Sag paneer eli intialainen klassikko goes suomikeittiö (feat. leipäjuusto)

Ihana kesäpäivä takana! Yksi parhaimmista jutuista kiireettömissä kesäpäivissä on miettiä ja toteuttaa maukkaita lounaita, joiden valmistus on helppoa, jotka maistuvat hyviltä, näyttävät kauniilta kauden vihannesten väreissä ja joita voi kehua terveellisyydestäkin. 

Olen Instagramissa ylpeänä pien(laatikko)viljelijänä esitellyt muun muassa lehtikaaliplantaasiani. Toisessa laatikossa kasvaa huikeita pinaatteja. Kesken sadonkorjuun sain idean tehdä näistä erästä intialaista herkkuruokaani, sag paneeria.  Lopputulos oli tarkoituksellisesti melko kaukana tuosta intialaisklassikosta. 

Alkuperäisessä versiossa sag paneeriin tulee pinaattia, mutta minun versiooni tuli sen lisäksi myös nokkosia (uutta nokkossatoa) ja sitä kuuluisaa lehtikaaliani. Paneer-juuston virkaa toimitti tuttu suomalaisklassikko leipäjuusto. 

Tämä suomalaistettu versio klassikosta oli taattu menestys perheessämme, jossa kaikki pitävät pinaatista, nokkosesta ja lehtikaalista ja leipäjuusto on tavallinen viikonloppuherkku erityisesti perheen nuorimpien toiveesta. Ja maistuihan se, vaikkakin suutuntuma oli kyllä odotetustikin erilainen kuin hyvissä intialaisissa ravintoloissa raaka-aineiden erilaisuuden ja yleisen keveyden ja lapsiystävällisyyden vuoksi. Mutta kaikki meni ja se on pääasia.

Olen myös kohdannut kesän henkilökohtaisen hittisalaattini, jota voisin syödä helposti joka päivä. Vaikka lounaaksi ja päivälliseksi. Yllättäen siihen(kin) tungin sitä omaa lehtikaalia. Siitä lisää pian. Sitä ennen ei muuta kuin vähän lisää kesäfiilistä mieleen!

Suomalaistettu sag paneer pinaatista, nokkosesta, lehtikaalista ja leipäjuustosta
Neljälle

1 rkl voita
1/2 l nokkosenlatvoja
1/2 l tuoretta pinaattia
1/2 l lehtikaalia kevyesti silputtuna
1 sipuli hienoksi silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
1/2 tl raastettua inkivääriä
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1 tl garam masalaa 
1/4 - 1/2 tl chilijauhetta
2 1/2 dl ruokakermaa (luomu) tai maitoa
200 g leipäjuustoa kuutioituna
suolaa ja pippuria maun mukaan

Ryöppää pinaatit ja nokkoset nopeasti. Valuta ja anna jäähtyä. Purista vettä hieman pois nyrkissä ja pilko sitten nokkosia ja pinaatteja hieman leikkuulaudalla. Sulata voi kattilassa. Lisää sipulisilppu ja sekoittele pari minuuttia. Lisää sekaan kurkuma, juustokumina, korianteri ja chili. Sekoittele muutama minuutti ja lisää sekaan valkosipulisilppu, raastettu inkivääri ja garam masala. Sekoittele noin minuutin verran, kunnes tunnet valkosipulin tuoksun. Lisää sekaan pinaatti ja nokkossilppu. Sekoita ne hyvin sipulimausteseokseen. Lisää kerma. Hauduta noin 5 minuuttia. Lisää lopuksi leipäjuustokuutiot, hauduta muutama minuutti. Sekoita aivan lopuksi sekaan lehtikaali ja tarjoile riisin kera. 

Juustoiset nokkossipsit eli koko kesän superherkku

Luulette varmaan (etenkin Instagram-kuvieni perusteella), että olen totaalisen hurahtanut hortoilija, joka haahuilee nokkospuskasta toiseen harva se päivä. Osittain totta. Olen hurahtanut luonnon ilmaisiin herkkuihin, mutta ei meillä ihan joka päivä nokkosta ruokaan tungeta. Vaikka lauantaina veinkin juhliin nokkosbriosseja ja tänään sunnuntaina meillä syötiin “sag paneeria”, jossa pinaatin virkaa toimitti nokkonen ja paneer-juustoa näytteli leipäjuusto. Oli muuten maukasta, vaikka reseptiä jatkokehitelläänkin vielä. Jaan sen jahka se on täydellisesti kohdillaan. Jos kestätte vielä (ainakin) yhden nokkosjutun. :D 

Nokkonen tuntuu maistuvan koko perheellemme mitä parhaimmin ja sainpa vanhempanikin yllätettyä näillä oluthiivalla maustetuilla nokkossipseillä. Olin lukenut sipsijuttuja, mutta vasta jokunen viikko sitten, kun ihanan Huili-lehden Riikka julisti nokkossipsit lehtikaalisipseien haastajaksi, ryhdyin minäkin viimein tositoimiin. Huh, onneksi ryhdyin.

Nokkosen rautaisesta (hekoheko) terveyspommin maineesta tuskin enää tarvitsee paasatakaan, joten tässä sitten hieman enemmän edellisessä postauksessa vihjaamastani niinikään myöskin melkoisen oivallisesta ruoka-aineesta. Meet oluthiiva! Maustin siis sipsit oluthiivalla, joka toi niihin todella kivaa juustomaista makua.

Eikä siinä maussa siis kaikki. Oluhiiva sisältää runsaasti luonnollisia, moniulotteisesti terveyttämme vaalivia B-vitamiineja (1, 2, 3, 5, 6, 7 ja paljon puhuttu 12) ja foolihappoa, sekä useita hivenaineita ja mukavasti proteiiniakin. Joskin on huomautettava, että B-vitamiinit eivät kestä kovaa kuumennusta. Oluthiiva on inaktivoitua hiivaa ja se tekee hyvää suolistolle, kuitenkin aiheuttamatta ongelmia hiivavaivoista kärsiville, kertoo Life-myymälästä löytämäni oluthiivahiutaleen valmistaja Valioravinto.

Pistelen hiivahiutaleita aika moneen ruokaan, mutta näissä nokkossipseissä ne ovat aivan lyömättömiä. Joka ikinen kerta sipsit häviävät suoraan pelliltä salamana! Kuvassa näkyvä dippi on avokado-wasabidippi. Siitä lisää myöhemmin. :)

Nokkostahan suositellaan kerättäväksi ennen niiden kukintaa, mutta jos sinulla(kin) on vakionokkospuska, satoa voi korjata koko kesäkauden niittämällä. Toisin sanoen, kun katkaiset nokkosen varren, se kasvattaa katkaisukohtaan kaksi uutta versoa. Ja siitä kohtaa sitten taas vaan naps! Paksut puutarhahanskat tai rukkaset siis käteen vaan ja puskaan!

Juustoiset nokkossipsit
Pellillinen

vajaa hedelmäpussillinen nokkosen lehtiä
1-2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 tl suolaa
1-2 rkl oluthiivahiutaleita
tarvitset ohuet muoviset tai kumiset keittiöhanskat käsittelyä varten

Lämmitä uuni noin 170 asteeeen (itse käytän tässä kiertoilmaa, mutta onnistuu ilmankin). Huuhtele nokkoset ja anna niiden kuivahtaa hetki esimerkiksi keittiöpyyhkeen päällä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kumoa nokkoset sen päälle. Lorota nokkosten päälle oliiviöljyä, rouhi suolaamyllystä ja ripottele päälle oluthiivahiutaleet. Pue hanskat käsiisi ja hiero nokkosia ja mausteita varovasti toisiinsa, kunnes nokkoset näyttävät kiiltäviltä ja sinusta tuntuu, että suola ja hiivahiutaleet ovat sekoittuneet. Asettele nokkoset mahdollisimman ilmavasti ja tasaisesti leivinpaperille. Paahda uunissa noin 4 minuuttia, kääntele nokkosia tarvittaessa ja jatka paistamista noin 3-4 minuuttia kunnes ne ovat rapeita ja väriltään vain hieman tummemman vihreitä. Huom! Vahdi nokkosia koko ajan, ne kärähtävät helposti, koska ovat niin ohuita. Nauti vaikka heti!

Hortoillessa löydettyä: nokkospesto fetalla

Aika monessa tuutissa törmää juuri nyt hortoiluun - harrastus (tai ehkä jopa elämäntyyli) josta tuntuu tulevan joka kevät yhä trendikkäämpää. Hauskalla termillä tarkoitetaan siis luonnon villiyrttien keräämistä ja niistä ruoan valmistamista. 

Jokin voimakas, mystinen viehätys hortoilussa todellakin on. Se vetää katseen tiukasti maahan tähän aikaan vuodesta, vaikka samalla hymyilyttääkin leveästi. Silmä hakee, kädetkin hakeutuvat maahan kaivelemaan niitä ensimmäisiä nokkosia ja muita luonnon ilmaisia terveyspommeja. 

Nokkonen on erittäin ravinteikas ja sen sanotaan tarjoilevan jos jonkinlaista terveysvaikutusta. Ihan vaan maistiaisina, hyötykasvitutkijoiden mukaan sen rautapitoisuus on reippaasti pinaattia parempi sen kalsiumpitoisuus jättää maidon taakseen ja vitamiineja siinä on oikeasti pommin verran. Lisäksi miedon makuisen nokkosen sanotaan puhdistavan verta, laskevan verensokeria ja verenpainetta, tehostavan suoliston toimintaa ja poistavan raskasmetalleja elimistöstä. Joten eipä kannata aikailla, puskaan vaan! Nokkosta kannattaa myös kuivata talven varalle. 

Löysin ensimmäiset nokkoset viime viikonloppuna itäisen Suomenlahden saaristosta. Uskollisesti ne aina ilmestyvät vakkaripaikoilleen. En malttanut edes jättää pienimpiä jatkamaan kasvuaan, niin kovaksi nokkoshimo kasvoi maata katseella skannatessa.

Jo pikkutyttönä yksi suosikkiruoistani oli nokkoskeitto ja nokkoskastike. Nyt näyttäisi siltä, että olen onnistunut siirtämään tämän mieltymyksen omaan jälkikasvuuni. Viikonloppuna nelivuotiaamme huokaili pestoa kukkakaalin ja perunan kanssa makustellessaan, että se oli “niiiiin hyvää”. Tosin asiaan saattoi myös vaikuttaa pestoon lisätty feta, joka on kyseisen herkuttelijan yksi selkeä lemppariruoka.

Mutta sai pesto kehuja muultakin perheeltä ja itse söin peston jämät ihan sellaisenaan lautaselta. Seuraavia nokkosia odotellessa siis. Ajattelin viimeinkin kokeilla nokkosen lisäämistä smoothieen sellaisenaan - siis ilman esikäsittelyä. Poltinkarvat saavat blenderissä sellaista kyytiä, että polttavuus häviää mutta ravinteet ovat kaikkein parhaiten tallessa.  

Samoin täällä odotellaan maitohorsman ilmestymistä. Voikukkaa en ole vielä lautaselleni ottanut, ehkä se otetaan testiin seuraavaksi. 

Hauskaa hortoilua kaikille!

Nokkospesto fetalla

vajaa litra nuoria nokkosia

vettä

7-10 basilikan lehteä

1 valkosipulinkynsi hienoksi silputtuna

70 g laadukasta fetaa hienoksi murennettuna

1 dl cashewpähkinöitä hienoksi rouhittuna

1 tl sitruunamehua

2-3 rkl oliiviöljyä (extra virgin)

suolaa ja mustapippuria

Kerää nokkoset (hanskat kädessä!) mahdollisimman nuorina. Ryöppää ne runsaassa vedessä (noin 2-3 minuuttia). Valuta ja anna nokkosten hieman jäähtyä. Purista niistä sitten ylimääräinen vesi pois. 

Jos haluat hieman rouheampaa pestoa (kuten oma pestoni), siirrä puristettu nokkospallo leikkulaudalla ja silppua nokkoset ja basilika veitsellä hienoksi. Siirrä silputut yrtit kulhoon ja sekoita huolellisesti mukaan muut ainekset. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Anna maustua hetki ennen tarjoilua. 

Voit valmistaa peston myös sauvasekottimella. Näin sen koostumus on hienojakoisempaa ja itse valmistus tietysti hieman nopeampaa.

Tarjoile pesto esim kukkakaalin, perunan tai pastan kanssa. Se maistuu huippuhyvältä myös leivän päällä!

Huumaannuttavat nokkosletut

Tämä kesän aikaansaama energia on jotain aivan käsittämätöntä. Ei haittaa yhtään, että aamuaurinko herättelee jo kuuden jälkeen. Eikä haittaa sekään, että yöunet jäävät lyhyiksi pihapuhteiden koukuttaessa yön pikkutunneille asti. Silti vaan jaksaa. Ja pää pursuaa ideoita. Onneksi kesä tuli tänä vuonna vielä näin ajoissa, niin tätä tunnelmaa voi nauttia vielä pitkään.

Yksi kauan toteutusta odottanut ideani oli paistaa nokkoslettuja. Sen toteutin viime viikonloppuna. Ne maistuivat aivan tajuttoman hyviltä, iso pino isoja lettuja hävisi neljään suuhun minuuteissa. Viimeinen jaettiin neljään osaan. 

Nokkosia keräillessäni minusta alkoi tuntua vahvasti siltä, että minussa on heräämässä jonkinlainen keräilyvietti. Mietin tässä, että uskaltaisiko tuosta pihalta vihdoinkin pistää pienpuutarhurissa pelottavan vihan nostattavaa vuohenputkea salaattikulhoon tai piirakkaan. Ensi viikonlopun projekti, kenties. Tätä rikkaruohoksi kutsumaani kasvista meillä ainakin riittää, noin kymmenen askeleen päässä keittiöstä. Mutta voiko viha muuttua rakkaudeksi, se selvinnee. Ehkä. 

Mutta siis ne nokkoset. Lapsena intoilin syödessäni äitini tekemää nokkoskeittoa tai nokkoskastiketta. Se oli jo pelkästään ajatuksena niin jännä. Että oikeesti uskalsin syödä jotain käsissä itkettävän kovasti polttavaa. Ja vielä että se maistui hyvältä!

Sama ilmiö valtasi omat lapseni. Ensin he ihmettelivät hiljaisina touhuani nokkospuskissa ja letuilla herkuteltuaan he kertoivat kavereilleen, miten nokkosista voi tehdä ruokaa. 

Nokkosletut maistuivat mielestäni paremmilta kuin iki-suosikin titteliä pitävät pinaattiletut (ja nokkosessa on neljä kertaa niin paljon rautaa kuin pinaatissa). Jotenkin se maku oli vaan pehmeämpi, mutta samalla maukkaampi. Tai sitten se johtui siitä huumasta, jonka nokkosten keräily minussa herätti. Tuosta vaan pihan sivusta huuhtelun kautta kattilaan ja lettuihin. 

Sama huuma muuten johti siihen, että meillä on nyt saunan lauteilla monta riviä nokkosia lämmittelemässä ja kuivumassa. Jatkoa seuraa siis.

Jos jollain on kokemuksia vuohenputkesta ruoanlaitossa, saa vinkata!

Kaikki kuvat: Mikko Keto

------

Nokkosletut 

(noin 15 isoa lettua)

n. 1 litra nokkosia (n. 1,5 - 2 dl keitettynä ja puristettuna)

5 dl maitoa

3 munaa

2,5 dl jauhoja

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1 rkl oliiviöljyä

voita paistamiseen

Kerää nokkosen lehdet puhtaasta paikasta. Ei siis tien varrelta tai esim ulkohuusin tai kompostin lähettyviltä. Huuhtele nokkoset. Tämän jälkeen ryöppää ne runsaassa vedessä. Kaada keitinvesi pois ja anna nokkosten jäähtyä. Purista loput vedestä pois käsipelillä. Lopuksi silppua käteesi jäänyt nokkospallo hienoksi silpuksi.

Tee lettutaikina. Vatkaa kaikki ainekset kulhossa hyvin. Anna taikinan tekeytyä vähintään puoli tuntia. Sekoita joukkoon nokkossilppu. 

Kuumenna lettupannu tai tavallinen paistinpannu. Paista letut voissa sopivan rapeiksi ja ruskeiksi. Nauti!