinlehteä
2 rkl omenasiiderietikkaa
korianteria
tuoretta pinaattia maun mukaan

2-3 dl turkkilaista jugurttia
1 luomusitruunan kuori raastettuna
1 luomusitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Keitä quinoa paketin ohjeen mukaan. Sen kiehuessa kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko kaikki vihannekset kuutioiksi. Quinoan valmistuttua, aseta se sivuun. 

Lämmitä kookosöljyä paksupohjaisessa reilussa kattilassa. Paista sipuli ja porkkanaa öljyssä muutama minuuttia sekoitellen. Lisää bataatti, valkosipuli, sienet, kurkuma ja suola ja pippuri. Paista muutama minuutti sekoitellen.

Lisää kasvisliemi, linssit, laakerinlehdet ja omenasiiderietikka. Anna halutua 15-20 minuuttia, kunnes linssit pehmenvät ja tarkista mausteet ja poista laakerinlehdet. 

Padan hautusessa sekoita keskenään turkkilainen jugurtti, sitruunan kuori ja mehu sekä oliiviöljy ja suola. 


Tarjoile pata kulhoissa siten, että asettele pohjimmaiseksi quinoa, siihen väliin silputtua, tuoretta pinaattia, päälle pataa, sitruunajugurttia ja päällimäiseksi reippaasti korianteria ja vaikkapa chilirouhetta. 

14.3.16

Uusi iltapäiväkahvini: kurkumalatte


Huom! tämän luettuasi saatat koukuttua.

Iltapäivieni ilona on nykyään jotain aivan muuta kuin se entisen elämäni kahvikupillinen. Kahvia en siis enää juo lainkaan, mutta mikäpä siinä kun sen paikkaa pitää aamulla ihana matchalatte ja iltapäiväkahvini on jo useampien kuukausien käytön jälkeen pysyvästi syrjäyttänyt uusi, ah-niin-trendikäs nautintokupillinen. Kurkumalatte siis, tietty. :D 

Myönnän olevani herkkä lähtemään syöksyvauhdilla erilaisten ruokatrendien perään, mutta tämä kyseinen kolahti t-o-s-i kovaa. Kurkumalattea saa paitsi joistain ihanista kahviloista, myös jo valmiina sekoituksenakin joistain hyvinvarustetuista terveyskaupoista. Koska olen ehkä suurin kurkumalattefani ikinä, sekä siten sen suurkuluttaja, sekoitan itselleni suuren purkillisen omaa kurkumalattejauhettani ja niin se on aina helposti saatavilla. 

Niin, kurkumahan on nyt niiiin tapetilla, että! Juttuja sen ihmeellisyydestä on nähty terveysblogeista aina Kauppalehteen asti. Tätä intialaisessa terveysopissa eli ayurvedassa jo tuhansia vuosia käytettyä, erittäin antioksidanttipitoista yrttiä ylistetään luonnon antibioottina, anti-inflammatoorisena ihmeaineena erilaisia tulehduksia vastaan perusflunssasta aina nivelten, luuston ja lihasten vaivoihin, verenkierron ongelmiin sekä erilaisten sairauksien tukena Alzheimerista aina jopa syöpään. Tutkimuksia tehdään tietysti tällä hetkellä eri tahoilla, joten elämme jännittäviä kurkuma-aikoja!

Itse olen tietysti jo kaikenkirjavassa kurkumakoukussa ja perheen pienimmätkin välillä pyytävät itselleen oman kupillisen. Kurkumalatten lisäksi käytän tuota kultaista maustetta reilulla kädellä ruoanlaitossa (keitot, kastikkeet, marinadit jne) ja joskus jopa smoothieissa. Onneksi sitä saa perusmaustepussia isommissa pakkauksissa ja luomuna, esimerkiksi Foodinilta. Kurkuman maku on onneksi niin mieto, että se häviää helposti voimakkaampien ruoka-aineiden seassa. Sekaan kannattaa laittaa mustapippuria, sillä se avittaa tehoaineiden imeytymistä. Bonuksena on ihana väri, joka värjää herkästi ruokia kauniin keltaiseksi (ja jättää keltaisen rinkulan lattekupin pohjasta valkoiseen pöytään). Välillä mietin, että mitenköhän keltaista oman ruoansulatuselimistöni sisällä jo on, haha! 

Pakko vielä ihan vilpittömästi kehua tässä kohtaa Oatlyn iKaffe -kaurajuomaa, jolla kurkumalattesta saa mielestäni ehkä täydellisyyttä hipovan. Tämä ihanan kermainen, juuri kahviin ja muihin kermaisuutta ja vaahtoa kaipaaviin juomiin kehitetty paksuhko kaurajuoma on vaan jotenkin niin täydellistä iltapäiväiseen nautintohetkeen. 

Kurkumalatte
1 kupillinen

2 dl kauramaitoa (tai muuta lempimaitoasi)
½-1 tl kurkumajauhetta (maun mukaan, itse laitan 1 tl)
¼ tl inkiväärijauhetta
¼ tl vaniljajauhetta
¼ tl kanelia (Ceylon)
(ripaus kardemummaa)
ripaus mustapippuria
¼ - ½ tl hunajaa tai vaahterasiirappia
lusikankärjellinen kookosöljyä tai MCT-öljyä


Kuumenna valitsemasi maitojuoma kattilassa. Lisää mausteet ja öljy, mutta älä vielä hunajaa ja mustapippuria Vaahdota joko blenderissä tai vispilällä, jos haluat. Kaada kuppiin, lisää hunaja ja rouhi päälle hieman mustapippuria. Istu alas, hengitä syvään ja nauti! 

14.2.16

Täydellisen pyöreät falafelit uunissa


Olen huomannut, että kikherneistä valmistetut falafel-pyörykät sulattavat monen kasvisruokaan tottumattomankin sydämen. Nistä on muodostunut yksi parheemme suosikkiarkiruuistamme ja teenkin niitä usein ison kasan ja heitän osan pakastimeen. Jos niitä jää siis. 

Sen lisäksi, että ne yleensä falafelit häviävät parempiin suihin ennen kuin ehdin avata pakasterasiaa, omakohtaisena haasteenani on ollut pyöryköiden valioluokan muodon säilyttäminen. Kunnes yhtäkkiä onnistuin loihtimaan täydellisen pyöreän muotonsa uunissakin säilyttäviä falafelejä. Salaisuus? Veikkaan täydellisyyden mahdollistajaksi kahta seikkaa.

Ensimmäinen seikka on itse keitetyt luomukikherneet. Paluuta purkitettuihin, nesteessä säilöttyihin kikherneisiin ei enää siis ole. Mutta mikäs sen kätevämpää, kuin ostaa kilo tai enemmän kikherneitä (esim Makrobioksen valikoimasta), keittää ne kaikki kerrallaan ja pakastaa se osa, jota ei sillä hetkellä tarvitse? No eipä juuri mikään. Saan muuten omituisia kiksejä kätevä emäntä -toiminnasta ja tämä on ehdottomasti yksi kikka tässä kilpasarjassa.

Toinen uusi kikkani on käyttää falafeltaikinassani psylliumjauhetta. Olen käyttänyt sitä muutoinkin jo leivonnassa, mutta falafeleihin tuli sopivaa kuohkeutta ja väitän tällä aineksella olevan jotain ratkaisevaa tekemistä täydellisen pullapyöreyden kanssa. 

Psyllium on siis gluteeniton, jänönratamon siemenistä valmistettu, erittäin kuitupitoinen jauhe. Se on valkoista jauhoa, joka antaa sitkoa leivontaan ja ruuanlaittoon gluteenin tapaan, eikä se juurikaan maistu miltään. Psylliumista saa sellaisenaan esim jugurttiin tai smoothieen lisättynä apua myös esimerkiksi ummetukseen sen erinomaisen kuitupitoisuuden ja -ominaisuuksiensa ansiosta. 

Lisään falafeleihini (kuten myös vaikka mihin muuallekin) myös kurkumaa, joka antaa pyöryköille ihanan kellertävän värin. Pyörykät maistuvat erityisen hyviltä itse tehdyn tsatsikin tai chilikastikkeen kera, lisukkeena maustettua quinoaa tai riisiä. 

Falafelit 
runsas pellillinen

6 dl keitettyjä, huolellisesti valutettuja kikherneitä
voita paistamiseen
2 sipulia silputtuna
2 isoa valkosipulinkynttä silputtuna
1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
1 tl kurkumaa
ripaus cajunpippuria
ripaus mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
vajaa 1 dl oliviiöljyä
2 rkl tahinia
1 tl suolaa
1 rkl tamarisoijaa  (tai tavallista)
1 rkl psylliumjauhetta
nippu korianteria silputtuna
seesaminsiemeniä

Kypsennä kikherneet paketin ohjeen mukaan, ne vaativat yleensä yön yli liotuksen ja noin tunnin keittämisen.

Kuumenna voi pannulla ja kuullota sipulisilppua huolellisesti, ainakin 5 minuuttia tai kunnes se on pehmeää. Lisää sekaan valkosipulisilppu ja mausteet. Sekoittele huolellisesti matalalla lämmöllä muutama minuutti. Aseta sivuun.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen (käytän itse aina kiertoilmaa). Kokoa kaikki raaka-aineet korianteria lukuunottamatta syvään kulhoon. Lisää joukkoon sipuli-mausteseos. Soseuta sauvasekoittimella. Jos seos tuntuu liian juoksevalta pyöryköiden käsissä pyörittelyä ajatellen, lisää psylliumia varovasti. Lisää lopuksi korianterisilppu ja anna sauvasekoittimen sekoittaa se massaan. Jos ehdit, anna massan jäähtyä jääkaapissa esim puoli tuntia tai kauemmin. 

Kaada seesaminsiemeniä lautaselle. Muotoile haluamasi kokoisia pyöryköitä massasta ja pyörittele niistä haluamaisi kokoisia, tiiviitä pyöryköitä. Pyörittele ne seesaminsiemenissä ja nosta leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, tai kunnes pyörykät saavat kaunista paistoväriä pintaansa. Tarjoile tsatsikin, chilikastikkeen tai muun dipin kera.

31.1.16

Samettinen juurisellerikeitto omenalla piristettynä


Kotimaisia vihanneksia suosivan kasvisvalikoima käy yhä pienemmäksi näin keskellä sydäntalvea. En helpota arkiruokailua itselleni silläkään, että lopetin moneen vakkariruokaani makua tuovien tomaattien ostamisen talvikaudella kokonaan. Tämä siksi, että a) niiden kasvatus Suomen olosuhteissa talvella ei mielestäni ole ekologista eikä luonnollista ja b) tuontitomaatit maistuvat ei-miltään, enkäkä juurikaan usko niiden puhtauteenkaan (mitä omiin standardeihini tulee). Kurkku alkaa olla samassa mielessä pannassa meillä, varsinkin luettuani tämän Ylen uutisen kurkunkasvatuksesta talvella.

Onneksi juureksia ja esimerkiksi kiinankaalia riittää vielä jonkin aikaa. Juuriselleri on mielestäni melkoisen aliarvostettu ja moneen taipuva kotimaisten juuresten helmi. Hiljattain maitotuotteiden käyttöä vähentäneenä huomasin ilokseni, että juuriselleristä löytyy kasvikunnan tuotteeksi ihan mukavasti kalsiumia. Kaliumin pitoisuus on korkea ja antioksidanttejakin (mm. flavonoideja ja C-vitamiiniakin) näemmä löytyy. Juuriselleristä saakin helposti ihanan samettisen ja kauniin vaalean keiton, kunhan vaan jaksaa kuoria. Ihanan säväyksen keittoon saa, kun sitä hieman maustaa omenalla. 


Tein tämän keiton jo muutama viikko sitten. Tarkemmin ajateltuna silloin, kun tänne pääkaupunkiseudulle satoi ensimmäinen kunnon lumi ja tietysti intouduin kuvaamaan keittoannoksen lumessa. Nyt sama kuvauspaikka näyttää taas surullisen paljaalta. Ottaisin kyllä sata kertaa mieluummin ne paukkupakkaset kuin tämän surkean tammikuun sateen. Onneksi keitto lämmittää mieltä, tein sitä nimittäin tänään taas uudelleen. Mukaan voi paistaa hieman tofukuutioita tai heittää sekaan keiton seassa tosi hyvältä maistuvia leipäjuustokutioita. 

Juurisellerikeitto 
Neljälle

1 iso sipuli 
2 valkosipulinkynttä
1-2 rkl voita (itse käytin kirkastettua ghee-voita)
1 iso (todella iso oli itselläni) juuriselleri
1 iso peruna
4cm pätkä palsternakkaa
1-2 mahdollisimman kirpeää omenaa (määrä maun mukaan)
puolisen litraa kasvislientä
2 dl kaurakermaa tai normaalia kermaa
suolaa ja mustapippuria
päälle hyvää oliiviöljyä, chilihiutaleita ja herneenversoja

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi kaikki vihannekset ja omena (poista siitä siemenkota). 

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulia siinä hartaudella (ainakin 7 minuuttia), rouhi sekaan suolaa myllystä. Lisää joukkoon valkosipuli, vihanneskuutiot ja omena. Sekoittele muutama minuutti kattilassa, anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä ja välillä sekoitellen viitisen minuuttia. Kaada sekaan kasvislientä sen verran, että kuutiot eivät aivan täysin peity. Keitä, kunnes kaikki kuutiot ovat pehmeitä, mutta älä keitä niitä muusiksi. Lisää sekaan käyttämäsi kerta ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehahtaa, mutta älä keitä. 


Tarjoile kulhoissa esim chilihiutaleilla, herneenversoilla ja öljyllä koristeltuna. 

28.12.15

Kotikonttorin vakkarisalaatti meets huikea pannumarinoitu tofusuikale


Uusien reseptien kokeileminen on ehkä parasta juhlapyhissä, mutta ainakin yhtä hauskaa se on arjen ruokahetkissä. Ihana arki, olet taas täällä! Paitsi että kyllä sitä voi seikkailuhenkinen kokeilijakin kaavoihinsa kangistua. Mutta jos se jokapäiväinen henkilökohtainen kaava tuntuu aina vaan yhtä ihanalta, eikä siihen joudu osalliseksi kukaan muu?! Ja kun siihen palaaminen esim joulun jälkeen tuntuu suorastaan taivaalliselta. Ei kai siinä sitten mitään pahaa ole? Tällä verukkeella syön arkisin lähes joka päivä samanlaisen lounaan. Mutta viime aikoina pakkaa on pahasti sekoittanut eräs vanha tuttu uudenlaisessa “asussa”.

Työskentelen pääasiassa kotona ja luonnollisesti lounas on yksi päivän kohokohdista. Joskus piipahdan ylhäisen yksinäisyyteni ulkopuolelle Kauniaisten ihanaan Lähellä Deliin viettämään rauhaisan lounashetken, mutta useimmiten teen itselleni suht samanlaisen, nopeasti valmistuvan nuudelisalaatin. Siihen tulee nuudeleita (yleensä tattari- tai riisi-), kiinankaalia, kurkkua, raakaa kukkakaalia, avokadoa, korianteria ja pähkinöitä. Kastikkeen muodostaa näppituntumalla tamarisoija, omenasiiderietikka, lime tai sitruuna, sriracha tai päälle ripoteltuna chilihiutaleet. 

Entä se uuteen asuun verhoutunut vanha tuttu? Niin, SE teki salaatistani yhtäkkiä taas uudella tavalla jännittävän. Työssäni minulla on ilo työskennellä konkreettisesti lähellä syvästi fanittamani tammisaarelaisen Jalotofun porukkaa. Sen parempaa pohjatonta tofureseptien elävää arkistoa ei voi olla. Olen kokeillut jo paljon uusia juttuja, mutta tämä pannumarinoitu tofu on osastoa “something else”. Aivan jäätävän hyvää, lainatakseni erään ystäväni vakkarilausahdusta.


Tämä erityinen tofun pannumarinointikikka on toiminut niin hyvin, että useampi nirso lapsi ja aikuinenkin on päätynyt luulemaan sitä kanasuikaleiksi!  Pannumarinointu tofu toimii salaatin lisäksi erityisen hyvin tacoissa, lisukkeena sosekeittojen päällä ja pastassakin. Ja tämähän ei tähän jää, todennäköisesti se löytyy jossain kuosissa uuden vuoden juhlapöydässäkin meillä.

K-O-K-E-I-L-K-A-A-! 

Pannumarinoitu tofu

1 pkt Jalotofu Naturel tai Hempnut
2 rkl öljyä paistamiseen (itse käytän luomukookosöljyä)
0,5 tl savupaprikajauhetta (bitter)
1 tl kurkumaa (tai curryjauhetta)
1 valkosipuli hienonnettuna
2-3 rkl tamarisoijaa
(korianteria ja persiljaa)

Riko tofupala neljään osaan. Kuivaa palat talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen ja tee keittiöpyyhkeestä paloille tiivis nyytti. Aseta nyytti painon alle, jotta mahdollisimman paljon nestettä poistuu. Painoksi soveltuu hyvin leikkuulauta, jonka päälle voit asettaa painoksi esim kirjoja. Itse asettelin pyyhenyytin lävikköön ja sen päälle painoksi kakkuvuoan jonka sisällä oli jumalattoman painava kivimortteli. Anna tofun kuivua noin 15 minuuttia nyytissä painon alla.

Ota tofu pois painon alta ja murustele se kulhoon noin etusormen pään kokoisiksi palasiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla mahdollisimman kuumaksi (alla anna sen kuitenkaan päästä savuamaan). Ruskista tofupaloja kuumalla pannulla koko ajan sekoitellen, kunnes ne saavat pintaansa kauniin vaaleanruskeaa väriä. Ripottele päälle savupaprikajauhe ja kurkuma sekä valkosipuli ja jatka paistamista muutama minuutti. Kaada soijakastike tofujen päälle ja sekoita tasaisesti, kunnes se on imeytynyt tofupaloihin. Nosta pannu pois liedeltä. Halutessasi ripottele päälle silputut yrtit. 


Käytä salaattiin, tacoihin, tortilloihin, pastaan - ihan mihin vaan mielikuvituksesi ulottuu!

14.12.15

Mehupaasto: ei sittenkään hulluutta, kärsimystä eikä edes nälkää



Julistin viime postauksessani uutta, terveellistä suuntaa blogilleni. Tässä hengessä olen viettänyt viikonloppuiltoja katsellen aihepiiriin sopivia dokumenttielokuvia Netflixistä - ja usein maanitellut miehenikin viihtymään niiden ääreen. Eräänä lauantaina katsoimme dokkarin “Fat, Sick & Nearly Dead”, jonka toisen osan katsoimme innoissamme heti seuraavana iltana. 

Meillä kummallakaan ei ole lähimainkaan Fat, Sick & Nearly Dead -tilannetta, mutta dokkari oli silti tosi inspiroiva. Siinä ylipainoinen, monia lääkkeitä elintasosairauksiin napsiva nelikymppinen finanssialan ammattilainen Ausseista selättää lääkkeet ja alkaa voida elinvoimaisesti ja inspiroimaan muitakin. Homman juju on mehupaasto. 

Tässä kävikin - todella yllättävästi - niin, että kotikatsomomme päätti testata mehupaastoa. En välttämättä ole täysin vakuuttunut monista mehupaastoista verensokerin ja hyvien rasvojen puutteen kannalta, mutta näillä kotilingoilla tehdyillä mehuilla halusin sitä kuitenkin kokeilla. Parhaat ihmiskokeethan ihminen tekee itsellään! Halusin tietää, mitä minulle tekee reilu 5 päivää mehupaastoa. Erityisesti mietin, että a) saisinko voimakkaita detox-oireita (päänsärky, palelu, väsymys), b) olisiko minulla jatkuva nälkä ja c) miltä paaston aikana tuntuisi psyykkisesti. 

Dokkarin päähenkilöllä, Joella, on nykyään oma mehupaastobisnes (todella yllättävää, eikö?). Hän auttaa ylipainoisia ja sairaita ihmisiä voimaan paremmin erilaisten jmehuohjelmien kautta. Paastosin itse jotakuinkin omilla ohjeillani. Inspiraationa käytin mehuguru Jason Valen  kirjan ohjeita ja omia vakkareitani. Kolmisen litraa mehua päivässä (kätevä kuljettaa kuvan Ikean isoissa lasisissa, reilun litran lasipulloissa), vuorotellen noin puoli litraa vihreää ja oranssia / punaista mehua rauhassa nautiskellen. Aamupäivällä lisäksi hieman kookosvettä ja illalla yrittiteetä lämmikkeeksi ja sen verran "huijasin", että söin puolikkaan tai kokonaisen avokadon päivässä.

Yksi suosikkimehuistani on Jasonin Green Super Smoothie, johon tulee omenaa, pinaattia, lehtikaalia, limeä, selleriä, kurkkua, parsakaalin vartta, avocadoa, spirulinaa ja vehnänorasta. Se on taivaallisen hyvää ja satuinpa löytämään tori.fi:stä oraspuristimenkin ja aloin kasvatella vehnänorasta. Jep, kunnon hippimeininki! 

Lopputulos? Olo paastotessa oli LOISTAVA!!! Vain jos mehunautintojen välissä oli liian pitkä aika (yli 2,5h), aloin haaveilla ruuasta verensokerin laskettua. Yleisesti olin kuitenkin niin hyvä, että en toisesta illasta alkaen saanut unta normaaliin tapaani, sillä olin liian energinen. Ihoni vaikutti kuulaammalta ja silmissä melkein tuntui pilkettä. Päätin, että tästä tulee vuotuinen tapa, ajankohtana mieluummin kuitenkin kevät.

Mehustelukumppanini kotona sai mainitsemiani detox-oireita, eikä siten kokenut viittä paastopäivää fyysisesti samalla tavoin kuin minä. Itse lopetin kahvin päivittäisen juomisen jo keväällä. Se saattaa olla osasyy oireiden puuttumiseen kohdallani. Oma ruokavalioni on kyllä muutenkin melkoisen terveellinen ja syön suurimmaksi osaksi tuoretta, monipuolista ja ei-kypsennettyä ruokaa (ilman sokeria, vehnää ja maitoa) arjessani, joten paasto ei ehkä sinänsä ollut aivan järjetön shokki elimistölleni.

Paastosta on nyt jo pari viikkoa, mutta mehulinko laulaa vihreitä mehuja meillä useamman kerran viikossa. Huippuhyvä tapa saada lapsetkin syömään esimerkiksi klassikkoinhokkia, varsiselleriä, sekä paljon vihreitä vihanneksia. 

Kiitos, Joe ja Jason, kun inspiroitte minua kokeilemaan jotain erikoisen jännää. Mehupaasto, me kohtaamme taas keväällä, aivan varmasti! Tässä varmaan mennään monen mielestä jo vahvasti “hippiosastolle”, mutta kokemus oli positiivisempi kuin osasin odottaakaan!



Ja seuraavaksi luvassa resepti, promise!