30.12.14

Härkäpapujauho goes pannari ja muita uuden vuoden aikeita


Kuluva vuosi lähenee loppuaan. On taas aika suunnata ajatukset hetkeksi tulevaisuuteen - eli siihen, miten ensi vuonna sitä elää taas pikkuisen paremmin (kirjoitin tämän pilke silmäkulmassa). Yleensä en tee mitään uuden vuoden lupauksia, mutta tällä kertaa aion tarkentaa elämäni kurssia hieman (tämäkin pilke silmäkulmassa, tosin tällä kertaa pilke on aitoa innostusta). 

Tarkennus liittyy ruokaan, liikuntaan ja elämänasenteeseen. En tietenkään halua puhua lupauksista, ehkä paremminkin vankoista aikomuksista. Tässä muutama.

  1. Aion minimoida sokerin käytön meillä kotona. Oikeastaan tavoitteena on sen lähes totaalinen eliminointi. Sokeria menee meillä muutenkin todella vähän, mutta esimerkiksi leivonnassa yritän löytää sille vaihtoehtoja. Kokeilin joulun aikaan ensimmäistä kertaa raakakakun valmistusta ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Makeutusaineena ehkä teelusikallinen hunajaa. Meidän lasten synttäreillä tullaan siis tarjoilemaan raakakakkuja tänä vuonna (uhosi hän). Kovalle hilloajalle tämä tosin on ehkä hieman liian tiukka haaste, mutta katsotaan miten käy.  
  2. Aion kasvattaa kotimaisuusastetta kokkailuissani entisestään. Mausteissa tämä on tietysti vaikeaa. Mutta esimerkiksi soijarouheelle löytyy korvaavia valmisteita ihan täältä ihanasta kotimaasta. Kuluvan vuoden uusi tuttavuuteni härkäpapurouhe on testattu, hyväksi havaittu ja vakiokäytössä. Tällä viikolla valmistin lomapannaria välipalaksi tällä laadukkaalla kasviproteiinilla parannettuna. Härkäpapujauho maistuu melko voimakkaalta, mutta kun sillä korvaa 30% pannarin kokonaisjauhomäärästä ja pistää mukaan kardemummaa, ei kukaan huomannut yhtään mitään. Ja minä hymyilin tyytyväisenä. Härkäpapujauhoa ja -rouhetta saa nyt Ruohonjuuresta, jippiii!
  3. Haluan lisätä onnellisuutta ihan tavallisessa, jokapäiväisessä arjessa ja arvostaa sitä entistä enemmän. Ostin itselleni joululahjaksi opuksen nimeltä Onnellisuusprojekti, joka on toiminut innoittajana tälle aikomukselleni. Arki (etenkin pienlapsiperheen sellainen) on usein aikamoista härdelliä ja tukka putkella -meininkiä, mutta tiedän siinä olevan paljonkin onnea. Kun sen vaan osaa löytää, yhä uudelleen. Ja kääntää iloksi, yhä uudelleen. Tasapainoiseen ja onnelliseen arkeen liittyy omalla kohdallani myös liikunnan lisääminen. Kaikki tämä tietysti ilman aikataulustressiä. Saas nähdä, hihi!


Mutta hyvä siitä tulee! Nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan sitä uutta, kertakaikkisen upeaa, säkenöivää, kuplivaa, vähäsokerista, hikoilun tahdittamaa ja kotimaisuudella höystettyä vuotta. Hyvää vuotta 2015! 

Onkohan kellään muulla ruokaan tai elämänasenteeseen yleisesti liittyviä uuden vuoden aikeita?

Perinteinen pannari feat härkäpapujauho
Pellillinen

4 munaa
1l maitoa (voi korvata esim soija- tai mantelimaidolla)
1,5 dl härkäpapujauhoa
3,5 dl vehnäjauhoa (tai muuta sopivaksi katsomaasi jauhoa)
1 tl suolaa
loraus vaahterasiirappia tai hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki kevyesti vispilällä. Lisää maito ja sitten jauhot siivilän läpi kevyesti sekoitellen. Lisää loput aineet, sekoita kevyesti. 

Laita uuni lämpeämään noin 200 asteeseen. Anna taikinan tekeytyä uunin lämmetessä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Kaada taikina leivinpaperille ja kypsennä pannari uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja tarjoile esimerkiksi omenahillon kera. 

24.12.14

Kesämeininkiä keskellä joulua: seesamiset kurpitsa-porkkanavartaat



Kasvisruoan ystävälle joulu on joka vuosi aina vain jännittävämpää. Lahjaksi voi toivoa jos jonkinlaista opusta ja välinettä, mutta tarjolla on yhä mielenkiintoisimpia kotimaisiakin kasviksia - ja sitäkin mielenkiintoisempia ideoita käyttää niitä! Uskaltaisin ehkä jopa puhua runsauden pulasta. Lanttua näkee monessa muussakin yhteydessä kuin siinä perinteisessä lanttulaatikossa (missä ei siis sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin!). Juuriselleri ja muutkin juurekset ovat voimissaan.

Itseäni on erityisesti ilahduttanut se, että eri kurpitsalajeja saa yhä helpommin käsiinsä suomalaisista ruokakaupoista, vieläpä kotimaisesta maaperästä peräisin olevia sellaisia. Myskikurpitsa on ehdoton suosikkini tämän vuodenajan kokkailussa, niin arjessa kuin juhlassakin. Sen väri on niin upea piristys tähän pimeään ja usein niin harmaaseen kauteen, ja sen maku puolestaan taipuu täyteläisestä lohturuosta juhlavaan eksoottisuuteen. Ainakin kun sen marinoi. Myskikurpitsa sopii loistavasti salaatteihin, patoihin, pastaruokiin. Mutta entäpä ihan sellaisenaan? Jep, nappivalinta talvisiin vartaisiin! (Todellakin, nyt tehdään vartaita sisäkeittiössä ja keskellä sydäntalvea!) Inspiraatio näihin bongattu upeasta Gardenista-blogista, jonka julkaisemaa ohjetta muuntelin jonkin verran.



Varraskuvista saattaa siis bongata myös porkkanan paloja. Sekin toimi tässä hyvin. Ja ensi kerralla otan myös lanttukuutiot kyytiin. Kurpitsa oli kotimaista, porkkana on kotimaista, lanttu on tietysti kotimaista. Sinivalkoista suosiva peukuttaa niin, että käsi tärisee. Tosin marinadi on kaikessa seesamisessa eksoottisuudessaan melkoinen pitkämatkalainen.

Oli aika jännä tunne syödä vartaita ihan keskellä synkintä talvea (joka muuttuikin eilen valkoiseksi sellaiseksi täällä etelässäkin, mutta kokemus oli hauska. Myös lasten mieleen. Eli hyvä tapa saada lapset syömään kotimaisia juureksia. 

Kenties uuden vuoden juhlapöytään? Siihen asti, ihanaa ja värikästä kasvisjoulua! Täällä sitä vaan valvotaan ja haistellaan ihanaa tuoksua keittiöstä: uunissa on satsi punajuuria yön yli hautumassa ja päätymässä jouluaaton salaattiin huomenna, namiii! 


Seesamiset kurpitsa-porkkanavartaat 
4-6 hengelle lisukkeena

1 keskikokoinen myskikurpitsa
3 porkkanaa
2 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta (käytin ketjap manis -makeaa soijakastiketta ja toimi hyvin)
1 tl riisietikkaa
ripaus chilijauhetta
1 rkl vaahterasiirappia
suolaa ja pippuria
3 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
varrastikkuja ja hammastikkuja 


Lämmitä uuni noin 175 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. 

Kuori kurpitsa, poista siemenet ja kuutioi kurpitsa sopiviksi suupaloiksi vartaita ajatellen. Kuori ja kuutioi samalla periaatteella myös porkkanat. Hammastikkuihin voit tehdä hieman pienempiä kuutioita. Siirrä kuutiot kulhoon.

Valmista marinadi. Sekoita seesamiöljy, soijakastike, riisietikka, chili ja vaahterasiirappi hyvin keskenään. Kaada marinadi kurpitsa- ja porkkanakuutioiden päälle, sekoita hyvin ja kaada marinoidut kuutiot uunipellille.

Paahda kuutioita uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes ne ruskistuvat kulmistaan hieman. Anna jäähtyä hetken. Paahda sillä aikaa seesaminsiemet paistinpannulla sekoittelemalla niitä puulastalla kuumalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Anna jäähtyä. 

Asettele kuutioit vartaisiin haluamallasi tavalla. Ripottele niiden päälle seesaminsiemeniä ja tarjoile heti.



11.12.14

Joulutunnelmaa Tuomaan Markkinoilta ja ARVONTA (suoritettu)


Sateisesta säästä huolimatta jouluinen mieli livahti minuun maanantai-illalla. Helsingin Senaatintorin Tuomaan Markkinat nimittäin avautuivat, täysin uudistuneina. Kirjaimellisesti markkinoiden keskiössä on totaalisen hurmaava vanhan ajan karuselli (jolla ajaminen on ilmaista ja kyytiin pääsevät kaikki lapsista mummoihin ja vaareihin!), sekä valioluokan joulukuusi kauniisti valaistuna. 


Tuomaan Markkinoiden konseptista tuli kiistämättä mieleen tunnelmalliset eurooppalaiset joulutorit, mutta sillä erolla, että kokonaisuus oli selkeästi freesimpi. Se oli helsinkiläisen urbaani raikkaan värisine kojuineen, ihanine jouluvaloineen ja juuri minun makuuni upahtavan markkinauutuuden - ruokapihan - kera.

Pääsin testaamaan ruokapihan katuruoka-henkisten kojujen antimia bloggaajaporukassa. Ruokaa ja juomaa voi valita 27 toimijan tarjonnasta, toinen toistaan houkuttelevimmista kojuista. Mukana on muun muassa yksi minun (ja tiettävästi monen muunkin!) suosikeistani, Sandro, sekä kasvsisyöjää ilahduttavat Street Gastro ja Twisted Street Kitchen, sekä minulle Flow Festareilta tutuksi tullut kasvisravintola Soi Soi. Valitsin maanantai-illan pääruoakseni Soi Soista seitanburgerin, joka on täysin vegaaninen. Nam! Burgerin kaverina maistui lämmin omenasiideri (by MAT catering). Pakko kokeilla sitä itsekin joskus vaihtoehtona glögille.



Sateinen sää teki siinä mielessä tehtävänsä, että markkinoilla oli hyvin tilaa liikkua. Kojuista tarttui mukaan muutamia kauniita juttuja, etunenässä pari keittiöpyyhettä ihanan Kaunisteen kojusta. Keittiöpyyhkeitähän ei VOI olla liikaa, eihän? Etenkään näin kauniita ja kotimaisia sellaisia.




Tuomaan Markkinoiden uudistuksen taustalla on ajatus, että helsinkiläiset - ja kauempaakin tulevat vieraat - ottaisivat paikan omakseen ja kävisivät siellä useamminkin. Itse aion pistäytyä siellä vähintään yhden kerran vielä ennen markkinoiden päättymistä 21.12. Karuselliajo on tämän joulukuun must koko perheelle. Ja noiden ruokakojujen antimia  ja sitä lämmintä siideriä on vain PAKKO saada lisää…


Niin ja sitten se ARVONTA! Toimimalla seuraavien ohjeiden mukaan voit voittaa oman vastuullisen, suomalaisen joulukuusen kotiisi jouluksi (huom! nouto Helsingistä 21.12.)

Tuomaan Markkinoita reunustaa joukko kauniita Pettilän kartanon mailta Salosta kotoisin olevia PEFC-sertifoituja joulukuusia, joiden pituus vaihtelee 100-230 cm välillä. Kommentoimalla tätä postausta tuohon alle torstaihin 18.12. klo 20 mennessä voit voittaa yhden Tuomaan Markkinoiden kuusista!


Kommentissasi voit esimerkiksi kertoa reseptitoiveitasi tai paljastaa joulusesongin kasvisruuista oman suosikkisi - tai sanoa vaan “moi”. Jos kommentoit anonyyminä, muista käytää erottuvaa nimimerkkiä. 

Huhuilen voittajan perään täällä blogissa ja Facebookissa heti aamusta perjantaina 19.12., jonka jälkeen toimitan voittajan yhteystiedot Tuomaan Markkinoille, tarkempien noutoohjeiden toimitusta varten. Yhteystietoja ei käytetä suoramarkkinointiin, eikä luovuteta kolmansille osapuolille.  

ARVONTA SUORITETTU - ARPA SUOSI JENNIÄ! ONNITTELUT!
Otatko yhteyttä osoitteeseen ripausjahyppysellinen@gmail.com viimeistään lauantaina 20.12. klo 16 mennessä, niin laitan meilitse lisätietoja kuusen noutoa varten.

7.12.14

Oksia ja muuta ihanaa


Seuraa "väriläiskäpostaus", jossa ei ole mitään ruokaan liittyvää. Aiheena ylistys oksille ja vähän muillekin luonnosta löytyville esteetikon ilopilkuille. Etenkin näin vuoden tunnelmallisempana aikana huomaan kuskaavani sisään jos jonkinlaisia paloja luonnosta, kävyistä niin sanottuihin talven törröttäjiin, eli kukkapenkkiin pystyyn jääneisiin kasveihin.

Muutama viikko sitten, kun maahan pudonneet tammenterhot eivät vielä olleet kärsineet liikaa yöpakkasista ja vesisateesta, sisäinen näpertelijäni oli seitsemännessä taivaassaan.

Todellista slow living -elämäntapaa noudatellen näpersin kuvan tammenterhokranssia kolmen päivän aikana. Liimapyssy olisi ollut kätevä, mutta kun sellaista ei ollut saatavilla, liimailin tammenterhoja valmiiseen kranssipohjaan rivi kerrallaan ja asettelin niitä paikallaan pitämään jos jonkinlaista viritelmää aina yön ajaksi. Aamulla jatkoin taas samalla kaavalla ja illalla seuraavaksi. Olen kyllä melko tyytyväinen lopputulokseen.



Samaan aikaan ihastuin tämän postauksen aloituskuvassa näkyviin lehtikuusen oksiin. Näihin ihaniin, lähes mustiin nyppyoksiin on kyllä ihan pakko pian ripustella hieman joulukoristeita.

Tunnelmallista joulukuun jatkoa!


20.11.14

Rapsakka ruusukaalisalaatti


Englannissa asuessani kehitin ihan oikean kammon ruusukaalia kohtaan. Täysin löllöiksi keitetyt, kokonaiset "brysselinkaalit" paitsi maistuivat myrkylliseltä, mutta myös tuntuivat vähintäänkin ällöttäviltä hajotessaan suussa kaikessa vetisyydessään. Tai useimmiten ne hajosivat jo siinä vaiheessa, kun niitä yritti pyydystää haarukkaan. Yuck, never again.

Kunnes eteeni alkoi päätyä juttuja ruusukaalin terveellisyydestä eri yhteyksissä parisen vuotta sitten. Tuolloin tein karamellisoituja ruusukaaleja joulupöytään. Ne olivat ihan jees, mutta eivät päätyneet joulupöydän vakkarilisukkeiksi.

Ihan sattumalta selaisin aikoinaan serkultani lahjaksi saamaa niinikään brittiläisen Hugh Fearnley-Whittingstallin River Cottage veg everyday -keittokirjaa (jota näemmä saa nyt Amazonista superhalvalla). Se aukesi kohdasta, josta simieni eteen pomppasi ruusukaalisalaatin kuva ja ohje. Selkeä merkki. Nyt olisi uuden kokeilun aika. Tästä on aikaa ehkäpä kuukausi. Sen jälkeen minusta tuli kertaheitolla ruusukaalin suurkuluttaja. Kätevää siinä on se, että ruusukaali on pullollaan C-vitamiinia, valkuaisaineita ja rautaa. Ja sitä saa kotimaisena pitkälle talveen.



Kuvan salaatti on ihanan rapea. Sitä ei uiteta kastikkeessa ja siten se on melko kuiva, mutta se toimii. Sitruuna tuo siihen melkeinpä täydellistä kirpeyttä ja cheddar vie elämyksen kuitenkin sinne Englantiin. Kirpeä omena tasapainottaa ja kokonaisuuden kruunaa hasselpähkinän täyteläisyys. Ja - tadaa! - salaatti on valmis hyvin nopeasti.

Tätä tuosta Fearnley-Whittingstallin kirjan ohjeesta mukailtua salaattia on siis tullut syötyä melko monesti sekä lisukesalaattina että ihan sellaisenaan päivällisenä tai viikonlopun myöhäisillan herkutteluruokana.

Ruusukaalisalaatti omenan ja cheddarin kera
Reilu kulhollinen

kourallinen hasselpähkinöitä
200g ruusukaalia
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
muutama tuore timjamin oksa
1 hapan omena
50 g cheddaria
suolaa ja pippuria myllystä

Paahda hasselpähkinöitä hieman paistinpannulla. Kuumenna pannu, lisää hasselpähkinät. Liikuttele niitä hieman pannulla, kunnes ne saavat pintaansa hieman tummaa väriä. Siirrä pähkinät sivuun jäähtymään.

Poista ruusukaaleista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät huonoilta tai kellertäviltä. Leikkaa kannasta kuivahtanut osa pois. Siivuta kaalit noin 2 mm paksuiksi siivuiksi pitkittäissuunnassa. Siirrä siivut kulhoon. Purista sitruunan mehu huolellisesti ja kaada ruusukaalien päälle. Kaada lisäksi päälle oliiviöljy, lisää timjami ja reilusti suolaa ja pippuria. Suolaa tarvitaan tässä salaatissa, jotta sen maku tulee esiin oikealla tavalla. Sekoita salaattia käsillä.

Pese omena (ja kuori, jos se on ulkomaista alkuperää). Lohko omena ja pilko sopivan kokoisiksi, ohuiksi suupaloiksi. Lisää kulhoon ruusukaalin sekaan.

Pilko cheddar noin 1 x 1 cm kokoisiksi kuutioiksi. Lisää kuutiot salaattiin ja sekoita jälkeen. Tarkista suolan ja sitruunamehun tasapaino ja kaada lopuksi päälle hasselpähkinät. Tarjoa heti.

11.11.14

Paras punajuurilaatikko (vaikka itse sanonkin)


Tämä on nyt aivan räikeää oman reseptin uudelleenjulkaisutoimintaa. En vaan voi olla hehkuttamatta tätä tähän vuodenaikaan täydellisesti sopivaa linssipunajuurilaatikkoa, josta kirjoitin taannoin Turun Sanomien Ruoka-sivustolla blogatessani. Ohje syntyi aikoinaan täysin vahingossa ja olen siitä kieltämättä hieman ylpeäkin, haha!

Tein kyseistä laatikkoa pitkästä aikaa tänään. Söimme sitä lomapäivän lounaaksi pikkupoikieni kanssa, joista nelivuotiaalle ruokailu usein tuottaa täysin epäloogisia haasteita tällä hetkellä. Tänään ei ollut sellainen päivä - kiitos luottopunajuurilaatikkoni!

Tätä upean punaista uuniruokaa ovat syöneet 100% menestyksellä aivan kaikki, joille olen sitä tarjonnut. Se on niin ihanan täyteläistä, kookosöljyn ansiosta juuri sopivan makeaa ja sitä tasapainottamassa ihana fetan suolaisuus.  Laatikko on linssien ansiosta (vaikka niitä ei uskoisi koko ruoassa olevankaan) reippaan ruokaisaa - ja melko terveellistäkin. Joten eipä siitä sen enempää, kuin ohjetta alla.  Tänään tein laatikosta hieman punajuurisempaa, mikä toimi oikein hyvin.

Pahoittelut uusiopostauksesta niille, jotka tämän ovat jo nähneet. Tämä vaan on niin hyvää, että koin velvollisuudekseni jakaa sen ilosanomaa hieman laajemminkin.

Punajuurilaatikko linsseillä
Iso vuoallinen (n. 25 x 40 cm)

2 dl punaisia linssejä
4 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
5-6 keskikokoista punajuurta
1 rkl kookosöljyä
iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
puolikas feta murennettuna
1 prk (luomu) ruokakermaa
1,5 dl (turkkilaista) luonnonjogurttia
kourallinen tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Huuhtele linssit juoksevassa, kylmässä vedessä ja keitä niitä kasvisliemessä noin 7 minuuttia (ne saavat jäädä hieman koviksi). Valuta.

Kuori ja raasta punajuuret hienoksi raasteeksi. Lämmitä kookosöljy pannulla ja kuullota sipulia siinä noin 5 minuuttia ja lisää sitten valkosipuli ja punajuuriraaste ja pyörittele ne sekaisin pannulla.

Kaada seos uunivuokaan. Murenna sekaan feta, sekoita huolella joukkoon ruokakerma, jogurtti ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla ja painele seos tiiviisti vuokaan.

Paista kannen tai folion alla noin 30 minuuttia. Poista kansi ja paista vielä 20-30 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä. Varo kuitenkin liikaa kuivumista. Anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoilua.



1.11.14

Shishito - sekopäinen koukuttuminen pieneen, vihreään paprikaan


Barcelonan reissuilta tuttu alkupalaherkku, shishito-paprika, nökötti yhtäkkiä edessäni viime kesänä. Tämä jälleenäkeminen tapahtui käydessämme sauvolaisen Niittulan tilan ihanassa Pakkaamo-kesäkahvilassa lounaalla ja ruokaostoksilla.

Tässä kohtaa kohtaaminen oli tyyliä "hei mä tunnen sut jostain". Paketillinen vihreitä "tuttuja" lähti mukaan heti muistettuani katalonialaisen alkupalaelämyksen. Ne päätyivät pian tämän jälkeen pannulle nopeaan paistoon öljyssä, jonka lopussa niiden päälle ripoteltiin (melko reippaasti) suolaa. 

T-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n tapas-henkinen alkupala! Jos tykkää satunnaisesti hieman polttavistakin paprikoista. Ja minähän tykkään. Shishitot ovat siitä erikoisia, että jotkin yksilöt ovat toisia selkeästi tujumpia. Napostelukokemukseen kuuluu siis selkeää jännitysnäytelmän tuntua. 

Nyt vaan pitäisi saada näitä aasialaista alkuperää olevia herkkupaloja (mieluusti) kotimaisesti kasvattetuina ympäri vuoden. Koska meidän taloudessa ollaan koukussa. 

Tosin tähän valmistus- ja napostelutapaan saattaisi sopia myös mikä tahansa muukin makea ja pieni, mutta pippurinen paprikalaji. Pitänee lähteä testailemaan kauppojen tarjontaa.

Paistetut shishitot
Alkupala kahdelle

pari kourallista shishito-paprikoita
2 rkl oliiviöljyä 
merisuolaa myllystä

Kuumenna öljy paistinpannulla. Lisää shishitot kokonaisina pannulle ja pyörittele niitä kuumassa öljyssä hetki lastalla. Ota pois levyltä, kun paprikat saavat ihan hieman väriä ja rypistyvät jonkin verran. 

Mausta paprikat reilusti suolalla ja tarjoile heti. Ne ovat parhaita napsittuna käsin siten, että pidät kiinni varren tyngästä ja herkuttelet tällä otteella muun osan paprikaa suuhun.  

19.10.14

Upea myskikurpitsapata


En kehtaa enää hehkuttaa syksyn ihanuutta, koska se saattaisi jo lipsahtaa epäuskottavuuden puolelle. Mutta sen verran vielä sanon, että syksyn oranssi on kertakaikkisen upea sen eri ilmenenisyhteyksissä. Suurin osa näistä yhteyksistä on päivänselvää astuttaessa ulos tähän aikaan vuodesta. Yksi niistä on myskikurpitsa.

Käsissäni oli luomulaatuinen, kotimainen myskikurpitsayksilö. Olin päättänyt käyttää sen harkitusti ja siten, että koko perhe söisi siitä valmistettavaa sapuskaa mielellään. Päädyin tekemään siitä eräänlaista hieman pohjois-afrikkalaisvivahteista pataa couscousin kera. Mukaan tulisi siis mausteiden lisäksi myös kikherneitä. Käytin viitteellisesti vanhan kunnon Martha Stewartin ohjetta, mutta mukailin tätä valmistustavan osalta ainakin melkoisesti.

Pääsin tavoitteeseeni: koko perhe söi sitä mielellään. Se oli sopivan makeaa ja mausteista. Ja pehmeää. Kuin lohturuokaa, vaikka lohtua ei tarvittukaan. Lisäksi annos oli mielestäni kertakaikkisen valokuvauksellinen syksyisen viikonloppuiltapäivän auringonvalossa!

Samaa värimaailmaa edustaa yksi tämän viikon projekteistani. Minäkin aion kokeilla Pohjolan kapriksiksi tituleerattuja etikkaan säilöttyjä pihlajanmarjoja.

Niin ja ihan viimeiseksi on minun(kin) hehkutettava Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan hurmaavaa Sieniä ja ihmisiä -kirjaa. Tätä ei oikeastaan voi kuvata sanoin "sienikirja", koska se on niin paljon enemmän. Sen lisäksi, että tekee mieli lähteä etsimään sieni metsästä vielä yöppakkastenkin jälkeen, kirjaa ei pysty laskemaan käsistään. Sitä lukee kuin romaania konsanaan, kertomukset sieniretkistä inspiroivat ja saavat hyymyn huulille. Todellakin suosittelen!




Myskikurpitsapata
(Uunivuoallinen, ruokkii noin 6 henkeä)

1 keskikokoinen myskikurpitsa
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 tlk (290 g) kikherneitä suolaliemessä
2 sipulia
8 (!) valkosipulinkynttä
0,5-1 tl jauhettua kuminaa
1 tl kanelia
0,5 tl savustettua paprikajauhetta (esim La Chinata)
2 porkkanaa
3 dl kasvislientä
2 tlk (500 g) tomaattimurskaa
oliiviöljyä
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen tuoretta korianteria

Laita uuni lämpenemään noin 175 asteeseen. Kuori myskikurpitsa, poista siitä siemenet (esim haarukalla) ja kuutio se pieniksi (n. 1,5 x 2 cm) kuutioiksi. Levitä kuutiot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, kaada päälle oliiviöljyä ja sekoita se käsillä kuutioihin tasaisesti. Rouhi sekaan suolaa ja mustapippuria myllystä, sekoita kevyesti vielä. Paahda uunissa noin 40-50 minuuttia (kuutiot eivät saisi pehmetä liikaa, jotta ne pysyisivät kasassa kun ne lisätään pataan myöhemmin).  Laita kuutiot sivuun jäähtymään.

Kaada kikherneet lävikköön, huuhtele huolellisesti ja valuta. Kuori porkkanat ja kuutioi ne sopiviksi suupaloiksi. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Lämmitä paistinpannulla hieman öljyä ja paista sipulia ripauksella suolaa maustettuna noin 5 minuuttia. Lisää valkosipulisilppu ja paista muutama minuuttia. Lisää sekaan kumina, kaneli ja paprikajauhe ja paista noin minuutti. Lisää joukkoon kikherneet, porkkanakuutiot ja kasvisliemi. Anna kiehua matalalla lämmöllä noin 5 minuuttia.

Siirrä paistetut vihannekset korkealaitaiseen uunivuokaan. Kaada päälle tomaattimurska, persiljasilppu ja lorauta sekaan oliiviöljyä. Kypsennä 175 asteisessa uunissa kannen alla noin tunti. Voit jättää padan muhimaan uuniin pidemmäksikin aikaa, omani muhi lähes kaksi tuntia. Sekoita lopuksi joukkoon kurpitsakuutiot, korianteri ja mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista couscousia 3 dl (kuivattua tuotetta) pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoile pata couscousiin sekoitettuna.


5.10.14

Oijoijoi, mitkä härkäpapupyörykät!


Tämä pian päättyvä viikonloppu asettuu huppuviikonloppujen sarjaan. Vietimme sen Turun lähimaastossa tai Turussa, hyvin pitkälti ruuan merkeissä.

Olin saanut kutsun osallistua Turun Ruoka- ja Viinimessuille KasviPro-hankkeen osastolle maistattamaan messuyleisölle jotakin omavalintaista ruokalajia, jossa kotimainen härkäpapurouhe olisi pääosassa. Maistatuksen lomassa sain kuulla paljon kiinnostavaa härkäpapufaktaa itse tuotteen kasvattajalta (Vihannestila Paulähde). Vannoutuneita karnivorejakin liikutti tieto siitä, että härkäpavussa on valkuaista noin 30% ja lihassa vastaavasti 19%. 

Kutsun saatuani ryhdyin innokkaana testaamaan härkäpapurouhetta soijarouheen korvaajana (tuloksena Bolognesekastike pastalle -resepti). Olin ihastunut tähän mahtavaan ravinteikkaaseen raaka-aineeseen jo tässä kohtaa ja messutarjottavaa kehittäessäni tämä ihastus syveni entisestään. 

Haastoin itseni. Halusin kehittää kotimaisuutta henkivän falafel-tyyppisen, katuruokahenkisen pyörykkäreseptin. Lopputulos on alla. Mielestäni onnistuin melko hyvin, vaikka itse sanonkin (hihi!). Pyörykät olivat ruokaisia ja maukkaita. Härkäpapurouheen kaverina makeutta pyöryköihin antaa porkkana ja suolaisuutta edustaa feta. Maustekaartissa mukana on fenkolinsiemeniä, inkivääriä, hieman chilijauhetta, sekä tuoretta korianteria ja persiljaa. 

450 pyörykkää hävisi maistelijoiden suihin hieman reilussa tunnissa ja ne saivat osakseen mukavia kommentteja. Olipa ihan mielettömän hauska päivä! 



Tarjoiltuani pyörykät tein huolellisen kierroksen messuilla. Mukana oli hieno määrä paikallisia pientuottajia, joiden tarjontaa päätyi kasseihin melko paljonkin. Mainittakoon ainakin Myssyfarmin luomurypsiöljy ja hernerouhe (kannattaa tutustua tilan tarinan lisäksi myös heidän huippuhienoon myssyvalikoimaansa, oma tilaukseni on lähdössä pian!), ihanan sauvolaisen Niittulan tilan luumusiirappi, shisito-paprikaa ja maa-artisokkaa, Hamppufarmin hamppuöljyä ja kuorittuja hampunsiemeniä. Lopuksi nautin kaikessa rauhassa Isontuvan jäätelön taivaallisen kardemummajätskin. (Tämän ei ollut tarkoitus olla mainoskappale, olen vaan edelleenkin niin täpinöissäni erityisesti näistä mainituista tuottajista!)

Turussa päättyi tänään sunnuntaina myös Islannista maailmalle lähtenyt Food & Fun -ruokatapahtuma, joka rantautui nyt ensimmäistä kertaa Suomeen ja Suomen Turkuun. Pääsimme testaamaan tarjontaa ravintolalaiva Cindyyn, jossa keittiön ja salinkin puolella hääräsi tiimi Bostonista. Kokemus, joka myös hymyilyttää edelleen. 

Härkäpapupyörykät
Pellillinen

2 dl härkäpapurouhetta
3 dl vettä
1 salottisipuli 
2 valkosipulin kynttä
3 isoa porkkanaa 
200 g fetaa 
3-4 rkl oliiviöljyä
3 rkl perunajauhoa (sitoo taikinaa hieman)
1 tl sokeria
¼ tl  jauhettua inkivääriä
¼ tl jauhettua fenkolia
(chilijauhetta oman maun mukaan)
1 dl tuoretta korianteria hakattuna
½ dl tuoretta persiljaa hakattuna
suolaa ja mustapippuria myllystä
vehnäjauhoja pyörittelyyn


Keitä vesi kattilassa, mausta suolalla. Kaada kiehuvaan veteen härkäpapurouhe ja keitä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia  tai kunnes vesi on imeytynyt rouheeseen. Poista kattila levyltä, sekoita rouhetta hieman.  Valuta  loput  nesteet pois lävikössä huolellisesti (avusta tarvittaessa hieman käsillä puristamalla). 

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen (käytin itse kiertoilmaa). Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja leveitä tai ruiskuta sille tasaisesti hieman öljyä.

Rouheen kiehuessa kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi raasteeksi. Siirrä raaste kulhoon. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi, lisää porkkanaraasteeseen. Lisää hieman jäähtynyt härkäpapurouhe. Murenna sekaan feta ja lisää taikinaan oliiviöljy, perunajauho, sokeri ja mausteet. Sekoita hyvin. Pyöräytä sekaan tuore korianteri- ja persiljahake. Maista taikinaa ja lisää tarvittaessa mausteita tai yrttejä ja mausta reilusti suolalla ja mustapippurilla. 

Ennen pyöryköiden pyörittelyä taikinan koostumusta kannattaa hienontaa hieman sauvasekoittimella. Näin se  on helpommin käsiteltävää. Älä kuitenkaan soseuta taikinaa kokonaan, vaan jätä se selkeän rouheaksi, jotta suutuntuma säilyy napakkana. 

Tee  esim leikkuulaudalle halkaisijaltaan noin 8 cm, reilu kasa vehnäjauhoista. Taikina ei oikeastaan turpoa uunissa, joten mieti minkä kokoisia pyöryköitä haluat tehdä. Itse tein halkaisijaltaan noin 3 cm pyöryköitä. 

Taikina on melko löysää, tässä vinkki pyöryköiden pyörittelyyn: ota taikinaa lusikkaan ja tipauta se jauhokasaan. Pyöritä sitä varovasti jauhokasassa, kuin pyörittäisin lumikkoon palloa. Kun jauhoa on pyörykän ympärillä tasainen, mutta ohut kerros, nosta se uunipellille. Lopuksi ruiskuta pyöryköiden päälle hieman öljyä. 

Paista pyöryköitä uunissa noin 25-35 minuuttia, niiden koosta riippuen. Ota pois uunista, kun pyöryköiden pinta alkaa olla kultaisen ruskea. Halutessasi voit käännellä niitä hieman paistamisen puolivälissä.

Tarjoile hieman jäähtyneinä esimerkiksi tsatsikin kera.  

1.10.14

Pelkistetty bolognese härkäpapurouheesta


***Varoitus: olen innostunut. Todella innostunut. Niin innostunut, kuin ruokabloggaaja voi olla uuden raaka-ainetuttavuuden tehtyään.***

Olen tietoisesti jättänyt soijarouheen vähemmälle käytölle ihan vain siksi, että sen matka lautaselleni on hieman liian pitkä. Näemmä minusta tulee päivä päivältä niin sanotusti tiedostavampi kuluttaja. 

Ei hätää - minulle uusi tuttavuus härkäpapurouhe on kotimainen vastine soijarouheelle. Kasviproteiinia Suomesta siis. Kyllä kiitos! Härkäpapu on yksi vanhimmista kotimaisista viljelykasveista ja se siis sisältää jopa 30% proteiinia. Kannatan sen tuomista takaisin ruokapöytiimme. 

Ensimmäinen testini härkäpapurouheelle oli tehdä siitä hieman yksinkertaistettu bolognesekastike. Härkäpapurouhe luonnollisestikin maistuu erilaiselta. Mutta ihan positiivisella tavalla. Maku ja koostumus tuntuvat enemmän pähkinämäisiltä.

Härkäpapurouhe bolognesekastikkeessa oli kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen elämys. Valmistustapa ainakin tässä reseptissä oli täysin sama kuin soijarouheella kokatessa, joten sikäli tuttu juttu. Maku vaan oli jokseenkin jännittävämpi. Ja hyvää mieltä kotimaisuudellaan nostattava!

Härkäpapurouhe vie minut myös Turun Ruoka- ja Viinimessuille tulevana viikonloppuna. Halusin kehitellä mahdollisimman pitkälti kotimaisen, ah niin trendikkäästi katuruokahenkisen vaihtoehdon ihanille falafel-pyöryköille. Kehittelyn tulosta, jossa on luonnollisesti pääosassa härkäpapurouhe, voi tulla maistelemaan messujen lähituottajatorille, KasviPro-hankkeen osastolle C-halliin sunnuntaina, 5.10., klo 11 alkaen. 


Bolognesekastike härkäpapurouheesta
Pastakastikkeeksi neljälle

1,5 dl härkäpapurouhetta
n. 4 dl kasvislientä liottamiseen
öljyä paistamiseen
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna
800 g (luomu)tomaattimurskaa
1 porkkana pieneksi kuutioituna
1 tl täysruokosokeria
kourallinen tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

Liota härkäpapurouhetta kuumassa kasvisliemessä kannen alla noin puoli tuntia. Valuta. 
Kuumenna öljy kattilassa. Lisää sipulisilppu ja sen päälle hieman suolaa. Kuullota huolellisesti, vähintään 5 minuuttia. Lisää valkosipuli ja sekoittele noin minuutin verran. Lisää kattilaan tomaattimurska ja härkäpapurouhe. Anna kiehahtaa ja hauduta miedolla lämmöllä hiljalleen ja välillä sekoitellen vähintään puoli tuntia (itse haudutin kastiketta tunnin). Lisää porkkanakuutiot ja sokeri ja lorauta sekaan kunnon kulaus oliiviöljyä. Jatka miedolla lämmöllä kypsennystä vähintään puoli tuntia. Mausta lopuksi revityllä basilikalla ja reippaalla ripauksella suolaa ja pippuria. Tarjoile pastan kastikkeena, raasta päälle esim. pecorino-juustoa ja koristele tuoreella basilikalla. 








19.9.14

Munakoiso ja pasta ne yhteen sopii



Moni kasvissyöjä luettelee munakoison suosikkivihannestensa joukkoon. Niin minäkin. Se on jotenkin niin mahtavan maukas ja täyteläinen. Lisäksi munakoison ja pastan vietäväksi vaan on niin ihana heittäytyä.

Munakoisossa vain on se haaste, että sen kypsennykseen tarvitaan ei ainoastaan jonkin verran aikaa, mutta hyvää öljyä - juuri sopivasti. Liian vähän öljyä saa aikaan ikävän karvaan ja mieleenpainuvan purkkamaisen lopputuloksen, ja liikaa öljyä nyt vaan on liikaa öljyä.

Uunissa paahtaminen kera sopivan öljymäärän tekee munakoisolle hyvää. Se saa ruokailijan suupielet kin kääntymään ylöspäin valmistustavan helppoudesta valmiin suupalan nauttimiseen.

Oli siis aika tehdä munakoisopastaa.

Kuinka sopivasti eteeni sattuikin tämän brittikokki Nigel Slaterin ohjeen, jota hieman viilasin lapsiystävällisemmäksi (lue: lisäsin mukaan fetaa ja muussasin munakoisoa entisestään).  En ollut ennen tarjonnut munakoisoa lapsilleni näin selkeinä suupaloina. Se epäilyttikin heitä suuresti ensin epämääräisellä ulkomuodollaan ja sitäkin epämääräisemmällä nimellään. Nii-in, mikä ihmeen munakoiso?! Kaipa siinä on jotain munamaista (dinosauruksen?). Mitä koisoon tulee, minulla ei ole tarjota tähän mitään selityksentynkää.

Joka tapauksessa, rohkeasti sitä kuitenkin lähdettiin maistelemaan. Lopputulos: munakoiso ei tainnut olla ainakaan lasten suosikki, mutta sitäkin paremmin tämä pasta maistui aikuisille. Itse söin enemmän kuin mielelläni lasten lautaselleni hivuttamat munakoisopalat, hyvä diili.

Todellista syksyisen arki-illan lohturuokaa!


Munakoisopasta Nigel Slaterin tapaan
Neljälle

2 keskikokoista munakoisoa
6 keskikokoista valkosipulinkynttä
4 tomaattia lohkottuina (tai n 400g kirsikkatomaattia kokonaisina)
noin 1 dl oliiviöljyä
noin 125g fetaa
reilu kourallinen basilikanlehtiä
400 g pastaa
vettä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa munakoiso noin 3-4mm paksuiksi renkaiksi. Asettele nämä kerroksittain lävikköön ja ripottele kerrosten väliin suolaa. Anna viipaleiden itkettyä näin noin puoli tuntia (tämä itketysvaihe ei ole välttämätön, mielestäni munakoisosta tulee näin maultaan hieman pehmeämpää). Pyyhi lopuksi liika suola viipaleista talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä munakoisrenkaat mahdollisimman ilmavasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Murskaa valkosipuli ja levitä se munakoisojen päälle. Lisää päälle myös tomaattilohkot tai kirsikkatomaatit. Lopuksi levitä päälle oliiviöljy ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda uunissa noin 25-30 minuuttia.

Keitä runsan kattilallinen vettä pastalle ja mausta se suolalla reilusti. Lisää pasta ja keitä se al denteksi. Valuta.

Nosta munakoisot, valkosipuli ja tomaatit kattilaan, jossa keitit pastan. Lisää pasta ja kaada leivinpaperilta loput öljyt sen päälle. Sekoita ja mausta tarvittaessa. Kaada pasta ja vihannekset tarjoiluvuokaan. Revi päälle basilikanlehdet ja murenna päälle feta.


Alkuperäinen ohje

6.9.14

Lehtikaalipannari - syyshuuma kunnosti parjatun välipalan


Tämäkin vuosi on taas esitellyt alkusyksyn sen koko huumavassa kauneudessaan. Auringonvalossa kylpevä, raikkaan kirpeän tuoksuinen, monissa väreissä säkenöivä syysaamu on tunnelmaltaan jotain aivan ainutlaatuista. Tunnelma on mystisen energisoiva.

Jokin viikko sitten harmittelin kukkapenkkieni ja luonnonkukkien loiston selkeää vähentymistä, kunnes huomasin viime viikonloppuna perusrikkaruohon kauneuden. Yksittäinen oksa meren pohjasta löytyneessä vanhassa, pienessä juomapullossa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunista, että päädyin kuvaamaan sitä useasta kulmasta. Jos joku tietää kasvin nimen, saa valistaa allekirjoittanutta.



Pihlajan oksan ympärille puolestaan kerätty kimppu heinistä ja sekalaisista vihreistä hennoista kasveista oli sekin niin suloinen.

Mökkipäivänä lounaaksi tekemäni lehtikaalipannari kruunasi suorastaan euforisen syksyisen tunnelman. Ja mikä parasta, tämä paljon kritiikkiä, polemiikkia ja intohimoista keskustelua viime viikkoina herättänyt välipala heittäytyy tässä melkein terveelliseksi. Kiitos tästä ei kuulu ainoastaan superruoaksi tituleeratulle lehtikaalille, vaan sen lisäksi myös taikinaan mukaan heitetyille spelt-helmisuurimoille*.


Niin ja tämä useimmille tuttu (ja monelle ilmeisesti kirottu) välipala kehdattiin meillä nauttia lounaana.

Ihanaa syksyä kaikille!


*Sain tämänkin Sunspelt-tuotteen testiin blogin kautta. 


Lehtikaalipannukakku feat spelt-helmisuurimot
Pellillinen

1 dl spelt-helmisuurimoja
vettä liotukseen
1 litra kevytmaitoa
3,5 dl jauhoja (käytin normaaleja luomuvehnäjauhoja)
3 munaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria tai hunajaa
100 g lehtikaalia

Laita spelt-suurimot likoamaan veteen tai keitä niitä hetkinen ja anna tämän jälkeen niiden jäähtyä. Liotin itse niitä puolisen tuntia, mikä tuotti sopivan rapsakan lopputuloksen valmiissa pannarissa. Pese lehtikaali, poista kova ruoti ja silppua lehdet hienoksi silpuksi (tärkeää etenkin, jos pannaria tarjotaan pienille ruokailijoille).

Kaada maito kulhoon, siivilöi joukkoon jauhot, sekoita joukkoon kevyesti vatkatut munat, oliiviöljy, suola ja sokeri tai hunaja. Lisää joukkoon lehtikaali ja spelt-helmisuurimot ja sekoita. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia (itse annoin taikinan levätä tunnin).

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kaada taikina varovasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoittele lehtikaalit ja helmisuurimot tasaisesti ympäri peltiä. Siirrä pelti uuniin keskitasolle ja paista noin 30 minuuttia, tai kunnes pannarin pinta on sopivasti kullanruskea. Anna jäähtyä hetki ja tarjoile.


25.8.14

Pikkuisen parempi kesäkurpitsapiiras


En voinut vastustaa tuota otsikkoa. Olen kotoisin pienehköstä lounaissuomalaisesta Paimion kaupungista, jonka slogan joskus 80-90-luvuilla oli jotain tähän tyyliin: "Paimio - pikkuisen parempi". Se huvitti silloin teininä melkoisesti, ja hymyilyttää reippaasti vieläkin.

Mitä tämän kesäkurpitsapiiraan paremmuuteen tulee, viittaan sillä sen peruspiirasta parempiin ravintoarvoihin. Sain blogini kautta testattavaksi kotimaista SunSpeltin kvinoaa, jota päätyi reilusti kyseiseen piiraaseen. Olen ollut kivnoa-fani jo vuosia, mutta sen pitkä matka maailmalta meidän ruokapöytäämme oli vähentänyt sen käyttöä ruoanlaitossani. Tämä tulee nyt muuttumaan. Aivan mahtavaa saada suomalainen kvinoa osaksi ruoka-arkea!

Olin päättänyt tarjota 4-vuotissynttäreillä kesäkurpitsapiirasta. En siksi, että olisin haastanut itseäni syöttämään sitä lapsille, vaan siksi että se on mielestäni hyvää. Niin ja vähän siksi, että halusin pakkomaistattaa sitä aikuisvieraille.

Olin kuullut huhuja kvinoan sopivuudesta piiraiden täytteeseen. En kuitenkaan halunnut "sotkea" tämän piiraan täytteeseen uusia juttuja, joten päätin pistää kvinoaa piiraan pohjaan. Siitä vaan, ihan uhkarohkeasti. Ja katso, tästä syntyi lukuisia kehuja kerännyt juhlapöydän ruokasankari!

En kuitenkaan heittäytynyt aivan koekeittiöfiiliksen vietäväksi, sillä muuten tein piiraas hyvinkin perinteisesti. En esikeittänyt kvinoaa etukäteen, minkä teen kyllä ensi kerralla. Raaka kvinoa teki pohjasta omaan makuuni hieman liian murumaisen, mutta juuri tämä tekstuuri miellytti monia muita ruokailijoita.

Mutta siis kaikenkaikkiaan tämä oli selkeä hitti, joka keräsi juhlissa kommentteja kakkuakin enemmän. Voita tässä reseptissä ei pohjataikinassa kuitenkaan säästelty, eikä täytekään ole ihan pyhää terveellisyyttä, mutta ainekset hieman terveellisempään ja ravinteikkaampaan piiraaseen tässä todellakin on. Bonuksena mielenkiintoinen suutuntuma. Niin ja aivan loistava maku, mikä on myös melko oleellista.


Kesäkurpitsapiiras feat. suomalainen kvinoa

Pohja
125g voita tai margariinia 
1 dl kvinoaa
2 dl vehnäjauhoja
(0-1 rkl kylmää vettä)
0,5 tl suolaa

Täyte
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
1 muna
1,5 dl kermaa
100 g fetaa
puolikas sitruunan kuori hienoksi raastettuna
suolaa
mustapippuria

Valmista pohja. Nypi jauhot, kvinoa, voi tai margariini ja suola tasaiseksi. Lisää kylmää vettä, jos aineksista ei muodostu jämäkkää taikinapalloa.  Siirrä taikinapallo peitettynä tai tuorekelmun sisässä tekeytymään jääkaappiin vähintään 15 minuutiksi.

Pese kesäkurpitsat ja veistä niistä pituussuunnassa noin 2-3 mm paksuisia viipaleita. Asettele ne lävikköön kerroksittain. Ripottele joka kerroksen väliin hieman suolaa. Anna viipaleiden "itkeä" tässä noin 15 minuuttia. Nosta ne sitten kuivumaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Painele piiraspohja piirasvuokaan ja pistele siihen muutama reikä haarukalla. Asettele sen päälle taikinan muotoja mukaillen esim alumiinifoliota, jotta pohja ei valu esipaistettaessa. Esipaista noin 10 minuuttia. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen.

Valmista täyte sekoittamalla muna ja kerma keskenään, lisää suola ja mustapippuri myllystä. Murenna feta piiraspohjan päälle. Ripottele tämän päälle sitruunaraaste. Kaada munakermaseos tämän päälle. Lado kesäkurpitsasuikaleet viuhkamaisesti täytteen päälle. Painele niitä hieman pohjaa kohti, jotta täytteen nestettä pääsee suikaleiden väleistä hieman niiden päälle. Paista uunissa noin 25 minuuttia, tai kunnes kesäkurpitsat ja piiraan reunat saavat sopivasti väriä.


Kuva: Mikko Keto



4.8.14

Koukuttava lisuke munakoisosta



Niinhän sitä sanotaan, että kuumalla kelillä kannattaa syödä suolaista. Tässä t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n lisuke munakoisosta, joka tarjoaa sitä suolaisuutta, sekä sen lisäksi kerrassaan upeaa makuakin. 

Sain ystävältäni Englannin reissulta uusimman delicious-ruokalehden uusimman numeron. Siinä on kyllä ruokalehti vailla vertaa. Se tarjoaa paljon viihdyttävää ja opettavaa lukemista, upeita kuvia ja resepteistäkin menee välittömästi testiin useampi, joka ikinen kerta. Niin kävi nytkin. Tein mökkikeittiössä ihanaa wokkia ja hellepäivän ratoksi myöhemmin tätä edellä ylistämääni munakoisolisuketta lehden uusimmasta numerosta.




Lehdessä kehutaan tämän ruoan sisältävän rutkasti “umami-makuja”. Japanin kielellähän umami tarkoittaa hyvää makua, vaikka se terminä määritellään usein yhdeksi ihmisen maistamista perusmauista. Ainakin voin sanoa, että näitä munakoisoja syödessä niiden nimenomaista hyvää makua ylisti jokainen niitä maistanut. Nautimme tätä umami-ruokalajia runsaan päivällisen lisukkeena, mutta nämä menisivät aivan loistavasti jonkin hieman itämaistyyppisen salaatin kyljessä.

Olen itse munakoison uskollisimpia ystäviä muutenkin, mutta tämä oli hieman eksoottisempi tapa valmistaa tätä vihannesta. Lisäksi resepti saa plussaa helppoudesta. Tosin näillä keleillä olisi vielä mahtavampaa, jos tämän voisi tehdä grillissä. 

Ohje delicious-lehden heinäkuun numerosta (hieman mukailtuna)

Umami-munakoisot
(lisukkeena 6:lle)

2 isohkoa munakoisoa
3-5 rkl kasvioljyä (käytin oliiviöljyä)

Marinadi:
2 rkl tummaa misotahnaa
3 rkl sokeria
2 rkl soijakastiketta
2 rkl mirin-riisiviiniä (saatavilla suuremmista marketeista sushi-tarvikkeiden yhteydessä)
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi silputtuna


Halkaise munakoisot pituussuunnassa tasaisesti. Tee niiden sisäpintaan salmiakkiruutumaisia viiltoja terävällä veitsellä (ruudut noin 2 x 2 cm ja viillot noin 2 cm syviä). Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Paista munakoisot leikkuupuoli alaspäin noin 6-7 minuuttia. Painele munakoisoja selkäpuolelta kohti pannua muutamasta kohdasta, jotta ne imevät itseensä öljyä ja alkavat kypsyä ja pehmetä. Käännä (leikkuupuolen pitäisi nyt olla vaalean ruskea) ja paista selkäpuolelta noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat selkeästi pehmenneitä. Poista pannulta ja siirrä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille selkäpuoli alaspäin. Kuumenna uunin grillivastus noin 200 asteeseen. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja levitä se munakoisojen leikkuupinnoille tasaisesti. Grillaa munakoisoja marinadipuoli ylöspäin noin 4 minuuttia, tai kunnes marinadi alkaa kuplia ja ruskistua. Koristele esimerkiksi korianterilla tai kevätsipulirenkailla ja tarjoile heti.

21.7.14

Hellejuoma kookoksen, limen ja mintun ystäville


Huh, hellettä! Ja ah, ihanuutta! Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa. Paitsi että niin on talvikin. Ja jopa syksy. Niin ja kevät.

Päätin kokeilla hieman erilaista hellejuomaa tai smoothieta, joka toimisi myös välipalana lapsille. Törmäsin kookosmaidosta ja limestä tehtyyn versioon loistavassa Smitten Kitchen -blogissa, jota päätin tuunata tuoreella mintulla (syynä ruukkuun tuikkaamani markettimintun sekoaminen ja sitä seurannut ylituotanto).


Juoman maku totisesti vei juojansa eksoottisiin tunnelmiin ja se viilensikin mukavasti. Limen maku oli voimakas, minkä vuoksi pienimmät siemailijat eivät tähän ainakaan rakastuneet. Aikuiseen makuun tätä joi mielellään lasillisen, mutta näillä helteillä se kuitenkin tuntui ehkä hieman liian raskaalta. Mutta tulipahan kokeiltua. 

Kokeilun opetus, inspiraatio ja vinkki? Kookosmaito sinänsä sopii kerrassaan loistavasti hellekelin juomaksi. Tätä nimenomaista versiota juodessani yhtäkkiä vakuutuin siitä, että siitä valmistuisi loistava juoma miksattuna - tadadadaa - mansikan ja mintun kanssa! Raportoin täällä pikimmiten, kunhan saan sellaisen version testattua. Tämän tosin on tapahduttava pian, sillä kotimaisten mansikoiden kausi näyttäisi vetelevän viimeisiä päiviään. 


Hellejuoma feat. kookosmaito, lime & minttu
4 pientä lasillista

1 tlk kookosmaitoa
3 limen mehu (huolellisesti puristimella puristettuna)
2-3 rkl vaahterasiirappia tai sokeria
pari reilua kourallista tuoreita mintun lehtiä
3-4 dl jääpaloja

Lisää kaikki ainekset sauvasekoittimen korkeaan astiaan tai tehosekoittimen smoothiekannuun. Sekoita tasaiseksi juomaksi, kunnes jääpalat ovat hajonneet hienoksi. Kaada tarjolle ja koristele tuoreella mintunoksalla. 

13.7.14

Kesälomaan valmistautuminen: keittiöpyyhkeet pyykkinarulla



Kylläpä kesä voikin olla kiireistä aikaa. Tarkemmin sanottuna ne viimeiset viikot sitä hartaasti odotettua kesälomaa. No, nyt se on viimein kuitenkin koittanut.

Valmistauduin kesälomaan muun muassa pesemällä keittiöpyyhkeitä. Tunnustaudun keittiöpyyhefriikiksi, ja tässä kännykkäkuvassa pyykkinarunäkymää muutamalla suosikkipyyhkeelläni kaunistettuna. Brightonista (UK) eräästä pikkukaupasta ostamani ’Proud to lick cake bowls’ -keittiöpyyhe on yksi suosikeistani, vaikka terveellistä ruokavaliota kannatankin. Mutta eihän sitä ihminen kunnon kakkuja voi vastustaa. Etenkään, kun niistä voi tehdä näköaistiakin hiveleviä.

Perinteinen mansikkakakku itse tehdyllä raparperisoseella kostutettuna maistui juhannuksena niin ta-jut-to-man hyvältä, että loman ensipäivinä on kyllä pakko tehdä vielä toinenkin sellainen. Ja mansikatkin kuulemma ovat nyt parhaimmillaan (pakasterasiat esiin siis).

Takaisin pyyhkeisiin. Viiksiä minun on myös vaikea vastustaa. Siis mitä printattuihin sellaisiin tulee. Viiksipyyhe tarttui mukaan Tigerista viime vuoden puolella. Oikean puolimmainen intialaishenkinen pyyhe puolestaan päättyi matkalaukkuun Kööpenhaminan ihanasta Bungalowista ja vasemmalla roikkuva sopivan retrohenkinen, keittiövälineitä esittelevä pyyhe päätyi minulle lahjana ihanalta ystävältä Amerikan reissulta (luultavimmin Crate &Barrel:in sisustajan paratiisista).

Toiveenani lomalle on hankkia muutama ihana kesähenkinen keittiöpyyhe saada kesäkeittiö kovaan kokeilukäyttöön ja siten uusia blogijuttujakin maailmalle näistä kokeiluista. Tällä hetkellä mielessäni pyörii tuoreista kotimaisista vihanneksista helposti pyöräytettävä wokki kesäisenä mökkilounaana.


Herkullista kesälomaa kaikille muillekin lomailijoille ja vähintään yhtä herkullista kesää kaikille ei-lomailijoillekin tasapuolisesti!

30.6.14

Maukkaat kukkakaalipihvit grillissä: vaviskaa täytetyt sienet ja kasvisnyytit!



En tiennytkään olevani trendien harjalla fanittaessani kukkakaalia. Kuuleman mukaan kokonaisesta kukkakaalista siivuttamalla leikattuja kukkakaalipihvejä erilaisilla marinadeilla maustettuina näkyy nyt maailmalla huippuravintoloissakin. 

Onnekseni sain maistaa näitä hyvinkin yllättäen saatuamme kutsun naapuriin grillailemaan eräänä sunnuntaina. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jotain niin ihanan erilaista! Etukäteen oli vaikea kuvitella, miten grillaamalla kukkakaalista tulee juuri sopivan sitkeä käydäkseen pihvistä. Sittemmin sain samalta taholta vinkin The Kitchn:n ohjeesta, jossa kukkakaalisiivut maustetaan limestä, chilistä ja paprikajauheesta tehdyllä marinadilla. Muuntelin tätä ohjetta hieman, esimerkiksi käyttämällä chili- ja paprikajauheiden korvaajana paprikajauheesta savustettua hot-versiota (merkki La Chinata, ihanassa punaisessa peltirasiassa, löytyy ainakin isommista marketeista ja jopa joistain pienemmistäkin, hyvin varustetuista ketjukaupoista).




Mielestäni nämä kukkispihvit olivat erinomaisen tervetullut, uudenlainen ja freesi tuulahdus burgereihin. Vaikka rakastakin erilaisia linsseistä, kikherneistä ja pavuista valmistettuja kasvispihvejä, näiden kukkakaalipihvien keveys ja eksoottinen maukkaus hurmasi. Näitä tullaan testaamaan vielä monenlaisina versioina. 

Ja mikäpä olisi parempi aika aloittaa tämä kokeiluprosessi kuin juuri nyt, kun suomalaista kukkista on vihdoin saatavilla!

Ohje mukailtu The Kitchn -ohjeesta

Grillatut kukkakaalipihvit limellä ja chilillä
(noin 4 pihviä)

1 iso kukkakaali
3/4 dl oliiviöljyä
2 limen mehu ja kuori raastettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuina
2 tl juoksevaa hunajaa
1 tl savustettua paprikajauhetta (hot)
1 tl suolaa
puolikkaan tuoreen korianterin lehdet silputtuna

Poista kukkakaalista lehdet ja leikkaa vartta siten, että siihen jää kukkakaalin tyvestä noin 2-3 cm pituutta. Siivuta kukkakaalia noin 1,5-2 cm paksuisiksi siivuiksi. Näin saat noin neljä isompaa siivua kukkakaalin poikkileikkauksina. Kukkakaalin reunoista tällaisia siivuja ei saa. Pienempiä palasia voi ottaa talteen jotakin muuta reseptiä varten, tai nekin voi sivellä tämän ohjeen marinadilla ja grillata vaikkapa lisukkeeksi.

Sekoita kastike reippaasti vatkaten oliiviöljystä ja limemehusta. Lisää joukkoon valkosipulisilppu ja hunaja, vatkaa hyvin. Erillisessa kulhossa sekoita hyvin raastettu limen kuori, paprikajauhe ja suola.

Kuumenna grilli. Sivele kukkakaalisiivujen toiselle puolelle kastiketta ja ripottele päälle mausteseosta. Asettele grilliin ritilälle sivelty puoli alaspäin, sivele toinen puoli kastikkeella, ripottele mausteseos päälle ja grillaa kannen alla noin 5 minuuttia. Avaa kansi, käännä kukkakaalisiivut ja grillaa toiselta puolelta noin 5 minuuttia. 


Asettele kukkakaalisiivut tarjolle laakeaan astiaan, ripottele päälle tuoretta korianterisilppua.