8.4.17

Ovela lasagne ja miten ujuttaa kasviksia lapsen lautaselle



Lasagne on varmaankin yksi joka lapsen varma suosikkiruoka. Se oli myös oma lapsuudensuosikkini. Legendaarisissa ystäväkirjoissa kyseltiin usein herkkuruokaa, ja vastaukseni oli aina “lasagne”.

Syötän omille lapsilleni joka päivä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisesti kasviksia. Erityisesti raakana, mutta myös kypsennettynä. Joskus niiden kätkeminen erilaisiin ruokiin on huippuhauskaa, sillä siitä tulee itselle niin ovela olo. Hahaa, söivätpä lehtikaalia/parsakaalia/selleriä/kesäkurpitsaa jne.

Lasagne on mielestäni siitä nerokas ruoka, että ensinnäkin jauheliha on siinä erinomaisen helppo korvata. Suosin mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita ja erilaisista linssejä löytyy monessa ruoassani lihaisaa koostumusta tuomaan. Etenkin käyttämällä punaisia sekä mustia beluga -linssejä yhdessä. Kuten lasagnessani.

Vegelasagnen nerokkuus kulminoituu erityisesti siinä, että siihen voi upottaa aivan käsittämättömän määrän kasviksia ilman, että sen syöjät nikottelevat asiasta. Mikä parasta, siihen voi upottaa monia sellaisia kasvisten osia, joita usein pidetään jopa jätteenä. Esimerkiksi kukka- tai parsakaalin varret. Salaisuus on niiden raastaminen. 


Kuvan lasagnessa on tuoreita kasviksia yhteensä yhdeksän eri lajia! Kukaan sen syöjistä ei raportoinut mitään havaintoja yhdestäkään näistä. Koska lasagnessa on niin paljon raaka-aineita, se on erittäin mehevä ja täyttävä. Niin ja lisäksi se on täysin vegaaninen ja gluteeniton!

Resepti saattaa kuulostaa vaivalloiselta, mutta mikään ei estä jättämästä joitain kasviksia pois tai vaihtamasta niitä toiseen - kunhan vaihtoehdot ovat jokseenkin raastettavissa. Myös esimerkiksi mehustuksesta jäävä porkkanakuitu toimii erinomaisesti ja on jo valmiiksi sopivassa muodossa.

Pikaruoaksi en tätä toki väitäkään, mutta aivan täydellinen lounas se on aurinkoisen kirpsakkana kevätpäivänä. Mutta kun tällaisen ovelan lasagnen valmistukseen Ja kokki voi hykerrellä tyytyväisenä, kun lounastajat nauttivat parsakaalin ja kukkakaalin varsia ja palsternakkaa autuaan tietämättöminä! 


Lasagne
(noin 30x40cm vuoka)

Tomaattikastike ja lasagnen valmistelu:
paistamiseen 3 rkl öljyä, voita tai gheetä (itse käytin gheetä)
purjoa n. 5cm pala
4 valkosipulinkynttä
puolikas juuriselleri
puolikas palsternakka
puolikkaan parsakaalin varsi
500 ml paseerattua tomaattia/passataa
2-3 dl vettä
2 dl belugalinssejä (mustia linssejä)
1 dl punaisia linssejä
1 rkl vaahterasiirappia (tai valitsemaasi makeutusta)
basilikaa
orgenoa
1 bataatti
lasagnelevyt (itse käytin gluteenittomia)

Valkokastike (vegaaninen):
2 dl cashewpähkinöitä
1 kukkakaali
1 prk Oatlyn kaurakermaa
2 rkl oluthiivahiutaleita
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
(vegaanista) juustoa

Alkuvalmistelut:
Laita cashewt likomaan kylmään veteen vähintään puoleksi tunniksi (ne muodostavat vegaanisen valkokastikkeen pohjan). Liota myös linssejä max puoli tuntia kylmässä vedessä (eri astiassa kuin cashewt).

Valmista tomaattikastike: 
Silppua purjo ja valkosipuli hienoksi. Raasta juuriselleri, palsternakka ja parsakaalin varsi raastinraudalla. 

Kuumenna 1 rkl öljyä/rasvaa kattilassa. Lisää purjo ja ripottele sen päälle hieman suolaa. Anna kuullottua matalassa lämmössä noin 5 minuuttia ja lisää valkosipuli. Kuullota pari minuuttia. Lisää 2 rkl öljyä/rasvaa, kuumenna ja lisää raastetut kasvikset, sekoittele 2-4 minuuttia. Lisää paseerattu tomaatti, linssit, vesi ja vaahterasiirappi. Silppua sekaan basilikanlehtiä makusi mukaan. Kypsennä noin puoli tuntia ja mausta oreganolla ja suolalla. Soseuta sauvasekoittimella, kunnes koostumus on mieluinen. Itse jätin koostumuksen hieman karkeaksi, mutta jos soseutat ihan hienoksi, kukaan ei taatusti huomaa tähän kastikkeeseen ujutettuja vihanneksia lasagnessa.

Kuori bataatti ja siivuta se noin 2mm paksuiksi siivuiksi. Näitä käytetään huijauslasagnelevyinä normaalien lasagnelevyjen lisäksi.

Valmista valkokastike: 
Höyrytä kukkakaalin kukinnot ja pikottu varsi pehmeäksi. Sillä välin poista vähintään puoli tuntia kylmässä vedessä lionneiden cashewpähkinöiden liotusvesi ja lisää tilalle noin 1dl uutta, kylmää vettä. Soseuta cashewt sauvasekoittimella isohkossa, korkeassa kulhossa. Lisää sekaan höyrytetyn kukkakaalin kukinnot ja pilkottu varsi. Lisää kaurakerma, oluthiivahiutaleet, sitruunamehu, suola ja pippuri. Tarkista maku. Sen pitäisi olla suolaisen hapan, juustomainen. Aseta sivuun. 

Lasagnen kasaaminen:
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kun tomaattikastikekin on valmis, aloita lasagnen kasaaminen. Öljyä uunivuoka ja levitä pohjalle noin 1,5cm kerros tomaattikastiketta ja sen päälle ohut kerros valkokastiketta. Peitä kerrokset lasagnelevyillä. Levitä taas päälle tomaattikastiketta, valkokastiketta ja seuraavaksi lado päälle bataattisiivut lasagnelevyjen tapaan. Näiden päälle tomaattikastike, valkokastike ja lasagnelevyt. Viimeseksi loput tomaatti- ja valkokastikkeista ja pinnalle juustoraastetta.


Paista uunissa noin 40-50 min. 

31.1.17

Mä ja pikkuvege Vegemessuilla


Jalotofun tofukas kera marinoidut sienet ja muut höysteet, nam!
Viime vuoden lopulla tapahtui mielenkiintoinen arkiruokailukäänne. Asia oli ollut niin sanotusti ilmassa jo jonkin aikaa, mutta joululomalla 6v poikani ilmoitti olevansa vege, ja että asia ilmoitetaan nyt myös eskarin ruokalaan. Asia oli harvinaisen selvää pässinlihaa tofukinkkua.

Kasvisruokailu on tietenkin ollut perheemme arjessa oman vegeyteni takia aina ja asiasta on luonnollisestikin keskusteltu, sillä äiti on syönyt muita ruokia lihan sijaan. En ole kuitenkaan yrittänyt aivopestä lapsiani aiheesta, vaan ajattelin että saavat itse päättää mitä syövät sitten kun asia alkaa mietityttää. Pidän kuitenkin melko kovin kiinni siitä, että omat lapseni syövät mahdollisimman ravintorikasta, laadukasta, ja vähäsokerista luomuruokaa. Mahdollisuuksien mukaan siis. Jonkun mielestä olen varmasti fanaatikko, mutta kyllä meilläkin silloin tällöin näkyy ja syödäänkin jätskiä, suklaata, keksejä ja muitakin herkkuja (paitsi karkkia ja limuja). 

On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että 6v on ravinnosta kiinnostunut, joten tämä vegeasia ei sinänsä tullut yllätyksenä, vaikka se kuitenkin yllätti. Se herätti itsenikin jotenkin yllättävällä tavalla siihen, että “iik, nyt mun pitää oikein toden teolla alkaa miettiä että poika saa kaiken tarvitsemansa”. Samalla olen pikkutyypistä todella ylpeä. Jos hän kuitenkin haluaa palata "sekaaniksi", se on täysin ok. <3

Aihetta huoleen ei ehkä ole, ravintoneuvojan opinnot ovat (jep, edelleenkin) käynnissä ja koska olen monen mielestä fanaatikko omassa keittiössäni, asiat eivät varmasti ole retuperällä. Meillä ei juoda maitoa, mutta lapsilla on mukana ruokavaliossa kuitenkin juustot, jugurtit ja muna (itsellä melko harvoin). Mutta siltikin sisimmässäni joku höpöhöpö-ääni muistuttaa, että alapas nyt kuule laskea lapsesi ravintoainetarpeet ja valmista ateriat sen mukaan.

Sitten se postauksen pääaihe, VEGEMESSUT. Olimme pikkutyypin kanssa viime viikonloppuna Vegemessuilla, Helsingin Kalasatamassa, ihan kaksistaan, viettämässä laatuaikaa. Me nautimmekin tästä todella. 6v kuvasi kuin mikäkin bloggaaja. Itsellä kuvaaminen jäi, koska seuralaisen vauhti oli sen verran kova, että hyvän näkökulman hakemiseen ei jäänyt aikaa. Seuralaiseni taidonnäytteitä voi ihailla tässä postauksessa. Maistelimme jos jonkinlaisia herkkuja ja uusia innovaatioita, opiskelimme smoothien valmistusta ja koristelua Anni Kravin opastuksella, lounastimme tuntemattomien kanssa Cargon messuraflassa jne.

Sumuinen vegemessupäivä. Kuva: 6v.
Tapahtumassa oli erityisen huikeaa se, että kirjaimellisesti valtava kiinnostus vegeruokailua kohtaan todellakin on totta. Olin kiitollinen, että emme joutuneet jonottamaan messuille sisään yli tunnin, kuten moni muu. Messuyleisön joukossa oli ennakkoluulottomia aloittelijoita ja vannoutuneita pitkän linjan vegaaneja, mutta koko joukko oli innoissaan, liekeissä ja täpinöissään. Ilmapiiri oli mahtava!

Ihmisiä paikalla. Kuva: 6v
Näytteilleasettajien joukossa oli hienoja uusia juttuja, kuten esimerkiksi Jalotofun uusi Vegeström ja Tofukas (nam mikä makupari, katso kuva alussa). Jokaiselle-sarjan valmisruoat (vaikka en voi sanoa valmisruokia ostavani) tuntuvat hyviltä maultaan ja arvoiltaan ja niille löytyy oma varma paikkansa. Baban jono oli liian pitkä meidän kollektiiviselle kärsivällisyydellemme, mutta hummuksen herkullisuus olikin jo ennestään tiedossa. Roots Helsingin raakakakut ja messuannos olivat napakymppejä (kuten aina), Apetitin uudet vihanneksia sisältävät mehujäät ja vegepakasteet ovat ehdottomasti kiinnostavia, kuin myös Kolmen kaverin vegaanijätskit. Vihdoinkin ostin kotiin Gingerpeoplen inkiväärimehua ja -siirappia. Nam ja wow-pisteet ainakin näille kaikille.

Yksi juttu kuitenkin jäi mietityttämään hieman ja sitä on jotenkin vaikea pukea sanoiksi hypen ollessa hurjimmillaan. Korostan, että olen enemmän kuin EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että messut oli aivan huikea juttu ja odotan jo nyt ensi vuoden suurempaa tapahtumaa ja mielessäni jo visioin mitä kaikkea jännää siellä voisi olla. 

Tex-mex meinkinkiä. Kuva: 6v
Levää! Ja äiti sekosi. Kuva: 6v
Tallinnalaisen Karu Talu Sokolaad -leipomon vegaaniset suklaatuotteet menivät
kuin kuumille kiville. Viimeisiä viedään tässä ja kello oli vasta puoli kaksi! Kuva: 6v
Mutta… en voinut olla ajattelematta, että koska trendi on kuumimmillaan, moni vegaaninen tuote ei edusta sellaista laatua tai puhtautta, jota itse haluaisin tämän “liikkeen” nimissä toivottavan ja tarjottavan. Ostin itsekin - lähes hurmioituneena - erään tosi mielenkiintoiselta kuulostaneen tuotteen ja kotona vasta (ihme kyllä) luin tuoteselosteen. Petyin. Yllätyin listan sisältämistä lisäaineista ja tietynlaisesta synteettisyydestä. Hermostuin myös itseeni, koska normaalisti syynään tuotteet todella tarkkaan kaupassa.

Astuin suoraan siihen itseäni häiritsevään ansaan, että messuhypen keskellä ajattelin esimerkiksi vegaanisuuden tarkoittavan jotain kaikin puolin parempaa kaikkien messutuotteiden kohdalla. WRONG. Tai sitten olen vaan liian laatu-, luomu- ja terveysfriikki (tai ituhippi), sekin on mahdollista. 

Oli miten oli, luotan siihen, että laatu ja luonnollisuus nousee keskeisemmäksi tässäkin trendissä vielä. Viimeistään silloin, kun se ei ole enää pelkkä suuri trendi vaan laajemmin omaksuttu tapa elää ja syödä, kotona ja ravintoloissa. Onneksi trendin huipulla juuri nyt on todella kovaa, ylläkin mainittua, kotimaista ja ulkomaista laatua sekä aivan uskomattoman jänniä innovaatiota. Kehitys ja sen vauhti on päätähuimaavaa. Terveystrendi kasvaa vegetrendiä ehkä jopa kovempaa, joten nousu jatkukoon, molemmissa movementeissa!

Tämä vege kuitenkin toivoo vieläkin enemmän yhtymäkohtia näille ja lisää painotusta yhdessä hyvään makuun, ekologisuuteen, puhtauteen ja laatuun ja sitä kautta pitkään ja onnelliseen elämään! Cheers näille, päätän romaanini tähän. :)