Kotikonttorin vakkarisalaatti meets huikea pannumarinoitu tofusuikale

Uusien reseptien kokeileminen on ehkä parasta juhlapyhissä, mutta ainakin yhtä hauskaa se on arjen ruokahetkissä. Ihana arki, olet taas täällä! Paitsi että kyllä sitä voi seikkailuhenkinen kokeilijakin kaavoihinsa kangistua. Mutta jos se jokapäiväinen henkilökohtainen kaava tuntuu aina vaan yhtä ihanalta, eikä siihen joudu osalliseksi kukaan muu?! Ja kun siihen palaaminen esim joulun jälkeen tuntuu suorastaan taivaalliselta. Ei kai siinä sitten mitään pahaa ole? Tällä verukkeella syön arkisin lähes joka päivä samanlaisen lounaan. Mutta viime aikoina pakkaa on pahasti sekoittanut eräs vanha tuttu uudenlaisessa “asussa”.

Työskentelen pääasiassa kotona ja luonnollisesti lounas on yksi päivän kohokohdista. Joskus piipahdan ylhäisen yksinäisyyteni ulkopuolelle Kauniaisten ihanaan Lähellä Deliin viettämään rauhaisan lounashetken, mutta useimmiten teen itselleni suht samanlaisen, nopeasti valmistuvan nuudelisalaatin. Siihen tulee nuudeleita (yleensä tattari- tai riisi-), kiinankaalia, kurkkua, raakaa kukkakaalia, avokadoa, korianteria ja pähkinöitä. Kastikkeen muodostaa näppituntumalla tamarisoija, omenasiiderietikka, lime tai sitruuna, sriracha tai päälle ripoteltuna chilihiutaleet. 

Entä se uuteen asuun verhoutunut vanha tuttu? Niin, SE teki salaatistani yhtäkkiä taas uudella tavalla jännittävän. Työssäni minulla on ilo työskennellä konkreettisesti lähellä syvästi fanittamani tammisaarelaisen Jalotofun porukkaa. Sen parempaa pohjatonta tofureseptien elävää arkistoa ei voi olla. Olen kokeillut jo paljon uusia juttuja, mutta tämä pannumarinoitu tofu on osastoa “something else”. Aivan jäätävän hyvää, lainatakseni erään ystäväni vakkarilausahdusta.

Tämä erityinen tofun pannumarinointikikka on toiminut niin hyvin, että useampi nirso lapsi ja aikuinenkin on päätynyt luulemaan sitä kanasuikaleiksi!  Pannumarinointu tofu toimii salaatin lisäksi erityisen hyvin tacoissa, lisukkeena sosekeittojen päällä ja pastassakin. Ja tämähän ei tähän jää, todennäköisesti se löytyy jossain kuosissa uuden vuoden juhlapöydässäkin meillä.

K-O-K-E-I-L-K-A-A-! 

Pannumarinoitu tofu

1 pkt Jalotofu Naturel tai Hempnut

2 rkl öljyä paistamiseen (itse käytän luomukookosöljyä)

0,5 tl savupaprikajauhetta (bitter)

1 tl kurkumaa (tai curryjauhetta)

1 valkosipuli hienonnettuna

2-3 rkl tamarisoijaa

(korianteria ja persiljaa)

Riko tofupala neljään osaan. Kuivaa palat talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen ja tee keittiöpyyhkeestä paloille tiivis nyytti. Aseta nyytti painon alle, jotta mahdollisimman paljon nestettä poistuu. Painoksi soveltuu hyvin leikkuulauta, jonka päälle voit asettaa painoksi esim kirjoja. Itse asettelin pyyhenyytin lävikköön ja sen päälle painoksi kakkuvuoan jonka sisällä oli jumalattoman painava kivimortteli. Anna tofun kuivua noin 15 minuuttia nyytissä painon alla.

Ota tofu pois painon alta ja murustele se kulhoon noin etusormen pään kokoisiksi palasiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla mahdollisimman kuumaksi (alla anna sen kuitenkaan päästä savuamaan). Ruskista tofupaloja kuumalla pannulla koko ajan sekoitellen, kunnes ne saavat pintaansa kauniin vaaleanruskeaa väriä. Ripottele päälle savupaprikajauhe ja kurkuma sekä valkosipuli ja jatka paistamista muutama minuutti. Kaada soijakastike tofujen päälle ja sekoita tasaisesti, kunnes se on imeytynyt tofupaloihin. Nosta pannu pois liedeltä. Halutessasi ripottele päälle silputut yrtit. 

Käytä salaattiin, tacoihin, tortilloihin, pastaan - ihan mihin vaan mielikuvituksesi ulottuu!

Mehupaasto: ei sittenkään hulluutta, kärsimystä eikä edes nälkää

Julistin viime postauksessani uutta, terveellistä suuntaa blogilleni. Tässä hengessä olen viettänyt viikonloppuiltoja katsellen aihepiiriin sopivia dokumenttielokuvia Netflixistä - ja usein maanitellut miehenikin viihtymään niiden ääreen. Eräänä lauantaina katsoimme dokkarin “Fat, Sick & Nearly Dead”, jonka toisen osan katsoimme innoissamme heti seuraavana iltana. 

Meillä kummallakaan ei ole lähimainkaan Fat, Sick & Nearly Dead -tilannetta, mutta dokkari oli silti tosi inspiroiva. Siinä ylipainoinen, monia lääkkeitä elintasosairauksiin napsiva nelikymppinen finanssialan ammattilainen Ausseista selättää lääkkeet ja alkaa voida elinvoimaisesti ja inspiroimaan muitakin. Homman juju on mehupaasto. 

Tässä kävikin - todella yllättävästi - niin, että kotikatsomomme päätti testata mehupaastoa. En välttämättä ole täysin vakuuttunut monista mehupaastoista verensokerin ja hyvien rasvojen puutteen kannalta, mutta näillä kotilingoilla tehdyillä mehuilla halusin sitä kuitenkin kokeilla. Parhaat ihmiskokeethan ihminen tekee itsellään! Halusin tietää, mitä minulle tekee reilu 5 päivää mehupaastoa. Erityisesti mietin, että a) saisinko voimakkaita detox-oireita (päänsärky, palelu, väsymys), b) olisiko minulla jatkuva nälkä ja c) miltä paaston aikana tuntuisi psyykkisesti. 

Dokkarin päähenkilöllä, Joella, on nykyään oma mehupaastobisnes (todella yllättävää, eikö?). Hän auttaa ylipainoisia ja sairaita ihmisiä voimaan paremmin erilaisten jmehuohjelmien kautta. Paastosin itse jotakuinkin omilla ohjeillani. Inspiraationa käytin mehuguru Jason Valen  kirjan ohjeita ja omia vakkareitani. Kolmisen litraa mehua päivässä (kätevä kuljettaa kuvan Ikean isoissa lasisissa, reilun litran lasipulloissa), vuorotellen noin puoli litraa vihreää ja oranssia / punaista mehua rauhassa nautiskellen. Aamupäivällä lisäksi hieman kookosvettä ja illalla yrittiteetä lämmikkeeksi ja sen verran "huijasin", että söin puolikkaan tai kokonaisen avokadon päivässä.

Yksi suosikkimehuistani on Jasonin Green Super Smoothie, johon tulee omenaa, pinaattia, lehtikaalia, limeä, selleriä, kurkkua, parsakaalin vartta, avocadoa, spirulinaa ja vehnänorasta. Se on taivaallisen hyvää ja satuinpa löytämään tori.fi:stä oraspuristimenkin ja aloin kasvatella vehnänorasta. Jep, kunnon hippimeininki! 

Lopputulos? Olo paastotessa oli LOISTAVA!!! Vain jos mehunautintojen välissä oli liian pitkä aika (yli 2,5h), aloin haaveilla ruuasta verensokerin laskettua. Yleisesti olin kuitenkin niin hyvä, että en toisesta illasta alkaen saanut unta normaaliin tapaani, sillä olin liian energinen. Ihoni vaikutti kuulaammalta ja silmissä melkein tuntui pilkettä. Päätin, että tästä tulee vuotuinen tapa, ajankohtana mieluummin kuitenkin kevät.

Mehustelukumppanini kotona sai mainitsemiani detox-oireita, eikä siten kokenut viittä paastopäivää fyysisesti samalla tavoin kuin minä. Itse lopetin kahvin päivittäisen juomisen jo keväällä. Se saattaa olla osasyy oireiden puuttumiseen kohdallani. Oma ruokavalioni on kyllä muutenkin melkoisen terveellinen ja syön suurimmaksi osaksi tuoretta, monipuolista ja ei-kypsennettyä ruokaa (ilman sokeria, vehnää ja maitoa) arjessani, joten paasto ei ehkä sinänsä ollut aivan järjetön shokki elimistölleni.

Paastosta on nyt jo pari viikkoa, mutta mehulinko laulaa vihreitä mehuja meillä useamman kerran viikossa. Huippuhyvä tapa saada lapsetkin syömään esimerkiksi klassikkoinhokkia, varsiselleriä, sekä paljon vihreitä vihanneksia. 

Kiitos, Joe ja Jason, kun inspiroitte minua kokeilemaan jotain erikoisen jännää. Mehupaasto, me kohtaamme taas keväällä, aivan varmasti! Tässä varmaan mennään monen mielestä jo vahvasti “hippiosastolle”, mutta kokemus oli positiivisempi kuin osasin odottaakaan!

Ja seuraavaksi luvassa resepti, promise!

Avautuminen ja entistä paremmat lehtikaalisipsit

***Varoitus: seuraa pitkä avautuminen

Äh, liityin valkoisen paperin syndroomasta kärsivien joukkoon ja vietin sitä yhtään suunnittelematta kokonaiset kaksi kuukautta täydellisen blogihiljaisuuden merkeissä. Mietin nimittäin melko pitkään, että jatkanko, lopetanko vai aloittaisinko jopa uuden blogin. Kunnes viimein tajusin, että totta h**ossa jatkan!

Aloitin tämän blogin viitisen vuotta sitten, kun muutama kaverini pyysi minua jakamaan heille arkisten kasvisruokieni reseptejä. Postauksia väsäilin iltaisin, kun elämäni mullistanut vauva oli yöunilla. (Näiden iltaisin otetut kuvat ovat muuten aika hellyttävän huvittavia näperryksiä!)

Kiinnostuin pikkuhiljaa erityisesti lasten laadukkaasta, kasvispitoisesta ruokailusta ja vuosien saatossa ravinnon ja terveyden yhteys alkoi pikkuhiljaa imaista minua kiehtovaan maailmaansa.

Pikakelaus tähän vuoteen. Aloitin tammikuussa ravitsemusopinnot yksityisessä Terveysopisto Saluksessa. Koulun opit pohjaavat pitkälti funktionaalisen lääketieteen näkemyksiin ihmisen elinvoimaisuudesta ja terveysongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisystä erityisesti ravinnon, mutta myös luontaistuotteiden keinoin. Miksi, oi MIKSI en ollut tajunnut tämän alan olevan kutsumukseni jo opiskeluaikoina!? Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä, enhän ole vielä edes keski-ikäinenkään (tirsk!)!

Yksi asia johti kolmanteen ja alkuvuodesta sanoin soronoo uralleni pörssiyhtiöiden viestinnässä. Ajoittain tämä liike tuntui hullulta ja jopa uhkarohkealta, mutta päättäväisyydellä ja tiedolla siitä, että tiesin nyt millä alalla haluan isona työskennellä, aloin suunnitella uusia kuvioita.

Elokuussa aloitin päivätyöt jo yli 30 vuotta toimineessa luomu- ja hyvinvointituotteita maahantuovassa tammisaarelaisyrityksessä nimeltä Makrobios. Yrityksen valikoimassa on lähes tuhat tuotetta, joiden takana voin ylpeänä seistä ja joita olin käyttänyt päivittäisessä kokkailussani jo vuosia.

Täällä näpyttelee siis melkoisen onnellinen ja tasapainoinen (tai no, riippuu keneltä kysytään, haha!) ihminen! Joskus kannattaa tehdä rohkeita vetoja, sillä niistä saattaa poikia pieniä henkilökohtaisia ihmeitä. Kannattaa kuunnella sisintään - neuvo, jonka noudattamisesta muistuttelen itseäni säännöllisesti.

Miksi siis pohdin, että jatkaako bloggaamista vai en? Ylläripylläri, olen tehnyt omaan ruokavaliooni melko suuria muutoksia. Viimeiset valkoiset sokerit julistin täälläkin käyttäneeni tammikuussa. Valkoiset vehnätuotteet olen jättänyt taakseni kotiruokailussa ja mahdollisimman pitkälti sen ulkopuolella, mutta hysteeriseksi en ole ruvennut koska oikeaa yliherkkyyttä minulla ei ole todettu. Lehmänmaitoa en myöskään itse enää käytä, mutta myönnän että juustot ovat heikkouteni, enkä kylässä nyrpistä nenääni jos tarjolla on herkkukahvia maidolla tai vaikkapa munamaitoon valmistettua paistosta. Niin ja säännöllisen kahvinjuonninkin olen lopettanut (paitsi tässäkin poikkeuksena satunnaiset mieliteot esim. Ihanissa kahviloissa. Aamukahvin korvasin matchalattella (joka sekin kyllä sisältää kofeiinia), aah!!!

Kuulostaa ehkä jollekin ankealta, mutta olen elinvoimaisempi kuin koskaan ja voin fyysisestikin paremmin kuin koskaan. Olen imenyt vaikutteita kokkailuuni vaikka mistä ja hyvin pitkälti meillä kotona koko perhe syö pääasiassa kasvisruokaa. Myönnän, että välillä lapset saavat eteensä annoksia, jotka herättävät kommenttejä tyyliin ”MITÄ tää oikeen on” tai jopa ”en tykkää tästä” ennen annokseen koskemista. Nämä sivuutan melko nopeasti ja onneksi lapsetkin tietävät, että meillä maistetaan kaikkea, koska siten ”voi löytää uusia herkkuruokia”. Jos äidin kokeilunhalu menee joskus liian pitkälle, kokkikurssia korjataan.

Meillä kotona ei myöskään enää käytetä soijarouhetta, vaikka olen sen suurkuluttaja ennen ollutkin. En ole enää vakuuttunut sen terveellisyydestä ja puhtaudesta. Tästä varmasti lisää jatkossa. Olen korvannut soijaruoheen kotimaisella härkäpapu- ja hernerouheella, sekä ihanalla tammisaarelaisella luomu-Jalotofulla.

Periaatteeni siis on, että meillä syödään mahdollisimman luonnollista, puhdasta,  ravinteikasta, monipuolista ja tuoretta – mausta pätkääkään tinkimättä!  Ja tietysti, mitä lähempää se tulee, sen parempi.

Hassuinta on, että jännitin tästä asiasta kirjoittamista blogiini! Myönnän liikkuvani useinkin ruokahörhöilyn ja normaaliuden välimaastossa, mutta en oikeastaan häpeä sitä yhtään, päinvastoin. Nyt kuitenkin ihan vähän jännittää, että moniakohan tämä blogini pieni suunnanmuutos ärsyttää.  Resepteissäni ei siis tulee enää näkymään aineksia, joita kyllä ennen käytin mutta joita nyt pidän itselleni ja lapsilleni vähemmän terveellisinä ja hyvinä. Samaan hengenvetoon totean, että en todellakaan pane pahakseni, jos joku haluaa korvata uudet vaihtoehtoni perinteisillä tai itselleen paremmin sopivilla vaihtoehdoilla. Luovuus ja itsensä tunteminen on tärkeintä!

Terveelliset ruokailutottumukset on oma vakaa suuntani ja sen viemänä blogissani tulen intoilemaan erilaisten jännien ruokaseikkailujen pyörteissä tästä eteenpäin. Toivottavasti näistä innostutte tekin!

Miina

PS. Olen tänä satokautena jalostanut koko perheemme arkisuosikkia ja lähes aina vieraita kestitessäkin pöytään päätyvien lehtikaalisipsieni reseptiä lisää. Kuten blogini ensimmäisetkin postaukset, se seuraa tässä ystävieni pyynnöstä. <3

Lehtikaalisipsit

pellillinen

1 pussi lehtikaalia

n. 3 rkl laadukasta kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä

vajaa 1 tl yrttisuolaa (itse käytän Herbamare ”pikant”)

vajaa 1tl valkosipulijauhetta (luomua, jos mahdollista)

1 rkl oluthiivaa (kotimaista oluthiivaa saa esim. Life-liikkeistä)

Laita uuni lämpiämään 125-150 asteeseen, kiertoilma. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Huuhtele lehtikaalit, kuivaa ne keittiöpyyhkeellä. Poista kova lehtiruoti ja revi lehdet noin 6cm x 6cm paloiksi uunipellille. Kaada sekaan oliiviöljy sekä mausteet ja hiero ne lehtikaalin paloihin todella huolella. Paista uunissa kunnes palat ovat rapeita (yleensä max 15 min), mutta MUISTA käännellä paloja ja avata uuninluukkua näin säännöllisesti, jotta sipsit eivät pala. Itse pidän joskus uunin luukkua paiston loppuvaiheessa raollaan, jolloin sipseistä tulee erityisen rapeita. 

Anna jäähtyä hieman ja tarjoile naposteltavana tai lisukkeena.

Falafel avec punajuuri ja feta

Falafel-himo itsellä, kassillinen punajuuria ja lapsi, joka kysyttäessä mitä syötäisiin, vastasi: “fetaa”. Jep, eli hynttyyt yhteen sitten vaan. Lopputuloksena syntyi lapsen mielestä “pihvejä”, jotka maistuivat mitä mainiommilta ja se ihana punajuuren värikin sai kehuja. Kuvan pihveissä näkyvät sattumat ovat muuten fetapaloja, meillä tykätään fetasattumista ruuissa. 

Omasta mielestäni ne maistuivat erityisen ihanilta dipattuna kastikkeeseen, joka rakentui edellisen illan vietnamilaisten kesärullien pähkinäisestä dipista ja turkkilaisesta jugurtista (ohjetta ei valitettavasti ole tarjoilla, koska sitä ei löydy enää oman pään sisäisestä keittokirjasta). Näin kuitenkin hävikkiviikon teemaan nojaten halusin kertoa tämän pienen anekdootin vaikkapa kastikejämien jatkamisesta. Ilman kastikejämiä näitä voisi dippailla vaikkapa tsatsikiin tai makeaan chilikastikkeeseen, tai sujauttaa pitaleivän väliin haluamillaan höysteillä.

Ja ensi kerralla teen näistä pyöreän mallisia, kun ovat niin paljon söpömpiä. :) 

Punajuuri-fetafalafelit
Pellillinen

1 prk (250g) kikherneitä (huuhdottuina ja valutettuina)
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulinkynsi pieneksi hakattuna
3 keskikokoista punajuurta kuorittuna ja hienoksi raastettuna
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
2 rkl tahinia
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
3 rkl perunajauhoja
1 tuoretta korianteria hienoksi hakattuna
100 g fetaa  murennettuna
suolaa ja mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Hienonna kaikki ainekset, paitsi feta, kulhossa sauvasekottimella, kunnes sinulla on hieman karkeaa (muutama kokonainen kikherne ei haittaa ollenkaan) taikinamaista seosta kulhossasi. Lisää sekaan murennettu feta ja mausta. Sekoita huolella. Muotoile leivinpaperilla vuoratulle uunipellille joko noin 3-4 cm halkaisijaltaan pyöryköitä tai samankokoisia litteitä, noin 1,5cm paksuja “pihvejä”. Paista uunissa noin 25-35 minuuttia, tai kunnes ne saavat hieman väriä pintaansa. Halutessasi voit kääntää pihvit puolivälissä. Anna jäähtyä hieman ja tarjoa dipin kera.

Keitto kesän sadosta on kuin samettia vaan

Ei enää kesäkeittoa? Tai ei ylipäänsä KOSKAAN kesäkeittoa? Ei hätää, kesän kotimaisesta vihannessadosta on lupa valmistaa sosekeittojakin, vaikka ne perinteisesti mielletäänkin talvikauden lohturuoaksi.

Satuin itse ostamaan viisi (!) kukkakaalia tuossa pari päivää sitten. Liekö tämä ollut jonkinlainen lohtuostos (syy lohdun tarpeeseen tosin ei ole tiedossani), mene ja tiedä. Mutta mitään ajatusta niiden käytöstä johonkin tiettyyn ruokaan ei ostohetkellä tietenkään ollut. Sellaista ei ilmestynyt muutamaan päivään, kunnes vahvasti tuntui siltä että jääkaappiin oli saatava tilaa keittiössämme viime päivinä pyörineen, järjettömän kirsikkamehutehtaan tuotoksille. Kyytiä kukkiksille - ja sassiin! 

Syntyi keitto, jonka raaka-aineslistaan pääsi muutama muukin kauden ihana vihannes. Lopputulos? Ei pätkääkään kesäkeittomainen, mutta ei liian talvinenkaan. Ainoastaan ihan tosi hyvää, just nyt! Ohjeen annos on hieman pienennetty viiden kukkakaalin suurperheannoksesta. ;)

Kukkakaalikeitto
4:lle

2 rkl kookosöljyä
2-3 tuoretta sipulia silputtuna (varret mukaan)
3 valkosipulinkynttä silputtuna
2 kukkakaalia, kukinnot irrotettuna ja varsi pilkottuna
puolikas juuriselleri kuutioituna
2 perunaa kuorittuina ja kuutioituina
vajaa litra kasvislientä
kourallinen cashewpähkinöitä
1 dl kermaa (tai kaurakermaa jos haluat vegaaniversion)
suolaa ja mustapippuria

Sulata kookosöljy paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipulisilppu ja ripaus suolaa. Kuullota noin 5 minuuttia matalalla lämmöllä. Lisää valkosipuli, sekoittele sipulin kanssa noin minuutin ajan. Lisää vihannekset. Pyörittele niitä kattilassa pari minuuttia ja lisää kasvislientä sen verran, että kasvikset jäävät hieman näkyviin. Lisää mukaan myös cashewpähkinät. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes juureskuutiot ovat pehmeitä. Lisää kerma ja tarvittaessa lisää vettä tai kasvislientä. Kiehauta keitto, mutta älä keitä sitä sen enempää. Soseuta sauvasekoittimella samettiseksi ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Koristele esim kuivatuilla chilihiutaleilla tai tryffeliöljyllä.

Jokapäiväinen rapea kurkku-sataysalaattini

Muutama viikko sitten sain viimein käsiini itse itselleni lahjaksi ostamani kasviskeittokirjan, jota olin jo jonkin aikaa (liian kauan) himoinnut. Brittiläisen Anna Jonesin ‘A Modern Way To Eat’ on kyseinen opus ja se oli ehkä jopa vieläkin upeampi, kuin mitä odotinkaan. Kaikin puolin.

Annan ura lähti liikkeelle Jamie Oliverin opissa ja nykyään hän on paitsi kokki, myös ruokastailaaja ja -toimittaja. Ja sen kyllä huomaa. Kuvat ovat kauniita ja tekstit sellaisia, että tekisi mieli lukea joka sivu. 

Entäpä ne reseptit sitten? No, sanotaan vaikka niin, että koukutuin heti ensimmäiseksi testaamaani salaattiin sanan varsinaisessa merkityksessä. En pysy enää perässä laskuissani, että montako kertaa olen tämän kyseisen salaatin tänä kesänä kirjan saatuani valmistanut.

Uskallan myös sanoa, että voisin valmistaa kirjasta jokikisen reseptin. Periaatteena niissä on terveellisyys, arki, helppous ja ekonomisuus. Uppoaa muhun täysin. Todellakin suosittelen. Ja todellakin suosittelen myös tätä salaattia, jota tuli syötyä viimeksi tänään (valmistusaika 10-15 min). Pitäisi ehkä syödä välillä jotain muutakin, niin saisi näitä blogipostauksia ulos vähän useammin…

Ainoa isompi tekemäni muutos alkuperäiseen ohjeeseen oli kastikkeeseen lisäämäni seesamiöljy. Oman vakkariksi muodostuneen kastikkeen teen myös hieman eri suhteilla kuin kirjassa, alla oma ohjeeni. Ohjeessa pääosassa olevan pinaatin tilalla käytin (taas kerran) oman yrttiboksini lehtikaalia, joka yhä vaan kasvaa aivan “into pinkeänä”. Heittelin sekaan kyllä myös hieman oman maan pinaattiakin.

Rapea kurkku-sataysalaatti
Isot annokset kahdelle

Salaatti:
puolikas kurkku
6 isoa lehtikaalin lehteä (lisäksi voi myös laittaa joukkoon pinaattia)
1 nippu korianteria
1,5 dl rouhittua maapähkinää

Kastike:
1 (luomu)sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
2 rkl oliiviöljyä
pienen peukalon kynnen kokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 tl (reilu) seesamiöljyä

Leikkaa kurkku pitkittäissuunnassa puoliksi. Halutessasi poista tässä vaiheessa siemenet kaapimalla ne irti kurkusta lusikalla. Itse en ole aina poistanut siemeniä. Pese lehtikaalit (ja pinaatit), kuivata niitä hieman keittiöpyyhkellä. Poista kova lehtiruoti. “Siivuta” pehmeä kaaliosa muutaman sentin paksuisiksi siivuiksi. Hienonna korianteri, myös sen varret! Sekoita vihreät ainekset keskenään kulhossa. Lisää joukkoon maapähkinärouhe.

Sekoita kastikeainekset keskenään huolellisesti. Kaada salaattiainesten päälle ja sekoita hyvin. Nauti!

Sag paneer eli intialainen klassikko goes suomikeittiö (feat. leipäjuusto)

Ihana kesäpäivä takana! Yksi parhaimmista jutuista kiireettömissä kesäpäivissä on miettiä ja toteuttaa maukkaita lounaita, joiden valmistus on helppoa, jotka maistuvat hyviltä, näyttävät kauniilta kauden vihannesten väreissä ja joita voi kehua terveellisyydestäkin. 

Olen Instagramissa ylpeänä pien(laatikko)viljelijänä esitellyt muun muassa lehtikaaliplantaasiani. Toisessa laatikossa kasvaa huikeita pinaatteja. Kesken sadonkorjuun sain idean tehdä näistä erästä intialaista herkkuruokaani, sag paneeria.  Lopputulos oli tarkoituksellisesti melko kaukana tuosta intialaisklassikosta. 

Alkuperäisessä versiossa sag paneeriin tulee pinaattia, mutta minun versiooni tuli sen lisäksi myös nokkosia (uutta nokkossatoa) ja sitä kuuluisaa lehtikaaliani. Paneer-juuston virkaa toimitti tuttu suomalaisklassikko leipäjuusto. 

Tämä suomalaistettu versio klassikosta oli taattu menestys perheessämme, jossa kaikki pitävät pinaatista, nokkosesta ja lehtikaalista ja leipäjuusto on tavallinen viikonloppuherkku erityisesti perheen nuorimpien toiveesta. Ja maistuihan se, vaikkakin suutuntuma oli kyllä odotetustikin erilainen kuin hyvissä intialaisissa ravintoloissa raaka-aineiden erilaisuuden ja yleisen keveyden ja lapsiystävällisyyden vuoksi. Mutta kaikki meni ja se on pääasia.

Olen myös kohdannut kesän henkilökohtaisen hittisalaattini, jota voisin syödä helposti joka päivä. Vaikka lounaaksi ja päivälliseksi. Yllättäen siihen(kin) tungin sitä omaa lehtikaalia. Siitä lisää pian. Sitä ennen ei muuta kuin vähän lisää kesäfiilistä mieleen!

Suomalaistettu sag paneer pinaatista, nokkosesta, lehtikaalista ja leipäjuustosta
Neljälle

1 rkl voita
1/2 l nokkosenlatvoja
1/2 l tuoretta pinaattia
1/2 l lehtikaalia kevyesti silputtuna
1 sipuli hienoksi silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
1/2 tl raastettua inkivääriä
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1 tl garam masalaa 
1/4 - 1/2 tl chilijauhetta
2 1/2 dl ruokakermaa (luomu) tai maitoa
200 g leipäjuustoa kuutioituna
suolaa ja pippuria maun mukaan

Ryöppää pinaatit ja nokkoset nopeasti. Valuta ja anna jäähtyä. Purista vettä hieman pois nyrkissä ja pilko sitten nokkosia ja pinaatteja hieman leikkuulaudalla. Sulata voi kattilassa. Lisää sipulisilppu ja sekoittele pari minuuttia. Lisää sekaan kurkuma, juustokumina, korianteri ja chili. Sekoittele muutama minuutti ja lisää sekaan valkosipulisilppu, raastettu inkivääri ja garam masala. Sekoittele noin minuutin verran, kunnes tunnet valkosipulin tuoksun. Lisää sekaan pinaatti ja nokkossilppu. Sekoita ne hyvin sipulimausteseokseen. Lisää kerma. Hauduta noin 5 minuuttia. Lisää lopuksi leipäjuustokuutiot, hauduta muutama minuutti. Sekoita aivan lopuksi sekaan lehtikaali ja tarjoile riisin kera. 

Kesän pikaruoka: aasialaisittain maustettua paistettua riisiä + pinaatti, kesäsipuli ja herneet

Miten on mahdollista, että kesä (ja jopa loma!) voi aina tuntua niin kiireiseltä?! Kaipa se johtuu siitä, että se itse kesäloma menee aina niin nopeasti eikä kaikkia ihania suunnitelmia koskaan ehdi toteuttaa. No, täällä on säädetty kaikenlaisten mielenkiintoisten juttujen parissa, joten ihan itseään tästä taas voi syyttää. Mutta nyt korkataan loma! Poks!

Yksi lomapäivien helpoista ruoista tulee tänä kesänä meillä olemaan japanilaisvivahteisesti maustettu paistettu riisi, jonka sekaan heitellään suoraan kasvimaalta tuoreita vihanneksia. Ruokaisuutta ja proteiinia annokseen saadaan munasta. Tällä kertaa tähän ihanan vihreään annokseen päätyi pinaattia, kesäsipulia ja tuoreita kotimaisia herneitä. Inspiraario tälle ruoalle tuli ihanasta Naturally Ella -blogista.

Lautaselle annostui kerrassaan kauniita vihreän sävyjä. Ajatus siitä, että tätä ruokaa voi tuunata muillakin kauden vihanneksilla tuntuu mukavalta. Vihannesvalintaan vaikuttaa siis vain ja ainoastaan henkilökohtaiset esteettiset rajat. Itse pidän siitä, että ruoassa on harmoniset värit. Ja pitäähän sen hyvältä maistua myös. Mutta aion kokeilla tästä monia versioita. Kenties hieman punaisia nyanssejakin (paprika, anyone?).

Kaikkein paras käytössä tämä resepti on silloin, kun jääkaapista sattuu löytymään edellisen päivän riisiruoan riisinjämät. Ja voihan sitä taktisesti tehdä vähän liian ison annoksen riisiäkin, niin joutuu sitten paistelemaan tätä helppoa ruokaa seuraavana päivänä käyttääkseen ylijäämäriisit.

Tämän annoksen testasivat kaksi alle 5v poikaa, sekä vanhempani. Kaikki söivät lounaansa erittäin mielellään ja reseptin perään kyseltiin heti (kysely tosin ei tullut pojilta). Joten jaanpa sen nyt tässä.

Paistettu riisi pinaatilla, kesäsipulilla ja herneillä
4 annosta

noin 5 dl keitettyä (täysjyvä)riisiä
2 rkl paistamiseen soveltuvaa öljyä
puolikas nippu kesäsipulia (myös vihreät osat mukaan)
pari isoa, kukkurallista kourallista tuoretta pinaattia
2-3 dl tuoreita herneitä
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl miriniä
4 rkl soijaa
3 (luomu)kananmunaa

Silppua kesäsipuli varsineen noin 1 cm paloiksi. Leikkaa pinaatinlehdet hieman pienemmiksi paloiksi. Kuumenna 1 rkl öljyä laakeassa paistinpannussa. Paista sipulisilppua muutama minuutti. Lisää pannulle riisi, riisiviinietikka, mirin ja soijakastike. Sekoita hyvin muutaman minuutin ajan. Lisää pinaattisilppu, pyörittele se riisin sekaan nopeasti. Tee seoksen keskelle kolo, johon rikot kananmunat nopeasti. Paista munat löysäksi kokkeliksi (tämäkin nopeasti) kolossa, sekoita riisiseokseen. Lisää aivan lopussa joukkoon herneet. Nauti kesän mausta!

Juustoiset nokkossipsit eli koko kesän superherkku

Luulette varmaan (etenkin Instagram-kuvieni perusteella), että olen totaalisen hurahtanut hortoilija, joka haahuilee nokkospuskasta toiseen harva se päivä. Osittain totta. Olen hurahtanut luonnon ilmaisiin herkkuihin, mutta ei meillä ihan joka päivä nokkosta ruokaan tungeta. Vaikka lauantaina veinkin juhliin nokkosbriosseja ja tänään sunnuntaina meillä syötiin “sag paneeria”, jossa pinaatin virkaa toimitti nokkonen ja paneer-juustoa näytteli leipäjuusto. Oli muuten maukasta, vaikka reseptiä jatkokehitelläänkin vielä. Jaan sen jahka se on täydellisesti kohdillaan. Jos kestätte vielä (ainakin) yhden nokkosjutun. :D 

Nokkonen tuntuu maistuvan koko perheellemme mitä parhaimmin ja sainpa vanhempanikin yllätettyä näillä oluthiivalla maustetuilla nokkossipseillä. Olin lukenut sipsijuttuja, mutta vasta jokunen viikko sitten, kun ihanan Huili-lehden Riikka julisti nokkossipsit lehtikaalisipseien haastajaksi, ryhdyin minäkin viimein tositoimiin. Huh, onneksi ryhdyin.

Nokkosen rautaisesta (hekoheko) terveyspommin maineesta tuskin enää tarvitsee paasatakaan, joten tässä sitten hieman enemmän edellisessä postauksessa vihjaamastani niinikään myöskin melkoisen oivallisesta ruoka-aineesta. Meet oluthiiva! Maustin siis sipsit oluthiivalla, joka toi niihin todella kivaa juustomaista makua.

Eikä siinä maussa siis kaikki. Oluhiiva sisältää runsaasti luonnollisia, moniulotteisesti terveyttämme vaalivia B-vitamiineja (1, 2, 3, 5, 6, 7 ja paljon puhuttu 12) ja foolihappoa, sekä useita hivenaineita ja mukavasti proteiiniakin. Joskin on huomautettava, että B-vitamiinit eivät kestä kovaa kuumennusta. Oluthiiva on inaktivoitua hiivaa ja se tekee hyvää suolistolle, kuitenkin aiheuttamatta ongelmia hiivavaivoista kärsiville, kertoo Life-myymälästä löytämäni oluthiivahiutaleen valmistaja Valioravinto.

Pistelen hiivahiutaleita aika moneen ruokaan, mutta näissä nokkossipseissä ne ovat aivan lyömättömiä. Joka ikinen kerta sipsit häviävät suoraan pelliltä salamana! Kuvassa näkyvä dippi on avokado-wasabidippi. Siitä lisää myöhemmin. :)

Nokkostahan suositellaan kerättäväksi ennen niiden kukintaa, mutta jos sinulla(kin) on vakionokkospuska, satoa voi korjata koko kesäkauden niittämällä. Toisin sanoen, kun katkaiset nokkosen varren, se kasvattaa katkaisukohtaan kaksi uutta versoa. Ja siitä kohtaa sitten taas vaan naps! Paksut puutarhahanskat tai rukkaset siis käteen vaan ja puskaan!

Juustoiset nokkossipsit
Pellillinen

vajaa hedelmäpussillinen nokkosen lehtiä
1-2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 tl suolaa
1-2 rkl oluthiivahiutaleita
tarvitset ohuet muoviset tai kumiset keittiöhanskat käsittelyä varten

Lämmitä uuni noin 170 asteeeen (itse käytän tässä kiertoilmaa, mutta onnistuu ilmankin). Huuhtele nokkoset ja anna niiden kuivahtaa hetki esimerkiksi keittiöpyyhkeen päällä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kumoa nokkoset sen päälle. Lorota nokkosten päälle oliiviöljyä, rouhi suolaamyllystä ja ripottele päälle oluthiivahiutaleet. Pue hanskat käsiisi ja hiero nokkosia ja mausteita varovasti toisiinsa, kunnes nokkoset näyttävät kiiltäviltä ja sinusta tuntuu, että suola ja hiivahiutaleet ovat sekoittuneet. Asettele nokkoset mahdollisimman ilmavasti ja tasaisesti leivinpaperille. Paahda uunissa noin 4 minuuttia, kääntele nokkosia tarvittaessa ja jatka paistamista noin 3-4 minuuttia kunnes ne ovat rapeita ja väriltään vain hieman tummemman vihreitä. Huom! Vahdi nokkosia koko ajan, ne kärähtävät helposti, koska ovat niin ohuita. Nauti vaikka heti!

Jämäsalaattia, vakkarisalaatinkastiketta, siemennäkkäriä ja uusi suosikkidippi

Hiljaiseloa blogissa, hupsis! Täällä ollaan kuitenkin edelleen, on tullut tehtyä paljon ajatustyötä liittyen Vaikka Mihin, vähän muutakin työtä ja suoritettu huippuinnostavia ravitsemusopintojakin. Onneksi meidän kotona on kuitenkin ehditty syödä hyvin ja jopa piipahtaa yhdessä suosikkikaupungeistani, Tukholmassa. 

Tukholman reissusta on tehtävä erityismaininta. Olin listannut valmiiksi kasvisruokaan liittyviä matkakohteita (kahvilat ja terveysruokakaupat etunenässä) Södermalmin kaupunginalueella. Yksi niistä oli raakaruokaravintola, Matapoteket. Siellä ei ollut ainoastaan mahtavin ravintolassa ikinä kohtaamani lasten leikkipaikka, vaan myös lounas jota 4-vuotias kommentoi kysymällä: "miten joku osaa tehdä näin hyvää ruokaa?!". 

Tämän jumalaisen lounaan - mitä se omasta mielestäni oli myös, nautittuani huikean raakaversion pad thai - salaatista - kulminaatio oli lapsen mielestä hänen annoksensa dippi. Tämä paljastui myöhemmin cashewjuustoksi. Siihen dipattiin kyseisessä annoksessa myös herkullista, ohutta siemennäkkäriä. Minulle esitettiin pyyntö replikoida annoksen parhaat palat. Eipä siinä sitten muuta kuin kyökin puolelle vaan. Oma näkkärini tosin valmistui "normaalissa" uunilämpötilassa (hortoiluhöperön lisähöysteellä), eikä siis sikäli ollut raakaruokaa. Ohjeet dipille ja näkkärille alla. 

Asiasta viidenteen ja postauksen kolmanteen reseptiin. Olen tarjoillut muutamille satunnaisvieraille viime aikoina ruokaisia kaalipohjaisia salaatteja, joita olen alkanut nimittää jämäsalaateiksi. Keräkaali, kiinankaali ja punakaali ovat vakkareita salaattipohjana. Ihanan rouskuvia ja maukkaita. Salaatissa pitää mielestäni olla kunnolla suutuntumaa! Upean tekstuurin lisäksi kaalit ovat täynnä yllättäviäkin ravintoaineita, kuten esimerkiksi C-vitamiinia, kalsiumia ja foolihappoa. Samoin ne ovat täynnä antioksidantteja. Punakaalilla erityisesti sanotaan myös olevan syöpää ehkäsevä vaikutus. Kaali kannattaa siis!

Jämäsalaattini pohjana on siis aina hienoiksi, ohuiksi mutta pitkiksi siivuiksi pienitty kaali. Tässä toimii parhaite joko keräkaali tai varhaiskaali yksistään tai yhdistettynä punakaaliin. Kaveriksi pääsee yleensä myöskin ohueksi siivutettu tuore fenkoli, kuorimaveitsellä vuollut porkkanakiehkurat ja kurkkupalat. Nämä sekoitetaan keskenään ja muodostuvaan salaattipohjaan sekoitetaan reippaasti meiltä lähes aina jääkaapista löytyvää vakkarisalaatinkastikettani (tästä lisää alla), mikä onkin salaatin tärkein vaihe.

Kastikkeen huolellisen sekoittamisen jälkeen salaattipohjan päälle lisätään kerroksittain ripoteltuina auringonkukansiemenet, paahdetut pähkinät (esim. cashew), keitettyä kananmunaa siivuina, avokadoa ja jotain jääkaapista löytyvää juustoa (tällä kertaa paistettua halloumia). Salaatista saa ruokaisan lisäämällä siihen heti pohjan jälkeen kerrokseksi vaikkapa täysjyväcouscousia tai suolavedessä keitettyä kvinoaa, mutta usein itse teen salaatin ilman näitä ainesosia ja ruokaisaa tulee. 

Ihan viimeiseksi ripottelin salaatin ihan vähän myös Clearspringin merilevähiutaleita*. Hyvä jodilisä ei-jodioitua suolaa käyttäville kotikokeille jodinpuutoksen yleistyessä suomalaisten keskuudessa (paitsi jos syö paljon valmisruokia tai suurkeittiöiden valmistamaa ruokaa vaikkapa töissä lounaalla). Maku tosin on melko "merellinen", joten kannattaa annostella varoen aluksi ja tämän liiallista käyttöä kannattaa muutenkin välttää.

Lopuksi ripottelen salaatin päälle runsaasti tuoretta korianteria ja kotimaisen lehtikaalin satokaudella myös lehtikaalisipsejä (ohjeen sipseille saat vaikkapa täältä), viimeisenä silauksena myllystä hieman vielä suolaa ja mustapippuria.  Salaatille ei ole tämän tarkempaa ohjetta. Sen optimaalinen koostumus on makuasia (paljon ohueksi siivutettua kaalia ja fenkolia, jos multa kysytään!) ja siksi se kannattaa hakea kohdilleen itse. 

Sitten se salaatinkastike. Se tekee salaatista sellaisen, että jokainen sitä maistanut on kysynyt, että "mitä tässä kastikkeessa oikein on?". Positiivisessa mielessä siis. Huippuhyvää makua kastikkeeseen tuo muutama ainesosa, joista yksi nostaa salaatin terveystietoisen huomion keskiöön. Omenasiiderietikka (huom. ei omenaviinietikka)! Paitsi että omenasiiderietikalla on antiseptinen ja antibioottinen vaikutus, se sisältää todellisen terveyspommin verran vitamiineja, hivenaineita ja aminohappoja. Lisäksi se tehostaa ruuansulatusta. Olen todella ihastunut siihen. Kastikkeen etikkaista ja sitruunaista hapokkuutta on taittamassa hunaja ja dijonsinappi. 

(Terveysasioista) jauhaminen loppuu tähän, vaikka mieli tekisikin vielä jatkaa. :D Eräästä** tämän postauksen respetiikan ainesosista lisää pian omassa postauksessaan. 

*Näyte merilevähiutaleista saatu blogin kautta.

Cashewjuusto 

(vajaa 2 dl valmista tahnaa)

1,5 dl cashewpähkinöitä vähintään tunnin ajan liotettuina ja huuhdeltuna (itse liotin yön yli)

1 tl sitruunamehua

0,5 dl oluthiivaa**

1 tl omenasiiderietikkaa

1 rkl misotahnaa

Sekoita kaikki ainekset hienoksi tahnaksi esim sauvasekottimella. Tarkista maku. Voit vaihtaa misotahnan tilalle jotakin muuta ainesta, tai vaikka jättää sen kokonaan pois, niin saat "perus" cashewjuuston. 

Siemennäkkäri

(pellillinen)

2 dl jauhoksi hienonnettuja kaurahiutaleita

1 dl auringonkukan siemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

0,5 dl hampunsiemeniä

0,5 dl pellavansiemeniä

kourallinen kuivattua nokkosta käsissä murennettuna

(vajaa) 1 tl suolaa

1,5 dl keitettyä, kuumaa vettä

0,5 dl öljyä (esim laadukas oliiviöljy)

Laita uuni lämpiämään noin 175 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää kosteat ainekset kuiviin aineksiin, sekoita huolellisesti. Kaada taikinan öljytylle leivinpaperille suoraan uunipellille. Levitä se muutaman millin paksuiseksi tasaiseksi levyksi uunipellillä, varo tekemästä taikinaan reikiä. Tämä onnistuu esim muoviset hanskat tai pakastepussit kädessä, taikina on todella tarttuvaa. Paista uunissa noin puoli tuntia, seuraa paistumista kuitenkin koko ajan, jotta näkkärilevy ei pala. Tarjoile erilaisen kokoisina paloina. 

Vakkarisalaatinkastike

0,75 dl laadukasta oliiviöljyä

0,25 dl omenasiiderietikkaa

0,5 rkl sitruunamehua

1 rkl hienoa Dijon-sinappia

1 rkl hunajaa

vajaa 1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

Lisää kaikki ainekset pieneen lasipulloon tai purkkiin, jonka voit sulkea kannella. Ravista astiaa voimakkaasti, jotta kaikki ainekset menevät kunnolla sekaisin. Kastike on myös kätevä säilyttää jääkaapissa tässä astiassa. Tarkista maku ja lorottele siitä salaattiin ja pistä loput jääkaappiin säilöön!

Uuniperunaa ja “baked beans” härkäpavuilla

Taas brittinostalgisointia. Opiskellessani saarivaltiossa tuli vietettyä melko paljon aikaa yliopiston kirjastossa. Siellä sijaitsevassa ruokalassa vastaavasti tuli tankattua uuniperunaa, jonka täytteenä oli perinteisesti "baked beans and cheese". Eli iso uuniperuna, jonka päälle lätkäistään voita, ladotaan kasa valkoisia papuja tomaattikastikkeessa ja päälle mätkäistään kunnon kourallinen raastettua cheddaria. 

Opiskeluun energiaa ja aivoille tiukkaa ravintoa? Ehei. Kunnon mättöä. Lohturuokaa. Väsyttävää vatsantäytettä. Mutta ah, niin herkullista se oli. Ja niiiin halpaa.

Tämän elämäni ajanjakson perintönä meillä kyllä harrastetaan uuniperunoita edelleenkin aina silloin tällöin. Tällä kertaa innostuin testaamaan baked beans -papukastiketta ihan itse valmistettuna. Olin ostanut kokonaisia kuivattuja härkäpapuja jo jonkin aikaa sitten, joten tässä oli oivallinen tilaisuus testata niitä arkiruokailussa. Härkäpapujen makuhan on melko voimakas, mutta muiden papujen seassa voimakkaassa kastikkeessa ne humpsahtivat perheenjäsenten suihin ihan tuosta noin vaan. Jee, taas yksi uusi käyttötapa härkäpavulle!

Pakko myöntää, että papukastike ei kyllä maistunut ihan samalta (einesmäiseltä?), kuin miltä erään (maailman kuuluisimman?) ketsuppivalmistajan legendaarinen Baked beans -säilykepurkkikastike maistui Silloin Joskus, mutta eipä kukaan sille nyrpistänyt nenäänsäkään. Tai edes kysynyt epäilevästi haarukkaan päätynyttä lastia lähietäisyydeltä tuijottaen, että “äiti, mitä tää oikein on?”. Haarukallisia hävisi sutjakasti suita kohti vaan.

Baked beans 

Uuniperunan täytteeksi neljälle

2 dl valkoisia papuja tölkistä tai kuivatuista pavuista itse keitettyinä

1 dl härkäpapua kuivatuista pavuista itse keitettyinä

öljyä paistamiseen

1 sipuli silputtuna

2 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna

1 tl savupaprikajauhetta

400 ml tomaattimurskaa

2 rkl tomaattipyrettä

3 dl vettä

1 rkl soijaa

1 rkl siiderietikkaa

1 rkl hunajaa

1 tl Dijon-sinappia

suolaa ja mustapippuria

Valmista pavut paketin ohjeen mukaan liottamalla niitä ja keittämällä ne kypsäksi. Valuta ja aseta sivuun. 

Kuullota sipulia öljyssä paksupohjaisessa kattilassa muutama minuuttia. Lisää sekaan valkosipulisilppu ja savupaprikajauhe. Sekoittele noin minuutti ja lisää joukkoon tomaattimurska, tomaattipyree, vesi ja muut  ainekset (ei suolaa ja pippuria vielä). Anna kiehua vähintään 30 minuuttia, mieluiten noin tunnin. Lisää sekaan pavut. Kiehauta. Mausta ja tarkista maku.

Halkaise uuniperunat, lado päälle baked beans -kastiketta ja lisää päälle haluamasi kokoinen läjä cheddaria. Nauti ja lohdutu.