Vegeversio vietnamilaisesta Pho-keitosta

Vietnamilainen ruoka on polttavan pop tällä hetkellä. Olen itsekin keskellä siihen kohdistuvaa hurahdusta. Kesärullapakkomielle on ehkä hieman hellittänyt, mutta olen jo pitkään haikaillut Vietnamin kansallisruoan, Pho-keiton, perään. Tästä nuudelikeitosta on suht vaikeaa saada kasvisversiota ravintoloista, sillä sen liemessä keskeisessä osassa on liha. Ja koko keiton jujuhan on juurikin se liemi.

Jonkun mielestä keitto saattaa näyttää yliterveelliseltä (ja toki se onkin huipputerveellistä rapeiden vihannestensa ansiosta), mutta sen liemi on niin taivaallisen hyvää että lähes raakoihin vihanneksiin tottumaton hullaantuu salakavalasti liemeen rakastuttuaan myös vihannesten rapsakkuuteen. Ehkäpä täydellinen ateria Vapun herkkutteluista takaisin maan pinnalle laskeutumiseen?

Muistelen kaihoisasti noin kymmenisen vuotta sitten kalifornialaisen tuttuni minulle Englannissa tarjoamaansa Pho-keittoa (kasvisversiona, tietysti). Se oli jotenkin niin erilaista ja eksoottista. Kaikessa keveydessään se vei sydämeni, enkä ole yhtä hyvää versiota siitä sittemmin löytänyt.

Kaipuuni tätä nimenomaista annosta kohtaan on vaan vahvistunut, kun vietnamilaisesta ruoasta puhutaan about joka paikassa tällä hetkellä.

Tarinan käännekohtana toimii ihanalta ystävältäni lahjaksi saatu keittokirja. Suosikkibloggaajieni, tukholmalainen kasvisruokablogi Green Kitchen Stories, toinen keittokirja Green Kitchen Travels löytyi muutama viikko sitten postilaatikostani, ihan yllättäen. Siinä kohtaa voi muuten sanoa, että ystävä tuntee hyvin,  kun saa häneltä yllättäen lahjaksi kirjan, jonka on haaveillut ostavansa. <3 Kiitos, ihana!

Niin, kirjan sivuilta hyppäsi esiin jo ihan ensimmäisellä, nopealla selailulla mikäs muukaan kuin Pho-keitto. Tein keittoa prikulleen ohjeen mukaan jokunen päivä sitten. Se maistui mielestäni aivan liikaa inkivääriltä, joten kehittelin ohjeesta omaan makuuni sopivamman version, jossa maistuu ohjeen suosikkimausteeni. Tämä valmistustapa ja mukaan valitut vihannekset ovat niin ihanan pureskeltävia, että tässä riittää tekstuuria liemen ryystämisen rinnalle. Ja itse liemi on kyllä niin hyvää, että tekisi mieli juoda sitä pullosta.

Laitoin ylimääräiset liemet kuitenkin pakastimeen, niin saa sitten vaikka kaluta jättijääpalaa pahimman himon iskiessä.

Ohje muokattu Green Kitchen Travels -kirjan ohjeesta. Ohjeessa mainittu Clearspring-brändi, jonka vegetuotteista pidin mielettömästi Englannissa asuessani. Jokin aika sitten kaupassa huomasin ilokseni, että heidän tuotteitaan saa Suomestakin, jee! Ohjeen Clearspring-nuudelit sain näytteenä blogin kautta.

Pho-keitto
Neljälle

2 isoa sipulia
3 cm pala tuoretta inkivääriä
2 kanelitankoa
1 rkl korianterinsiemeniä
2 mausteneilikkaa (kokonaista)
4 kardemumman kotaa
5 tähtianista
2 rkl soijakastiketta (itse käytin Clearspringin tamarisoijaa)

puolikas fenkoli kolmeen osaan pilkottuna
2 porkkanaa kuorittuna ja neljään osaan pitkittäin pilkottuna
2 l kasvislientä

Keittovihannekset ja muut ainekset:

1 parsakaali kukintoihin leikattuna
puolikas paksoi paksusti siivutettuna
mungpavun ituja (jotka unohdin pöydälle tehdessäni kuvan keittoa!)
puolikas ruukku korianteria
puolikas ruukku basilikaa
1 lime neljänneksiin kuutoituna
seesaminsiemeniä

150 g kiinteää tofua kuutioituna ja soijan kanssa paistettuna
200 g riisinuudeleita (käytin Clearspringin leveitä (tumma)riisinuudeleita)*

Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Kuori sipuli ja puolita se. Kuori inkivääri ja pilko se ohuiksi paloiksi. Aseta sipulit ja inkiväärit uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa noin viitisen minuuttia, tai kunnes vihannekset saavat aivan hieman väriä pintaansa.

Kuivapaahda mausteita paksupohjaisessa kattilassa kuumalla levyllä koko ajan hieman sekoitellen vain sen verran, että haistat niiden tuoksun. Kaada päälle kasvisliemi ja soija, lisää sekaan porkkanat ja fenkoli, sekä uunissa paahdetut sipuli ja inkivääri. Keitä keittolientä noin puolisen tuntia ja siivilöi liemi.

Keittoliemen kiehuessa valmista nuudelit ohjeen mukaan. Jäähdytä ne kylmän veden alla ja valuta. Paista samalla tofu isoina kuutiona paistinpannulla pienen soijamäärän maustamana. Varo, ettei tofu hajoa tai pala. Siirrä sivuun.

Asettele tarjoiluun varaamiisi keittokulhoihin nuudeleita, tofua ja vihanneksia. Täytä kulhot Pho-liemellä. Ripottele päälle reippaasti korianteria, basilikaa ja seesaminsiemeniä, lisää jokaiseen annokseen limeneljännes ja nauti.

* Tuote saatu näytteenä blogin kautta.

Hortoillessa löydettyä: nokkospesto fetalla

Aika monessa tuutissa törmää juuri nyt hortoiluun - harrastus (tai ehkä jopa elämäntyyli) josta tuntuu tulevan joka kevät yhä trendikkäämpää. Hauskalla termillä tarkoitetaan siis luonnon villiyrttien keräämistä ja niistä ruoan valmistamista. 

Jokin voimakas, mystinen viehätys hortoilussa todellakin on. Se vetää katseen tiukasti maahan tähän aikaan vuodesta, vaikka samalla hymyilyttääkin leveästi. Silmä hakee, kädetkin hakeutuvat maahan kaivelemaan niitä ensimmäisiä nokkosia ja muita luonnon ilmaisia terveyspommeja. 

Nokkonen on erittäin ravinteikas ja sen sanotaan tarjoilevan jos jonkinlaista terveysvaikutusta. Ihan vaan maistiaisina, hyötykasvitutkijoiden mukaan sen rautapitoisuus on reippaasti pinaattia parempi sen kalsiumpitoisuus jättää maidon taakseen ja vitamiineja siinä on oikeasti pommin verran. Lisäksi miedon makuisen nokkosen sanotaan puhdistavan verta, laskevan verensokeria ja verenpainetta, tehostavan suoliston toimintaa ja poistavan raskasmetalleja elimistöstä. Joten eipä kannata aikailla, puskaan vaan! Nokkosta kannattaa myös kuivata talven varalle. 

Löysin ensimmäiset nokkoset viime viikonloppuna itäisen Suomenlahden saaristosta. Uskollisesti ne aina ilmestyvät vakkaripaikoilleen. En malttanut edes jättää pienimpiä jatkamaan kasvuaan, niin kovaksi nokkoshimo kasvoi maata katseella skannatessa.

Jo pikkutyttönä yksi suosikkiruoistani oli nokkoskeitto ja nokkoskastike. Nyt näyttäisi siltä, että olen onnistunut siirtämään tämän mieltymyksen omaan jälkikasvuuni. Viikonloppuna nelivuotiaamme huokaili pestoa kukkakaalin ja perunan kanssa makustellessaan, että se oli “niiiiin hyvää”. Tosin asiaan saattoi myös vaikuttaa pestoon lisätty feta, joka on kyseisen herkuttelijan yksi selkeä lemppariruoka.

Mutta sai pesto kehuja muultakin perheeltä ja itse söin peston jämät ihan sellaisenaan lautaselta. Seuraavia nokkosia odotellessa siis. Ajattelin viimeinkin kokeilla nokkosen lisäämistä smoothieen sellaisenaan - siis ilman esikäsittelyä. Poltinkarvat saavat blenderissä sellaista kyytiä, että polttavuus häviää mutta ravinteet ovat kaikkein parhaiten tallessa.  

Samoin täällä odotellaan maitohorsman ilmestymistä. Voikukkaa en ole vielä lautaselleni ottanut, ehkä se otetaan testiin seuraavaksi. 

Hauskaa hortoilua kaikille!

Nokkospesto fetalla

vajaa litra nuoria nokkosia

vettä

7-10 basilikan lehteä

1 valkosipulinkynsi hienoksi silputtuna

70 g laadukasta fetaa hienoksi murennettuna

1 dl cashewpähkinöitä hienoksi rouhittuna

1 tl sitruunamehua

2-3 rkl oliiviöljyä (extra virgin)

suolaa ja mustapippuria

Kerää nokkoset (hanskat kädessä!) mahdollisimman nuorina. Ryöppää ne runsaassa vedessä (noin 2-3 minuuttia). Valuta ja anna nokkosten hieman jäähtyä. Purista niistä sitten ylimääräinen vesi pois. 

Jos haluat hieman rouheampaa pestoa (kuten oma pestoni), siirrä puristettu nokkospallo leikkulaudalla ja silppua nokkoset ja basilika veitsellä hienoksi. Siirrä silputut yrtit kulhoon ja sekoita huolellisesti mukaan muut ainekset. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Anna maustua hetki ennen tarjoilua. 

Voit valmistaa peston myös sauvasekottimella. Näin sen koostumus on hienojakoisempaa ja itse valmistus tietysti hieman nopeampaa.

Tarjoile pesto esim kukkakaalin, perunan tai pastan kanssa. Se maistuu huippuhyvältä myös leivän päällä!

Tajunnan räjäyttävä jätteetön ravintolakonsepti: Silo Brighton

Viime viikko kului todella tarpeeseen tulleella lomalla kaupungissa, joka on minulle kuin toinen koti. Englannin kanaalin rantakaupunki Brighton oli kotini kymmenisen vuotta opiskeluaikana ja vuosia sen jälkeenkin. Tulen aina kaipaamaan sinne, vaikka rakastankin elämääni täällä etelä-Suomessa. Onneksi välimatka ei ole mahdoton, joten hoidan vierotusoireitani tuosta paikasta säännöllisillä reissuilla. 

Mikä Brightonissa viehättää? Opiskeluaikoinani koin olevani monien radikaalisti ajattelevien,  hippimäisten (tänään ehkä kutsuisin monia heistä hipstereiksi) ja intellektuellien ihmisten ympäröimä ja imin tätä vaikutusta myös itseeni. Kasvissyöjälle ja muutenkin eko-henkisestä elämästä kiinnostuneelle kaupungin ilmapiiri ei voisi olla sopivampi. Sieltä löytyy edelleenkin Britannian ensimmäinen kasvisravintola, ekohenkisiä putiikkeja, kahviloita, työpajoja ja mieletöntä yrittamisen henkeä. 

Kävellessämme pitkin joka lauantai kirpputoriksi muuttuvaa katua pitkin aurinkoisessa iltapäivässä, huomasimme meille täysin uuden ravintolan: Silo Brighton. Sen pelkkä pelkistetyn tyylikäs ulkonäkö houkutti lähemmäs. Kurkistimme sisään, ihastuimme, valokuvasimme menun ja sisustusta, mutta jatkoimme matkaa. Olimme juuri juoneet kahvit. Paikka jäi kuitenkin kalvamaan mieltäni, oikein toden teolla. Teimme täyskäännöksen ja palasimme Siloon. Lähes viikko tuon jälkeen, olen vieläkin jonkin asteen hurmion vallassa. Tästä eteenpäin tämä postaus keskittyy (pakkomielteenomaisesti?) vain ja ainoastaan tuon hurmion aiheuttajaan.

Silon sisustus oli trendikkään harmaa ja teollishenkinen. Menu (tarjolla aamupalaa, kahvilatuotteita ja ravintola-annoksia juomineen) koostui lähiruoasta ja kauden antimista, tottakai. Mutta ei siinä kaikki. Paikka kehui kierrättävänsä kaiken jätteensä (zero waste) ja on lajissaan ensimmäinen Britanniassa. Sen voi uskoakin. Eteisaulassa oli isohko kompostori, juomalasien virkaa ajoivat hillopurkit. Kynttilöinä toimi kapeisiin oliivipurkin tapaisiin lasipurkkeihin, joissa keittiön jäteöljyä polttivat revitystä t-paidasta tehdyt kynttiläsydämet. Tarjoiluastiona toimi muovipusseista puristetut astiat (ks. alla olevan kuvasarjan alin kuva). Pelkistetty sisustus on luonnollisesti kasattu kierrätysmateriaaleista kootuilla huonekaluilla. 

Raaka-aineet hankitaan mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan, uusiokäytettävissä pakkauksissa, lähellä sijaitsevista paikoista, joissa luonnon tasapainoa kunnioitetaan. Ravintola jauhaa itse jauhonsa, tekee voinsa, juustonsa ja siiderinsä. Vähäinen syntynyt jäte sulkee ympyrän palauttamalla kompostoinnin synnyttämän maan takaisin ruoan tuotantoon. Paikka ei ole kasvis- tai vegaaniravintola, mutta kasvisvaihtoehdot ovat edustettuina hyvin vahvasti.

Ravintolan perustaja, 27-vuotias mainetta Britannissa niittänyt Douglas McMaster avasi jokunen vuosi sitten Silo Brightonin ison sisaruksen Australian Melbourneen. Hän kirjoittaa viime vuoden kesällä avatun Brightonin ravintolan blogissaan näin:

“Today's food industry is in a mess. Half of the world's produce is wasted, and the food we eat is so plastic, it’s actually worse than waste itself.”

Olen järjettömän inspiroitunut, nämä ajatukset resonoivat minussa täydellisesti. Vihaan turhia pakkausmateriaaleja, joita on lähes mahdotonta välttää peruskaupassa asioidessaan. Huomaan myös hakeutuvani elintarviketeollisuuden kiemuroita käsittelevän kirjallisuuden pariin yhä enenevässä määrin, enkä pidä lukemastani. Paasaus seis. 

Join Silon omaa siideriä, hauskasti nimeltään Outcider. Se oli täysin hiilihapotonta, mutta aidosti brittiläisen makuista siideriä. Koska olimme tosiaankin juuri tankanneet vatsoihimme kahvia (jonka palan painikkeena tein syntiä ja söin tämän vuoden alusta katsottuna toisen sokeria sisältävän kakkupalan), seurueemme nälkä ei ollut suurenmoinen. Menu oli kuitenkin niin kiehtova, että jaoimme kuitenkin muutaman ruokalajin lasten herkutellessa kaakaolla. Päädyimme maistamaan kuorineen ja kokonaisena paahdettua maa-artisokkaa paikallisesta juustosta valmistetussa kastikkeessa, sekä fermentoidusta tummasta riisistä valmistettua sienirisottoa ravintolan omalla juustomassalla maustettuna. Todella uniikkia ja todella maukasta. Kunpa vaan olisi vatsa vetänyt enemmän.

Tai kunpa olisimme törmänneet Siloon aiemmin kuin lomamme viimeisenä päivänä. Toisaalta, nytpähän on tiedossa seuraavan visiitin ensimmäinen ravintolakohde. Mitenköhän McMasterin saisi avaamaan seuraavan siilonsa Suomeen? Sitä odotellessa ajattelin lähteä nokkosen ja muiden varhaisten villiyrttien metsästykseen viikonloppuna. Kestävää kehitystä, juu nou.

Voi jestas, mikä bataattikeitto!

Jep, viime päivien kiistaton puheenaihe on ollut se, että loskaa pukkaa (eikä suinkaan lähestyvät vaalit). Täällä on pukannut hieman taukoa blogin päivittämisessäkin, pahoittelut siitä. Nyt kuitenkin juttujen näpyttelijänne on levännyt ja tilanne korjaantuu, promise!

Oli muuten melkoisen harmaa päivä tänään. Tällaisia päivinä päähän pulpahtaa helposti mieliteko syödä jotakin värikästä ja lämmittävää. Keitto, tuo parahin lohturuokani! Bataatista saa lohtukeittoon ihanan täyteläisen värin. Vielä kun sekaan soppaan heittää linssejä, kookosmaitoa, limeä, cashewpähkinää ja indonesialaista sambal oelek -chilitahnaa, kokonaisuus hivelee esteetikon silmää ja masua. Kaunista ja mielettömän maukasta.

Terveysintoiluni on jalostunut jo niin extreme-sfääreihin, että olen jättänyt maidon pois kahvistakin. Olen innostunut tekemeään itse pähkinämaitoja, joista viimeisimpänä tein cashewmaitoa. Sen siivilöimisestä jäi jäljelle ihanaa, pehmeää ja hienoa cashewrouhetta, jonka paiskasin mukaan keittoon. Se olikin yksi parhaimmista älynväläyksistäni viime aikoina. Lisää proteiinia kroppaan ja pehmeyttä keittoon. Tämän voi kyllä korvata ihan kokonaisillakin pähkinöillä, mieluiten jonkin aikaa liotettuina.

Nyt ei muuta kuin hauskaa ja maukasta pääsiäistä! Saattaapi olla, että päädyn runoilemaan matka(ruoka)juttua ihan Brittein saarilta asti lähipäivinä...

PS. Äitini sanavarastoon kuuluva huudahdus "Voi jestas!" on kaikessa huvittavuudessaan tarttunut perheen pikkupoikien sanavarastoon. En itsekään voinut vastustaa sen käyttöä tämän keiton yhteydessä.


Bataattikeitto 
Isohko kattilallinen

2 keskikokoista bataattia
noin 5 dl vettä 
kasvisliemikuutio
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
1 limen mehu 
1,5 dl punaisia linssejä
1 dl liotettuja cashewpähkinöitä
2 rkl sambal oelek -chilitahnaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori bataatit ja pilko ne noin 4 cm x 4 cm paloiksi. Laita bataattipalat kattilaan ja kaada päälle kiehuvaksi kuumennettua vettä (vettä saa olla noin 3 cm alle bataattien pinnan kattilassa). Anna kiehahtaa. Huuhtele linssit ja lisää ne kattilaan kookosmaidon kanssa (jätä pieni määrä kookosmaitoa tölkin pohjalle annosten koristelua varten). Anna kiehua, kunnes bataattipalat ja lissit ovat pehmeitä (noin 10 min). Lisää sekaan limen mehu, cashewpähkinät, sambal oelek -chilitahna, suola ja pippuri. Kuumenna kiehumispisteeseen, mutta älä keitä enää. Soseuta sauvasekoittimella ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa chilitahnaa, suolaa tai pippuria.

Voit koristella annokset kookosmaidolla, tuoreella korianterilla ja sambal oelek -tahnalla tai chilihiutaleilla.