Rapsakka ruusukaalisalaatti

Englannissa asuessani kehitin ihan oikean kammon ruusukaalia kohtaan. Täysin löllöiksi keitetyt, kokonaiset "brysselinkaalit" paitsi maistuivat myrkylliseltä, mutta myös tuntuivat vähintäänkin ällöttäviltä hajotessaan suussa kaikessa vetisyydessään. Tai useimmiten ne hajosivat jo siinä vaiheessa, kun niitä yritti pyydystää haarukkaan. Yuck, never again.

Kunnes eteeni alkoi päätyä juttuja ruusukaalin terveellisyydestä eri yhteyksissä parisen vuotta sitten. Tuolloin tein karamellisoituja ruusukaaleja joulupöytään. Ne olivat ihan jees, mutta eivät päätyneet joulupöydän vakkarilisukkeiksi.

Ihan sattumalta selaisin aikoinaan serkultani lahjaksi saamaa niinikään brittiläisen Hugh Fearnley-Whittingstallin River Cottage veg everyday -keittokirjaa (jota näemmä saa nyt Amazonista superhalvalla). Se aukesi kohdasta, josta simieni eteen pomppasi ruusukaalisalaatin kuva ja ohje. Selkeä merkki. Nyt olisi uuden kokeilun aika. Tästä on aikaa ehkäpä kuukausi. Sen jälkeen minusta tuli kertaheitolla ruusukaalin suurkuluttaja. Kätevää siinä on se, että ruusukaali on pullollaan C-vitamiinia, valkuaisaineita ja rautaa. Ja sitä saa kotimaisena pitkälle talveen.

Kuvan salaatti on ihanan rapea. Sitä ei uiteta kastikkeessa ja siten se on melko kuiva, mutta se toimii. Sitruuna tuo siihen melkeinpä täydellistä kirpeyttä ja cheddar vie elämyksen kuitenkin sinne Englantiin. Kirpeä omena tasapainottaa ja kokonaisuuden kruunaa hasselpähkinän täyteläisyys. Ja - tadaa! - salaatti on valmis hyvin nopeasti.

Tätä tuosta Fearnley-Whittingstallin kirjan ohjeesta mukailtua salaattia on siis tullut syötyä melko monesti sekä lisukesalaattina että ihan sellaisenaan päivällisenä tai viikonlopun myöhäisillan herkutteluruokana.

Ruusukaalisalaatti omenan ja cheddarin kera
Reilu kulhollinen

kourallinen hasselpähkinöitä
200g ruusukaalia
1 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
muutama tuore timjamin oksa
1 hapan omena
50 g cheddaria
suolaa ja pippuria myllystä

Paahda hasselpähkinöitä hieman paistinpannulla. Kuumenna pannu, lisää hasselpähkinät. Liikuttele niitä hieman pannulla, kunnes ne saavat pintaansa hieman tummaa väriä. Siirrä pähkinät sivuun jäähtymään.

Poista ruusukaaleista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät huonoilta tai kellertäviltä. Leikkaa kannasta kuivahtanut osa pois. Siivuta kaalit noin 2 mm paksuiksi siivuiksi pitkittäissuunnassa. Siirrä siivut kulhoon. Purista sitruunan mehu huolellisesti ja kaada ruusukaalien päälle. Kaada lisäksi päälle oliiviöljy, lisää timjami ja reilusti suolaa ja pippuria. Suolaa tarvitaan tässä salaatissa, jotta sen maku tulee esiin oikealla tavalla. Sekoita salaattia käsillä.

Pese omena (ja kuori, jos se on ulkomaista alkuperää). Lohko omena ja pilko sopivan kokoisiksi, ohuiksi suupaloiksi. Lisää kulhoon ruusukaalin sekaan.

Pilko cheddar noin 1 x 1 cm kokoisiksi kuutioiksi. Lisää kuutiot salaattiin ja sekoita jälkeen. Tarkista suolan ja sitruunamehun tasapaino ja kaada lopuksi päälle hasselpähkinät. Tarjoa heti.

Paras punajuurilaatikko (vaikka itse sanonkin)

Tämä on nyt aivan räikeää oman reseptin uudelleenjulkaisutoimintaa. En vaan voi olla hehkuttamatta tätä tähän vuodenaikaan täydellisesti sopivaa linssipunajuurilaatikkoa, josta kirjoitin taannoin Turun Sanomien Ruoka-sivustolla blogatessani. Ohje syntyi aikoinaan täysin vahingossa ja olen siitä kieltämättä hieman ylpeäkin, haha!

Tein kyseistä laatikkoa pitkästä aikaa tänään. Söimme sitä lomapäivän lounaaksi pikkupoikieni kanssa, joista nelivuotiaalle ruokailu usein tuottaa täysin epäloogisia haasteita tällä hetkellä. Tänään ei ollut sellainen päivä - kiitos luottopunajuurilaatikkoni!

Tätä upean punaista uuniruokaa ovat syöneet 100% menestyksellä aivan kaikki, joille olen sitä tarjonnut. Se on niin ihanan täyteläistä, kookosöljyn ansiosta juuri sopivan makeaa ja sitä tasapainottamassa ihana fetan suolaisuus.  Laatikko on linssien ansiosta (vaikka niitä ei uskoisi koko ruoassa olevankaan) reippaan ruokaisaa - ja melko terveellistäkin. Joten eipä siitä sen enempää, kuin ohjetta alla.  Tänään tein laatikosta hieman punajuurisempaa, mikä toimi oikein hyvin.

Pahoittelut uusiopostauksesta niille, jotka tämän ovat jo nähneet. Tämä vaan on niin hyvää, että koin velvollisuudekseni jakaa sen ilosanomaa hieman laajemminkin.

Punajuurilaatikko linsseillä
Iso vuoallinen (n. 25 x 40 cm)

2 dl punaisia linssejä
4 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
5-6 keskikokoista punajuurta
1 rkl kookosöljyä
iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
puolikas feta murennettuna
1 prk (luomu) ruokakermaa
1,5 dl (turkkilaista) luonnonjogurttia
kourallinen tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Huuhtele linssit juoksevassa, kylmässä vedessä ja keitä niitä kasvisliemessä noin 7 minuuttia (ne saavat jäädä hieman koviksi). Valuta.

Kuori ja raasta punajuuret hienoksi raasteeksi. Lämmitä kookosöljy pannulla ja kuullota sipulia siinä noin 5 minuuttia ja lisää sitten valkosipuli ja punajuuriraaste ja pyörittele ne sekaisin pannulla.

Kaada seos uunivuokaan. Murenna sekaan feta, sekoita huolella joukkoon ruokakerma, jogurtti ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla ja painele seos tiiviisti vuokaan.

Paista kannen tai folion alla noin 30 minuuttia. Poista kansi ja paista vielä 20-30 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä. Varo kuitenkin liikaa kuivumista. Anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Shishito - sekopäinen koukuttuminen pieneen, vihreään paprikaan

Barcelonan reissuilta tuttu alkupalaherkku, shishito-paprika, nökötti yhtäkkiä edessäni viime kesänä. Tämä jälleenäkeminen tapahtui käydessämme sauvolaisen Niittulan tilan ihanassa Pakkaamo-kesäkahvilassa lounaalla ja ruokaostoksilla.

Tässä kohtaa kohtaaminen oli tyyliä "hei mä tunnen sut jostain". Paketillinen vihreitä "tuttuja" lähti mukaan heti muistettuani katalonialaisen alkupalaelämyksen. Ne päätyivät pian tämän jälkeen pannulle nopeaan paistoon öljyssä, jonka lopussa niiden päälle ripoteltiin (melko reippaasti) suolaa. 

T-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n tapas-henkinen alkupala! Jos tykkää satunnaisesti hieman polttavistakin paprikoista. Ja minähän tykkään. Shishitot ovat siitä erikoisia, että jotkin yksilöt ovat toisia selkeästi tujumpia. Napostelukokemukseen kuuluu siis selkeää jännitysnäytelmän tuntua. 

Nyt vaan pitäisi saada näitä aasialaista alkuperää olevia herkkupaloja (mieluusti) kotimaisesti kasvattetuina ympäri vuoden. Koska meidän taloudessa ollaan koukussa. 

Tosin tähän valmistus- ja napostelutapaan saattaisi sopia myös mikä tahansa muukin makea ja pieni, mutta pippurinen paprikalaji. Pitänee lähteä testailemaan kauppojen tarjontaa.

Paistetut shishitot

Alkupala kahdelle

pari kourallista shishito-paprikoita

2 rkl oliiviöljyä 

merisuolaa myllystä

Kuumenna öljy paistinpannulla. Lisää shishitot kokonaisina pannulle ja pyörittele niitä kuumassa öljyssä hetki lastalla. Ota pois levyltä, kun paprikat saavat ihan hieman väriä ja rypistyvät jonkin verran. 

Mausta paprikat reilusti suolalla ja tarjoile heti. Ne ovat parhaita napsittuna käsin siten, että pidät kiinni varren tyngästä ja herkuttelet tällä otteella muun osan paprikaa suuhun.