Ovela lasagne ja miten ujuttaa kasviksia lapsen lautaselle

Lasagne on varmaankin yksi joka lapsen varma suosikkiruoka. Se oli myös oma lapsuudensuosikkini. Legendaarisissa ystäväkirjoissa kyseltiin usein herkkuruokaa, ja vastaukseni oli aina “lasagne”.

Syötän omille lapsilleni joka päivä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisesti kasviksia. Erityisesti raakana, mutta myös kypsennettynä. Joskus niiden kätkeminen erilaisiin ruokiin on huippuhauskaa, sillä siitä tulee itselle niin ovela olo. Hahaa, söivätpä lehtikaalia/parsakaalia/selleriä/kesäkurpitsaa jne.

Lasagne on mielestäni siitä nerokas ruoka, että ensinnäkin jauheliha on siinä erinomaisen helppo korvata. Suosin mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita ja erilaisista linssejä löytyy monessa ruoassani lihaisaa koostumusta tuomaan. Etenkin käyttämällä punaisia sekä mustia beluga -linssejä yhdessä. Kuten lasagnessani.

Vegelasagnen nerokkuus kulminoituu erityisesti siinä, että siihen voi upottaa aivan käsittämättömän määrän kasviksia ilman, että sen syöjät nikottelevat asiasta. Mikä parasta, siihen voi upottaa monia sellaisia kasvisten osia, joita usein pidetään jopa jätteenä. Esimerkiksi kukka- tai parsakaalin varret. Salaisuus on niiden raastaminen. 

Kuvan lasagnessa on tuoreita kasviksia yhteensä yhdeksän eri lajia! Kukaan sen syöjistä ei raportoinut mitään havaintoja yhdestäkään näistä. Koska lasagnessa on niin paljon raaka-aineita, se on erittäin mehevä ja täyttävä. Niin ja lisäksi se on täysin vegaaninen ja gluteeniton!

Resepti saattaa kuulostaa vaivalloiselta, mutta mikään ei estä jättämästä joitain kasviksia pois tai vaihtamasta niitä toiseen - kunhan vaihtoehdot ovat jokseenkin raastettavissa. Myös esimerkiksi mehustuksesta jäävä porkkanakuitu toimii erinomaisesti ja on jo valmiiksi sopivassa muodossa.

Pikaruoaksi en tätä toki väitäkään, mutta aivan täydellinen lounas se on aurinkoisen kirpsakkana kevätpäivänä. Mutta kun tällaisen ovelan lasagnen valmistukseen Ja kokki voi hykerrellä tyytyväisenä, kun lounastajat nauttivat parsakaalin ja kukkakaalin varsia ja palsternakkaa autuaan tietämättöminä! 

Lasagne

(noin 30x40cm vuoka)

Tomaattikastike ja lasagnen valmistelu:

paistamiseen 3 rkl öljyä, voita tai gheetä (itse käytin gheetä)

purjoa n. 5cm pala

4 valkosipulinkynttä

puolikas juuriselleri

puolikas palsternakka

puolikkaan parsakaalin varsi

500 ml paseerattua tomaattia/passataa

2-3 dl vettä

2 dl belugalinssejä (mustia linssejä)

1 dl punaisia linssejä

1 rkl vaahterasiirappia (tai valitsemaasi makeutusta)

basilikaa

orgenoa

1 bataatti

lasagnelevyt (itse käytin gluteenittomia)

Valkokastike (vegaaninen):

2 dl cashewpähkinöitä

1 kukkakaali

1 prk Oatlyn kaurakermaa

2 rkl oluthiivahiutaleita

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

Pinnalle:

(vegaanista) juustoa

Alkuvalmistelut:

Laita cashewt likomaan kylmään veteen vähintään puoleksi tunniksi (ne muodostavat vegaanisen valkokastikkeen pohjan). Liota myös linssejä max puoli tuntia kylmässä vedessä (eri astiassa kuin cashewt).

Valmista tomaattikastike: 

Silppua purjo ja valkosipuli hienoksi. Raasta juuriselleri, palsternakka ja parsakaalin varsi raastinraudalla. 

Kuumenna 1 rkl öljyä/rasvaa kattilassa. Lisää purjo ja ripottele sen päälle hieman suolaa. Anna kuullottua matalassa lämmössä noin 5 minuuttia ja lisää valkosipuli. Kuullota pari minuuttia. Lisää 2 rkl öljyä/rasvaa, kuumenna ja lisää raastetut kasvikset, sekoittele 2-4 minuuttia. Lisää paseerattu tomaatti, linssit, vesi ja vaahterasiirappi. Silppua sekaan basilikanlehtiä makusi mukaan. Kypsennä noin puoli tuntia ja mausta oreganolla ja suolalla. Soseuta sauvasekoittimella, kunnes koostumus on mieluinen. Itse jätin koostumuksen hieman karkeaksi, mutta jos soseutat ihan hienoksi, kukaan ei taatusti huomaa tähän kastikkeeseen ujutettuja vihanneksia lasagnessa.

Kuori bataatti ja siivuta se noin 2mm paksuiksi siivuiksi. Näitä käytetään huijauslasagnelevyinä normaalien lasagnelevyjen lisäksi.

Valmista valkokastike: 

Höyrytä kukkakaalin kukinnot ja pikottu varsi pehmeäksi. Sillä välin poista vähintään puoli tuntia kylmässä vedessä lionneiden cashewpähkinöiden liotusvesi ja lisää tilalle noin 1dl uutta, kylmää vettä. Soseuta cashewt sauvasekoittimella isohkossa, korkeassa kulhossa. Lisää sekaan höyrytetyn kukkakaalin kukinnot ja pilkottu varsi. Lisää kaurakerma, oluthiivahiutaleet, sitruunamehu, suola ja pippuri. Tarkista maku. Sen pitäisi olla suolaisen hapan, juustomainen. Aseta sivuun. 

Lasagnen kasaaminen:

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kun tomaattikastikekin on valmis, aloita lasagnen kasaaminen. Öljyä uunivuoka ja levitä pohjalle noin 1,5cm kerros tomaattikastiketta ja sen päälle ohut kerros valkokastiketta. Peitä kerrokset lasagnelevyillä. Levitä taas päälle tomaattikastiketta, valkokastiketta ja seuraavaksi lado päälle bataattisiivut lasagnelevyjen tapaan. Näiden päälle tomaattikastike, valkokastike ja lasagnelevyt. Viimeseksi loput tomaatti- ja valkokastikkeista ja pinnalle juustoraastetta.

Paista uunissa noin 40-50 min. 

Huikean ravitseva ja maukas pata feat. kurkuma, quinoa, linssit ja bataatti

Jep, olen edelleen täällä. Luvattoman pitkä blogihiljaisuus, vaikka olen täynnä elinvoimaa kesän ja sen ulkoilmaan liittyvien lieveilmiöiden ollessa normaalia aiemmin täällä. En kyllästytä teitä kootuilla selityksilläni hiljaisuudesta, vaan menen suoraan asiaan. Luvassa arkiruokaa luokassa “terveellistä, mutta jännittävän hyvää”. 

Kuten aiemminkin on todettu, olen tiukassa koukussa kurkumaan. Tungen sitä lattejuomaani, kaikkiin mahdollisiin ruoanlaiton käänteisiin, itsepuristettuihin mehuihin ja smoothieihin ja näiden lisäksi nautin sitä Pukkan luomukapseleinakin. Luulisi siis, että olen tulehdukseton ja täydessä ruumiin ja sielun voimissani, sillä sen verran ihmeellisenä tuota keltaista yrttimaailman kultaa pidetään. 

Tässä siis taas yksi kurkumainen resepti, joka on ravintosisällöltään ja maultaan muutoinkin upea - vaikka näyttääkin jonkun silmään takuuvarmasti vähän epäilyttävältä. Se tarvitsee ehdottomasti kaverikseen raikkaan sitruunaisen jugurttikastikkeen, joka hieman parantaa sen ulkoista olemustakin. Ja katso, pata upposi - myös lapsille! Toki omat koemaistajani ovat tottuneet maistelemaan ja syömään rohkeimpiakin kokkauksiani ja ovat siten esimerkillisen ennakkoluulottomia (sanoo ylpeä ruokafriikkiäiti). 

Ihan lyhyesti kuitenkin vielä tuosta kultaisesta lemmikistäni, kurkumasta, jonka moni tuntee miltei mitäänsanomattoman makuisena mausteena Intiasta. Sitä pidetään erityisesti erilaisten tulehduksien torjujana, kipujen lievittäjänä, ruoansulatuselimistlö hellivänä, ihoa heleyttävänä, muistia tukevana - ja ties minkä terveysongelman tukihoitona. Kurkuman imeytymiseen tosin tulee kiinnittää huomiota, sillä kurkuma on tunnetusti vaikea imeyttää. Tärkeä lähtökohta on, että ylipäänsä imeytyäkseen kurkuma tarvitsee kaverikseen jotakin voimakasta maustetta - useimmiten suositellaan mustapippuria - ja rasvaa. 

Tämän jutun resepti ei varsinaisesti valmistu kauden vihanneksista vaikka pidänkin niiden suosimista tärkeänä, sillä innoitus siihen tuli eräästä amerikkalaisesta tv-ohjelmasta jota kuuntelin kerran autossa. Ohjelmassa valmistettiin pataruoka, jonka tarkoitus oli kurkuman siivittämänä paistatella kaikin puolin ravintoarvoiltaan häikäisevänä kullankeltaisena terveyspommina. 

Padassa on tästä syystä yhdessä pääosassa bataatti. Se on ravintoarvoiltaan oivallinen, sillä siinä on runsaasti kuituja, beetakaroteenia (esim silmille tärkeän A-vitamiinin esiaste), C-vitamiinia ja kivennäisaineita. Bataatin kaverina minun padassani lymyilee myös porkkana.

Padan “perinteistä” viljan ja hiilarin roolia hoitaa quinoa, jonka moni tunteekin proteiinirikkaana, gluteenittomana viljelyskasvina, joka sisältää kaikki tarvittavat aminohapot. Quinoa sisältää hyviä rasvojakin, se on helposti sulavaa ja runsaskuituista ja sen maku on pähkinäisen lempeä. 

Linssit tuovat tähän herkkupataan paitsi koostumusta, myös lisää kasviproteiinia, kivennäisaineita ja antioksidantteja. 

Lisäsin sekaan myös siitakesieniä, ihan vaan koska olen sienihullu, mutta myös koska niillä on myös kertakaikkisen hienot ravintoarvot. 

Lue siis ohje tarkoin ja muista, että jugurttikastike todella kruunaa tämän ruuan. Älä siis oio siinä kohtaa. Vegaaniversion tekisin itse esim kaurafraichestä turkkijugun sijaan. Paistoin meillä tämän kylkeen tofupaloja, koska olen siihenkin koukussa. :D

Ohje mukailtu tästä ohjeesta. 

Kultainen bataatti-quinoapata

4-6 hengelle

3 dl quinoaa 

5-6 dl vettä

2 rkl kookosöljyä

1 iso sipuli

2 porkkanaa

1 iso bataatti 

2 valkosipulinkynttä

puoli rasiaa siitakesieniä

suht reilusti suolaa ja mustapippuria

2 dl linssejä

5-6 dl kasvislientä

2 laakerinlehteä

2 rkl omenasiiderietikkaa

korianteria

tuoretta pinaattia maun mukaan

2-3 dl turkkilaista jugurttia

1 luomusitruunan kuori raastettuna

1 luomusitruunan mehu

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

Keitä quinoa paketin ohjeen mukaan. Sen kiehuessa kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko kaikki vihannekset kuutioiksi. Quinoan valmistuttua, aseta se sivuun. 

Lämmitä kookosöljyä paksupohjaisessa reilussa kattilassa. Paista sipuli ja porkkanaa öljyssä muutama minuuttia sekoitellen. Lisää bataatti, valkosipuli, sienet, kurkuma ja suola ja pippuri. Paista muutama minuutti sekoitellen.

Lisää kasvisliemi, linssit, laakerinlehdet ja omenasiiderietikka. Anna halutua 15-20 minuuttia, kunnes linssit pehmenvät ja tarkista mausteet ja poista laakerinlehdet. 

Padan hautusessa sekoita keskenään turkkilainen jugurtti, sitruunan kuori ja mehu sekä oliiviöljy ja suola. 

Tarjoile pata kulhoissa siten, että asettele pohjimmaiseksi quinoa, siihen väliin silputtua, tuoretta pinaattia, päälle pataa, sitruunajugurttia ja päällimäiseksi reippaasti korianteria ja vaikkapa chilirouhetta. 

Mehupaasto: ei sittenkään hulluutta, kärsimystä eikä edes nälkää

Julistin viime postauksessani uutta, terveellistä suuntaa blogilleni. Tässä hengessä olen viettänyt viikonloppuiltoja katsellen aihepiiriin sopivia dokumenttielokuvia Netflixistä - ja usein maanitellut miehenikin viihtymään niiden ääreen. Eräänä lauantaina katsoimme dokkarin “Fat, Sick & Nearly Dead”, jonka toisen osan katsoimme innoissamme heti seuraavana iltana. 

Meillä kummallakaan ei ole lähimainkaan Fat, Sick & Nearly Dead -tilannetta, mutta dokkari oli silti tosi inspiroiva. Siinä ylipainoinen, monia lääkkeitä elintasosairauksiin napsiva nelikymppinen finanssialan ammattilainen Ausseista selättää lääkkeet ja alkaa voida elinvoimaisesti ja inspiroimaan muitakin. Homman juju on mehupaasto. 

Tässä kävikin - todella yllättävästi - niin, että kotikatsomomme päätti testata mehupaastoa. En välttämättä ole täysin vakuuttunut monista mehupaastoista verensokerin ja hyvien rasvojen puutteen kannalta, mutta näillä kotilingoilla tehdyillä mehuilla halusin sitä kuitenkin kokeilla. Parhaat ihmiskokeethan ihminen tekee itsellään! Halusin tietää, mitä minulle tekee reilu 5 päivää mehupaastoa. Erityisesti mietin, että a) saisinko voimakkaita detox-oireita (päänsärky, palelu, väsymys), b) olisiko minulla jatkuva nälkä ja c) miltä paaston aikana tuntuisi psyykkisesti. 

Dokkarin päähenkilöllä, Joella, on nykyään oma mehupaastobisnes (todella yllättävää, eikö?). Hän auttaa ylipainoisia ja sairaita ihmisiä voimaan paremmin erilaisten jmehuohjelmien kautta. Paastosin itse jotakuinkin omilla ohjeillani. Inspiraationa käytin mehuguru Jason Valen  kirjan ohjeita ja omia vakkareitani. Kolmisen litraa mehua päivässä (kätevä kuljettaa kuvan Ikean isoissa lasisissa, reilun litran lasipulloissa), vuorotellen noin puoli litraa vihreää ja oranssia / punaista mehua rauhassa nautiskellen. Aamupäivällä lisäksi hieman kookosvettä ja illalla yrittiteetä lämmikkeeksi ja sen verran "huijasin", että söin puolikkaan tai kokonaisen avokadon päivässä.

Yksi suosikkimehuistani on Jasonin Green Super Smoothie, johon tulee omenaa, pinaattia, lehtikaalia, limeä, selleriä, kurkkua, parsakaalin vartta, avocadoa, spirulinaa ja vehnänorasta. Se on taivaallisen hyvää ja satuinpa löytämään tori.fi:stä oraspuristimenkin ja aloin kasvatella vehnänorasta. Jep, kunnon hippimeininki! 

Lopputulos? Olo paastotessa oli LOISTAVA!!! Vain jos mehunautintojen välissä oli liian pitkä aika (yli 2,5h), aloin haaveilla ruuasta verensokerin laskettua. Yleisesti olin kuitenkin niin hyvä, että en toisesta illasta alkaen saanut unta normaaliin tapaani, sillä olin liian energinen. Ihoni vaikutti kuulaammalta ja silmissä melkein tuntui pilkettä. Päätin, että tästä tulee vuotuinen tapa, ajankohtana mieluummin kuitenkin kevät.

Mehustelukumppanini kotona sai mainitsemiani detox-oireita, eikä siten kokenut viittä paastopäivää fyysisesti samalla tavoin kuin minä. Itse lopetin kahvin päivittäisen juomisen jo keväällä. Se saattaa olla osasyy oireiden puuttumiseen kohdallani. Oma ruokavalioni on kyllä muutenkin melkoisen terveellinen ja syön suurimmaksi osaksi tuoretta, monipuolista ja ei-kypsennettyä ruokaa (ilman sokeria, vehnää ja maitoa) arjessani, joten paasto ei ehkä sinänsä ollut aivan järjetön shokki elimistölleni.

Paastosta on nyt jo pari viikkoa, mutta mehulinko laulaa vihreitä mehuja meillä useamman kerran viikossa. Huippuhyvä tapa saada lapsetkin syömään esimerkiksi klassikkoinhokkia, varsiselleriä, sekä paljon vihreitä vihanneksia. 

Kiitos, Joe ja Jason, kun inspiroitte minua kokeilemaan jotain erikoisen jännää. Mehupaasto, me kohtaamme taas keväällä, aivan varmasti! Tässä varmaan mennään monen mielestä jo vahvasti “hippiosastolle”, mutta kokemus oli positiivisempi kuin osasin odottaakaan!

Ja seuraavaksi luvassa resepti, promise!

Avautuminen ja entistä paremmat lehtikaalisipsit

***Varoitus: seuraa pitkä avautuminen

Äh, liityin valkoisen paperin syndroomasta kärsivien joukkoon ja vietin sitä yhtään suunnittelematta kokonaiset kaksi kuukautta täydellisen blogihiljaisuuden merkeissä. Mietin nimittäin melko pitkään, että jatkanko, lopetanko vai aloittaisinko jopa uuden blogin. Kunnes viimein tajusin, että totta h**ossa jatkan!

Aloitin tämän blogin viitisen vuotta sitten, kun muutama kaverini pyysi minua jakamaan heille arkisten kasvisruokieni reseptejä. Postauksia väsäilin iltaisin, kun elämäni mullistanut vauva oli yöunilla. (Näiden iltaisin otetut kuvat ovat muuten aika hellyttävän huvittavia näperryksiä!)

Kiinnostuin pikkuhiljaa erityisesti lasten laadukkaasta, kasvispitoisesta ruokailusta ja vuosien saatossa ravinnon ja terveyden yhteys alkoi pikkuhiljaa imaista minua kiehtovaan maailmaansa.

Pikakelaus tähän vuoteen. Aloitin tammikuussa ravitsemusopinnot yksityisessä Terveysopisto Saluksessa. Koulun opit pohjaavat pitkälti funktionaalisen lääketieteen näkemyksiin ihmisen elinvoimaisuudesta ja terveysongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisystä erityisesti ravinnon, mutta myös luontaistuotteiden keinoin. Miksi, oi MIKSI en ollut tajunnut tämän alan olevan kutsumukseni jo opiskeluaikoina!? Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä, enhän ole vielä edes keski-ikäinenkään (tirsk!)!

Yksi asia johti kolmanteen ja alkuvuodesta sanoin soronoo uralleni pörssiyhtiöiden viestinnässä. Ajoittain tämä liike tuntui hullulta ja jopa uhkarohkealta, mutta päättäväisyydellä ja tiedolla siitä, että tiesin nyt millä alalla haluan isona työskennellä, aloin suunnitella uusia kuvioita.

Elokuussa aloitin päivätyöt jo yli 30 vuotta toimineessa luomu- ja hyvinvointituotteita maahantuovassa tammisaarelaisyrityksessä nimeltä Makrobios. Yrityksen valikoimassa on lähes tuhat tuotetta, joiden takana voin ylpeänä seistä ja joita olin käyttänyt päivittäisessä kokkailussani jo vuosia.

Täällä näpyttelee siis melkoisen onnellinen ja tasapainoinen (tai no, riippuu keneltä kysytään, haha!) ihminen! Joskus kannattaa tehdä rohkeita vetoja, sillä niistä saattaa poikia pieniä henkilökohtaisia ihmeitä. Kannattaa kuunnella sisintään - neuvo, jonka noudattamisesta muistuttelen itseäni säännöllisesti.

Miksi siis pohdin, että jatkaako bloggaamista vai en? Ylläripylläri, olen tehnyt omaan ruokavaliooni melko suuria muutoksia. Viimeiset valkoiset sokerit julistin täälläkin käyttäneeni tammikuussa. Valkoiset vehnätuotteet olen jättänyt taakseni kotiruokailussa ja mahdollisimman pitkälti sen ulkopuolella, mutta hysteeriseksi en ole ruvennut koska oikeaa yliherkkyyttä minulla ei ole todettu. Lehmänmaitoa en myöskään itse enää käytä, mutta myönnän että juustot ovat heikkouteni, enkä kylässä nyrpistä nenääni jos tarjolla on herkkukahvia maidolla tai vaikkapa munamaitoon valmistettua paistosta. Niin ja säännöllisen kahvinjuonninkin olen lopettanut (paitsi tässäkin poikkeuksena satunnaiset mieliteot esim. Ihanissa kahviloissa. Aamukahvin korvasin matchalattella (joka sekin kyllä sisältää kofeiinia), aah!!!

Kuulostaa ehkä jollekin ankealta, mutta olen elinvoimaisempi kuin koskaan ja voin fyysisestikin paremmin kuin koskaan. Olen imenyt vaikutteita kokkailuuni vaikka mistä ja hyvin pitkälti meillä kotona koko perhe syö pääasiassa kasvisruokaa. Myönnän, että välillä lapset saavat eteensä annoksia, jotka herättävät kommenttejä tyyliin ”MITÄ tää oikeen on” tai jopa ”en tykkää tästä” ennen annokseen koskemista. Nämä sivuutan melko nopeasti ja onneksi lapsetkin tietävät, että meillä maistetaan kaikkea, koska siten ”voi löytää uusia herkkuruokia”. Jos äidin kokeilunhalu menee joskus liian pitkälle, kokkikurssia korjataan.

Meillä kotona ei myöskään enää käytetä soijarouhetta, vaikka olen sen suurkuluttaja ennen ollutkin. En ole enää vakuuttunut sen terveellisyydestä ja puhtaudesta. Tästä varmasti lisää jatkossa. Olen korvannut soijaruoheen kotimaisella härkäpapu- ja hernerouheella, sekä ihanalla tammisaarelaisella luomu-Jalotofulla.

Periaatteeni siis on, että meillä syödään mahdollisimman luonnollista, puhdasta,  ravinteikasta, monipuolista ja tuoretta – mausta pätkääkään tinkimättä!  Ja tietysti, mitä lähempää se tulee, sen parempi.

Hassuinta on, että jännitin tästä asiasta kirjoittamista blogiini! Myönnän liikkuvani useinkin ruokahörhöilyn ja normaaliuden välimaastossa, mutta en oikeastaan häpeä sitä yhtään, päinvastoin. Nyt kuitenkin ihan vähän jännittää, että moniakohan tämä blogini pieni suunnanmuutos ärsyttää.  Resepteissäni ei siis tulee enää näkymään aineksia, joita kyllä ennen käytin mutta joita nyt pidän itselleni ja lapsilleni vähemmän terveellisinä ja hyvinä. Samaan hengenvetoon totean, että en todellakaan pane pahakseni, jos joku haluaa korvata uudet vaihtoehtoni perinteisillä tai itselleen paremmin sopivilla vaihtoehdoilla. Luovuus ja itsensä tunteminen on tärkeintä!

Terveelliset ruokailutottumukset on oma vakaa suuntani ja sen viemänä blogissani tulen intoilemaan erilaisten jännien ruokaseikkailujen pyörteissä tästä eteenpäin. Toivottavasti näistä innostutte tekin!

Miina

PS. Olen tänä satokautena jalostanut koko perheemme arkisuosikkia ja lähes aina vieraita kestitessäkin pöytään päätyvien lehtikaalisipsieni reseptiä lisää. Kuten blogini ensimmäisetkin postaukset, se seuraa tässä ystävieni pyynnöstä. <3

Lehtikaalisipsit

pellillinen

1 pussi lehtikaalia

n. 3 rkl laadukasta kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä

vajaa 1 tl yrttisuolaa (itse käytän Herbamare ”pikant”)

vajaa 1tl valkosipulijauhetta (luomua, jos mahdollista)

1 rkl oluthiivaa (kotimaista oluthiivaa saa esim. Life-liikkeistä)

Laita uuni lämpiämään 125-150 asteeseen, kiertoilma. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Huuhtele lehtikaalit, kuivaa ne keittiöpyyhkeellä. Poista kova lehtiruoti ja revi lehdet noin 6cm x 6cm paloiksi uunipellille. Kaada sekaan oliiviöljy sekä mausteet ja hiero ne lehtikaalin paloihin todella huolella. Paista uunissa kunnes palat ovat rapeita (yleensä max 15 min), mutta MUISTA käännellä paloja ja avata uuninluukkua näin säännöllisesti, jotta sipsit eivät pala. Itse pidän joskus uunin luukkua paiston loppuvaiheessa raollaan, jolloin sipseistä tulee erityisen rapeita. 

Anna jäähtyä hieman ja tarjoile naposteltavana tai lisukkeena.

Jämäsalaattia, vakkarisalaatinkastiketta, siemennäkkäriä ja uusi suosikkidippi

Hiljaiseloa blogissa, hupsis! Täällä ollaan kuitenkin edelleen, on tullut tehtyä paljon ajatustyötä liittyen Vaikka Mihin, vähän muutakin työtä ja suoritettu huippuinnostavia ravitsemusopintojakin. Onneksi meidän kotona on kuitenkin ehditty syödä hyvin ja jopa piipahtaa yhdessä suosikkikaupungeistani, Tukholmassa. 

Tukholman reissusta on tehtävä erityismaininta. Olin listannut valmiiksi kasvisruokaan liittyviä matkakohteita (kahvilat ja terveysruokakaupat etunenässä) Södermalmin kaupunginalueella. Yksi niistä oli raakaruokaravintola, Matapoteket. Siellä ei ollut ainoastaan mahtavin ravintolassa ikinä kohtaamani lasten leikkipaikka, vaan myös lounas jota 4-vuotias kommentoi kysymällä: "miten joku osaa tehdä näin hyvää ruokaa?!". 

Tämän jumalaisen lounaan - mitä se omasta mielestäni oli myös, nautittuani huikean raakaversion pad thai - salaatista - kulminaatio oli lapsen mielestä hänen annoksensa dippi. Tämä paljastui myöhemmin cashewjuustoksi. Siihen dipattiin kyseisessä annoksessa myös herkullista, ohutta siemennäkkäriä. Minulle esitettiin pyyntö replikoida annoksen parhaat palat. Eipä siinä sitten muuta kuin kyökin puolelle vaan. Oma näkkärini tosin valmistui "normaalissa" uunilämpötilassa (hortoiluhöperön lisähöysteellä), eikä siis sikäli ollut raakaruokaa. Ohjeet dipille ja näkkärille alla. 

Asiasta viidenteen ja postauksen kolmanteen reseptiin. Olen tarjoillut muutamille satunnaisvieraille viime aikoina ruokaisia kaalipohjaisia salaatteja, joita olen alkanut nimittää jämäsalaateiksi. Keräkaali, kiinankaali ja punakaali ovat vakkareita salaattipohjana. Ihanan rouskuvia ja maukkaita. Salaatissa pitää mielestäni olla kunnolla suutuntumaa! Upean tekstuurin lisäksi kaalit ovat täynnä yllättäviäkin ravintoaineita, kuten esimerkiksi C-vitamiinia, kalsiumia ja foolihappoa. Samoin ne ovat täynnä antioksidantteja. Punakaalilla erityisesti sanotaan myös olevan syöpää ehkäsevä vaikutus. Kaali kannattaa siis!

Jämäsalaattini pohjana on siis aina hienoiksi, ohuiksi mutta pitkiksi siivuiksi pienitty kaali. Tässä toimii parhaite joko keräkaali tai varhaiskaali yksistään tai yhdistettynä punakaaliin. Kaveriksi pääsee yleensä myöskin ohueksi siivutettu tuore fenkoli, kuorimaveitsellä vuollut porkkanakiehkurat ja kurkkupalat. Nämä sekoitetaan keskenään ja muodostuvaan salaattipohjaan sekoitetaan reippaasti meiltä lähes aina jääkaapista löytyvää vakkarisalaatinkastikettani (tästä lisää alla), mikä onkin salaatin tärkein vaihe.

Kastikkeen huolellisen sekoittamisen jälkeen salaattipohjan päälle lisätään kerroksittain ripoteltuina auringonkukansiemenet, paahdetut pähkinät (esim. cashew), keitettyä kananmunaa siivuina, avokadoa ja jotain jääkaapista löytyvää juustoa (tällä kertaa paistettua halloumia). Salaatista saa ruokaisan lisäämällä siihen heti pohjan jälkeen kerrokseksi vaikkapa täysjyväcouscousia tai suolavedessä keitettyä kvinoaa, mutta usein itse teen salaatin ilman näitä ainesosia ja ruokaisaa tulee. 

Ihan viimeiseksi ripottelin salaatin ihan vähän myös Clearspringin merilevähiutaleita*. Hyvä jodilisä ei-jodioitua suolaa käyttäville kotikokeille jodinpuutoksen yleistyessä suomalaisten keskuudessa (paitsi jos syö paljon valmisruokia tai suurkeittiöiden valmistamaa ruokaa vaikkapa töissä lounaalla). Maku tosin on melko "merellinen", joten kannattaa annostella varoen aluksi ja tämän liiallista käyttöä kannattaa muutenkin välttää.

Lopuksi ripottelen salaatin päälle runsaasti tuoretta korianteria ja kotimaisen lehtikaalin satokaudella myös lehtikaalisipsejä (ohjeen sipseille saat vaikkapa täältä), viimeisenä silauksena myllystä hieman vielä suolaa ja mustapippuria.  Salaatille ei ole tämän tarkempaa ohjetta. Sen optimaalinen koostumus on makuasia (paljon ohueksi siivutettua kaalia ja fenkolia, jos multa kysytään!) ja siksi se kannattaa hakea kohdilleen itse. 

Sitten se salaatinkastike. Se tekee salaatista sellaisen, että jokainen sitä maistanut on kysynyt, että "mitä tässä kastikkeessa oikein on?". Positiivisessa mielessä siis. Huippuhyvää makua kastikkeeseen tuo muutama ainesosa, joista yksi nostaa salaatin terveystietoisen huomion keskiöön. Omenasiiderietikka (huom. ei omenaviinietikka)! Paitsi että omenasiiderietikalla on antiseptinen ja antibioottinen vaikutus, se sisältää todellisen terveyspommin verran vitamiineja, hivenaineita ja aminohappoja. Lisäksi se tehostaa ruuansulatusta. Olen todella ihastunut siihen. Kastikkeen etikkaista ja sitruunaista hapokkuutta on taittamassa hunaja ja dijonsinappi. 

(Terveysasioista) jauhaminen loppuu tähän, vaikka mieli tekisikin vielä jatkaa. :D Eräästä** tämän postauksen respetiikan ainesosista lisää pian omassa postauksessaan. 

*Näyte merilevähiutaleista saatu blogin kautta.

Cashewjuusto 

(vajaa 2 dl valmista tahnaa)

1,5 dl cashewpähkinöitä vähintään tunnin ajan liotettuina ja huuhdeltuna (itse liotin yön yli)

1 tl sitruunamehua

0,5 dl oluthiivaa**

1 tl omenasiiderietikkaa

1 rkl misotahnaa

Sekoita kaikki ainekset hienoksi tahnaksi esim sauvasekottimella. Tarkista maku. Voit vaihtaa misotahnan tilalle jotakin muuta ainesta, tai vaikka jättää sen kokonaan pois, niin saat "perus" cashewjuuston. 

Siemennäkkäri

(pellillinen)

2 dl jauhoksi hienonnettuja kaurahiutaleita

1 dl auringonkukan siemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

0,5 dl hampunsiemeniä

0,5 dl pellavansiemeniä

kourallinen kuivattua nokkosta käsissä murennettuna

(vajaa) 1 tl suolaa

1,5 dl keitettyä, kuumaa vettä

0,5 dl öljyä (esim laadukas oliiviöljy)

Laita uuni lämpiämään noin 175 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää kosteat ainekset kuiviin aineksiin, sekoita huolellisesti. Kaada taikinan öljytylle leivinpaperille suoraan uunipellille. Levitä se muutaman millin paksuiseksi tasaiseksi levyksi uunipellillä, varo tekemästä taikinaan reikiä. Tämä onnistuu esim muoviset hanskat tai pakastepussit kädessä, taikina on todella tarttuvaa. Paista uunissa noin puoli tuntia, seuraa paistumista kuitenkin koko ajan, jotta näkkärilevy ei pala. Tarjoile erilaisen kokoisina paloina. 

Vakkarisalaatinkastike

0,75 dl laadukasta oliiviöljyä

0,25 dl omenasiiderietikkaa

0,5 rkl sitruunamehua

1 rkl hienoa Dijon-sinappia

1 rkl hunajaa

vajaa 1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

Lisää kaikki ainekset pieneen lasipulloon tai purkkiin, jonka voit sulkea kannella. Ravista astiaa voimakkaasti, jotta kaikki ainekset menevät kunnolla sekaisin. Kastike on myös kätevä säilyttää jääkaapissa tässä astiassa. Tarkista maku ja lorottele siitä salaattiin ja pistä loput jääkaappiin säilöön!

Rakas nuudelisalaatti

Rakkaus ei tunne rajoja. Nuudelisalaattiinkin voi rakastua. Nimim. Kokemusta on

Seuraa taas kierrätyspostaus. Nuudelisalaattini näki blogipäivänvalon vuoden 2013 marraskuussa entisessä Turun Sanomien blogissani, flunssakauden käynnistellessä moottoreitaan. Mielestäni on täysin oikeutettuja muistuttaa tästä oivallisesta pöpökarkottimesta flunssakauden loppupuolella (koputan puuta), joka on kaiken lisäksi todella herkullista. Jos siis tykkää thai-vivahteisista mauista.

Miten salaatti siis liittyy flunssakauteen? Tulisessa chilissä on aimo annos C-vitamiinia. Sen lisäksi sen sanotaan vahvistavan vatsaa ja ruoansulatusta (niin vaikeaa kuin tämä onkin uskoa). Sitruuna on samoin loistava C-vitamiinin lähde. Inkiväärin ja valkosipulin sanotaan puolestaan tukevan kehon immuunijärjestelmää ja toimivan luonnon omina antibiootteina – etenkin kypsentämättöminä nautittuina. Pientä aseistusta flunssaa vastaan siis.

Tätä salaattia olen kohtalokkaan marraskuisen illan jälkeen valmistanut ja sitä on meillä kotona nautittu kymmeniä kertoja. Valehtelematta. Eikä tunnu kyllästyttävän. Etenkään kun se vaihtelee vuoroja aikuisten iltapalatarjoilussa vietnamilaisten kesärullien kanssa (katso edellinen postaukseni alta). 

Nuudelisalaatti

2 isoa annosta tai neljä pienempää

Kastike:

1 punainen chili

1 rkl oliiviöljyä

2 rkl seesamiöljyä

2 – 3 rkl soijakastiketta

1 pieni valkosipulinkynsi

2 cm pala inkivääriä raastettuna

6 rkl (luomu)limen mehua (n 1,5 mehukasta limeä)

1 tl hunajaa tai ruskeaa sokeria

Vihannekset:

100 g lasi- tai riisinuudeleita

kourallinen cashew-pähkinöitä

puolikas kurkku

¼ - 1/2 kiinankaalia

75 g mungpavun ituja

1 tuore korianteri kevyesti revittynä

Poista chilistä siemenet (tai jos haluat erityisen tulista salaattia, ota siemenet mukaan) ja silppua chili erittäin hienoksi. Kuori inkivääri ja raasta se raastimen hienolla terällä. Huomaa myös raastimen sisäpintaan jäävä inkivääri. Kuori ja silppua valkosipuli hienoksi. Purista pestyn sitruunan mehu. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset esim lasipurkissa, jonka voit sulkea kannella. Voit näin sekoittaa kastikkeen tasaiseksi heiluttamalla purkkia voimakkaasti kädessäsi. Anna maustua hetki.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä, kunnes ne ovat kylmiä. Jätä valumaan. Paahda pähkinät kuumalla paistinpannulla ja sekoittele niitä puulastalla kunnes ne saavat hieman väriä pintaansa. Silppua kiinankaali sivuttaissuunnassa ohuiksi siivuiksi. Pilko kurkku.

Aseta vihannekset ja nuudelit kulhoon. Kaada kastike niiden päälle ja sekoita huolellisesti niin, että kastike leviää salaattiin ja nuudelit ja vihannekset sekoittuvat keskenään. Revi lopuksi mukaan korianteri ja kaada paahdetut pähkinät salaatin päälle.

Tarkista kastikkeen ja salaatin makujen liitto. Lisää suolaa ja pippuria, jos jäit näitä kaipaamaan.