Joulu kera kesän ja syksyn muhevassa sienipiiraassa

Hui, miten tässä näin pääsi käymään!? Koko kesän ihanat kokkailut jäivät päivittämättä tänne, kun tuli kerättyä multaa kynsien alle pihalla aina parhaaseen postailuaikaan, eli iltaisin. Ja nyt on jo lähes joulu! Puoli vuotta hävisi siis täysin jonnekin.

Ihania kotimaisia vihanneksia tuli nautittua vatsan täydeltä - ja nyt niitä on ikävä. Mutta onneksi ainakin juureksia saa nyt monessa värissä ja makuvivahteessa ja pian niitä tuleekin oikein urakalla tarjolle joulupöytään. Ja lupaan, että myös tänne. :)

Ajattelin kuitenkin tehdä comebackin tuomalla tänne vielä hieman loppukesän henkeä lumen odotukseen sienifriikin unelmapiiraalla. Voisihan se jopa käydä vaikka joulupöytään, kun on kuitenkin sen verran tuhti? Resepti löytyi joskus lahjaksi saamastani todella kauniisti kuvatusta Kantarellikeittokirjasta.

Tein piiraan loppukesästä kantarelleista ja mustatorvisienistä lounaalle, jota syötiin naapuriemme pihalla eräänä rentona loppukesän sunnuntaina. Ruohokin oli silloin vielä kirkkaan vihreää... Piiras maistui oikein hyvin kaikille! Olen myös kerran tämän jälkeen väsännyt saman piiraan täysin ohjeen mukaan suppiksista. Oikein herkullista oli. Ainoa kommenttini on, että pinaatin tulisi olla käsittelyn jälkeen melko kuivaa, että piiraan kokonaiskoostumus ei olisi liian vetinen.

Onneksi muuten tänä syksynä noita suppiksia taas piisasi oikein urakalla. Nyt on kuivattuna hyvät varastot, joilla tämäkin sienihullu pärjää taas ensi syksyyn. Ehkä. Tämä piiras toimii muuten myös aivan yhtä hyvin kuivatuista sienistä.

Pinaatti-suppilovahveropiiras kermajuuston kera (ym. kirjasta)
6 annosta

Pohja:
2.5 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
100 g kylmää voita
3 rkl kylmää vettä

Täyte:
400 g lehtipinaattia valutettuna
3 punasipulia paloina
5 dl suppilovahveroita (tai kanterelleja / mustatorvisieniä)
voita paistamiseen
3 kananmunaa
3 dl maitoa
150 g raastettua, voimakkaanmakuista kermajuustoa
muskottipähkinää
suolaa ja pippuria

1. Nypi jauhot, suola ja voi isoiksi muruiksi (tein itse tämän käsin, koska en omista yleiskonetta). Lisää vesi ja muotoile taikinasta pallo. Litistä pallo, kiedo se tuorekelmuun ja laita tunniksi jääkaappiin.


2. Puserra liika neste pois pinaatista ja paista sitä kevyesti yhdessä sipulin kanssa. Mausta varovasti muskotilla ja suolalla ja pippurilla. Paista myös sienet voissa.



3. Kauli piirakkapohja jauhotetulla alustalla ja vuotaa paistinvuoka taikinalevyllä mieluusti niin, että taikina yltää paistettaessa hieman reunojen yli. Paista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.


4. Lusikoi pinaattiseos piiraspohjan päälle. Lisää myös paistetut sienet vuokaan.


5. Vatkaa keskenään muna ja maito, sekoita joukkoon raastettu juusto sekä ripaus suolaa ja pippuria. Kaada seos päällimmäiseksi vuokaan ja paista piirasta 35-40 minuuttia 175-asteisessa uunissa.

6. Tuoreet yrtit kruunaavat esillepanon!

Kohta niitä saa ja torta di risotto

Hui, pari viikkoa onkin hujahtanut lähinnä pihapuuhissa (ehkä se pikkupiha vielä joskus valmistuu). Sitä uuden kasvun ihmettä aina vaan ihaillessa ei enää jaksaisi odottaa, että kaupan hyllyyn ilmestyvät kotimaiset vihannekset.

Joitakin vihanneksia on jo ilmestynyt, mutta kaikkein eniten unelmoin kotimaisesta kesäkurpitsasta, kukkakaalista ja parsakaalista. Näitä odotellessa testasin brittiläistä alkuperää olevan Uusi kasviskeittiö -kirjan Italialta haiskahtavan Torta di risotto -reseptin, johon tulee kesäkurpitsaa. Suomalaistin ohjetta hieman, ja siitä tuli oikein ihanaa.

Raparperipiirasta on jo tehty pariin otteeseen, ja olenkin kehittänyt mukaillun version Marttojen julkaisemasta Martan kesäkirjan pähkinäisesta raparperipiiraan ohjeesta. Pitänee kuvata tämä tulokas tänne myös pian.

Viime postauksen aikoihin kukkineeseen päärynäpuuhun on tulossa aivan uskomattoman paljon hedelmää. Mitä siitä kaikesta voi tehdä? Kaipaan kipeästi vinkkejä päärynäpiiraan lisäksi. Muuten joudun tekemään tonneittain piirasta.

Torta di risotto
(Uusi kasviskeittiö -kirjasta mukailtu versio)

2 kesäkurpitsaa leikattuna pitkittäin 0,5 cm viipaleiksi
5 rkl oliiviöljyä
1 tölkki (400g) tomaattimurskaa
0,5 tl balsamiviinietikkaa
1 tl sokeria
2 kourallista basilikaa revittynä
2,5 dl risottoriisiä
100 g leipäjuustoa kuutioina
100 g kermajuustoa kuutioina
50 g pecorinoa (tai parmesaania) raastettuna
4 rkl paahdettuja korppujauhoja
suolaa
pippuria

1. Voitele kesäkurpitsaviipaleet öljyllä ja paista uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet.


2. Paista valkosipuli öljyssä kattilassa, kunnes se alkaa tuoksua. Lisää tomaattimurska, etikka, sokeri, suolaa ja pippuria. Kypsennä noin 10 minuuttia, tai kunnes kastike on saennut hieman.

3. Kuumenna toisessa kattilassa runsaalla suolalla maustettua vettä kiehuvaksi (vettä ei tarvitse mitata) ja lisää riisi. Alenna lämpöä sen kiehuttua ja kypsennä kunnes riisi on kypsää, mutta al dente -napakkaa. Noin kymmenisen minuuttia on hyvä aika.


4. Kuutioi ja raasta juustot.


5. Lisää riisi tomaattikastikkeeseen ja sekoita hyvin. Sekoita joukkoon juustot ja lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen.


6. Jauhota öljytty vuoka korppujauholla joka puolelta.


7. Ammenna vuokaan puolet riisiseoksesta ja lado päälle kesäkurpitsat. Lisää lopuksi päälle loppu riisiseos. Ripottele päälle korppujauhoa.


8. Paista 220 asteessa 30-40 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut ja torta kuplii reunoilta. Anna seisoa 10 minuuttia (tärkeää, jotta torta irtoaa vuoasta!).


9. Irrota torta vuoan reunoilta pitkällä ja terävällä veitsellä ja kumoa. Koputtele vuokaa joka puolelta ja nosta pois. Tarjoile esim vihreän salaatin kera.

Perunasalaattia valkoisena kukkivan päärynäpuun alla

Viikonloppuna oli taas aivan uskomaton keli. Vähintään yhtä uskomatonta ovat pihallamme kukkivat kirsikka- ja päärynäpuut. Koko piha suorastaan loistaa valkoisuuttaan. Sitä loistoa ei vaan voi olla tuijottamatta ihastuksissaan aina ikkunan ohittaessaan.

Pihahommien lisäksi minua on työllistänyt kävelyä harjoitteleva pikkumies, joten postailuun tuli hieman liian pitkä tauko. Mutta nyt on aivan pakko jakaa erään mestarikokkiystäväni ihana sitruunainen peruna-parsasalaatti. You know who you are. :)

Olen nyt pari kertaa tätä tehnyt ja se on vaan niin kesäisen raikasta. Kerran lisäsin siihen kapriksia, nekin sopivat perunan, parsan ja sitruunan seuraan hyvin. Vielä kun sen saa pian tehtyä uusista perunoista, niin voisin syödä sitä joka päivä läpi kesän. Maistoin muuten ensimmäiset uudet perunatkin viikonloppuna. Ruotsalaisia. Ei kovin hyviä. Kotimaisia odotellessa.

Niin ja kannattaa taas käyttää luomusitruunaa, salaattiin kun raastetaan sen kuorta. Ei tule turhia säilöntäaineita ja myrkkyjä nautittua siinä sivussa.

Kuvassa päärynäpuun kukintonäyte.

Sitruunainen peruna-parsasalaatti

noin 500 g perunoita
nippu tuoretta parsaa
1 sitruunan mehu
1 sitruunan kuori
noin 0,5 dl oliivi-rypsiöljyseosta
suolaa
sokeria
mustapippuria

1. Höyrytä perunat ja parsa (ei liian pehmeäksi, noin 5 min riittää perunoiden päällä).


2. Sekoita keskenään sitruunan mehu, raastettu kuori, öljy sekä suola, sokeri ja pippuri. Sokeria laitoin noin 1 tl, suolaa reippaasti ja pippuria melko vähän.


3. Leikkaa parsat noin 3 cm pituisiksi paloiksi ja kuori ja lohko perunat ei-liian-pieniksi paloiksi. Anna näiden jäähtyä.

4. Sekoita perunalohkot, parsapalat ja kastike keskenään varovaisesti. Anna jäähtyä lisää tarpeen mukaan ja tarjoile viileänä osana kesäistä ateriaa. Älä syö päärynäpuun kukintoa.

Tuoretta minttuteetä haikailee hän

Ihana helle! Pitää ihan nipistää itseään uskoakseen, että sitä istuu pihalla syömässä ja juomassa.

Pihamme tullaan pian myllertämään oikein urakalla, suunnitelmissa on muun muassa kaksi yrttilaatikkoa. Niihin tulee asustamaan ainakin runsaasti minttua, josta tullaan taikomaan ainakin mojitoa ja niin raikasta minttuteetä viilentämään kesän helteissä.

Kuvassa Brightonin Bill's-kahvilassa viime kuussa nauttimani täydellinen minttutee.

Nam, mitä nuukailua uuniperunoilla!

Nuukuusviikko päättyy tänään, äitienpäivänä. Tunnustan, minua ei hellitty ruoalla nuukaillen, ja hyvä niin. :D

Eilen kuitenkin teimme niitä jo mainitsemiani uuniperunoita vielä nuukuusteemalla. Kaikki ainekset olivat luonnollisesti hyvin edukkaita ja tietysti kotimaisia.

Siinä samassa tuli kehitettyä ihan uusi uuniperunan täyte: suolakurkku-hunaja-crème fraiche. Valmistus kesti noin kaksi minuuttia ja vei kielen mennessään ihanalla suolaisen ja makean vastakkaiasettelulla.

Oli niin kova nälkä, että unohdin ottaa valmiista annoksesta kuvankin. Pahoitteluni. Mutta voin luvata, että vaikka annosta ei sen koommin kauneudella siinä nälässäehditty siunata, se oli namia!

Uuniperunan täyte avec suolakurkku & hunaja

1,5 suolakurkkua hienonnettuna (palojen koko maun mukaan)
1 prk crème fraicheä
2-3 rkl juoksevaa hunajaa
mustapippuria

1. Pilko suolakurkut mielesesi kokoisiksi paloiksi ja siirrä ne kulhoon muiden ainesten kaveriksi.


2. Sekoita ainekset keskenään lusikalla. A vot. Läiski kypsien uuniperunoiden kankkujen väliin ja nauti!

Nuukuusviikon ranskalainen sipulikeitto

Käynnissä olevan nuukuusviikon hengen mukaisesti mietin, mikä olisi halpaa ja ekologista, mutta kuitenkin hyvää. Ranskalainen sipulikeittohan sieltä tuli mieleen. Vielä kun tuo kelikin alkoi muistuttaa jokseenkin jo takatalvea, niin täyteläinen ja lämmin keitto tuntui sopivalta.

Sipulikeitto on sellaisenaan aivan ihanaa, mutta olin jo kauan ajatellut kokeilevani kunnollisen ranskalaisen juustokuorrutuksen tekemistä kulhojen päälle. Sveitsiläinen gruyere juustona ei kylläkään ole aivan lähiruokaa, mutta ensi kerralla teen sitä jostakin suomalaisesta vastineesta. Viiniä voi olla vaikea vaihtaa lähivaihtoehtoon, kotimainen omenaviinietikka tosin voisi toimittaa sen virkaa jossain määrin.

Sipulien karamellisointi tässä ohjeessa on oleellisen tärkeää, ja itsekin olin ehkä hieman hätähousu tässä kohdassa. Olisin voinut vielä hetken malttaa ja odottaa sipulien hienoista ruskistumista. Mutta oli se silti hyvää. Vaikka itkikin vuolaasti kuorimisvaiheessa. Terapeuttista, tavallaan...

Toinen lisähuomautus on, että juustoa laitan ensi kerralla kulhojen päälle vieläkin enemmän. Kyllä se vaan tuo sen hienostuneisuuden keittoon, sekä sen nimenomaan ranskalaisen sipulikeiton fiiliksen.

Perjantai-illaksikin on jo keksitty nuukailuherkkua: uuniperunaa kahdella ylläritäytteellä. Mitä muuta sitä voisi nuukailla keittiössä?

Ranskalainen sipulikeitto
Kulholliset neljälle

600 g keltaista sipulia
3 rkl voita
1 rkl öljyä
0.5 tl sokeria
0.5 tl suolaa
3 rkl vehnäjauhoja
0.75 dl kuivaa valkoviiniä (voisi kokeilla korvata esim rkl omenaviinietikkaa)
1.2 l kasvislientä

kovaksi paahdettua vaaleaa leipää
sopivasti gruyere-raastetta

1. Kuori sipulit ja viipaloi ne. Itke vuolaasti sitä tehdessä.


2. Kuumenna voi ja öljy kattilassa. Lisää sipuli ja sekoittele, kunnes ne "kiiltävät" kauttaaltaan. Paista pienellä lämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia.

3. Poista kansi, lisää sokeri ja suola. Lisää lämpöä ja paista ilman kantta hiljalleen välillä sekoitellen noin 30-40 minuuttia. Tämä on Se Ratkaiseva Vaihe. Odota, kunnes sipulit ovat veltostuneet ja hieman ruskistuneet. Eli odota kauemmin kuin minä odotin (katso kuva).


4. Kun sipulit ovat karamellisoituneet, ripottele vehnäjauhot niiden päälle ja paista sekoittaen noin 3 minuuttia. Tämän jälkeen lisää viini, sekä kasvisliemi vähän kerrallaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä noin 30 minuuttia kannen alla.


5. Leikkaa patonkipaloista noin 1,5 cm paksuisia siivuja siten, että ne noin suunnilleen peittävät tarjoilukulhosi pinnan. Voitele patonkiviipaleet kevyesti ja asettele kulhoihin, joissa on sipulikeittoa. Ripottele viipaleiden päälle runsaasti raastettua gruyereä. Paista 175-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia ja jatka grillivastuksen alla, kunnes juuston väri miellyttää silmääsi.


6. Anna annosten jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Paistettua kaprista ja terveellisyyttä Stavangerissa

Kävimme viikonloppuna pikakeikalla Stavangerissa, Norjassa. Matkan pääkohdan piti olla rippijuhlat, mutta niin uskomatonta kuin se olikin, ne jouduttiin perumaan aggressiivisen vatsapöpön hyökkäyksen vuoksi. Kohteena oli tietenkin itse juhlakalu ja hänen siskonsa. Todella harmillista, vaikkakin sitten pääsin testaamaan kaupungin uudehkoa vegaanikahvilaa, nimeltään Resept.

Kokemus oli loppujen lopuksi hyvin positiivinen, vaikka vaihdoinkin pääruokaani todettuani sen olleen niin (valko)pippurista, että en maistanut siinä mitään muuta makua (en ainakaan valkoviinikastiketta). Tilalle otin terveysintoilijan unelmasalaatin ituineen ja papuineen kaikkineen. Ai että se maistui hyvältä.

Kastikkeessa oli tämän salaatin taika numero yksi: tilliä ja valkosipulia. Numero kaksi oli paistetut kaprikset. Näitä on EHDOTTOMASTI testattava. Ne antoivat koko salaattiin jännää suolaisuutta ja omaperäistä makua.

Onneksi jääkaapissa on kapriksia purkillinen. Taitavat päätyä hyvinkin pian pannulle, sen verran tästä inspiroiduin...

Maa-artisokka taas parrasvaloissa

Wow mikä pääsiäiskeli!!! Sovitut kaverigrillingit jäivät valitettavasti väliin pikkumiehen kuumeilun vuoksi. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä sain kuitenkin tehtyä vielä (ainakin) kerran jotakin maa-artisokasta. Tämän tuloksena totesin, että se raikkautensa ansiosta sopii loistavasti ainakin kevään pöytään.

Erityisesti innostuin, kun löysin kaupastamme suomalaisia luomumaa-artisokkia, jotka maksoivat kokonaiset 20 senttiä enemmän kuin ruotsalaiset ei-luomuversiot. Tekisi mieli sanoa, että WTF.

Tein maa-artisokasta maukasta lisuketta myöhäiselle lounaalle, joka vihki pihan ruokailukäyttöön täksi kesäksi. Myöhemmin samana iltana luulin jopa pääskyjen saapuneen saunaolutta nauttiessani. No ei nyt sentään, mutta voisin silti sanoa melko suurella varmuudella, että kyllä se kesä muuten taitaa olla täällä.

Maa-artisokkaa ja sitruunaöljyä
Lisukkeeksi neljälle

500 g maa-artisokkaa
3 rkl olliviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl raastettua sitruunankuorta
suolaa
pippuria
sokeria

1. Kuori maa-artisokat ja laita ne välittömästi veteen, johon on puristettu hieman sitruunamehua. Näin ne eivät tummu.


2. Viipaloi maa-artisokat noin 3mm paksuiksi viipaleiksi, kuten postauksen pääkuvassa.

3. Keitä noin 6 minuuttia (maa-artisokkien tulisi olla erittäin al dente), huuhtele viileällä vedellä ja anna jäähtyä hetki lävikössä.


4. Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, sitruunan kuori, suola, pippuri ja sokeri makusi mukaan. Kaada jäähtyneiden maa-artisokkien päälle ja sekoita. Mausta tarvittaessa lisää.

Maa-artisokkakeitto ja lämpimät hyvästit talvelle

Vihdoinkin - ja taas. Mutta viimeistä kertaa vähään aikaan. Maa-artisokkakeitto, yksi suosikeistani, saa jättää hyvästit talvelle.

Toisaalta nämä hyvästit ovat kivuliaat, mutta sitä suuremmalla innolla kuorin taas tuskaisena kippuraisia (mutta niin söpöjä) maa-artisokkia ensi syksynä keittoon. Tulkoon kevät ja sen raikkaus keittiööni!

Tänään oli kuitenkin vielä melkoisen harmaa ja kostea päivä, joten keitto sopi lounaaksi paremmin kuin hyvin. Jos joku vaan tekisi sen maa-artisokkien kuorinnan puolestani, söisin niistä tehtyä keittoa vaikka joka toinen päivä läpi talven. Sen maku on niin ainutlaatuinen; kerman kaverina täyteläinen, mutta samalla makean kepeä. Tilkka omenaviinietikkaa tuo pienen lisäpotkun keittoon. Vie takuulla kielen mennessään.

Pihalta on lähes kaikki lumet poissa, lauantaina on luvassa ensimmäiset grillailut. Mietintämyssy päähän, jotain uutta grilliin pantavaa voisi kokeilla kauden avaamisen kunniaksi. Kenties sinnekin voisi kuitenkin kehittää vielä jonkin maa-artisokkajutun?!

Maa-artisokkakeitto
4 pientä tai 2 suurta annosta

500g maa-artisokkaa
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1,5 rkl voita
1-2 tl omenaviinietikkaa
0,5l kasvislientä
1,5dl ruokakermaa
suolaa
pippuria

1. Kuori maa-artisokat ja perunat. Varaa tähän aikaa ja hermoja. Alla olevasta kuvasta voi pienen propagandapläjäyksen lisäksi nähdä yhden kippuraisen maa-artisokan aiheuttaman kuoriläjän. Tämän urakan jälkeen kuutio maa-artisokka ja perunat. Silppua sipuli ja valkosipuli.


2. Lämmitä voi kattilassa, paista noin 5 minuuttia matalalla lämmöllä sipulisilppu. Lisää maa-artisokka ja valkosipuli. Pyörittele kattilassa noin 3-5 minuuttia.


3. Lisää omenaviinietikka ja sitten kasvisliemi ja perunat.

4. Keitä kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä, noin 30 minuuttia. Lisää kerma, suola ja pippuri.

5. Soseuta ja tarjoile. Ensi kerralla lisään hieman tryffeliöljyä pinnalle, ihan vaan silmää miellyttämään. Nyt se unohtui, taitaa olla kevättä sen verran rinnassa...



Aurinkoista pääsiäistä!

Terveisiä vegeparatiisista

Kotona taas. Miten se viikko voikaan vierähtää niin nopeasti? Time flies when you're having fun.

Brighton on kuin toinen kotini asuttuani siellä hieman vajaat 10 vuotta. Sen uskomaton vegeruokatarjonta ja yleinen asiaa edistävä ilmapiiri ovat taatusti aiheuttaneet totaalisen rakastumiseni kokkailuun ja uusien ainesten etsimiseen ja kokeilemiseen.

Terre à Terre on kiistatta paras vegeravintola, jossa olen koskaan syönyt - ja niitä on kertynyt plakkariin jokunen. Tälläkin kerralla se viehätti. Luonnollisesti minut, mutta taas kerran myös lihansyöjäseuralaiseni.

Alkuruoaksi söimme molemmat tajunnan räjäyttävän metsäsienikeiton. Ja yksimielisesti totesimme sen olleen paras ikinä syömämme sienikeitto. Se on melko suuri tunnustus tältä sienifriikiltä.


Elämässäni ennen tätä sienikeittoa en voinut käsittää, miksi kukaan soseuttaisi sienikeiton. Kaikki on muuttunut. Tässä sienikeitossa oli soseutettua "pääosiota" rouheuttamassa pienen pienet paistetut sienipalat, joita kannatteli ilmava hapankermavaahto. Pisteenä iin päällä vesikrassia. Pitänee pistää ohje hakuun.

Pääruoaksi otin tällaisen pääkuvassa näkyvän setin:
"Mai Fun Salad - Chilled black rice noodles, piled with crisp raw vegetable spaghetti, shoots and leaves, surrounded by umboshi plum white miso and mirin dressing, served with toasted cured tofu, roasted sesame oil, red ginger, pomegranate beads, spice satay and wasabi cashews."

Kuulostaa melkein terveysruoalta, bongasin muutaman superfoodin tuolta kuvauksesta. Makuja oli vaikka muille jakaa, ihanaa suolaisuutta miso ja mirin -kastikkeesta, makeutta granaattiomenasta. Ja juureksista tehdyt tasaisen ohuet nuudelit tekivät annoksesta kuin taideteoksen. Pakko yrittää tätä itse. Ostin edellisellä kerralla ravintolan juuri ilmestyneen keittokirjan, enkä vielä ole uskaltautunut sitä korkkaamaan. Nyt ehkä on pakko.


Seuraavaa Brightonin vierailua odotellessa. Tässä oli heti "kerman kerma" tältä reissulta, lisää helmiä kuitenkin tulossa. Ja vähän kotikkailujakin tällä viikolla.

Lasagne nimeltä lihansyöjän huijaus (sienillä tai ilman)

Jos etsii kasvisruokaa, joka varmasti maistuisi lihansyöjälle, se on tässä. Lasagne. Olen huijannut tällä kyseisellä reseptillä muutamaa lihansyöjätuttua, jotka ovat luulleet syövänsä "tavallista" lasagnea. Vaan eivätpä syöneet.

Lihan korvikkeena toimii tumma soijarouhe. Syvän maun antaa omatekoinen haudutettu tomaattikastike. Sienistä saa lisää potkua niistä pitäville. Itse tunnustan olevani täysin sienifriikki ja käytän itse kerättyjä ja kuivattuja sieniä ympäri vuoden. Pahoittelut jutun pääkuvasta sieniä vihaaville, mutta kun ne ovat niin auttamattoman valokuvauksellisia...

Lasagne sopii hyvin esim sunnuntairuoaksi hitaasti ja hartaudella valmistettuna. Tomaattikastike paranee, mitä kauemmin sen antaa porista. Tosin se myös määrällisesti vähenee näin tehtäessä, joten kannattaa miettiä tomaatin määrää, jos meinaa sunnuntaikokkailla hissunkissun. Kuvan lasagnessa on hieman liian vähän tomaattikastiketta, kun intouduinkin kypsentämään sitä hitaasti alkuperäisistä aikeista poiketen.

Blogiin tulee hieman taukoa (kenties), sillä lähden kulinaristiselle lomalle Englantiin. No ei ehkä ihan sellaiselle, mutta muutaman jutun lupaan vähintään tuoda mukanani, kenties jopa postaan on the road.

Lasagne (iso)

(kolme kourallista kuivattuja suppiksia)
2 dl tummaa soijarouhetta
1 kg tomaattimurskaa
2 isoa valkosipulin kynttä
2 tl chiliöljyä
1 tl sokearia
oreganoa tai basilikaa
lasagnelevyjä
1 prk raejuustoa
1 mozzarella
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

1. Liota sieniä jokunen tunti, jos haluat maustaa niillä lasagneasi. Liota myös soijarouhe valmistajan ohjeen mukaan (puolesta tunnista tuntiin).


2. Valmista tomaattikastike. Hienonna valkosipuli ja paista oliiviöljyssä hetki. Älä anna ruskistua. Lisää tomaattimurska ja lisää öljyä, sekä chiliöljy. Nyt on käsillä totuuden hetki: kuinka kauan haluat hauduttaa tomaattikastiketta. Vähintään 40 min, sanon minä. Tämän jälkeen lisää sokeri ja mausteet.


3. Lisää liotettu soijarouhe.



4. Lisää liotetut sienet. Anna kiehua hiljalleen vielä noin 15 min ja lopuksi mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan (minusta saa olla reilusti kumpaakin, maku tuppaa miedontumaan lasagnen kypsyessä hieman).



5. Kun tomaattikastike on makusi mukaista, lado sitä lasagneastian pohjalle noin sentin kerros ja peitä se lasagnelevyillä.


6. Tee seuraava kerros lisäämällä tomaattikastiketta lasagnelevyjen päällä. Lisää näiden päälle raejuustoa ja peitä tämän jälkeen taas lasagnelevyillä.


7. Tee vielä kolmas lasagnekerros ilman raejuustoa. Viimeisten lasagnelevyjen päälle voit levittää ohuena kerroksena lopun tomaattikastikkeen. Revi tämän päälle mozzarellaa, rouhi myllystö mustapippuria ja pirskottele oliiviöljyä.


8. Paista uunissa 200 asteessa aluksi foliolla peitettynä noin 25 minuuttia. Poista folio ja paista noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta ruskistuu ja "aaltoilee".


9. Tarjoile ja seuraa kohteeksi valitun lihansyöjän ilmeitä. Onnistuiko huijaus?

Caesar-salaatti miinus anjovis = hmmm

Hyvä Caesar-salaatti on yksinkertaisesti vaan niin hyvää. Jos sitä löytyy ravintolan listalta, en usein voi olla valitsematta sitä. Vähintään alkuruoaksi. Rapsakkaa, suolaista, kirpeää. Jotenkin kevyen tuntuista (mikä on tietysti harhaa).

Caesar-kastikkeessahan on anjovista. Jos olisin täysin kasvissyöjä, enkä söisi kalaa, olisin vaikeuksissa. Tosin tähänkin ongelmaan löytyisi nyt jonkinlainen ratkaisu.

Naapurimme amerikkalaismies kertoi tarinoita sikäläisittäin legendaarisesta Moosewood-ravintolasta, jotka kuulostivat vähintäänkin herkullisilta. Sitten sain kotitaholta täysin odottamatta lahjaksi ravintolan keittokirjan. N-a-m-i-! Luvassa useampia kokeiluja tästä opuksesta.

Bongasin kirjasta Caesar-salaatin ohjeen, jossa siis ei ravintolan kasvislinjan mukaisesti ole anjovista. Eikä muuten raakaa munaakaan, reseptin kehittäjät olivat todenneet, että kastike on parempaa keitetystä munasta valmistettuna. Eli voisi varmaankin sanoa, että tämä on myös raskaana oleville turvallinen caesar. Etenkin jos käyttää pastöroituun maitoon tehtyä parmesaania tai pecorinoa. Jos on kovin tarkka juustojen syömisestä, voisi korvata sen kotimaisella kovalla vuohenjuustolla. Sitä saa varmiten kauppahalleista.

Niin ja se makuarvio? En ehkä kutsuisi tätä salaattia Caesar-salaatiksi, mutta melkoisen hyvää se silti on. Jää siis helppojen vakiotarjottavien listalle, ainekset löytyvät lähes aina valmiina kaapista. Siinä samassa tuli sitten muuten myös tehtyä itse krutonkeja, voi miten helppoa sekin oli.

Caesar-salaatti Moosewoodin tapaan
4 hengelle pääruoaksi leivan kera

Caesar-kastike
2 kovaksi keitettyä munaa
0.75 dl oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
0.5 tl suolaa
1 tl Dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria

1. Keitä munia noin 10 minuuttia, jäähdytä, kuori ja pilko paloiksi.

2. Mittaa kaikki aineet kulhoon luoden näistä omituinen asetelma, jos satut olemaan yhtä omituisella tuulella.


3. Soseuta.

Krutongit

1. Leikkaa noin kaksi kourallista 1,5cm x 1,5cm kuutioita vaaleasta leivästä ja levitä ne uunipellille. Laita pelti 180-asteiseen uuniin noin 5-8 minuutiksi, tai kunnes kuutiot ovat kovia ja hieman ruskistuneita.

2. Kuumenna paistinpannu. Lisää öljy ja silputtu valkosipuli. Lisää leipäkuutiot ja kääntele niitä pannulla noin minuutti, kunnes valkosipuli alkaa hieman ruskistua, ja kuutiot ovat tasaisesti mutta kevyesti öljyisiä.



Itse salaatti

2 romaine-salaattia
kaksi kukkurallista kourallista krutonkeja
2 dl parmesaanilastuja
mustapippuria

1. Pese, kuivaa ja revi romainen lehdet vaakasuunnassa noin 2-3 senttiä leveiksi paloiksi. Lehden keskiruodon tulisi säilyä ehjänä (tämä on kyllä ihan makuasia, mutta itse pidän hieman leveämmistä salaattipaloista).


2. Leikkaa parmesaanista lastuja esim kuorimaveitsellä tai juustohöylällä.

3. Sekoita revittyjen salaatinlehtien (nämä tulisi muuten säilyttää kylmässä ja erillään muista aineksista tarjoiluhetkeen asti, jos teet valmisteluja etukäteen) joukkoon kevyesti krutongit, juustolastut ja kastike. Lisää mustapippuria maun mukaan.

4. Naatiskele kylmän juoman kera.