Pikakastike purjosta, fenkolista ja pähkinöistä pastalle (tai feikki-pastalle)

Perjantaiset vapaapäiväni kotona lasten kanssa ovat kiistämättä yksi viikon kohokohdista. Aamulla ei kiirehditä lainkaan ja koko päivä touhutaan vaan kaikkien mielestä kivoja juttuja. Itselleni yksi niistä on rauhallisen herkkuaamiaisen jälkeen lounas. Aloitan sen pohtimisen heti aamulla ja usein valmistan sen ainakin puoliksi valmiiksi ennen päivän seikkailuja, jotta juurikin niille jää tarpeeksi aikaa.

Eilen aamulla pohdin asiaa lähtökohdasta Melkoisen Tyhjä Jääkaappi. Pojat olivat esittäneet toiveen, että söisimme pastaa. Sitä nyt onneksi löytyy aina. Vihanneslaatikossa oli satunnaista tarjontaa, sekä purjo ja fenkoli. Olen viime viikkoina tehnyt monia ruokia paahtamalla pääraaka-aineet (kuten viime postauksessanikin), joten luotin sen helppouteen taas. Purjo ja fenkoli reippaasti siivuiksi, mukaan valkosipulia, pellille ja uuniin. 

Uuden vuoden aikomukseni radikaalista / totaalista sokerin vähentämisestä on toiminut (ei lusikallistakaan sokeria käytetty tässä talossa tänä vuonna). Ja miten se tähän eiliseen lounaaseen liittyy? Siten, että alkuvuoden terveysintoilu on alkanut kaikin puolin yli-innokkuutena ja olen vähentänyt etenkin lehmän maidosta valmistettujen tuotteiden käyttöä hyvinkin paljon (ja olo tuntuu paremmalta!). Joten kerman sijaan tekaisin tähän lounaaseen liotetuista cashew-pähkinöistä pienen “kerman”. 

Heitetään vielä lisää vettä myllyyn, sillä pastakaan ei tässä lounaassa ollut pastaa. Sain blogin kautta testiin Experience Asia -merkkistä luomusoijapavusta tehtyä spagettia. Ulkonäkö oli täysin pastamainen. Maku hyvä, kumpikaan lapsistakaan ei huomauttanut tämän ei-spagettisuudesta sanallakaan. Koostumus oli perinteistä pastaa hauraampi, mutta aivan täysin se osui ja upposi. Lounas oli siis täysin vegaaninen ja gluteeniton.

Itse kastike sitten oli - jos seuraava sanonta kasvissyöjälle suodaan - hieman lihaisa. Tai paremminkin ehkä umamimainen. Paahdettu purjo ja fenkoli toivat kastikkeeseen sopivasti voimakkaan maun. Sitä olisi voinut syödä ihan pelkästäänkin vaikkapa tahnana leivällä.

Pähkinäinen pahdeettu purjo-fenkolisoossi

Neljälle

1 dl cashew-pähkinöitä

3 dl vettä

1 purjo (valkoiset osat) 

1 fenkoli

2 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

kourallinen tuoretta korianteria

(kuivattuja chilihiutaleita)

keitettyä pastaa

Laita cashew-pähkinät veteen likoamaan vähintään tunnin ajaksi.

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pese purjo huolellisesti (poista multa kerrosten välistä). Pilko purjo noin 1 cm paksuisiksi renkaiksi. Siivuta fenkoli noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja pilko ne kahteen osaan. Siirrä vihannekset leivinpaperilla vuoratulle pellille, kaada päälle öljy, suola ja pippuri. Sekoita hyvin, kunnes kaikkien vihannespaljon päällä on kiiltävä öljypinta. Siirrä pelti uuniin paahtumaan. Voit jättää paahdetut vihannekset odottamaan seuraavaa vaihetta, tai voit valmistaa kastikkeen etukäteen.

Siirrä liotetut pähkinät (kaada vesi pois), paahdetut vihannekset ja korianteri korkeaan, kapeaan astiaan. Soseuta ne karkeaksi soseeksi sauvasekottimella. Tarvittaessa lisää suolaa ja mustapippuria. Lisää vettä (käytin liotettujen pähkinöiden vettä) makusi mukaan, jotta saat haluamasi koostumuksen kastikkeeseen. 

Tarjoile pastan (tai minun tapauksessani feikki-pastan) kastikkeena.

Pelkistetty bolognese härkäpapurouheesta

***Varoitus: olen innostunut. Todella innostunut. Niin innostunut, kuin ruokabloggaaja voi olla uuden raaka-ainetuttavuuden tehtyään.***

Olen tietoisesti jättänyt soijarouheen vähemmälle käytölle ihan vain siksi, että sen matka lautaselleni on hieman liian pitkä. Näemmä minusta tulee päivä päivältä niin sanotusti tiedostavampi kuluttaja. 

Ei hätää - minulle uusi tuttavuus härkäpapurouhe on kotimainen vastine soijarouheelle. Kasviproteiinia Suomesta siis. Kyllä kiitos! Härkäpapu on yksi vanhimmista kotimaisista viljelykasveista ja se siis sisältää jopa 30% proteiinia. Kannatan sen tuomista takaisin ruokapöytiimme. 

Ensimmäinen testini härkäpapurouheelle oli tehdä siitä hieman yksinkertaistettu bolognesekastike. Härkäpapurouhe luonnollisestikin maistuu erilaiselta. Mutta ihan positiivisella tavalla. Maku ja koostumus tuntuvat enemmän pähkinämäisiltä.

Härkäpapurouhe bolognesekastikkeessa oli kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen elämys. Valmistustapa ainakin tässä reseptissä oli täysin sama kuin soijarouheella kokatessa, joten sikäli tuttu juttu. Maku vaan oli jokseenkin jännittävämpi. Ja hyvää mieltä kotimaisuudellaan nostattava!

Härkäpapurouhe vie minut myös Turun Ruoka- ja Viinimessuille tulevana viikonloppuna. Halusin kehitellä mahdollisimman pitkälti kotimaisen, ah niin trendikkäästi katuruokahenkisen vaihtoehdon ihanille falafel-pyöryköille. Kehittelyn tulosta, jossa on luonnollisesti pääosassa härkäpapurouhe, voi tulla maistelemaan messujen lähituottajatorille, KasviPro-hankkeen osastolle C-halliin sunnuntaina, 5.10., klo 11 alkaen. 

Bolognesekastike härkäpapurouheesta

Pastakastikkeeksi neljälle

1,5 dl härkäpapurouhetta

n. 4 dl kasvislientä liottamiseen

öljyä paistamiseen

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna

800 g (luomu)tomaattimurskaa

1 porkkana pieneksi kuutioituna

1 tl täysruokosokeria

kourallinen tuoretta basilikaa

suolaa

mustapippuria

Liota härkäpapurouhetta kuumassa kasvisliemessä kannen alla noin puoli tuntia. Valuta. 

Kuumenna öljy kattilassa. Lisää sipulisilppu ja sen päälle hieman suolaa. Kuullota huolellisesti, vähintään 5 minuuttia. Lisää valkosipuli ja sekoittele noin minuutin verran. Lisää kattilaan tomaattimurska ja härkäpapurouhe. Anna kiehahtaa ja hauduta miedolla lämmöllä hiljalleen ja välillä sekoitellen vähintään puoli tuntia (itse haudutin kastiketta tunnin). Lisää porkkanakuutiot ja sokeri ja lorauta sekaan kunnon kulaus oliiviöljyä. Jatka miedolla lämmöllä kypsennystä vähintään puoli tuntia. Mausta lopuksi revityllä basilikalla ja reippaalla ripauksella suolaa ja pippuria. Tarjoile pastan kastikkeena, raasta päälle esim. pecorino-juustoa ja koristele tuoreella basilikalla. 

Munakoiso ja pasta ne yhteen sopii

Moni kasvissyöjä luettelee munakoison suosikkivihannestensa joukkoon. Niin minäkin. Se on jotenkin niin mahtavan maukas ja täyteläinen. Lisäksi munakoison ja pastan vietäväksi vaan on niin ihana heittäytyä.

Munakoisossa vain on se haaste, että sen kypsennykseen tarvitaan ei ainoastaan jonkin verran aikaa, mutta hyvää öljyä - juuri sopivasti. Liian vähän öljyä saa aikaan ikävän karvaan ja mieleenpainuvan purkkamaisen lopputuloksen, ja liikaa öljyä nyt vaan on liikaa öljyä.

Uunissa paahtaminen kera sopivan öljymäärän tekee munakoisolle hyvää. Se saa ruokailijan suupielet kin kääntymään ylöspäin valmistustavan helppoudesta valmiin suupalan nauttimiseen.

Oli siis aika tehdä munakoisopastaa.

Kuinka sopivasti eteeni sattuikin tämän brittikokki Nigel Slaterin ohjeen, jota hieman viilasin lapsiystävällisemmäksi (lue: lisäsin mukaan fetaa ja muussasin munakoisoa entisestään).  En ollut ennen tarjonnut munakoisoa lapsilleni näin selkeinä suupaloina. Se epäilyttikin heitä suuresti ensin epämääräisellä ulkomuodollaan ja sitäkin epämääräisemmällä nimellään. Nii-in, mikä ihmeen munakoiso?! Kaipa siinä on jotain munamaista (dinosauruksen?). Mitä koisoon tulee, minulla ei ole tarjota tähän mitään selityksentynkää.

Joka tapauksessa, rohkeasti sitä kuitenkin lähdettiin maistelemaan. Lopputulos: munakoiso ei tainnut olla ainakaan lasten suosikki, mutta sitäkin paremmin tämä pasta maistui aikuisille. Itse söin enemmän kuin mielelläni lasten lautaselleni hivuttamat munakoisopalat, hyvä diili.

Todellista syksyisen arki-illan lohturuokaa!


Munakoisopasta Nigel Slaterin tapaan
Neljälle

2 keskikokoista munakoisoa
6 keskikokoista valkosipulinkynttä
4 tomaattia lohkottuina (tai n 400g kirsikkatomaattia kokonaisina)
noin 1 dl oliiviöljyä
noin 125g fetaa
reilu kourallinen basilikanlehtiä
400 g pastaa
vettä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa munakoiso noin 3-4mm paksuiksi renkaiksi. Asettele nämä kerroksittain lävikköön ja ripottele kerrosten väliin suolaa. Anna viipaleiden itkettyä näin noin puoli tuntia (tämä itketysvaihe ei ole välttämätön, mielestäni munakoisosta tulee näin maultaan hieman pehmeämpää). Pyyhi lopuksi liika suola viipaleista talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä munakoisrenkaat mahdollisimman ilmavasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Murskaa valkosipuli ja levitä se munakoisojen päälle. Lisää päälle myös tomaattilohkot tai kirsikkatomaatit. Lopuksi levitä päälle oliiviöljy ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda uunissa noin 25-30 minuuttia.

Keitä runsan kattilallinen vettä pastalle ja mausta se suolalla reilusti. Lisää pasta ja keitä se al denteksi. Valuta.

Nosta munakoisot, valkosipuli ja tomaatit kattilaan, jossa keitit pastan. Lisää pasta ja kaada leivinpaperilta loput öljyt sen päälle. Sekoita ja mausta tarvittaessa. Kaada pasta ja vihannekset tarjoiluvuokaan. Revi päälle basilikanlehdet ja murenna päälle feta.


Alkuperäinen ohje