Olin jo kauan kaivannut Roomaan. Opiskeluaikoina, eli aivan liian kauan, kauan sitten, vietin vaihtovuoden ikuisessa kaupungissa. Kaupungin charmin lisäksi sydämeni jäi sinne monellekin lautaselle.
Voi miksi Suomen ilmasto ei voisi taianomaisen talven lisäksi olla suotuisa myös ihanille, tuoreille kasviksille ja hedelmille. Sitä lienee turha voivotella, mutta voi miksi tuo italialainen keittiö ei ole löytänyt tietään syvemmälle suomalaisten sydämiin pizzan ja kermaisten pastakastikkeiden lisäksi?
Kasvisruokien ja -lisukkeiden monimuotoisuus on täysin eri kengissä tuolla saapasmaassa, kuin täällä meillä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, siis. Älkööt ymmärtäkö väärin, rakastan kotimaisia juureksia ja kesäisiä vihanneksia yli kaiken, mutta niitä vaan voisi käyttää niin monella uudenlaisella tavalla kuin mihin olemme tottuneet.
Roomassa(kin) on yksi aivan upea kasvisravintola, johon olin eksynyt muutamaan otteeseen jo ennestään. Sininen appelsiini, L'Arancia Blu, olikin nyt muuttanut pois keskustan eloisalta San Lorenzo -alueelta hieman kauemmas kaupungin laidalle. Mutta yhden bussin ja kahden ratikan vaatinut matka oli vaivan väärtti.
Paikan perustaja ja kokki, Fabio Bassan, lausahtaa paikan lähtökohdaksi (katso pääkuva): "Monen mielestä kasvisruoka ja -ruokavalio ovat epämiellyttäviä, monotonisia ja rangasituksenomainen. Meidän päämäärämme on osoittaa asian olevan päinvastoin". Ja näin he tekevätkin.
Saavuimme L'Arancia Bluhun varauksemme mukaan klo 20. Paikka on täysin tyhjä. Kävelimme sisään ja kerroin meillä olevan pöytävaraus, mutta että kenties siellä ei ole niin väliä. Tarjoilija huomauttaa, että illalle on 40 muutakin varausta. Oops. Istumme pöytään tutkailemaan kattavaa ja innovatiivista listaa, ja 15 minuutin päästä seuraavat asiakkaat saapuvat paikalle. Puoli tuntia ja puolet pöydistä on täynnä. Ja loppuillasta koko ravintolakin. Saimmepahan ensimmäisinä valita parhaan pöydän...
Ravintolan maistelumenu on meille molemmille mieluinen. Eikä vähiten siksi, että 37 eurolla eteen kannetaan 8 (!) ruokalajia. Ja näistä jokaisessa on jonkinlainen, hyvin mielenkiintoinen twist. Ja ei, en sanoisi annosten olevan kovin pieniäkään.
Asiaan. Tarkoitus oli kuvata joka ikinen annos, mutta jotenkin siinä makujen maailmassa minulta meni pasmat niin sekaisin, että vain osa ruokalajeista ikuistettiin tuolta kahdeksan kokoelmalta. Esimerkiksi jälkkärit jäivät sulivat suihin ilman tallennusta. Mutta voi hyvänen aika sitä makujen sinfoniaa.
Tässä sitä olisi inspiraation lähdettä. Annosten käännöksissä en ehkä ole aivan haka, mutta aukenevat kuitenkin jotenkuten.
Antipasti
- Quiche con scalogno e formaggi erborinati
- Insalata di puntarelle, con salsa di noci all’aceto di mele e scaglie di Vecchio Piave Sformatino di carciofi con salsa di pecorino e menta
- Sipuli-sinihomejuustopiiras
- Salaattisikuria omenaviinietikalla maustetussa pähkinäkastikkeessa, raastettua Vecchio Piave -juustoa ja artisokkaa Pecorino-minttukastikkeella
Primi
- Lasagnetta con radicchio trevigiano e taleggio
- Conchiglioni di pasta all’uovo trafilata in bronzo, con crema di broccoletti siciliani, olive nere, capperi,pomodori secchi e pinoli
- Retiisi- ja taleggiolasagne
- Conchiglioni munapastaa (tehty jollakin erityisellä puristustavalla, jota en ymmärtänyt), sisilialaista parsakaalikermaa,
mustia oliiveja, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia ja pinjansiemeniä
Secondi
- Tortino di patate con Brie de Meaux e tartufo nero
- Polpettine vegetali, con salsa di pomodoro piccante al coriandolo
- Lohkoperunat, Brie de Meauxta ja mustaa tryffeliä
- Kasvispihvit, tulista tomaattikastiketta ja korianteria
Dolci
- Semifreddo alla mandorla della Val di Noto e semifreddo al pistacchio di Bronte su base di pan di spagna con salsa di mandarini caramellati al miele
- Torta al cioccolato fondente e pere con salsa ai frutti di bosco
- Val di Noton manteli-semifreddo, Bronten pistaasi-semifreddo, Pan di Spagna kakkua hunaja-mandariinikstikeella
- Suklaa-päärynäkakkua metsämarjoja