Näytetään tekstit, joissa on tunniste satokausi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste satokausi. Näytä kaikki tekstit

29.11.16

Punajuuri-härkäpapupihvit, jotka rokkaavat!



Punajuuri, I love you! Ja tässäpä niistä, sekä härkä- ja valkopavuista tehdyt todella mehukkaat ja maukkaat pihvit, joista perheen 4-vuotias totesi että äiti ei ole koskaan tehnyt näin hyvää ruokaa. :D Mutta hyviä ne ovatkin, härkäpavun hieman voimakas maku peittyy hyvin mausteiden sekaan ja pehmenee kaveristaan valkopavusta.

Punajuurta monipuolisempaa vihannesta voi etsiä. Se taipuu vaikka mihin mehuista leivontaan ja kaikkea siltä väliltä! Sillä voi värjätä ruokia, sitä voi ripotella kuivattuna ruokiin tuomaan niihin visuaalista kauneutta sekä ravinteikkuutta. Punajuuren maku on melko lailla täydellinen - juuri sellainen kuin sen värisen juureksen kuuluukin olla! 

Härkäpapu, ehkä pavuista tavallisin, on maassamme (tai ainakin tässä ihanassa omassa kuplassani) kovassa huudossa. Sekin on mahtavaa! Onhan se vaan hienoa, että kotimaassamme perinteisesti kasvatettua ja joskus “kakkosluokan” raaka-aineen maineessakin ollutta proteiinirikasta papua käytetään yhä monipuolisemmin ja siitä on jo jalostunut hittituotekin nyhtökauran nimissä. Vielä kun härkäpapua löytyisi tuotteeseen kotimaasta, niin avot.

Käytän härkäpapua jauhona, rouheena ja kokonaisina papuina. Papuja näkyy meillä arkikokkailuissa yleisesti aika paljon ja härkäpapu ei ole makunsa puolesta sieltä helpoimmasta päästä, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Sitä kun yhdistelee eri tavoin muihin papuihin, vihanneksiin ja mausteisiin, lopputuloksena saa huippumaukasta ja ravinteikasta ruokaa. Kuten nämä punajuuripihvit.

Pääsääntöisesti keitän pavut aina itse isoina satseina ja pakastan niitä rasioissa. Kätevää, kun vaan malttaa liotella pavut yöllä ja keittää isossa kattilassa aamulla samalla kun touhuaa päivän muita ensiaskareita! Keino on sekä kustannustehokas, että jätettä vähentävä tapa nauttia papuja. Omani ostan aina luomuna, sillä niitä on helposti saatavana kuivattuina ja siltikin kustannukset pysyvät maltillisina. Ja keho puhtaampana. 

(Miksi mulla aina menee monen kappaleen verran tilaa alkujorinaan?) NE PIHVIT SIIS! 



Halusin yhdistää kaksi suosikkiani, punajuuren ja härkäpavut (kaverina valkoinen papu). Lopputuloksen toimivuus yllätti jopa kokeilevan kokin itsensä ja näitä ahmittiin lasten kanssa kilpaa. 

Pihvit paistuivat kätevästi uunissa, pysyivät kasassa hyvin ja olivat sopivan rapeita. Ei säätöä rasvan ja pannun kanssa, parasta! En halunnut käyttää munaa, sillä on selkeästi kokeilemessa enemmän vegaanisia tapoja kokata ja syödä, mutta munan tuoman koostumuksen taikinaan sai psylliumilla. Aivan kuin pyöreiden falafelienikin. Laitoin pihveihin mukaan fetaa, sillä meidän perheessä on kaksi pientä feta-fania jotka vaativat sitä mukaan reseptiin. Vegaanisen taikinasta saa korvaamalla fetan jollakin vegaanisella juuston korvikkeella, mutta uskon että se toimii täysin ilman juustoakin. 

Oi että, olen kyllä niin tyytyväinen tästä onnistuneesta kokeilusta, jonka yksi salaisuus on psyllium ja toinen perunanuija! Toivottavasti se tuo monelle muullekin iloa. Näitähän sitten kannattaa tehdä iso satsi ja pakastaa osa kiireiselle päivällle. 

Punajuuri-härkäpapupihvit
2 pellillistä (eli iso satsi)

3 dl keitettyjä härkäpapuja
3 dl keitettyjä valkoisia papuja
5 suurta punajuurta
1 palsternakka
2 dl kaurahiutaleita
1 tl jeeraa
1 tl kurkumaa
2 tl jauhettua timjamia
1 tl jauhettua salviaa
1 tl savupaprikaa
1 tl valkosipulirouhetta tai -jauhetta
2 rkl tamarisoijaa
1 rkl psylliumjauhetta
1 sitruunan mehu
1 tuore korianteri
4 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
chilijauhetta
(2 tl sienijauhetta)
150 g fetaa
lisää öljyä pellille ja voiteluun

Laita uunia lämpeämään 175 asteeseen (kiertoilma). Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä siihen hieman öljyä. 

Valmista pavut pakkauksen ohjeen mukaan (yöllä liotus) ja valuta. Kuori ja raasta hienolla raastinterällä punajuuret ja palsternakka. Aseta ainekset kulhoon fetaa ja korianteria lukuunottamatta. “Nuiji” massaa kevyesti, mutta papujen koostumus rikkoen perunanuijalla, kunnes siitä muodostuu selkeästi taikinamaista. Tarkista maku ja lisää joukkoon hienoksi murennettu feta sekä korianteri, sekoita tasaiseksi.


Pyörittele massasta käsissäsi palloja, jotka asettelet pellille litistäen ne varovasti noin 2 cm paksuisiksi. Tasoittele reunoista kauniin pyöreiksi. Sivele päälle öljyä ja paista noin 40 min, kääntäen ne puolivälissä, jotta ne saavat molemmilta puolin kauniin rusehtavan paistopinnan. Anna jäähtyä ja tarjoile esim tsatsikin tai sitruuna-tahinikastikkeen kera (kuten kuvassa). 

31.1.16

Samettinen juurisellerikeitto omenalla piristettynä


Kotimaisia vihanneksia suosivan kasvisvalikoima käy yhä pienemmäksi näin keskellä sydäntalvea. En helpota arkiruokailua itselleni silläkään, että lopetin moneen vakkariruokaani makua tuovien tomaattien ostamisen talvikaudella kokonaan. Tämä siksi, että a) niiden kasvatus Suomen olosuhteissa talvella ei mielestäni ole ekologista eikä luonnollista ja b) tuontitomaatit maistuvat ei-miltään, enkäkä juurikaan usko niiden puhtauteenkaan (mitä omiin standardeihini tulee). Kurkku alkaa olla samassa mielessä pannassa meillä, varsinkin luettuani tämän Ylen uutisen kurkunkasvatuksesta talvella.

Onneksi juureksia ja esimerkiksi kiinankaalia riittää vielä jonkin aikaa. Juuriselleri on mielestäni melkoisen aliarvostettu ja moneen taipuva kotimaisten juuresten helmi. Hiljattain maitotuotteiden käyttöä vähentäneenä huomasin ilokseni, että juuriselleristä löytyy kasvikunnan tuotteeksi ihan mukavasti kalsiumia. Kaliumin pitoisuus on korkea ja antioksidanttejakin (mm. flavonoideja ja C-vitamiiniakin) näemmä löytyy. Juuriselleristä saakin helposti ihanan samettisen ja kauniin vaalean keiton, kunhan vaan jaksaa kuoria. Ihanan säväyksen keittoon saa, kun sitä hieman maustaa omenalla. 


Tein tämän keiton jo muutama viikko sitten. Tarkemmin ajateltuna silloin, kun tänne pääkaupunkiseudulle satoi ensimmäinen kunnon lumi ja tietysti intouduin kuvaamaan keittoannoksen lumessa. Nyt sama kuvauspaikka näyttää taas surullisen paljaalta. Ottaisin kyllä sata kertaa mieluummin ne paukkupakkaset kuin tämän surkean tammikuun sateen. Onneksi keitto lämmittää mieltä, tein sitä nimittäin tänään taas uudelleen. Mukaan voi paistaa hieman tofukuutioita tai heittää sekaan keiton seassa tosi hyvältä maistuvia leipäjuustokutioita. 

Juurisellerikeitto 
Neljälle

1 iso sipuli 
2 valkosipulinkynttä
1-2 rkl voita (itse käytin kirkastettua ghee-voita)
1 iso (todella iso oli itselläni) juuriselleri
1 iso peruna
4cm pätkä palsternakkaa
1-2 mahdollisimman kirpeää omenaa (määrä maun mukaan)
puolisen litraa kasvislientä
2 dl kaurakermaa tai normaalia kermaa
suolaa ja mustapippuria
päälle hyvää oliiviöljyä, chilihiutaleita ja herneenversoja

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi kaikki vihannekset ja omena (poista siitä siemenkota). 

Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulia siinä hartaudella (ainakin 7 minuuttia), rouhi sekaan suolaa myllystä. Lisää joukkoon valkosipuli, vihanneskuutiot ja omena. Sekoittele muutama minuutti kattilassa, anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä ja välillä sekoitellen viitisen minuuttia. Kaada sekaan kasvislientä sen verran, että kuutiot eivät aivan täysin peity. Keitä, kunnes kaikki kuutiot ovat pehmeitä, mutta älä keitä niitä muusiksi. Lisää sekaan käyttämäsi kerta ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehahtaa, mutta älä keitä. 


Tarjoile kulhoissa esim chilihiutaleilla, herneenversoilla ja öljyllä koristeltuna.