31.1.17

Mä ja pikkuvege Vegemessuilla


Jalotofun tofukas kera marinoidut sienet ja muut höysteet, nam!
Viime vuoden lopulla tapahtui mielenkiintoinen arkiruokailukäänne. Asia oli ollut niin sanotusti ilmassa jo jonkin aikaa, mutta joululomalla 6v poikani ilmoitti olevansa vege, ja että asia ilmoitetaan nyt myös eskarin ruokalaan. Asia oli harvinaisen selvää pässinlihaa tofukinkkua.

Kasvisruokailu on tietenkin ollut perheemme arjessa oman vegeyteni takia aina ja asiasta on luonnollisestikin keskusteltu, sillä äiti on syönyt muita ruokia lihan sijaan. En ole kuitenkaan yrittänyt aivopestä lapsiani aiheesta, vaan ajattelin että saavat itse päättää mitä syövät sitten kun asia alkaa mietityttää. Pidän kuitenkin melko kovin kiinni siitä, että omat lapseni syövät mahdollisimman ravintorikasta, laadukasta, ja vähäsokerista luomuruokaa. Mahdollisuuksien mukaan siis. Jonkun mielestä olen varmasti fanaatikko, mutta kyllä meilläkin silloin tällöin näkyy ja syödäänkin jätskiä, suklaata, keksejä ja muitakin herkkuja (paitsi karkkia ja limuja). 

On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että 6v on ravinnosta kiinnostunut, joten tämä vegeasia ei sinänsä tullut yllätyksenä, vaikka se kuitenkin yllätti. Se herätti itsenikin jotenkin yllättävällä tavalla siihen, että “iik, nyt mun pitää oikein toden teolla alkaa miettiä että poika saa kaiken tarvitsemansa”. Samalla olen pikkutyypistä todella ylpeä. Jos hän kuitenkin haluaa palata "sekaaniksi", se on täysin ok. <3

Aihetta huoleen ei ehkä ole, ravintoneuvojan opinnot ovat (jep, edelleenkin) käynnissä ja koska olen monen mielestä fanaatikko omassa keittiössäni, asiat eivät varmasti ole retuperällä. Meillä ei juoda maitoa, mutta lapsilla on mukana ruokavaliossa kuitenkin juustot, jugurtit ja muna (itsellä melko harvoin). Mutta siltikin sisimmässäni joku höpöhöpö-ääni muistuttaa, että alapas nyt kuule laskea lapsesi ravintoainetarpeet ja valmista ateriat sen mukaan.

Sitten se postauksen pääaihe, VEGEMESSUT. Olimme pikkutyypin kanssa viime viikonloppuna Vegemessuilla, Helsingin Kalasatamassa, ihan kaksistaan, viettämässä laatuaikaa. Me nautimmekin tästä todella. 6v kuvasi kuin mikäkin bloggaaja. Itsellä kuvaaminen jäi, koska seuralaisen vauhti oli sen verran kova, että hyvän näkökulman hakemiseen ei jäänyt aikaa. Seuralaiseni taidonnäytteitä voi ihailla tässä postauksessa. Maistelimme jos jonkinlaisia herkkuja ja uusia innovaatioita, opiskelimme smoothien valmistusta ja koristelua Anni Kravin opastuksella, lounastimme tuntemattomien kanssa Cargon messuraflassa jne.

Sumuinen vegemessupäivä. Kuva: 6v.
Tapahtumassa oli erityisen huikeaa se, että kirjaimellisesti valtava kiinnostus vegeruokailua kohtaan todellakin on totta. Olin kiitollinen, että emme joutuneet jonottamaan messuille sisään yli tunnin, kuten moni muu. Messuyleisön joukossa oli ennakkoluulottomia aloittelijoita ja vannoutuneita pitkän linjan vegaaneja, mutta koko joukko oli innoissaan, liekeissä ja täpinöissään. Ilmapiiri oli mahtava!

Ihmisiä paikalla. Kuva: 6v
Näytteilleasettajien joukossa oli hienoja uusia juttuja, kuten esimerkiksi Jalotofun uusi Vegeström ja Tofukas (nam mikä makupari, katso kuva alussa). Jokaiselle-sarjan valmisruoat (vaikka en voi sanoa valmisruokia ostavani) tuntuvat hyviltä maultaan ja arvoiltaan ja niille löytyy oma varma paikkansa. Baban jono oli liian pitkä meidän kollektiiviselle kärsivällisyydellemme, mutta hummuksen herkullisuus olikin jo ennestään tiedossa. Roots Helsingin raakakakut ja messuannos olivat napakymppejä (kuten aina), Apetitin uudet vihanneksia sisältävät mehujäät ja vegepakasteet ovat ehdottomasti kiinnostavia, kuin myös Kolmen kaverin vegaanijätskit. Vihdoinkin ostin kotiin Gingerpeoplen inkiväärimehua ja -siirappia. Nam ja wow-pisteet ainakin näille kaikille.

Yksi juttu kuitenkin jäi mietityttämään hieman ja sitä on jotenkin vaikea pukea sanoiksi hypen ollessa hurjimmillaan. Korostan, että olen enemmän kuin EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että messut oli aivan huikea juttu ja odotan jo nyt ensi vuoden suurempaa tapahtumaa ja mielessäni jo visioin mitä kaikkea jännää siellä voisi olla. 

Tex-mex meinkinkiä. Kuva: 6v
Levää! Ja äiti sekosi. Kuva: 6v
Tallinnalaisen Karu Talu Sokolaad -leipomon vegaaniset suklaatuotteet menivät
kuin kuumille kiville. Viimeisiä viedään tässä ja kello oli vasta puoli kaksi! Kuva: 6v
Mutta… en voinut olla ajattelematta, että koska trendi on kuumimmillaan, moni vegaaninen tuote ei edusta sellaista laatua tai puhtautta, jota itse haluaisin tämän “liikkeen” nimissä toivottavan ja tarjottavan. Ostin itsekin - lähes hurmioituneena - erään tosi mielenkiintoiselta kuulostaneen tuotteen ja kotona vasta (ihme kyllä) luin tuoteselosteen. Petyin. Yllätyin listan sisältämistä lisäaineista ja tietynlaisesta synteettisyydestä. Hermostuin myös itseeni, koska normaalisti syynään tuotteet todella tarkkaan kaupassa.

Astuin suoraan siihen itseäni häiritsevään ansaan, että messuhypen keskellä ajattelin esimerkiksi vegaanisuuden tarkoittavan jotain kaikin puolin parempaa kaikkien messutuotteiden kohdalla. WRONG. Tai sitten olen vaan liian laatu-, luomu- ja terveysfriikki (tai ituhippi), sekin on mahdollista. 

Oli miten oli, luotan siihen, että laatu ja luonnollisuus nousee keskeisemmäksi tässäkin trendissä vielä. Viimeistään silloin, kun se ei ole enää pelkkä suuri trendi vaan laajemmin omaksuttu tapa elää ja syödä, kotona ja ravintoloissa. Onneksi trendin huipulla juuri nyt on todella kovaa, ylläkin mainittua, kotimaista ja ulkomaista laatua sekä aivan uskomattoman jänniä innovaatiota. Kehitys ja sen vauhti on päätähuimaavaa. Terveystrendi kasvaa vegetrendiä ehkä jopa kovempaa, joten nousu jatkukoon, molemmissa movementeissa!

Tämä vege kuitenkin toivoo vieläkin enemmän yhtymäkohtia näille ja lisää painotusta yhdessä hyvään makuun, ekologisuuteen, puhtauteen ja laatuun ja sitä kautta pitkään ja onnelliseen elämään! Cheers näille, päätän romaanini tähän. :)



29.11.16

Punajuuri-härkäpapupihvit, jotka rokkaavat!



Punajuuri, I love you! Ja tässäpä niistä, sekä härkä- ja valkopavuista tehdyt todella mehukkaat ja maukkaat pihvit, joista perheen 4-vuotias totesi että äiti ei ole koskaan tehnyt näin hyvää ruokaa. :D Mutta hyviä ne ovatkin, härkäpavun hieman voimakas maku peittyy hyvin mausteiden sekaan ja pehmenee kaveristaan valkopavusta.

Punajuurta monipuolisempaa vihannesta voi etsiä. Se taipuu vaikka mihin mehuista leivontaan ja kaikkea siltä väliltä! Sillä voi värjätä ruokia, sitä voi ripotella kuivattuna ruokiin tuomaan niihin visuaalista kauneutta sekä ravinteikkuutta. Punajuuren maku on melko lailla täydellinen - juuri sellainen kuin sen värisen juureksen kuuluukin olla! 

Härkäpapu, ehkä pavuista tavallisin, on maassamme (tai ainakin tässä ihanassa omassa kuplassani) kovassa huudossa. Sekin on mahtavaa! Onhan se vaan hienoa, että kotimaassamme perinteisesti kasvatettua ja joskus “kakkosluokan” raaka-aineen maineessakin ollutta proteiinirikasta papua käytetään yhä monipuolisemmin ja siitä on jo jalostunut hittituotekin nyhtökauran nimissä. Vielä kun härkäpapua löytyisi tuotteeseen kotimaasta, niin avot.

Käytän härkäpapua jauhona, rouheena ja kokonaisina papuina. Papuja näkyy meillä arkikokkailuissa yleisesti aika paljon ja härkäpapu ei ole makunsa puolesta sieltä helpoimmasta päästä, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Sitä kun yhdistelee eri tavoin muihin papuihin, vihanneksiin ja mausteisiin, lopputuloksena saa huippumaukasta ja ravinteikasta ruokaa. Kuten nämä punajuuripihvit.

Pääsääntöisesti keitän pavut aina itse isoina satseina ja pakastan niitä rasioissa. Kätevää, kun vaan malttaa liotella pavut yöllä ja keittää isossa kattilassa aamulla samalla kun touhuaa päivän muita ensiaskareita! Keino on sekä kustannustehokas, että jätettä vähentävä tapa nauttia papuja. Omani ostan aina luomuna, sillä niitä on helposti saatavana kuivattuina ja siltikin kustannukset pysyvät maltillisina. Ja keho puhtaampana. 

(Miksi mulla aina menee monen kappaleen verran tilaa alkujorinaan?) NE PIHVIT SIIS! 



Halusin yhdistää kaksi suosikkiani, punajuuren ja härkäpavut (kaverina valkoinen papu). Lopputuloksen toimivuus yllätti jopa kokeilevan kokin itsensä ja näitä ahmittiin lasten kanssa kilpaa. 

Pihvit paistuivat kätevästi uunissa, pysyivät kasassa hyvin ja olivat sopivan rapeita. Ei säätöä rasvan ja pannun kanssa, parasta! En halunnut käyttää munaa, sillä on selkeästi kokeilemessa enemmän vegaanisia tapoja kokata ja syödä, mutta munan tuoman koostumuksen taikinaan sai psylliumilla. Aivan kuin pyöreiden falafelienikin. Laitoin pihveihin mukaan fetaa, sillä meidän perheessä on kaksi pientä feta-fania jotka vaativat sitä mukaan reseptiin. Vegaanisen taikinasta saa korvaamalla fetan jollakin vegaanisella juuston korvikkeella, mutta uskon että se toimii täysin ilman juustoakin. 

Oi että, olen kyllä niin tyytyväinen tästä onnistuneesta kokeilusta, jonka yksi salaisuus on psyllium ja toinen perunanuija! Toivottavasti se tuo monelle muullekin iloa. Näitähän sitten kannattaa tehdä iso satsi ja pakastaa osa kiireiselle päivällle. 

Punajuuri-härkäpapupihvit
2 pellillistä (eli iso satsi)

3 dl keitettyjä härkäpapuja
3 dl keitettyjä valkoisia papuja
5 suurta punajuurta
1 palsternakka
2 dl kaurahiutaleita
1 tl jeeraa
1 tl kurkumaa
2 tl jauhettua timjamia
1 tl jauhettua salviaa
1 tl savupaprikaa
1 tl valkosipulirouhetta tai -jauhetta
2 rkl tamarisoijaa
1 rkl psylliumjauhetta
1 sitruunan mehu
1 tuore korianteri
4 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
chilijauhetta
(2 tl sienijauhetta)
150 g fetaa
lisää öljyä pellille ja voiteluun

Laita uunia lämpeämään 175 asteeseen (kiertoilma). Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä siihen hieman öljyä. 

Valmista pavut pakkauksen ohjeen mukaan (yöllä liotus) ja valuta. Kuori ja raasta hienolla raastinterällä punajuuret ja palsternakka. Aseta ainekset kulhoon fetaa ja korianteria lukuunottamatta. “Nuiji” massaa kevyesti, mutta papujen koostumus rikkoen perunanuijalla, kunnes siitä muodostuu selkeästi taikinamaista. Tarkista maku ja lisää joukkoon hienoksi murennettu feta sekä korianteri, sekoita tasaiseksi.


Pyörittele massasta käsissäsi palloja, jotka asettelet pellille litistäen ne varovasti noin 2 cm paksuisiksi. Tasoittele reunoista kauniin pyöreiksi. Sivele päälle öljyä ja paista noin 40 min, kääntäen ne puolivälissä, jotta ne saavat molemmilta puolin kauniin rusehtavan paistopinnan. Anna jäähtyä ja tarjoile esim tsatsikin tai sitruuna-tahinikastikkeen kera (kuten kuvassa). 

6.11.16

Siis ooooämgee mikä kurpitsalatte!



Ette usko, miten suureksi kasvaa kynnys suoltaa juttua tänne, kun edellinen postaus on heinäkuulta. HEINÄKUULTA! Ja nyt on lunta maassa. Samaa vanhaa blogi-identiteettikriisiä tässä käydään läpi, mutta nyt on vaan pakko - sekä intoakin - ottaa rennommin ja kirjoitella taas kun aiheitakin on vaikka kuinka.

Intouduin taas, koska vietin ihanan (ja trendikkään) kurpitsalattehetken käydessäni Helsingin viehättävässä Healthinki-kahvilassa aiemmin viikolla. Omin sanoin healthinkiläiset kuvaavat paikkaa näin:

"Healthinki on terveellisen ajattelun ympärille rakentunut kahvila. Uskomme, että syömällä ravinnerikasta ruokaa voit huolehtia kehostasi ja mielestäsi sekä kohentaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi."

Jep, sopii mulle kuin revitty lehtikaali uuniini. Eli täydellisesti. Siellä vihdoin siis maistoin elämäni ensimmäisen Pumpkin spice latten sitten "entisen elämäni", jossa olin nauttinut niitä esimerkiksi Starbucksissa. Huh huh, miten ihmisen arvomaailma onkaan voinut muuttua - vaikka sisimmässäni olenkin aina ollut ituhippi.  

Niin, se mausteisen lämmittävä ja hivenen jouluinenkin juomaelämys hipoi todellakin täydellisyyttä ja samalla päätin, että se makumaailma olisi saatava osaksi talviarkeani. Etenkin, kun ainesosalistalla komeili ihan oikea kurpitsa, jonka kanssa olen edelleenkin vahvassa rakkaussuhteessa. Ja se ei tule muuttumaan mihinkään.


Joten siis reseptiin. Itselläni on nyt jatkuvasti paahdettua myskikurpitsaa jääkaapissa erityisesti tätä juomaa varten. Mielestäni on muutan aivan huippua, että sitä saa välillä meidän kaupasta jopa kotimaisena versiona! Lisäksi tein isomman satsin pumpkin spice mixiä lähes täysin Sonnentorin huippulaadukkaista luomumausteista, joten lämpimän juomakupillisen valmistamiseen ei tosiaankaan mene aikaa kuin kädenkäänne. 

Sekoitin toki mukaan myös hieman kurkumaa, joka kulkee arjessani monessa muodossa. Kävin hiljattain ayurvedisessä konsultaatiossa, jonka jälkeen tämä kultainen mauste on entistäkin enemmän arvossaan juuri itselleni. Siitä kenties lisää myöhemmin.

Kurpitsalatte
Kurpitsaa ja spice mixiä noin 1dl varastoon, kupilliset kahdelle

Kurpitsan paahtamiseen
1 myskikurpitsa
oliiviöljyä

Pumpkin spice mix
2 rkl kanelia (ceylon) jauhettuna
1 rkl inkivääriä jauhettuna
1 tl muskottipähkinää jauhettuna
1/2 tl maustepippuria jauhettuna
1/2 tl neilikkaa jauhettuna
1/2 tl kurkumaa jauhettuna
ripaus mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Kurpitsalatte
2 kuppia suosimaasi kasvimaitoa (suosin tässä Oatlyn iKaffe-versiota)
2 rkl paahdettua myskikurpitsaa
2 tl pumpkin spice mixiä
noin 1 tl vaahterasiirappia

Paahda kurpitsa: Lämmitä uuni noin 175 asteeseen. Halkaise kurpitsa neljään lohkoon, kaiverra siemenet ja siemenkohdan rihmasto pois. Aseta neljännekset kevyesti öljytylle, leivinpaperilla vuoratulle uunipellille leikkuupinta alaspäin ja paahda uunissa noin 45 minuuttia, tai kunnes kurpitsanliha on pehmennyt. Anna jäähtyä.

Tee pumkin spice mix: Sekoita mixin inekset keskenään esim kannelliseen lasipurkkiin. Voit napata siitä lusikallisen kurpitsalattekupilliseen helposti silloin, kun siltä tuntuu!

Valmista kurpitsalatte: Mittaa maito ja kaada se paksupohjaiseen kattilaan. Ala kuumentaa ja lisää kurpitsaa ja pumpkin spice mixiä kattilaan. Kuumenna sopivan lämpimäksi, ei liian kuumaksi. Lisää vaahterasiirappi. Kaada seos blenderiin tai miksaa ja vaahdota sauvasekoittimella. Kaada kuppeihin ja koristele vaahdolla ja kanelilla. 

23.7.16

Rakkaani lehtikaali tahini-lime salaatinkastikkeessa


Lehtikaaliaddiktin kesää helpottaa oma pieni viherkaaliplantaasi. Paitsi että ei (todellakaan!) tänä vuonna. Mistä ihmeestä kaalejani tuhoavat madot ja kirvat keksivätkin tulla kasapäin viljelmilleni pitämään jotain ihmeen kaalifestareita (katso kuva)?! En tykkää. Samettikukat eivät auta. Mäntysuopa ei auta. Vertaistuki auttaa hieman. Tiedän kyllä, että en ole tämän wannabe-pienviljelijän sydäntäni särkevän ongelmani kanssa yksin. Ilmiö toistuu viljelmilläni koti- ja mökkipihan viljelmälläni. Nyyh.


No, onneksi moni ammattiviljelijä pelastaa tänäkin vuonna ja kaupasta tulee raahattua pussikaupalla huipputerveellistä viherkaalia taas sipseihin, salaattiin ja vihersmoothiin ja -mehuun. 

Lehtikaali on monelle tottumattomalle sellaisenaan ehkä hieman liian voimakas ja koostumukseltaan haastavan rapsakka ja monen ruoansulatuksellekin se on vähän liian tujua. Vaan ei hätää. Niin sanottu hierottu lehtikaali (massaged kale) pitäisi olla hellempi makuhermoille ja suolistollekin.

Lehtikaalisipsit kuuluvat edelleen kesän vakkariruokalistaan, kehittelenkin niistä jatkuvasti uusia mausteversioita. Salaatteihini lehtikaali on ujuttautunut myös pysyvästi, usein keräkaalin kaverina. Tässä yksi uusi salaattisuosikkini, jossa hierotun lehtikaalin pehmennyttä makua terävöittää lisää limetinraikas tahinikastike. 

Maukas, nopea, ravitseva ja eksoottinen! Täydellinen kesään - vaikka ei omasta maasta lehtikaali noussutkaan kulhoon asti!

Lehtikaalisalaatti lime-tahinikastikkeella
Neljälle runsaaksi salaatiksi

Kastikeainekset:
2 rkl tahinia
1-2 limen mehu (käytä luomua)
2 tl omenasiiderietikkaa
1 tl vaahterasiirappia tai hunajaa
1 rkl (tamari)soijaa
1 rkl oliiviöljyä
(pari tippaa paahdettua seesamöljyä halutessasi)
suolaa ja pippuria

Salaattiainekset:
1 pss lehtikaalia
hieman oliiviöljyä (noin puoli rkl), ripaus suolaa ja sitruunamehua
puolikas kurkku
1 avokado
50g pistaasipähkinän sydämiä tai paahdettuja pinjansiemeniä
tuoretta korianteria

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään notkeaksi kastikkeeksi käsin tai sauvasekoittimella. Lisää öljyä, jos tahini tekee siitä liian tahmeaa. 

Valmista salaatti. Huuhtele lehtikaalit ja kurkku. Irrota lehtikaaleista lehtiruoti ja revi tai pilko lehdet sopivan kokosiksi paloiksi. Pilko kurkku puolikuun muotoisiksi ohuiksi siivuiksi. Kuori avokado ja poista sen kivi. Siivuta haluamasi muotoisiksi siivuiksi. 

Asettele lehtikaalit kulhoon. Jos haluat hieroa lehtikaaleja, lorota niiden päälle ihan hieman oliiviöljyä ja purista sekaan hieman sitruuna ja ripottele päälle suolaa. Halutessasi hiero lehtikaaleja sormillasi hetken, kunnes niiden pinta on selkeän öljyinen. Lisää joukkoon kurkkua ja avokado. Lisää salaatinkastike ja sekoita kevyesti mutta hyvin. Silppua päälle korianteri ja koristele halutessasi villikukilla. Tarjoile heti, ei säily raikkaana pitkään. 

11.6.16

Huikean ravitseva ja maukas pata feat. kurkuma, quinoa, linssit ja bataatti



Jep, olen edelleen täällä. Luvattoman pitkä blogihiljaisuus, vaikka olen täynnä elinvoimaa kesän ja sen ulkoilmaan liittyvien lieveilmiöiden ollessa normaalia aiemmin täällä. En kyllästytä teitä kootuilla selityksilläni hiljaisuudesta, vaan menen suoraan asiaan. Luvassa arkiruokaa luokassa “terveellistä, mutta jännittävän hyvää”. 

Kuten aiemminkin on todettu, olen tiukassa koukussa kurkumaan. Tungen sitä lattejuomaani, kaikkiin mahdollisiin ruoanlaiton käänteisiin, itsepuristettuihin mehuihin ja smoothieihin ja näiden lisäksi nautin sitä Pukkan luomukapseleinakin. Luulisi siis, että olen tulehdukseton ja täydessä ruumiin ja sielun voimissani, sillä sen verran ihmeellisenä tuota keltaista yrttimaailman kultaa pidetään. 

Tässä siis taas yksi kurkumainen resepti, joka on ravintosisällöltään ja maultaan muutoinkin upea - vaikka näyttääkin jonkun silmään takuuvarmasti vähän epäilyttävältä. Se tarvitsee ehdottomasti kaverikseen raikkaan sitruunaisen jugurttikastikkeen, joka hieman parantaa sen ulkoista olemustakin. Ja katso, pata upposi - myös lapsille! Toki omat koemaistajani ovat tottuneet maistelemaan ja syömään rohkeimpiakin kokkauksiani ja ovat siten esimerkillisen ennakkoluulottomia (sanoo ylpeä ruokafriikkiäiti). 

Ihan lyhyesti kuitenkin vielä tuosta kultaisesta lemmikistäni, kurkumasta, jonka moni tuntee miltei mitäänsanomattoman makuisena mausteena Intiasta. Sitä pidetään erityisesti erilaisten tulehduksien torjujana, kipujen lievittäjänä, ruoansulatuselimistlö hellivänä, ihoa heleyttävänä, muistia tukevana - ja ties minkä terveysongelman tukihoitona. Kurkuman imeytymiseen tosin tulee kiinnittää huomiota, sillä kurkuma on tunnetusti vaikea imeyttää. Tärkeä lähtökohta on, että ylipäänsä imeytyäkseen kurkuma tarvitsee kaverikseen jotakin voimakasta maustetta - useimmiten suositellaan mustapippuria - ja rasvaa. 

Tämän jutun resepti ei varsinaisesti valmistu kauden vihanneksista vaikka pidänkin niiden suosimista tärkeänä, sillä innoitus siihen tuli eräästä amerikkalaisesta tv-ohjelmasta jota kuuntelin kerran autossa. Ohjelmassa valmistettiin pataruoka, jonka tarkoitus oli kurkuman siivittämänä paistatella kaikin puolin ravintoarvoiltaan häikäisevänä kullankeltaisena terveyspommina. 

Padassa on tästä syystä yhdessä pääosassa bataatti. Se on ravintoarvoiltaan oivallinen, sillä siinä on runsaasti kuituja, beetakaroteenia (esim silmille tärkeän A-vitamiinin esiaste), C-vitamiinia ja kivennäisaineita. Bataatin kaverina minun padassani lymyilee myös porkkana.

Padan “perinteistä” viljan ja hiilarin roolia hoitaa quinoa, jonka moni tunteekin proteiinirikkaana, gluteenittomana viljelyskasvina, joka sisältää kaikki tarvittavat aminohapot. Quinoa sisältää hyviä rasvojakin, se on helposti sulavaa ja runsaskuituista ja sen maku on pähkinäisen lempeä. 

Linssit tuovat tähän herkkupataan paitsi koostumusta, myös lisää kasviproteiinia, kivennäisaineita ja antioksidantteja. 

Lisäsin sekaan myös siitakesieniä, ihan vaan koska olen sienihullu, mutta myös koska niillä on myös kertakaikkisen hienot ravintoarvot. 

Lue siis ohje tarkoin ja muista, että jugurttikastike todella kruunaa tämän ruuan. Älä siis oio siinä kohtaa. Vegaaniversion tekisin itse esim kaurafraichestä turkkijugun sijaan. Paistoin meillä tämän kylkeen tofupaloja, koska olen siihenkin koukussa. :D

Ohje mukailtu tästä ohjeesta

Kultainen bataatti-quinoapata
4-6 hengelle

3 dl quinoaa 
5-6 dl vettä
2 rkl kookosöljyä
1 iso sipuli
2 porkkanaa
1 iso bataatti 
2 valkosipulinkynttä
puoli rasiaa siitakesieniä
suht reilusti suolaa ja mustapippuria
2 dl linssejä
5-6 dl kasvislientä
2 laakerinlehteä
2 rkl omenasiiderietikkaa
korianteria
tuoretta pinaattia maun mukaan

2-3 dl turkkilaista jugurttia
1 luomusitruunan kuori raastettuna
1 luomusitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Keitä quinoa paketin ohjeen mukaan. Sen kiehuessa kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko kaikki vihannekset kuutioiksi. Quinoan valmistuttua, aseta se sivuun. 

Lämmitä kookosöljyä paksupohjaisessa reilussa kattilassa. Paista sipuli ja porkkanaa öljyssä muutama minuuttia sekoitellen. Lisää bataatti, valkosipuli, sienet, kurkuma ja suola ja pippuri. Paista muutama minuutti sekoitellen.

Lisää kasvisliemi, linssit, laakerinlehdet ja omenasiiderietikka. Anna halutua 15-20 minuuttia, kunnes linssit pehmenvät ja tarkista mausteet ja poista laakerinlehdet. 

Padan hautusessa sekoita keskenään turkkilainen jugurtti, sitruunan kuori ja mehu sekä oliiviöljy ja suola. 


Tarjoile pata kulhoissa siten, että asettele pohjimmaiseksi quinoa, siihen väliin silputtua, tuoretta pinaattia, päälle pataa, sitruunajugurttia ja päällimäiseksi reippaasti korianteria ja vaikkapa chilirouhetta. 

14.3.16

Uusi iltapäiväkahvini: kurkumalatte


Huom! tämän luettuasi saatat koukuttua.

Iltapäivieni ilona on nykyään jotain aivan muuta kuin se entisen elämäni kahvikupillinen. Kahvia en siis enää juo lainkaan, mutta mikäpä siinä kun sen paikkaa pitää aamulla ihana matchalatte ja iltapäiväkahvini on jo useampien kuukausien käytön jälkeen pysyvästi syrjäyttänyt uusi, ah-niin-trendikäs nautintokupillinen. Kurkumalatte siis, tietty. :D 

Myönnän olevani herkkä lähtemään syöksyvauhdilla erilaisten ruokatrendien perään, mutta tämä kyseinen kolahti t-o-s-i kovaa. Kurkumalattea saa paitsi joistain ihanista kahviloista, myös jo valmiina sekoituksenakin joistain hyvinvarustetuista terveyskaupoista. Koska olen ehkä suurin kurkumalattefani ikinä, sekä siten sen suurkuluttaja, sekoitan itselleni suuren purkillisen omaa kurkumalattejauhettani ja niin se on aina helposti saatavilla. 

Niin, kurkumahan on nyt niiiin tapetilla, että! Juttuja sen ihmeellisyydestä on nähty terveysblogeista aina Kauppalehteen asti. Tätä intialaisessa terveysopissa eli ayurvedassa jo tuhansia vuosia käytettyä, erittäin antioksidanttipitoista yrttiä ylistetään luonnon antibioottina, anti-inflammatoorisena ihmeaineena erilaisia tulehduksia vastaan perusflunssasta aina nivelten, luuston ja lihasten vaivoihin, verenkierron ongelmiin sekä erilaisten sairauksien tukena Alzheimerista aina jopa syöpään. Tutkimuksia tehdään tietysti tällä hetkellä eri tahoilla, joten elämme jännittäviä kurkuma-aikoja!

Itse olen tietysti jo kaikenkirjavassa kurkumakoukussa ja perheen pienimmätkin välillä pyytävät itselleen oman kupillisen. Kurkumalatten lisäksi käytän tuota kultaista maustetta reilulla kädellä ruoanlaitossa (keitot, kastikkeet, marinadit jne) ja joskus jopa smoothieissa. Onneksi sitä saa perusmaustepussia isommissa pakkauksissa ja luomuna, esimerkiksi Foodinilta. Kurkuman maku on onneksi niin mieto, että se häviää helposti voimakkaampien ruoka-aineiden seassa. Sekaan kannattaa laittaa mustapippuria, sillä se avittaa tehoaineiden imeytymistä. Bonuksena on ihana väri, joka värjää herkästi ruokia kauniin keltaiseksi (ja jättää keltaisen rinkulan lattekupin pohjasta valkoiseen pöytään). Välillä mietin, että mitenköhän keltaista oman ruoansulatuselimistöni sisällä jo on, haha! 

Pakko vielä ihan vilpittömästi kehua tässä kohtaa Oatlyn iKaffe -kaurajuomaa, jolla kurkumalattesta saa mielestäni ehkä täydellisyyttä hipovan. Tämä ihanan kermainen, juuri kahviin ja muihin kermaisuutta ja vaahtoa kaipaaviin juomiin kehitetty paksuhko kaurajuoma on vaan jotenkin niin täydellistä iltapäiväiseen nautintohetkeen. 

Kurkumalatte
1 kupillinen

2 dl kauramaitoa (tai muuta lempimaitoasi)
½-1 tl kurkumajauhetta (maun mukaan, itse laitan 1 tl)
¼ tl inkiväärijauhetta
¼ tl vaniljajauhetta
¼ tl kanelia (Ceylon)
(ripaus kardemummaa)
ripaus mustapippuria
¼ - ½ tl hunajaa tai vaahterasiirappia
lusikankärjellinen kookosöljyä tai MCT-öljyä


Kuumenna valitsemasi maitojuoma kattilassa. Lisää mausteet ja öljy, mutta älä vielä hunajaa ja mustapippuria Vaahdota joko blenderissä tai vispilällä, jos haluat. Kaada kuppiin, lisää hunaja ja rouhi päälle hieman mustapippuria. Istu alas, hengitä syvään ja nauti! 

14.2.16

Täydellisen pyöreät falafelit uunissa


Olen huomannut, että kikherneistä valmistetut falafel-pyörykät sulattavat monen kasvisruokaan tottumattomankin sydämen. Nistä on muodostunut yksi parheemme suosikkiarkiruuistamme ja teenkin niitä usein ison kasan ja heitän osan pakastimeen. Jos niitä jää siis. 

Sen lisäksi, että ne yleensä falafelit häviävät parempiin suihin ennen kuin ehdin avata pakasterasiaa, omakohtaisena haasteenani on ollut pyöryköiden valioluokan muodon säilyttäminen. Kunnes yhtäkkiä onnistuin loihtimaan täydellisen pyöreän muotonsa uunissakin säilyttäviä falafelejä. Salaisuus? Veikkaan täydellisyyden mahdollistajaksi kahta seikkaa.

Ensimmäinen seikka on itse keitetyt luomukikherneet. Paluuta purkitettuihin, nesteessä säilöttyihin kikherneisiin ei enää siis ole. Mutta mikäs sen kätevämpää, kuin ostaa kilo tai enemmän kikherneitä (esim Makrobioksen valikoimasta), keittää ne kaikki kerrallaan ja pakastaa se osa, jota ei sillä hetkellä tarvitse? No eipä juuri mikään. Saan muuten omituisia kiksejä kätevä emäntä -toiminnasta ja tämä on ehdottomasti yksi kikka tässä kilpasarjassa.

Toinen uusi kikkani on käyttää falafeltaikinassani psylliumjauhetta. Olen käyttänyt sitä muutoinkin jo leivonnassa, mutta falafeleihin tuli sopivaa kuohkeutta ja väitän tällä aineksella olevan jotain ratkaisevaa tekemistä täydellisen pullapyöreyden kanssa. 

Psyllium on siis gluteeniton, jänönratamon siemenistä valmistettu, erittäin kuitupitoinen jauhe. Se on valkoista jauhoa, joka antaa sitkoa leivontaan ja ruuanlaittoon gluteenin tapaan, eikä se juurikaan maistu miltään. Psylliumista saa sellaisenaan esim jugurttiin tai smoothieen lisättynä apua myös esimerkiksi ummetukseen sen erinomaisen kuitupitoisuuden ja -ominaisuuksiensa ansiosta. 

Lisään falafeleihini (kuten myös vaikka mihin muuallekin) myös kurkumaa, joka antaa pyöryköille ihanan kellertävän värin. Pyörykät maistuvat erityisen hyviltä itse tehdyn tsatsikin tai chilikastikkeen kera, lisukkeena maustettua quinoaa tai riisiä. 

Falafelit 
runsas pellillinen

6 dl keitettyjä, huolellisesti valutettuja kikherneitä
voita paistamiseen
2 sipulia silputtuna
2 isoa valkosipulinkynttä silputtuna
1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
1 tl kurkumaa
ripaus cajunpippuria
ripaus mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
vajaa 1 dl oliviiöljyä
2 rkl tahinia
1 tl suolaa
1 rkl tamarisoijaa  (tai tavallista)
1 rkl psylliumjauhetta
nippu korianteria silputtuna
seesaminsiemeniä

Kypsennä kikherneet paketin ohjeen mukaan, ne vaativat yleensä yön yli liotuksen ja noin tunnin keittämisen.

Kuumenna voi pannulla ja kuullota sipulisilppua huolellisesti, ainakin 5 minuuttia tai kunnes se on pehmeää. Lisää sekaan valkosipulisilppu ja mausteet. Sekoittele huolellisesti matalalla lämmöllä muutama minuutti. Aseta sivuun.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen (käytän itse aina kiertoilmaa). Kokoa kaikki raaka-aineet korianteria lukuunottamatta syvään kulhoon. Lisää joukkoon sipuli-mausteseos. Soseuta sauvasekoittimella. Jos seos tuntuu liian juoksevalta pyöryköiden käsissä pyörittelyä ajatellen, lisää psylliumia varovasti. Lisää lopuksi korianterisilppu ja anna sauvasekoittimen sekoittaa se massaan. Jos ehdit, anna massan jäähtyä jääkaapissa esim puoli tuntia tai kauemmin. 

Kaada seesaminsiemeniä lautaselle. Muotoile haluamasi kokoisia pyöryköitä massasta ja pyörittele niistä haluamaisi kokoisia, tiiviitä pyöryköitä. Pyörittele ne seesaminsiemenissä ja nosta leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, tai kunnes pyörykät saavat kaunista paistoväriä pintaansa. Tarjoile tsatsikin, chilikastikkeen tai muun dipin kera.