Jämäwokki ja pähkinäkastike, eli miten saada lapsetkin syömään lanttua

Meillä asuu selvästi joukko selviytyjiä. Emme ole käyneet kaupassa moneen päivään. Nyt tietysti uuden vuoden arkinen aherrus on taas alkanut, mutta vuoden loppu ja uuden alkukin on mennyt hyvin pitkälti jääkaapin jämävarastoa tyhjennellen, kuivatarvikkeita ja pakastimen antia hyödyntäen. Tällä tavalla selvittiin hienosti, tosin maitotuotteita pitikin lapsille käydä noutamassa pikakauppareissulla. 

Loppiaisen lounas ajoittui mukavasti keskelle aurinkoista tiistaipäivää ja pienen jäisessä mäessa suoritetun pulkkailun jälkeen kävi pieni ihme. Otin tietoisen riskin suikaloimalla jääkaapista löytyvän vihanneskokoelman edustajia pikaista wokkia varten ja kelpuuttamalla mukaan lanttua ja ruusukaalia. Hiljaa mielessäni epäilin, josko perheen pienimmät popsisivat lanttusuikaleita ja ruusukaalia, mutta päätin olla rohkea selviytyjä. Suikaloin lantun melko pieniksi tikuiksi, ruusukaalin siivutin myöskin ohuiksi paloiksi. 

Valmistin pähkinäisen kastikkeen luomumaapähkinävoista (joka ei sisällä muuta kuin maapähkinää ja suolaa), limemehusta, inkivääristä, pienestä ripauksesta hunajaa (koska en käytä sokeria meillä ruuanvalmistuksessa enää sitten viime viikon!) ja indonesialaisesta ketjap manis -makeasta soijakastikkeesta (sitä löytyy jo useimmista hieman isommista ruokakaupoista). 

Nuudeleita, paistettuja jämäkasviksia, päälle pähkinäkastiketta ja seesaminsiemeniä. Avot. Kaikmän. Kukaan ei edes huomannut nirsoilla ei-perus-wokki-vihanneksista. Teen toistekin.

Jämäwokki ja pähkinäkastike

Neljälle

Kastike:

4 rkl maapähkinävoita

2-3 rkl tuoretta limen mehua

(1/2 - 1 tl hunajaa)

3 rkl ketjap manis -soijakastiketta

2 cm pätkä inkivääriä hyvin hienoksi raastettuna

n. 3 rkl vettä

Wokki:

sopiva määrä mitä tahansa vihanneksia suikaloituna, kuten

puolikas lanttu

puolikas paprika

kourallinen ruusukaalia

kourallinen herkkusieniä

kevyesti kiinankaalia

2 rkl öljyä paistamiseen

1 rkl soijakastiketta

4 levyä perusnuudeleita

seesaminsiemeniä

Valmista pähkinäkastike sekoittamalla kastikkeen ainekset hyvin purkissa. Lisää hunajaa makusi mukaan makeuttamaan kastiketta (se ei välttämättä ole tarpeen). Lisää vettä sen mukaan, miten paksua tai ohutta kastikkeesta haluat. Itse tein kastikkeesta melko paksua, mutta kuitenkin sellaista, että sitä oli helppo tiputella lusikasta vihannesten päälle. Laita kastike sivuun maustumaan.

Kuori ja suikaloi vihannekset sopiviksi paloiksi syöjiä ajatellen (esim nirsoille mm. lanttu ohuina tikkuina ja ruusukaalit ohueksi siivutettuina). 

Kuumenna wokki- tai paistinpannu, lisää öljy. Kun öljy on kuumaa, lisää pannulle vihannekset kypsymisjärjestyksessä (aivan lopuksi ja viimeisenä kiinankaali). Paista niitä kuumalla pannulla muutama minuutti, kunnes ne muuttuvat rapsakoiksi, mutta varo ettet “lötkistä” niitä.

Samaan aikaan valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan. Valuta. 

Asettele kulhoihin nuudelit. Kasaa päälle wokatut vihannekset. Tiputtele näiden päälle pähkinäkastiketta ja lopuksi kaunistukseksi seesaminsiemeniä. 

Rapsakka ruusukaalisalaatti

Englannissa asuessani kehitin ihan oikean kammon ruusukaalia kohtaan. Täysin löllöiksi keitetyt, kokonaiset "brysselinkaalit" paitsi maistuivat myrkylliseltä, mutta myös tuntuivat vähintäänkin ällöttäviltä hajotessaan suussa kaikessa vetisyydessään. Tai useimmiten ne hajosivat jo siinä vaiheessa, kun niitä yritti pyydystää haarukkaan. Yuck, never again.

Kunnes eteeni alkoi päätyä juttuja ruusukaalin terveellisyydestä eri yhteyksissä parisen vuotta sitten. Tuolloin tein karamellisoituja ruusukaaleja joulupöytään. Ne olivat ihan jees, mutta eivät päätyneet joulupöydän vakkarilisukkeiksi.

Ihan sattumalta selaisin aikoinaan serkultani lahjaksi saamaa niinikään brittiläisen Hugh Fearnley-Whittingstallin River Cottage veg everyday -keittokirjaa (jota näemmä saa nyt Amazonista superhalvalla). Se aukesi kohdasta, josta simieni eteen pomppasi ruusukaalisalaatin kuva ja ohje. Selkeä merkki. Nyt olisi uuden kokeilun aika. Tästä on aikaa ehkäpä kuukausi. Sen jälkeen minusta tuli kertaheitolla ruusukaalin suurkuluttaja. Kätevää siinä on se, että ruusukaali on pullollaan C-vitamiinia, valkuaisaineita ja rautaa. Ja sitä saa kotimaisena pitkälle talveen.

Kuvan salaatti on ihanan rapea. Sitä ei uiteta kastikkeessa ja siten se on melko kuiva, mutta se toimii. Sitruuna tuo siihen melkeinpä täydellistä kirpeyttä ja cheddar vie elämyksen kuitenkin sinne Englantiin. Kirpeä omena tasapainottaa ja kokonaisuuden kruunaa hasselpähkinän täyteläisyys. Ja - tadaa! - salaatti on valmis hyvin nopeasti.

Tätä tuosta Fearnley-Whittingstallin kirjan ohjeesta mukailtua salaattia on siis tullut syötyä melko monesti sekä lisukesalaattina että ihan sellaisenaan päivällisenä tai viikonlopun myöhäisillan herkutteluruokana.

Ruusukaalisalaatti omenan ja cheddarin kera
Reilu kulhollinen

kourallinen hasselpähkinöitä
200g ruusukaalia
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
muutama tuore timjamin oksa
1 hapan omena
50 g cheddaria
suolaa ja pippuria myllystä

Paahda hasselpähkinöitä hieman paistinpannulla. Kuumenna pannu, lisää hasselpähkinät. Liikuttele niitä hieman pannulla, kunnes ne saavat pintaansa hieman tummaa väriä. Siirrä pähkinät sivuun jäähtymään.

Poista ruusukaaleista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät huonoilta tai kellertäviltä. Leikkaa kannasta kuivahtanut osa pois. Siivuta kaalit noin 2 mm paksuiksi siivuiksi pitkittäissuunnassa. Siirrä siivut kulhoon. Purista sitruunan mehu huolellisesti ja kaada ruusukaalien päälle. Kaada lisäksi päälle oliiviöljy, lisää timjami ja reilusti suolaa ja pippuria. Suolaa tarvitaan tässä salaatissa, jotta sen maku tulee esiin oikealla tavalla. Sekoita salaattia käsillä.

Pese omena (ja kuori, jos se on ulkomaista alkuperää). Lohko omena ja pilko sopivan kokoisiksi, ohuiksi suupaloiksi. Lisää kulhoon ruusukaalin sekaan.

Pilko cheddar noin 1 x 1 cm kokoisiksi kuutioiksi. Lisää kuutiot salaattiin ja sekoita jälkeen. Tarkista suolan ja sitruunamehun tasapaino ja kaada lopuksi päälle hasselpähkinät. Tarjoa heti.