Blogista on tarkkasilmäinen lukija saattanut huomata, että meikäläistä on päässyt puremaan terveyskärpänen. Pahemman kerran. Purema sattui vuoden lopun lähestyessä, juuri sopivasti kun (kuten moni muukin) aloin tarkkailla kehoni suhtautumista erilaisiin raaka-aineisiin. Uhosin jättäväni sokerin ruuanvalmistuksesta kokonaan pois. Siitä sitten alkoi jäädä kahvimaito, vehnäjauhotuotteet, margariinit ja niin edelleen. Ja mikä kohennus olossa, wow!
Näin ystävänpäivän kunniaksi on kuitenkin tehtävä tunnustus. Käytin tänään hieman alle teelusikallisen kookossokeria, kun valmistin elämäni toisen raakasuklaaerän. Sain kyseisen raakasuklaaohjeen kotimme lähellä sijaitsevassa hot joogastudiossa opettavalta Saaralta. Noudatin ohjetta lähes täysin, käytin enemmän maapähkinävoita ja lisäsin mukaan vain hieman himalajansuolaa, sillä pidän suolasattumista raakajälkkäreissä.
Niin, se terveyskärpänen. Olen ahminut tietoa raakasuklaasta sekä monesta muustakin superfoodista ja olen vaivihkaa päättänyt myös tuputtaa niitä vanhemmilleni (ihan heidän huomaamattaan, tietty), vaikka tiedostan tähän kytkeytyvän useita (kyseiseen sukupolveen liittyviin elämäntapatottumuksiin liittyviä) haasteita. No, se ei pelaa joka pelkää.
Vietämme ystävänpäivää vanhempieni luona, joten tilaisuus oli täydellinen. "Teen teille suklaata, juodaan ystävänpäiväkahvit" -ehdotukseni ei saanut aikaan hurraa-huutoja. Isäni on kuitenkin jo tehnyt tuttavuutta raakasuklaan kanssa. Hän oli kuullut sen terveydellisistä vaikutuksista aivoihin, hänelle erityisen ajankohtaisesti muistiin liittyen, ja tuntui olevan hieman perillä sen antioksidanttisista ominaisuuksistakin. Näiden lisäksi itseäni näin rakkauden luvattuna päivänä kiinnosti erityisesti raakasuklaan yhteys mielihyvän tunteeseen.
Kahvipöytään siis. Kahvit olivat kupeissa ja pöytäseurue odottava, kun toin tarjolle jääkaappikylmää raakasuklaata. Näytti hyvältä. (Harmi tosin, että unohdin sydämenmuotoisen silikonisen jääpalamuotin kotiin. Sydämenmuotoiset suklaat olisivat ehkä toimineet parhaiten juuri tänään.) Isku kiinni suklaaseen. Kaikki söivät vähintään kaksi palaa. Kommentteja ei sadellut mitenkään ylitsevuotavasti ja havaitsin makukokemuksen olevan hieman erikoinen vanhemmilleni. Mutta ei se mitään. Ei haukkuja, ei totaalikieltäytymistä. Vaan erilaista.
Itse pidin suklaan koostumuksesta, se oli jotenkin raikkaan oloinen. Mieleen tuli heti kaksi jatkojalostusideaa. Mukaan suklaaseen jotakin hieman pureskelua vaativaa. Yhteen koe-erään mukaan minttua. Kuka voisi vastustaa minttusuklaata?
Näistä tunnelmista toivottelen ihanaa ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! Täällä ainakin hymyilyttää tänään. Johtuu se sitten nauttimastani raakasuklaasta, hapekkaasta ojankaivuuretkestä lasten kanssa tänä aamuna, tai ihan vaan siitä että on rakkauspäivä - en tiedä. Eikä sillä juuri nyt ole väliäkään!
Raakasuklaata (Saaran ohjetta mukaillen)
n. 20 x 20 cm levy
1,5 dl raakaa kaakavoita (esim. CoCoVi)
1 rkl kookosöljyä
0,5 dl kookosmaitoa
1 rkl hunajaa
2 rkl maapähkinävoita
3 rkl raakaa kaakaojauhetta (esim CoCoVi)
1 tl kookossokeria
0,5 tl (Bourbon-)vaniljajauhetta
(1 tl macajauhetta)
0,5 tl himalajansuolaa
noin 10 cashewpähkinää rouhittuna
chilirouhetta
Laita kulho lämpimään vesihauteeseen ja sulata siinä kaakaovoi ja kookosöljy. Siihen saattaa mennä tovi, joten sekoittele aineksia kärsivällisesti kunnes ne muuttuvat nestemäiseksi. Lisää muut ainekset (paitsi pähkinärouhe ja chilirouhe) ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada massa joko silikonimuotteihin (esim jääpalamuotti on loistava tähän tarkoitukseen) tai, kuten minä tällä kertaa, leivinpaperilla vuorattuun astiaan (levitin kookosöljyä leivinpaperiin). Ripottele päälle rouhitut cashewt ja chilirouhe. Siirrä massa pakkaseen noin tunniksi ja sen jälkeen jääkaappiin. Tarjoile suoraan jääkaapista ja siirrä mahdolliset jäljelle jääneet suklaat takaisin jääkaappin säilytykseen.
Suklaat eivät pidä huoneenlämmöstä ja säilyvät jääkaapissa noin viikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti