Pikkuisen parempi kesäkurpitsapiiras

En voinut vastustaa tuota otsikkoa. Olen kotoisin pienehköstä lounaissuomalaisesta Paimion kaupungista, jonka slogan joskus 80-90-luvuilla oli jotain tähän tyyliin: "Paimio - pikkuisen parempi". Se huvitti silloin teininä melkoisesti, ja hymyilyttää reippaasti vieläkin.

Mitä tämän kesäkurpitsapiiraan paremmuuteen tulee, viittaan sillä sen peruspiirasta parempiin ravintoarvoihin. Sain blogini kautta testattavaksi kotimaista SunSpeltin kvinoaa, jota päätyi reilusti kyseiseen piiraaseen. Olen ollut kivnoa-fani jo vuosia, mutta sen pitkä matka maailmalta meidän ruokapöytäämme oli vähentänyt sen käyttöä ruoanlaitossani. Tämä tulee nyt muuttumaan. Aivan mahtavaa saada suomalainen kvinoa osaksi ruoka-arkea!

Olin päättänyt tarjota 4-vuotissynttäreillä kesäkurpitsapiirasta. En siksi, että olisin haastanut itseäni syöttämään sitä lapsille, vaan siksi että se on mielestäni hyvää. Niin ja vähän siksi, että halusin pakkomaistattaa sitä aikuisvieraille.

Olin kuullut huhuja kvinoan sopivuudesta piiraiden täytteeseen. En kuitenkaan halunnut "sotkea" tämän piiraan täytteeseen uusia juttuja, joten päätin pistää kvinoaa piiraan pohjaan. Siitä vaan, ihan uhkarohkeasti. Ja katso, tästä syntyi lukuisia kehuja kerännyt juhlapöydän ruokasankari!

En kuitenkaan heittäytynyt aivan koekeittiöfiiliksen vietäväksi, sillä muuten tein piiraas hyvinkin perinteisesti. En esikeittänyt kvinoaa etukäteen, minkä teen kyllä ensi kerralla. Raaka kvinoa teki pohjasta omaan makuuni hieman liian murumaisen, mutta juuri tämä tekstuuri miellytti monia muita ruokailijoita.

Mutta siis kaikenkaikkiaan tämä oli selkeä hitti, joka keräsi juhlissa kommentteja kakkuakin enemmän. Voita tässä reseptissä ei pohjataikinassa kuitenkaan säästelty, eikä täytekään ole ihan pyhää terveellisyyttä, mutta ainekset hieman terveellisempään ja ravinteikkaampaan piiraaseen tässä todellakin on. Bonuksena mielenkiintoinen suutuntuma. Niin ja aivan loistava maku, mikä on myös melko oleellista.


Kesäkurpitsapiiras feat. suomalainen kvinoa

Pohja
125g voita tai margariinia 
1 dl kvinoaa
2 dl vehnäjauhoja
(0-1 rkl kylmää vettä)
0,5 tl suolaa

Täyte
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
1 muna
1,5 dl kermaa
100 g fetaa
puolikas sitruunan kuori hienoksi raastettuna
suolaa
mustapippuria

Valmista pohja. Nypi jauhot, kvinoa, voi tai margariini ja suola tasaiseksi. Lisää kylmää vettä, jos aineksista ei muodostu jämäkkää taikinapalloa.  Siirrä taikinapallo peitettynä tai tuorekelmun sisässä tekeytymään jääkaappiin vähintään 15 minuutiksi.

Pese kesäkurpitsat ja veistä niistä pituussuunnassa noin 2-3 mm paksuisia viipaleita. Asettele ne lävikköön kerroksittain. Ripottele joka kerroksen väliin hieman suolaa. Anna viipaleiden "itkeä" tässä noin 15 minuuttia. Nosta ne sitten kuivumaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Painele piiraspohja piirasvuokaan ja pistele siihen muutama reikä haarukalla. Asettele sen päälle taikinan muotoja mukaillen esim alumiinifoliota, jotta pohja ei valu esipaistettaessa. Esipaista noin 10 minuuttia. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen.

Valmista täyte sekoittamalla muna ja kerma keskenään, lisää suola ja mustapippuri myllystä. Murenna feta piiraspohjan päälle. Ripottele tämän päälle sitruunaraaste. Kaada munakermaseos tämän päälle. Lado kesäkurpitsasuikaleet viuhkamaisesti täytteen päälle. Painele niitä hieman pohjaa kohti, jotta täytteen nestettä pääsee suikaleiden väleistä hieman niiden päälle. Paista uunissa noin 25 minuuttia, tai kunnes kesäkurpitsat ja piiraan reunat saavat sopivasti väriä.


Kuva: Mikko Keto

Parsapiiras + paluu vanhaan & uuden alku

Kylläpä tuntuu hyvältä tehdä paluu tänne omaan, alkuperäiseen Ripaus ja hyppysellinen -blogiin. Tämä tuntuu siltä, kuin pitkän matkan jälkeen palaisi rakkaaseen kotiin ja käpertyisi nukkumaan kaipaamaansa omaan sänkyyn. Matka - tässä tapauksessa reilun vuoden ajan Turun Sanomien Ruoka -osiossa bloggaaminen - oli kyllä erittäin antoisa, hauska ja opettavainen. Sain tutustua uusiin huipputyyppeihin bloggaajakavereina, sekä Turkkarin toimituksen puolella. Mutta aikansa kutakin. 

Nyt vuorossa on uusi luku, tosin tässä vanhassa osoitteessa. Luvassa on tuttuun tapaan kasvisruokajuttuja, sekä uutuutena (niinä väriläiskinä) pieniä kotona sisällä ja ulkona toteutettavia tuunaus- ja piperrysprojekteja, joihin olen myös koukuttunut. Olen niin innoissani! 

Blogini ilme on päivittynyt jonkin verran. Siitä suuri kiitos ideoinnista, säätämisestä ja toteutuksesta ihanalle Hannamari Williamsille (Lilpop Design)! You rock! Toivottavasti pidätte uudesta lookista, tosin siinä näkyy myös selkeitä entisesestään tuttuja juttujakin. Jotkin blogin osiot (esim Reseptit) ovat vielä hieman vaiheessa, mutta minun oli pakko päästä postaamaan ensimmäinen juttuni jo.

Siitä puheen olleen, aloittakaamme tämä uusi taival kera keväisen parsapiiraan. Mielestäni parsa on parhaimmillaan mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Tämä piiras on todella helppo tehdä, se näyttää yksinkertaisen kauniilta ja maku toistaa samaa kaavaa. Suomalaista parsaa odotellessa parsahimoa voi lievittää nyt kaupoista mukavaan hintaan saatavalla ulkomaalaisella parsalla. 

Parsaa kannattaa laittaa myös vaikkapa tähän blogini arkistoista löytyvään, kertakaikkisen ihanaan, sitruunaiseen perunasalaattiin. Vieläkin ruokaisamman siitä saa lisäämällä mukaan hieman fetaa. 

Oijoi, tästä on hyvä jatkaa taas! It’s good to be back.

Miina

Kuvat: Mikko Keto

---------

Parsapiiras

Pohja:

4dl vehnäjauhoja

120g kylmää voita kuutioituna

suolaa

1 keltuainen kevyesti vatkattuna

1 rkl kylmää vettä 

suolaa

Täyte:

2 nippua parsaa

2 keltuaista 

1,5 dl kermaa

1 dl maitoa

2 dl raastettua juustoa (esim Cheddar tai Manchego)

maustepippuria

suolaa

Nypi jauhot ja voikuutiot kulhossa ryynimäiseksi seokseksi. Lisää suola. Lisää joukkoon keltuainen ja tarvittaessa noin ruokalusikallinen kylmää vettä. Työstä taikinaa käsillä, kunnes siitä muodostuu kiinteä, pehmeä pallo. Aseta taikinapallo kulhoon ja anna tekeytyä jääkaapissa noin 30 minuuttia. 

Taikinan tekeytyessä laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Huuhtele parsat ja katko niiden varsista kovat osat pois. Höyrytä parsat ja aseta sivuun. 

Painele pohjataikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, muotoile siitä suorakaiteen muotoinen, litteä (max 1 cm) piiraspohja siten, että sen korkeus on hieman höyrytettyjä parsanvarsia pidempi. Paista piiraspohjaa uunin keskitasossa noin 10 minuuttia, tai kunnes se saa hieman väriä. Ota pois uunista.

Valmista täyte vatkaamalla kaike täyteainekset (paitsi parsa) keskenään. Asettele piiraspohjan päälle parsatangot, kaada tasaisesti päälle täyte ja ripottele halutessasi päälle vielä hieman mustapippuria. Paista uunin keskitasossa noin 20 minuuttia, tai kunnes täyte on saanut hieman väriä pintaansa. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

80s is back: puolukkainen toscapiiras

Tuli vaan auttamattomasti niin kasarifiilis tätä piirasta tehdessä (ja jep, taas puolukkaa kuvassa). Haussa oli siis jonkinlainen puolukkapiiras tai -kakku. Annoin isälleni vaihtoehtoja siitä, millaisen jälkkärin hän haluaisi isänpäivän kunniaksi. Hän valitsi puolukan.

Itse halusin jotain vähän jännittävämpää kuin perusmuropiiraan. Äitini kätköistä löytyi jokusen vuoden vanha, ilmeisesti Kodin Kuvalehden resepti otsikolla "Marjakätkö". Osuva otsikko. Nimittäin se puolukka kätkeytyikin aika sutkjakkaasti sinne toscakuorutteen alle.

Ehkä niin oli tarkoituskin, mutta puolukkaista makua etsivä (meidän seurue) sai pettyä. Tosin olihan se hyvää, mutta maku oli vaan enemmän sitä toscaa kuin marjaisaa raikkautta. Itse en ollut tätä kasariklassikkoa syönytkään vuosiin, joten vetihän se kuitenkin suun hymyyn makessa nostalgisuudessaan.

Jos siis halajaa aikamatkaa tuonne ah niin kultaiselle, hulvattoman isojen silmälasipokien luvatulle vuosikymmelle, tätä voi kokeilla. Jos taas kaipaa raikasta, hieman hapokasta marjamakua, suosittelen hakeutumaan jonkin muun puolukkaisen reseptin välittömään läheisyyteen. Samalla otan itsekin vastaan vinkkejä sellaisista.

Pakko muuten paljastaa, että ilmassa on pieniä muutoksen tuulia tämän blogin suhteen. Luvassa uutta osoitetta ja vähän uutta linjaustakin. Siitä lisää pian...

Puolukkainen toscapiirakka
Pellillinen

4 munaa
3 dl fariinisokeria
150 g sulatettua voita
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
2 dl kermaa
3 dl puolukoita (itse laitoin 4 dl)

Toscakuorrutus:
75 g voita
1,5 dl voita
1 dl kermaa
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl mantelilastuja

1. Sulata ja jäähdytä voi. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.

2. Vatkaa fariinisokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi (noin 5 minuuttia). Sekoita joukkoon jäähtynyt voisula.

3. Sekoita kuivat ainekset (vehnäjauho, leivinjauhe ja kaneli) kulhossa. Lisää jauhoseos ja kerma vuorotellen taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

4. Kaada taikina voidellulle uunipellille (itse voitelin leivinpaperin uunipellille), ripottele pinnalle puolukoita. Kypsennä 175 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes piiras on puolikypsä (kun sen pinta tuntuu tiiviiltä sormella painettaessa).

5. Mittaa kattilaan kuorrutuksen ainekset ja kiehauta seos.

6. Nosta puolikypsä piiras uunista ja levitä kuorrutus pohjataikinan päälle. Jatka kypsentämistä vielä noin 15 minuuttia tai kunnes puutikkuun ei enää tartu taikinaa.

7. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi.

Täydellinen sipulipiiras?

Jääkaapissa nökötti jokunen isohko, tuore kesän sipuli. Samaan aikaan toisaalla - postilaatikkoon kolahti uusin Glorian Ruoka & Viini. Sen kantta kaunisti enemmän kuin houkuttelevan näköinen sipulipiiras. Bingo!

Lähes samantien löysin itseni mukailemasta tuota lehden ohjetta sekä pohjan, että sipulienkin suhteen. Pohjaan päätyi täysjyvävehnäjauhoja tavallisten vehnäjauhojen sijaan, hieman alkuperäisen ohjeen mittasuhteista poiketen. Sipuleiksi piirakkaan pääsi pääasiassa noita kesän tuoreita sipuleita salottisipulin sijaan. Muutama punasipuli mahtui kyllä mukaan tuomaan piiraalle kauneutta.

Minä yksinkertaisesti rakastan karamellisoidun sipulin makua, mikä tässä piiraassa oli täysin kohdallaan. Joku ehkä voisi väittää, että salottisipuli olisi ollut must, mutta tämä toimi loistavasti näin. Lisäksi tässä piiraassa erikoisen hyvää oli myös ohut pohja.

Sipulipiiras pääsi pöytään syksyisenä sunnuntaina ystävämme syntymäpäivää juhlistamaan, edellisessä postauksessa hehkuttamani papusalaatin rinnalle. Tämä olikin loistava yhdistelmä (salaatin ohje tulossa pian)! Eikä jälkkärikään ollut hassumpaa, kardemumma-mustikkatäytekakku. Sen päälle olisi kuulunut pensasmustikkaa, mutta koska näitä ei kahdesta kaupasta saanut, karhunvatukka pääsi sijaistamaan.

Sipulipiiras

Pohja:
1/2 dl perunahiutaleita
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
30 g voita
3/4 dl vettä

Täyte:
3 isoa tuoretta sipulia
2 punasipulia
25g voita (itse käytin kyllä enemmän)
1 rkl sokeria (sama kuin yllä!)
balsamicoa
1 kananmuna
1 dl cheddarraastetta
1/2 prk mascarponejuustoa
paahdettuja pinjansiemeniä
timjaminoksia

1. Sekoita pohjan kuivat ainekset keskenään. Sulata voi. Lisää se ja vesi kuiviin aineksiin ja sekoita, kunnes perunahiutaleet ovat imeneet nesteen.

2. Painele taikinasta ohut piiraspohja leivinpaperille ja esipaista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

3. Kuori ja viipaloi sipuli (säilytä sipulirenkaat sisäkkäin). Kuumenna voi ja sokeri pannulla. Paista kaikki sipuliviipaleet kummaltakin puolelta, kunnes ne saavat hieman väriä. Lopuksi valuta päälle hieman balsamicoa.

4. Sekoita muna, mascarpone ja cheddarraaste ja levitä se esipaistetulle piirakkapohjalle. Levitä sipulirenkaat täytteen päälle ja paista noin 20-25 minuuttia.

5. Koristele paahdetuilla pinjansiemenillä ja timjaminoksilla.

Aloitus luottoreseptillä: Pinaatti-fetapiiras

Ensivaikutelma on ratkaisevan tärkeä. Se luo mielikuvan, jota on vaikea muuttaa. Tämä pätee niin ihmisten välisiin tapaamisiin, muotiin, makuelämyksiin, kuin myös blogeihin. Paras siis "lanseerata" tämä vegeblogi luottoreseptillä. Pinaatti + feta = yhdistelmä, jolla ei voi mennä vikaan. Ainakaan kovin pahasti. Etenkään, jos mukana on myös sipuli.


Olen aina ollut suolaisten piiraiden puolestapuhuja. Ja pinaatti vaan on ihanaa. Samoin feta. Vaikka tässä ohjeessa onkin tuorepinaatin lisäksi pakastepinaattia - tuorepinaatti on Suomessa kohtuuttoman kallista - ideaalimaailmassa käyttäisin vain tuoretta luomupinaattia.

Ja feta on aina fetaa. Jouduin kerran käyttämään piiraaseen jotain juustontapaista-mössö-Apetinaa, ja mielestäni sen vähintäänkin omituinen koostumus lähes pilasi piiraan.

Olen tarjoillut tätä suolaisen pehmeää, mutta kuitenkin selkeästi pinaatin makuista luottopiirasta usein. Se on oikeasti nopea ja helppo. Suosittelisin tätä piirasta erityisesti, jos haluaa jotain ihanan täyteläistä harmaana päivänä. Tai saunan jälkeen. Tai vieraita ilostuttamaan. Tai kun suolaisen herkun himo on kasvanut tietylle tasolle. Tai ihan koska vaan!

Yksi juttu vielä. En itse enää käytä valmispiirakkapohjia, koska
1. Pohja on tosi helppo tehdä, vain kolme perusraaka-ainetta.
2. Melkein pyörryin erään valmispohjan tuoteselosteesta: E, E ja E.
3. Mikään ei voita itse tehdyn piirakkapohjan makua.

Pinaatti-fetapiiras

Pohja
125g margariinia
3dl vehnäjauhoja
2-3rkl kylmää vettä

Täyte
2 sipulia (mieluiten salottisipulia)
1-2 valkosipulin kynttä (piiraan voi tehdä myös ilman, jos ei fanita)
1 rasia tuorepinaattia
2 pussia (125g) pakastepinaattia
1 rasia (200g) maustamatonta tuorejuustoa
1 purkki (150g) creme fraicheä
2 munaa
200g fetaa
voita paistamiseen ja piirasvuoan voiteluun
suolaa ja pippuria

1. Nypi margariini ja jauhot tasaiseksi ja lisää vettä kunnes saat taikinasta pehmeän, mutta kuitenkin jämäkän pallon.

Anna pallon maustua 30-60 min jääkaapissa ennen piirakkavuokaan levittämistä.


2. Pese tuorepinaatti ja jätä valumaan lävikköön. Kuullota voissa sipuli, valkosipuli kunnes ne kellertävät. Älä ruskista. Lisää pakastepinaatti. Kun pakastepinaatti on sulanut, lisää tuorepinaatti ja paista 1-2 minuuttia. Älä anna pinaatin "lakastua".


3. Vatkaa keskenään tuorejuusto, creme fraiche ja muna. Murenna* joukkoon feta ja mausta ripauksella suolalla ja hyppysellisellä pippuria oman makusi mukaan. *Mielestäni murennettu feta antaa piirakkaan tasaisemman maun ja koostumus on suuhun sopivampi kuin kuutiotu feta. Mutta mieltymysensä kullakin. :) Lisää seos hieman jäähtyneeseen pinaattiin.

4. Levitä täyte voideltuun piirakkavuokaan levitetyn pohjan päälle ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Seuraa piirakkaa jatkuvasti, uunitkin kun tuntuvat olevan erilaisia yksilöitä. Jos pinta näyttää ruskistuvan liikaa, mutta täyte vaikuttaa löysältä tikkutestissä (kokeile laittamalla esim puinen syömäpuikko piiraaseen, jos siihen ei jää mitään piiras on valmis), laita piirakan päälle hetkeksi folio. Poista se kuitenkin loppuvaiheessa, jotta piirakasta ei tulee liian "lötkö".


5. Anna piirakan jäähtyä noin 15-30 minuuttia ennen tarjoilua. Piirakka on erityisen ihanaa nautittuna kevyen vihreän salaatin (esim rucola-tomaatti plus vinaigrette) kera.


Helppoa, vai miltä vaikuttaa? Ehdotuksia saman asian ajavista vegepiiraista saa antaa. :)