Punajuuri-härkäpapupihvit, jotka rokkaavat!

Punajuuri, I love you! Ja tässäpä niistä, sekä härkä- ja valkopavuista tehdyt todella mehukkaat ja maukkaat pihvit, joista perheen 4-vuotias totesi että äiti ei ole koskaan tehnyt näin hyvää ruokaa. :D Mutta hyviä ne ovatkin, härkäpavun hieman voimakas maku peittyy hyvin mausteiden sekaan ja pehmenee kaveristaan valkopavusta.

Punajuurta monipuolisempaa vihannesta voi etsiä. Se taipuu vaikka mihin mehuista leivontaan ja kaikkea siltä väliltä! Sillä voi värjätä ruokia, sitä voi ripotella kuivattuna ruokiin tuomaan niihin visuaalista kauneutta sekä ravinteikkuutta. Punajuuren maku on melko lailla täydellinen - juuri sellainen kuin sen värisen juureksen kuuluukin olla! 

Härkäpapu, ehkä pavuista tavallisin, on maassamme (tai ainakin tässä ihanassa omassa kuplassani) kovassa huudossa. Sekin on mahtavaa! Onhan se vaan hienoa, että kotimaassamme perinteisesti kasvatettua ja joskus “kakkosluokan” raaka-aineen maineessakin ollutta proteiinirikasta papua käytetään yhä monipuolisemmin ja siitä on jo jalostunut hittituotekin nyhtökauran nimissä. Vielä kun härkäpapua löytyisi tuotteeseen kotimaasta, niin avot.

Käytän härkäpapua jauhona, rouheena ja kokonaisina papuina. Papuja näkyy meillä arkikokkailuissa yleisesti aika paljon ja härkäpapu ei ole makunsa puolesta sieltä helpoimmasta päästä, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Sitä kun yhdistelee eri tavoin muihin papuihin, vihanneksiin ja mausteisiin, lopputuloksena saa huippumaukasta ja ravinteikasta ruokaa. Kuten nämä punajuuripihvit.

Pääsääntöisesti keitän pavut aina itse isoina satseina ja pakastan niitä rasioissa. Kätevää, kun vaan malttaa liotella pavut yöllä ja keittää isossa kattilassa aamulla samalla kun touhuaa päivän muita ensiaskareita! Keino on sekä kustannustehokas, että jätettä vähentävä tapa nauttia papuja. Omani ostan aina luomuna, sillä niitä on helposti saatavana kuivattuina ja siltikin kustannukset pysyvät maltillisina. Ja keho puhtaampana. 

(Miksi mulla aina menee monen kappaleen verran tilaa alkujorinaan?) NE PIHVIT SIIS! 

Halusin yhdistää kaksi suosikkiani, punajuuren ja härkäpavut (kaverina valkoinen papu). Lopputuloksen toimivuus yllätti jopa kokeilevan kokin itsensä ja näitä ahmittiin lasten kanssa kilpaa. 

Pihvit paistuivat kätevästi uunissa, pysyivät kasassa hyvin ja olivat sopivan rapeita. Ei säätöä rasvan ja pannun kanssa, parasta! En halunnut käyttää munaa, sillä on selkeästi kokeilemessa enemmän vegaanisia tapoja kokata ja syödä, mutta munan tuoman koostumuksen taikinaan sai psylliumilla. Aivan kuin pyöreiden falafelienikin. Laitoin pihveihin mukaan fetaa, sillä meidän perheessä on kaksi pientä feta-fania jotka vaativat sitä mukaan reseptiin. Vegaanisen taikinasta saa korvaamalla fetan jollakin vegaanisella juuston korvikkeella, mutta uskon että se toimii täysin ilman juustoakin. 

Oi että, olen kyllä niin tyytyväinen tästä onnistuneesta kokeilusta, jonka yksi salaisuus on psyllium ja toinen perunanuija! Toivottavasti se tuo monelle muullekin iloa. Näitähän sitten kannattaa tehdä iso satsi ja pakastaa osa kiireiselle päivällle. 

Punajuuri-härkäpapupihvit

2 pellillistä (eli iso satsi)

3 dl keitettyjä härkäpapuja

3 dl keitettyjä valkoisia papuja

5 suurta punajuurta

1 palsternakka

2 dl kaurahiutaleita

1 tl jeeraa

1 tl kurkumaa

2 tl jauhettua timjamia

1 tl jauhettua salviaa

1 tl savupaprikaa

1 tl valkosipulirouhetta tai -jauhetta

2 rkl tamarisoijaa

1 rkl psylliumjauhetta

1 sitruunan mehu

1 tuore korianteri

4 rkl oliiviöljyä

mustapippuria

chilijauhetta

(2 tl sienijauhetta)

150 g fetaa

lisää öljyä pellille ja voiteluun

Laita uunia lämpeämään 175 asteeseen (kiertoilma). Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä siihen hieman öljyä. 

Valmista pavut pakkauksen ohjeen mukaan (yöllä liotus) ja valuta. Kuori ja raasta hienolla raastinterällä punajuuret ja palsternakka. Aseta ainekset kulhoon fetaa ja korianteria lukuunottamatta. “Nuiji” massaa kevyesti, mutta papujen koostumus rikkoen perunanuijalla, kunnes siitä muodostuu selkeästi taikinamaista. Tarkista maku ja lisää joukkoon hienoksi murennettu feta sekä korianteri, sekoita tasaiseksi.

Pyörittele massasta käsissäsi palloja, jotka asettelet pellille litistäen ne varovasti noin 2 cm paksuisiksi. Tasoittele reunoista kauniin pyöreiksi. Sivele päälle öljyä ja paista noin 40 min, kääntäen ne puolivälissä, jotta ne saavat molemmilta puolin kauniin rusehtavan paistopinnan. Anna jäähtyä ja tarjoile esim tsatsikin tai sitruuna-tahinikastikkeen kera (kuten kuvassa). 

Täydellisen pyöreät falafelit uunissa

Olen huomannut, että kikherneistä valmistetut falafel-pyörykät sulattavat monen kasvisruokaan tottumattomankin sydämen. Nistä on muodostunut yksi parheemme suosikkiarkiruuistamme ja teenkin niitä usein ison kasan ja heitän osan pakastimeen. Jos niitä jää siis. 

Sen lisäksi, että ne yleensä falafelit häviävät parempiin suihin ennen kuin ehdin avata pakasterasiaa, omakohtaisena haasteenani on ollut pyöryköiden valioluokan muodon säilyttäminen. Kunnes yhtäkkiä onnistuin loihtimaan täydellisen pyöreän muotonsa uunissakin säilyttäviä falafelejä. Salaisuus? Veikkaan täydellisyyden mahdollistajaksi kahta seikkaa.

Ensimmäinen seikka on itse keitetyt luomukikherneet. Paluuta purkitettuihin, nesteessä säilöttyihin kikherneisiin ei enää siis ole. Mutta mikäs sen kätevämpää, kuin ostaa kilo tai enemmän kikherneitä (esim Makrobioksen valikoimasta), keittää ne kaikki kerrallaan ja pakastaa se osa, jota ei sillä hetkellä tarvitse? No eipä juuri mikään. Saan muuten omituisia kiksejä kätevä emäntä -toiminnasta ja tämä on ehdottomasti yksi kikka tässä kilpasarjassa.

Toinen uusi kikkani on käyttää falafeltaikinassani psylliumjauhetta. Olen käyttänyt sitä muutoinkin jo leivonnassa, mutta falafeleihin tuli sopivaa kuohkeutta ja väitän tällä aineksella olevan jotain ratkaisevaa tekemistä täydellisen pullapyöreyden kanssa. 

Psyllium on siis gluteeniton, jänönratamon siemenistä valmistettu, erittäin kuitupitoinen jauhe. Se on valkoista jauhoa, joka antaa sitkoa leivontaan ja ruuanlaittoon gluteenin tapaan, eikä se juurikaan maistu miltään. Psylliumista saa sellaisenaan esim jugurttiin tai smoothieen lisättynä apua myös esimerkiksi ummetukseen sen erinomaisen kuitupitoisuuden ja -ominaisuuksiensa ansiosta. 

Lisään falafeleihini (kuten myös vaikka mihin muuallekin) myös kurkumaa, joka antaa pyöryköille ihanan kellertävän värin. Pyörykät maistuvat erityisen hyviltä itse tehdyn tsatsikin tai chilikastikkeen kera, lisukkeena maustettua quinoaa tai riisiä. 

Falafelit 

runsas pellillinen

6 dl keitettyjä, huolellisesti valutettuja kikherneitä

voita paistamiseen

2 sipulia silputtuna

2 isoa valkosipulinkynttä silputtuna

1 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikaa

1 tl kurkumaa

ripaus cajunpippuria

ripaus mustapippuria

2 rkl sitruunamehua

vajaa 1 dl oliviiöljyä

2 rkl tahinia

1 tl suolaa

1 rkl tamarisoijaa  (tai tavallista)

1 rkl psylliumjauhetta

nippu korianteria silputtuna

seesaminsiemeniä

Kypsennä kikherneet paketin ohjeen mukaan, ne vaativat yleensä yön yli liotuksen ja noin tunnin keittämisen.

Kuumenna voi pannulla ja kuullota sipulisilppua huolellisesti, ainakin 5 minuuttia tai kunnes se on pehmeää. Lisää sekaan valkosipulisilppu ja mausteet. Sekoittele huolellisesti matalalla lämmöllä muutama minuutti. Aseta sivuun.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen (käytän itse aina kiertoilmaa). Kokoa kaikki raaka-aineet korianteria lukuunottamatta syvään kulhoon. Lisää joukkoon sipuli-mausteseos. Soseuta sauvasekoittimella. Jos seos tuntuu liian juoksevalta pyöryköiden käsissä pyörittelyä ajatellen, lisää psylliumia varovasti. Lisää lopuksi korianterisilppu ja anna sauvasekoittimen sekoittaa se massaan. Jos ehdit, anna massan jäähtyä jääkaapissa esim puoli tuntia tai kauemmin. 

Kaada seesaminsiemeniä lautaselle. Muotoile haluamasi kokoisia pyöryköitä massasta ja pyörittele niistä haluamaisi kokoisia, tiiviitä pyöryköitä. Pyörittele ne seesaminsiemenissä ja nosta leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, tai kunnes pyörykät saavat kaunista paistoväriä pintaansa. Tarjoile tsatsikin, chilikastikkeen tai muun dipin kera.

Samettinen juurisellerikeitto omenalla piristettynä

Kotimaisia vihanneksia suosivan kasvisvalikoima käy yhä pienemmäksi näin keskellä sydäntalvea. En helpota arkiruokailua itselleni silläkään, että lopetin moneen vakkariruokaani makua tuovien tomaattien ostamisen talvikaudella kokonaan. Tämä siksi, että a) niiden kasvatus Suomen olosuhteissa talvella ei mielestäni ole ekologista eikä luonnollista ja b) tuontitomaatit maistuvat ei-miltään, enkäkä juurikaan usko niiden puhtauteenkaan (mitä omiin standardeihini tulee). Kurkku alkaa olla samassa mielessä pannassa meillä, varsinkin luettuani tämän Ylen uutisen kurkunkasvatuksesta talvella.

Onneksi juureksia ja esimerkiksi kiinankaalia riittää vielä jonkin aikaa. Juuriselleri on mielestäni melkoisen aliarvostettu ja moneen taipuva kotimaisten juuresten helmi. Hiljattain maitotuotteiden käyttöä vähentäneenä huomasin ilokseni, että juuriselleristä löytyy kasvikunnan tuotteeksi ihan mukavasti kalsiumia. Kaliumin pitoisuus on korkea ja antioksidanttejakin (mm. flavonoideja ja C-vitamiiniakin) näemmä löytyy. Juuriselleristä saakin helposti ihanan samettisen ja kauniin vaalean keiton, kunhan vaan jaksaa kuoria. Ihanan säväyksen keittoon saa, kun sitä hieman maustaa omenalla. 

Tein tämän keiton jo muutama viikko sitten. Tarkemmin ajateltuna silloin, kun tänne pääkaupunkiseudulle satoi ensimmäinen kunnon lumi ja tietysti intouduin kuvaamaan keittoannoksen lumessa. Nyt sama kuvauspaikka näyttää taas surullisen paljaalta. Ottaisin kyllä sata kertaa mieluummin ne paukkupakkaset kuin tämän surkean tammikuun sateen. Onneksi keitto lämmittää mieltä, tein sitä nimittäin tänään taas uudelleen. Mukaan voi paistaa hieman tofukuutioita tai heittää sekaan keiton seassa tosi hyvältä maistuvia leipäjuustokutioita. 

Juurisellerikeitto 

Neljälle

1 iso sipuli 

2 valkosipulinkynttä

1-2 rkl voita (itse käytin kirkastettua ghee-voita)

1 iso (todella iso oli itselläni) juuriselleri

1 iso peruna

4cm pätkä palsternakkaa

1-2 mahdollisimman kirpeää omenaa (määrä maun mukaan)

puolisen litraa kasvislientä

2 dl kaurakermaa tai normaalia kermaa

suolaa ja mustapippuria

päälle hyvää oliiviöljyä, chilihiutaleita ja herneenversoja

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi kaikki vihannekset ja omena (poista siitä siemenkota). 

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulia siinä hartaudella (ainakin 7 minuuttia), rouhi sekaan suolaa myllystä. Lisää joukkoon valkosipuli, vihanneskuutiot ja omena. Sekoittele muutama minuutti kattilassa, anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä ja välillä sekoitellen viitisen minuuttia. Kaada sekaan kasvislientä sen verran, että kuutiot eivät aivan täysin peity. Keitä, kunnes kaikki kuutiot ovat pehmeitä, mutta älä keitä niitä muusiksi. Lisää sekaan käyttämäsi kerta ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehahtaa, mutta älä keitä. 

Tarjoile kulhoissa esim chilihiutaleilla, herneenversoilla ja öljyllä koristeltuna. 

Kotikonttorin vakkarisalaatti meets huikea pannumarinoitu tofusuikale

Uusien reseptien kokeileminen on ehkä parasta juhlapyhissä, mutta ainakin yhtä hauskaa se on arjen ruokahetkissä. Ihana arki, olet taas täällä! Paitsi että kyllä sitä voi seikkailuhenkinen kokeilijakin kaavoihinsa kangistua. Mutta jos se jokapäiväinen henkilökohtainen kaava tuntuu aina vaan yhtä ihanalta, eikä siihen joudu osalliseksi kukaan muu?! Ja kun siihen palaaminen esim joulun jälkeen tuntuu suorastaan taivaalliselta. Ei kai siinä sitten mitään pahaa ole? Tällä verukkeella syön arkisin lähes joka päivä samanlaisen lounaan. Mutta viime aikoina pakkaa on pahasti sekoittanut eräs vanha tuttu uudenlaisessa “asussa”.

Työskentelen pääasiassa kotona ja luonnollisesti lounas on yksi päivän kohokohdista. Joskus piipahdan ylhäisen yksinäisyyteni ulkopuolelle Kauniaisten ihanaan Lähellä Deliin viettämään rauhaisan lounashetken, mutta useimmiten teen itselleni suht samanlaisen, nopeasti valmistuvan nuudelisalaatin. Siihen tulee nuudeleita (yleensä tattari- tai riisi-), kiinankaalia, kurkkua, raakaa kukkakaalia, avokadoa, korianteria ja pähkinöitä. Kastikkeen muodostaa näppituntumalla tamarisoija, omenasiiderietikka, lime tai sitruuna, sriracha tai päälle ripoteltuna chilihiutaleet. 

Entä se uuteen asuun verhoutunut vanha tuttu? Niin, SE teki salaatistani yhtäkkiä taas uudella tavalla jännittävän. Työssäni minulla on ilo työskennellä konkreettisesti lähellä syvästi fanittamani tammisaarelaisen Jalotofun porukkaa. Sen parempaa pohjatonta tofureseptien elävää arkistoa ei voi olla. Olen kokeillut jo paljon uusia juttuja, mutta tämä pannumarinoitu tofu on osastoa “something else”. Aivan jäätävän hyvää, lainatakseni erään ystäväni vakkarilausahdusta.

Tämä erityinen tofun pannumarinointikikka on toiminut niin hyvin, että useampi nirso lapsi ja aikuinenkin on päätynyt luulemaan sitä kanasuikaleiksi!  Pannumarinointu tofu toimii salaatin lisäksi erityisen hyvin tacoissa, lisukkeena sosekeittojen päällä ja pastassakin. Ja tämähän ei tähän jää, todennäköisesti se löytyy jossain kuosissa uuden vuoden juhlapöydässäkin meillä.

K-O-K-E-I-L-K-A-A-! 

Pannumarinoitu tofu

1 pkt Jalotofu Naturel tai Hempnut

2 rkl öljyä paistamiseen (itse käytän luomukookosöljyä)

0,5 tl savupaprikajauhetta (bitter)

1 tl kurkumaa (tai curryjauhetta)

1 valkosipuli hienonnettuna

2-3 rkl tamarisoijaa

(korianteria ja persiljaa)

Riko tofupala neljään osaan. Kuivaa palat talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen ja tee keittiöpyyhkeestä paloille tiivis nyytti. Aseta nyytti painon alle, jotta mahdollisimman paljon nestettä poistuu. Painoksi soveltuu hyvin leikkuulauta, jonka päälle voit asettaa painoksi esim kirjoja. Itse asettelin pyyhenyytin lävikköön ja sen päälle painoksi kakkuvuoan jonka sisällä oli jumalattoman painava kivimortteli. Anna tofun kuivua noin 15 minuuttia nyytissä painon alla.

Ota tofu pois painon alta ja murustele se kulhoon noin etusormen pään kokoisiksi palasiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla mahdollisimman kuumaksi (alla anna sen kuitenkaan päästä savuamaan). Ruskista tofupaloja kuumalla pannulla koko ajan sekoitellen, kunnes ne saavat pintaansa kauniin vaaleanruskeaa väriä. Ripottele päälle savupaprikajauhe ja kurkuma sekä valkosipuli ja jatka paistamista muutama minuutti. Kaada soijakastike tofujen päälle ja sekoita tasaisesti, kunnes se on imeytynyt tofupaloihin. Nosta pannu pois liedeltä. Halutessasi ripottele päälle silputut yrtit. 

Käytä salaattiin, tacoihin, tortilloihin, pastaan - ihan mihin vaan mielikuvituksesi ulottuu!

Kesän pikaruoka: aasialaisittain maustettua paistettua riisiä + pinaatti, kesäsipuli ja herneet

Miten on mahdollista, että kesä (ja jopa loma!) voi aina tuntua niin kiireiseltä?! Kaipa se johtuu siitä, että se itse kesäloma menee aina niin nopeasti eikä kaikkia ihania suunnitelmia koskaan ehdi toteuttaa. No, täällä on säädetty kaikenlaisten mielenkiintoisten juttujen parissa, joten ihan itseään tästä taas voi syyttää. Mutta nyt korkataan loma! Poks!

Yksi lomapäivien helpoista ruoista tulee tänä kesänä meillä olemaan japanilaisvivahteisesti maustettu paistettu riisi, jonka sekaan heitellään suoraan kasvimaalta tuoreita vihanneksia. Ruokaisuutta ja proteiinia annokseen saadaan munasta. Tällä kertaa tähän ihanan vihreään annokseen päätyi pinaattia, kesäsipulia ja tuoreita kotimaisia herneitä. Inspiraario tälle ruoalle tuli ihanasta Naturally Ella -blogista.

Lautaselle annostui kerrassaan kauniita vihreän sävyjä. Ajatus siitä, että tätä ruokaa voi tuunata muillakin kauden vihanneksilla tuntuu mukavalta. Vihannesvalintaan vaikuttaa siis vain ja ainoastaan henkilökohtaiset esteettiset rajat. Itse pidän siitä, että ruoassa on harmoniset värit. Ja pitäähän sen hyvältä maistua myös. Mutta aion kokeilla tästä monia versioita. Kenties hieman punaisia nyanssejakin (paprika, anyone?).

Kaikkein paras käytössä tämä resepti on silloin, kun jääkaapista sattuu löytymään edellisen päivän riisiruoan riisinjämät. Ja voihan sitä taktisesti tehdä vähän liian ison annoksen riisiäkin, niin joutuu sitten paistelemaan tätä helppoa ruokaa seuraavana päivänä käyttääkseen ylijäämäriisit.

Tämän annoksen testasivat kaksi alle 5v poikaa, sekä vanhempani. Kaikki söivät lounaansa erittäin mielellään ja reseptin perään kyseltiin heti (kysely tosin ei tullut pojilta). Joten jaanpa sen nyt tässä.

Paistettu riisi pinaatilla, kesäsipulilla ja herneillä
4 annosta

noin 5 dl keitettyä (täysjyvä)riisiä
2 rkl paistamiseen soveltuvaa öljyä
puolikas nippu kesäsipulia (myös vihreät osat mukaan)
pari isoa, kukkurallista kourallista tuoretta pinaattia
2-3 dl tuoreita herneitä
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl miriniä
4 rkl soijaa
3 (luomu)kananmunaa

Silppua kesäsipuli varsineen noin 1 cm paloiksi. Leikkaa pinaatinlehdet hieman pienemmiksi paloiksi. Kuumenna 1 rkl öljyä laakeassa paistinpannussa. Paista sipulisilppua muutama minuutti. Lisää pannulle riisi, riisiviinietikka, mirin ja soijakastike. Sekoita hyvin muutaman minuutin ajan. Lisää pinaattisilppu, pyörittele se riisin sekaan nopeasti. Tee seoksen keskelle kolo, johon rikot kananmunat nopeasti. Paista munat löysäksi kokkeliksi (tämäkin nopeasti) kolossa, sekoita riisiseokseen. Lisää aivan lopussa joukkoon herneet. Nauti kesän mausta!

Munakoiso ja pasta ne yhteen sopii

Moni kasvissyöjä luettelee munakoison suosikkivihannestensa joukkoon. Niin minäkin. Se on jotenkin niin mahtavan maukas ja täyteläinen. Lisäksi munakoison ja pastan vietäväksi vaan on niin ihana heittäytyä.

Munakoisossa vain on se haaste, että sen kypsennykseen tarvitaan ei ainoastaan jonkin verran aikaa, mutta hyvää öljyä - juuri sopivasti. Liian vähän öljyä saa aikaan ikävän karvaan ja mieleenpainuvan purkkamaisen lopputuloksen, ja liikaa öljyä nyt vaan on liikaa öljyä.

Uunissa paahtaminen kera sopivan öljymäärän tekee munakoisolle hyvää. Se saa ruokailijan suupielet kin kääntymään ylöspäin valmistustavan helppoudesta valmiin suupalan nauttimiseen.

Oli siis aika tehdä munakoisopastaa.

Kuinka sopivasti eteeni sattuikin tämän brittikokki Nigel Slaterin ohjeen, jota hieman viilasin lapsiystävällisemmäksi (lue: lisäsin mukaan fetaa ja muussasin munakoisoa entisestään).  En ollut ennen tarjonnut munakoisoa lapsilleni näin selkeinä suupaloina. Se epäilyttikin heitä suuresti ensin epämääräisellä ulkomuodollaan ja sitäkin epämääräisemmällä nimellään. Nii-in, mikä ihmeen munakoiso?! Kaipa siinä on jotain munamaista (dinosauruksen?). Mitä koisoon tulee, minulla ei ole tarjota tähän mitään selityksentynkää.

Joka tapauksessa, rohkeasti sitä kuitenkin lähdettiin maistelemaan. Lopputulos: munakoiso ei tainnut olla ainakaan lasten suosikki, mutta sitäkin paremmin tämä pasta maistui aikuisille. Itse söin enemmän kuin mielelläni lasten lautaselleni hivuttamat munakoisopalat, hyvä diili.

Todellista syksyisen arki-illan lohturuokaa!


Munakoisopasta Nigel Slaterin tapaan
Neljälle

2 keskikokoista munakoisoa
6 keskikokoista valkosipulinkynttä
4 tomaattia lohkottuina (tai n 400g kirsikkatomaattia kokonaisina)
noin 1 dl oliiviöljyä
noin 125g fetaa
reilu kourallinen basilikanlehtiä
400 g pastaa
vettä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa munakoiso noin 3-4mm paksuiksi renkaiksi. Asettele nämä kerroksittain lävikköön ja ripottele kerrosten väliin suolaa. Anna viipaleiden itkettyä näin noin puoli tuntia (tämä itketysvaihe ei ole välttämätön, mielestäni munakoisosta tulee näin maultaan hieman pehmeämpää). Pyyhi lopuksi liika suola viipaleista talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä munakoisrenkaat mahdollisimman ilmavasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Murskaa valkosipuli ja levitä se munakoisojen päälle. Lisää päälle myös tomaattilohkot tai kirsikkatomaatit. Lopuksi levitä päälle oliiviöljy ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda uunissa noin 25-30 minuuttia.

Keitä runsan kattilallinen vettä pastalle ja mausta se suolalla reilusti. Lisää pasta ja keitä se al denteksi. Valuta.

Nosta munakoisot, valkosipuli ja tomaatit kattilaan, jossa keitit pastan. Lisää pasta ja kaada leivinpaperilta loput öljyt sen päälle. Sekoita ja mausta tarvittaessa. Kaada pasta ja vihannekset tarjoiluvuokaan. Revi päälle basilikanlehdet ja murenna päälle feta.


Alkuperäinen ohje