Todellisena haasteena pistaasimacaroonit

Huomautus: teksti hieman sivuaa aihetta, mutta macaroon-pakkomielteeni vuoksi aihe oli pakko ottaa blogiin mukaan.

Ihastuin ja sitten heti rakastuin noin vuosi sitten. Nimittäin ranskalaisiin macaroon-marenkileivoksiin. Jep, ne ovat kovin trendikkäitä Euroopassa tällä hetkellä - ja minähän olen myönnettävästi trendien vietävissä. Mutta kun ne ovat yksinkertaisesti niin suussasulavia, kauniita ja jotenkin vaan niin herkkiä.

Olin kärsimättömänä odottanut, että pääsisin kakkuguruserkkuni kanssa kokeilemaan näiden melko hintavien ihanuuksien valmistamista itse. Se päivä koitti viimein. Nyt ymmärrän miksi ne ovat kalliita. Työvaiheita on monia ja siihen kuuluu piinaavaa odottelua, jännitystä ja stressiä. Ja vaikka kuinka sitä jännittää, stressaa ynnä muuta, lopputulos on kuitenkin myös riippuvainen ilman kosteudesta, munien iästä ja niin edelleen.

Kyllä, vaikeaa se oli. Teimme erään ohjeen mukaan macarooneja versioina pistaasi-lime (värinä vihreä) ja manteli-suklaa (värinä persikka). Pistaasi-limet onnistuivat makunsa puolesta (vaatimattomasti) lähes täydellisesti. Osa sai ulkonäöstä arvosanaksi 9-, osa puolestaan ehkä 7.

Manteli-suklaat onnistuivat hieman kehnommin. Ohjeessa puhuttiin isoista munista, ja tämän kääntäminen tässä kohtaa pieniksi muniksi meni hieman yläkanttiin. Yleisarvosana 8-.

Molemmat kokit, jotka melkoisen jännittyneinä syöksyivät uunille tasaisin väliajoin seuraamaan leivonnaisten kohoamista (nousevatko suoraan, tarpeeksi, tasaisesti) totesivat urakan päätteeksi, että täydellisen kotona valmistetun macaroonin hionta jatkuu.

Asiat, jotka tehdään toisin ensi kerralla:

1. pursottaessa syntyviä "hiippoja" ei kannata tasoittaa veteen kastetulla sormella
2. munien määrän pitää olla tarkkaan mainittu ohjeessa
3. kokeiluun otetaan toinen ohje.

Onko kenelläkään kokemuksia macaroonien valmistamisesta? Kaikki vinkit otetaan kiitollisna vastaan. En nyt referoi käyttämäämme ohjetta, koska olen vakuuttunut, että se ei ollut paras mahdollinen. Eri vaiheista kuitenkin tässä pieni kuvakooste.

Pistaasimacaroonit vaihe vaiheelta

1. Pistaasien jauhaminen hienoksi jauheeksi.


2. Munanvalkuaisten vatkaaminen kovaksi vaahdoksi


3. Jauhettujen pistaasien, tomusokerin ja vihreän värin sekoittaminen valkuaisvaahtoon.


4. Pursottaminen. Mikä tuntuu olevan mahdotonta ilman, että pursotinta irroittaessa muodostuu "hiippa".


5. "Hiippojen" tasoittaminen ja uunipellin napakka pöytään hakkaaminen ilmakuplien poistamiseksi ennen paistamista.


6. Uunissa kohoavien macaroonien hysteerinen kyttääminen.



7. Lime curdin maistelu ja sen jälkeen levittäminen samankokoisten macaroonien puolikkaiden väliin.


8. Macaroonien tarjolle asettelu siten, että "hiipat" ja muut epäkohdat ovat mahdollisimman hyvin piilossa.


9. Naama tyytyväisellä virneellä varustettuna valmiiden macaroonien maistelu. Ei kuvamateriaalia saatavilla.

Huippuviikonlopun antia: parmesaanikesäkurpitsat

Olipas erityisen mieluisaa ohjelmaa sisältänyt viikonloppu. Vaikka kesäaikaan siirryttiinkin lumihiutaleiden leijaillessa, olo on viikonlopun päätteeksi rento ja aurinkoinen. Nimenomaan aurinkoinen sattuu olemaan myös tuo kuva valmiista parmesaanilla ja tomaatilla höystetyistä paistetuista kesäkurpitsoista.

Viikonlopun ohjelmaan kuului aika monenlaista, pitkän kaavan mukaan porukalla kokkaamista serkkuni keittiössä. Listalla oli ei-kasvisblogiin-sopivia ruokalajeja, mutta myös suorastaan tänne kuuluvia lajeja. Kuten tämä kyseinen kesäkurpitsajuttu.

Ohje oli poimittu BBC Good Foodista, mutta koska olin niin innostunut vastuustani valmistaa kesäkurpitsat, tein (ratkaisevan?) virheen valmistusprosessissa.

En innostuksissani lukenut ohjetta loppuun asti, joten alla ohje virheeni kera. Käytössä oli myös eri määrä raaka-aineita kuin ohjeessa. Lopputulos oli kuitenkin vähintäänkin maukas ja maistui - taas kerran - lihansyöjillekin. Niin hyvin, että uunipelti tuskin ehti jäähtyä, kun se oli jo tyhjä. Ohjeen lopussa kuva tästäkin näystä. On se vaan niin, että tomaatti ja italialaiset juustot sopivat yhteen kuin Minttu ja Ville. Tai jotain...

Viikonlopun yhtenä kohokohtana oli testata macaroon-leivoksien tunnetusti vaikeaa valmistusta. Ja miten leipureiden kävikään? Tästä tulossa postaus piakkoin. Nyt kuitenkin unelmoimaan tämän kesäkurpitsaohjeen valmistamista kotimaisista kesäkurpitsoista pihalla grillissä. Vaikka sitä ei juuri nyt uskoisikaan, pian sekin on mahdollista!

Uunissa paistetut parmesaanikesäkurpitsat

4 keskikokoista kesäkurpitsaa
5 tomaattia
2 valkosipulinkynttä,
1 chili
1 tl kuivattua rosmariinia
0.75 dl oliiviöljyä
0.5 dl korppujauhoa
1 dl parmesaania
suolaa ja pippuria

1. Halkaise kesäkupritsat pituussuunnassa ja poista keskustan siemenosa vetämällä teelusikalla pitkin kesäkurpitsoja. Laita veneen malliset kesäkurpitsat uunivuokaan ja ripottele päälle suolaa, pippuria ja oliiviöljyä.


2. Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi, hienonna valkosipuli, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Sekoita nämä keskenään ja lisää rosmariini, oliiviöljy, korppujauho ja raastettu parmesaani (tässä kohdassa tein "virheeni"). Mausta suolalla ja pippurilla.


3. Lusikoi täyte kesäkurpitsaveneisiin.


4. Peitä uunipellillä lepäävät veneet foliolla ja paista 200-asteissa uunissa noin 25 minuuttia. Poista folio ja paista 20 minuuttia kunnes pinta ruskistuu hieman.


5. Anna veneiden vetäytyä 10 minuuttia ja tarjoile. Katso kuinka nopeasti ne katoavat tarjoiluastialta. :)

Hauska tavata, lähinaapuri keltajuuri

Yksi suosikeistani, maa-artisokkakeitto, oli mielessäni lounaslistalla tälle päivälle. Kun kävin eilen illalla myöhään kaupassa, maa-artisokkien kolo hyllyssä oli tyhjä. Vieressä nököttivät minulle tuntemattomat keltajuuret. Otin riskin ja päätin tutustua niihin. Varmasti niistäkin saisi hyvää keittoa, ajattelin.

Mikä ihana oranssinpunainen väri ulkopuolelta, ja mikä sitäkin pirteämpi keltainen väritys paljastuikaan kuoren alta! Miksi ihmeessä en ollut tehnyt tuttavuutta näiden pirteiden palleroiden kanssa ennen?! Koska ne ovat selkeästi aliarvostettuja - vielä enemmän kuin punajuuri.

Pienen googlettamisen jälkeen keltajuurikeittoa löytyi muutaman helsinkiläisen ravintolan listalta. Yksi keittoresepti löytyi, mutta päätin kehitellä omani. Ja hyvää se oli, vaikka itse sanonkin. Maku muistutti paljolti punajuurta, mutta jokseenkin makeampaa.

Keittoreseptini ainekset ovat kaikki lähellä tuotettuja. Tämähän suorastaan huokuu ekologiaa! Ja siitä tulikin todella hyvä mieli. Bonuksena aamuinen auringonpaiste antoi ihanan valon, ja hymyn huulille, kun kuvasin keiton kasvikset ulkona hankistudiossa.


Keltajuurikeitto

2 sipulia
500g keltajuuria
1 isohko jauhoinen peruna
n. 6 dl vettä
0.5 tl timjamia
(1 tl omenaviinietikkaa)
2 dl ruokakermaa
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

1. Kuori keltajuuret, peruna ja silppua sipuli.

2. Paista sipuli voissa ja lisää keltajuuret, timjami ja vesi. Noin 15 min kuluttua lisää peruna (ja omenaviinietikka). Keitä kunnes keltajuuret ovat pehmeitä (kestää noin 45 min).


3. Kun keltajuuret ovat pehmeitä, kaada keitinvedestä suurin osa pois kattilasta, mutta ota se talteen. Soseuta keltajuuret ja muut ainekset.

4. Lisää kerma. Lisää keitinvettä vähitellen, kunnes saavutat mielesen koostumuksen sosekeitolle. Mausta suolalla ja mustapippurilla maun mukaan.


5. Anna jäähtyä hetken ennen tarjoilua.



Keittoa tehdessä tuli väistämättä pääsiäinen mieleen keltajuurien hehkuvista väreistä. Alkuruoka pääsiäispöytään?

Muutos leivän päällä: basilika-sitruunahummus

Taloutemme toinen aikuisjäsen sai loistoidean. Vähennetään radikaalisti juuston ja (hänen kohdallaan) perusleikkeleiden käyttöä leivän päällä. Aloite perustui parempaan ekologisuuteen. Tällä valinnalla vähennämme kasvihuonepäästöjä ja ruoan prosessointia, pois kovista rasvoista kohti pehmeitä. Eli siis ihan yksinkertaisesti myös syömme terveellisemmin.

Korvaava leivänpäälinen? Erilaiset tahnat. Yksinkertainen avokaado-sitruuna-suola on maukas ja terveellinen vaihtoehto. Mutta hummus on loistava sen pidemmän säilyvyytensä ansiosta. Lisäksi se vaan on niin hyvää. Ja aika paljon terveellisempää kuin juusto, leikkele tai voi.

Eilen illalla tarjosin meille kotiväelle ja vieraallemme basilika-sitruunahummusta paahdetun kauraleivän päälle. Punaviiniä nautittiin huuhtomaan tämä yhdistlemä alas. Mietin hetken tähän sopivaa suomalaista sananlaskua, mutta mieleni kehittikin jostain sen syvimmistä syövereistä sopivimman kuvauksen: sopii kuin voi silmään! Ha ha! Nimim. voisilmäpullan ikuinen ystävä.

Basilika-sitruunahummus
Kulhollinen valmista hummusta

2 dl kuivattuja kikherneitä
1 dl kikherneiden keitinvettä
5 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
puolet tuorebasilikan lehdistä
1 sitruunan mehu
0.5 dl tahinia
suolaa
pippuria

1. Liota kikherneet vähintän 8h kylmässä vedessä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaisesti suolavedessä (huom suolavesi tässä tärkeää). Ota desi vedestä talteen.

2. Silppua valkosipuli, revi basilika ja lisää ne, kikherneet ja kaikki muut aineet korkeareunaiseen kulhoon.


3. Surauta tahnaksi sauvasekoittimella. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Kenties kaada kyytipojaksi lasi punaista ja nauti kera hyvän (paahdetun) leivän.


Ei kovin vaikeaa, eihän?!

Aloitus luottoreseptillä: Pinaatti-fetapiiras

Ensivaikutelma on ratkaisevan tärkeä. Se luo mielikuvan, jota on vaikea muuttaa. Tämä pätee niin ihmisten välisiin tapaamisiin, muotiin, makuelämyksiin, kuin myös blogeihin. Paras siis "lanseerata" tämä vegeblogi luottoreseptillä. Pinaatti + feta = yhdistelmä, jolla ei voi mennä vikaan. Ainakaan kovin pahasti. Etenkään, jos mukana on myös sipuli.


Olen aina ollut suolaisten piiraiden puolestapuhuja. Ja pinaatti vaan on ihanaa. Samoin feta. Vaikka tässä ohjeessa onkin tuorepinaatin lisäksi pakastepinaattia - tuorepinaatti on Suomessa kohtuuttoman kallista - ideaalimaailmassa käyttäisin vain tuoretta luomupinaattia.

Ja feta on aina fetaa. Jouduin kerran käyttämään piiraaseen jotain juustontapaista-mössö-Apetinaa, ja mielestäni sen vähintäänkin omituinen koostumus lähes pilasi piiraan.

Olen tarjoillut tätä suolaisen pehmeää, mutta kuitenkin selkeästi pinaatin makuista luottopiirasta usein. Se on oikeasti nopea ja helppo. Suosittelisin tätä piirasta erityisesti, jos haluaa jotain ihanan täyteläistä harmaana päivänä. Tai saunan jälkeen. Tai vieraita ilostuttamaan. Tai kun suolaisen herkun himo on kasvanut tietylle tasolle. Tai ihan koska vaan!

Yksi juttu vielä. En itse enää käytä valmispiirakkapohjia, koska
1. Pohja on tosi helppo tehdä, vain kolme perusraaka-ainetta.
2. Melkein pyörryin erään valmispohjan tuoteselosteesta: E, E ja E.
3. Mikään ei voita itse tehdyn piirakkapohjan makua.

Pinaatti-fetapiiras

Pohja
125g margariinia
3dl vehnäjauhoja
2-3rkl kylmää vettä

Täyte
2 sipulia (mieluiten salottisipulia)
1-2 valkosipulin kynttä (piiraan voi tehdä myös ilman, jos ei fanita)
1 rasia tuorepinaattia
2 pussia (125g) pakastepinaattia
1 rasia (200g) maustamatonta tuorejuustoa
1 purkki (150g) creme fraicheä
2 munaa
200g fetaa
voita paistamiseen ja piirasvuoan voiteluun
suolaa ja pippuria

1. Nypi margariini ja jauhot tasaiseksi ja lisää vettä kunnes saat taikinasta pehmeän, mutta kuitenkin jämäkän pallon.

Anna pallon maustua 30-60 min jääkaapissa ennen piirakkavuokaan levittämistä.


2. Pese tuorepinaatti ja jätä valumaan lävikköön. Kuullota voissa sipuli, valkosipuli kunnes ne kellertävät. Älä ruskista. Lisää pakastepinaatti. Kun pakastepinaatti on sulanut, lisää tuorepinaatti ja paista 1-2 minuuttia. Älä anna pinaatin "lakastua".


3. Vatkaa keskenään tuorejuusto, creme fraiche ja muna. Murenna* joukkoon feta ja mausta ripauksella suolalla ja hyppysellisellä pippuria oman makusi mukaan. *Mielestäni murennettu feta antaa piirakkaan tasaisemman maun ja koostumus on suuhun sopivampi kuin kuutiotu feta. Mutta mieltymysensä kullakin. :) Lisää seos hieman jäähtyneeseen pinaattiin.

4. Levitä täyte voideltuun piirakkavuokaan levitetyn pohjan päälle ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Seuraa piirakkaa jatkuvasti, uunitkin kun tuntuvat olevan erilaisia yksilöitä. Jos pinta näyttää ruskistuvan liikaa, mutta täyte vaikuttaa löysältä tikkutestissä (kokeile laittamalla esim puinen syömäpuikko piiraaseen, jos siihen ei jää mitään piiras on valmis), laita piirakan päälle hetkeksi folio. Poista se kuitenkin loppuvaiheessa, jotta piirakasta ei tulee liian "lötkö".


5. Anna piirakan jäähtyä noin 15-30 minuuttia ennen tarjoilua. Piirakka on erityisen ihanaa nautittuna kevyen vihreän salaatin (esim rucola-tomaatti plus vinaigrette) kera.


Helppoa, vai miltä vaikuttaa? Ehdotuksia saman asian ajavista vegepiiraista saa antaa. :)