Upea myskikurpitsapata

En kehtaa enää hehkuttaa syksyn ihanuutta, koska se saattaisi jo lipsahtaa epäuskottavuuden puolelle. Mutta sen verran vielä sanon, että syksyn oranssi on kertakaikkisen upea sen eri ilmenenisyhteyksissä. Suurin osa näistä yhteyksistä on päivänselvää astuttaessa ulos tähän aikaan vuodesta. Yksi niistä on myskikurpitsa.

Käsissäni oli luomulaatuinen, kotimainen myskikurpitsayksilö. Olin päättänyt käyttää sen harkitusti ja siten, että koko perhe söisi siitä valmistettavaa sapuskaa mielellään. Päädyin tekemään siitä eräänlaista hieman pohjois-afrikkalaisvivahteista pataa couscousin kera. Mukaan tulisi siis mausteiden lisäksi myös kikherneitä. Käytin viitteellisesti vanhan kunnon Martha Stewartin ohjetta, mutta mukailin tätä valmistustavan osalta ainakin melkoisesti.

Pääsin tavoitteeseeni: koko perhe söi sitä mielellään. Se oli sopivan makeaa ja mausteista. Ja pehmeää. Kuin lohturuokaa, vaikka lohtua ei tarvittukaan. Lisäksi annos oli mielestäni kertakaikkisen valokuvauksellinen syksyisen viikonloppuiltapäivän auringonvalossa!

Samaa värimaailmaa edustaa yksi tämän viikon projekteistani. Minäkin aion kokeilla Pohjolan kapriksiksi tituleerattuja etikkaan säilöttyjä pihlajanmarjoja.

Niin ja ihan viimeiseksi on minun(kin) hehkutettava Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan hurmaavaa Sieniä ja ihmisiä -kirjaa. Tätä ei oikeastaan voi kuvata sanoin "sienikirja", koska se on niin paljon enemmän. Sen lisäksi, että tekee mieli lähteä etsimään sieni metsästä vielä yöppakkastenkin jälkeen, kirjaa ei pysty laskemaan käsistään. Sitä lukee kuin romaania konsanaan, kertomukset sieniretkistä inspiroivat ja saavat hyymyn huulille. Todellakin suosittelen!

Myskikurpitsapata
(Uunivuoallinen, ruokkii noin 6 henkeä)

1 keskikokoinen myskikurpitsa
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
2 tlk (290 g) kikherneitä suolaliemessä
2 sipulia
8 (!) valkosipulinkynttä
0,5-1 tl jauhettua kuminaa
1 tl kanelia
0,5 tl savustettua paprikajauhetta (esim La Chinata)
2 porkkanaa
3 dl kasvislientä
2 tlk (500 g) tomaattimurskaa
oliiviöljyä
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen tuoretta korianteria

Laita uuni lämpenemään noin 175 asteeseen. Kuori myskikurpitsa, poista siitä siemenet (esim haarukalla) ja kuutio se pieniksi (n. 1,5 x 2 cm) kuutioiksi. Levitä kuutiot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, kaada päälle oliiviöljyä ja sekoita se käsillä kuutioihin tasaisesti. Rouhi sekaan suolaa ja mustapippuria myllystä, sekoita kevyesti vielä. Paahda uunissa noin 40-50 minuuttia (kuutiot eivät saisi pehmetä liikaa, jotta ne pysyisivät kasassa kun ne lisätään pataan myöhemmin).  Laita kuutiot sivuun jäähtymään.

Kaada kikherneet lävikköön, huuhtele huolellisesti ja valuta. Kuori porkkanat ja kuutioi ne sopiviksi suupaloiksi. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Lämmitä paistinpannulla hieman öljyä ja paista sipulia ripauksella suolaa maustettuna noin 5 minuuttia. Lisää valkosipulisilppu ja paista muutama minuuttia. Lisää sekaan kumina, kaneli ja paprikajauhe ja paista noin minuutti. Lisää joukkoon kikherneet, porkkanakuutiot ja kasvisliemi. Anna kiehua matalalla lämmöllä noin 5 minuuttia.

Siirrä paistetut vihannekset korkealaitaiseen uunivuokaan. Kaada päälle tomaattimurska, persiljasilppu ja lorauta sekaan oliiviöljyä. Kypsennä 175 asteisessa uunissa kannen alla noin tunti. Voit jättää padan muhimaan uuniin pidemmäksikin aikaa, omani muhi lähes kaksi tuntia. Sekoita lopuksi joukkoon kurpitsakuutiot, korianteri ja mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista couscousia 3 dl (kuivattua tuotetta) pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoile pata couscousiin sekoitettuna.

Oijoijoi, mitkä härkäpapupyörykät!

Tämä pian päättyvä viikonloppu asettuu huppuviikonloppujen sarjaan. Vietimme sen Turun lähimaastossa tai Turussa, hyvin pitkälti ruuan merkeissä.

Olin saanut kutsun osallistua Turun Ruoka- ja Viinimessuille KasviPro-hankkeen osastolle maistattamaan messuyleisölle jotakin omavalintaista ruokalajia, jossa kotimainen härkäpapurouhe olisi pääosassa. Maistatuksen lomassa sain kuulla paljon kiinnostavaa härkäpapufaktaa itse tuotteen kasvattajalta (Vihannestila Paulähde). Vannoutuneita karnivorejakin liikutti tieto siitä, että härkäpavussa on valkuaista noin 30% ja lihassa vastaavasti 19%. 

Kutsun saatuani ryhdyin innokkaana testaamaan härkäpapurouhetta soijarouheen korvaajana (tuloksena Bolognesekastike pastalle -resepti). Olin ihastunut tähän mahtavaan ravinteikkaaseen raaka-aineeseen jo tässä kohtaa ja messutarjottavaa kehittäessäni tämä ihastus syveni entisestään. 

Haastoin itseni. Halusin kehittää kotimaisuutta henkivän falafel-tyyppisen, katuruokahenkisen pyörykkäreseptin. Lopputulos on alla. Mielestäni onnistuin melko hyvin, vaikka itse sanonkin (hihi!). Pyörykät olivat ruokaisia ja maukkaita. Härkäpapurouheen kaverina makeutta pyöryköihin antaa porkkana ja suolaisuutta edustaa feta. Maustekaartissa mukana on fenkolinsiemeniä, inkivääriä, hieman chilijauhetta, sekä tuoretta korianteria ja persiljaa. 

450 pyörykkää hävisi maistelijoiden suihin hieman reilussa tunnissa ja ne saivat osakseen mukavia kommentteja. Olipa ihan mielettömän hauska päivä! 

Tarjoiltuani pyörykät tein huolellisen kierroksen messuilla. Mukana oli hieno määrä paikallisia pientuottajia, joiden tarjontaa päätyi kasseihin melko paljonkin. Mainittakoon ainakin Myssyfarmin luomurypsiöljy ja hernerouhe (kannattaa tutustua tilan tarinan lisäksi myös heidän huippuhienoon myssyvalikoimaansa, oma tilaukseni on lähdössä pian!), ihanan sauvolaisen Niittulan tilan luumusiirappi, shisito-paprikaa ja maa-artisokkaa, Hamppufarmin hamppuöljyä ja kuorittuja hampunsiemeniä. Lopuksi nautin kaikessa rauhassa Isontuvan jäätelön taivaallisen kardemummajätskin. (Tämän ei ollut tarkoitus olla mainoskappale, olen vaan edelleenkin niin täpinöissäni erityisesti näistä mainituista tuottajista!)

Turussa päättyi tänään sunnuntaina myös Islannista maailmalle lähtenyt Food & Fun -ruokatapahtuma, joka rantautui nyt ensimmäistä kertaa Suomeen ja Suomen Turkuun. Pääsimme testaamaan tarjontaa ravintolalaiva Cindyyn, jossa keittiön ja salinkin puolella hääräsi tiimi Bostonista. Kokemus, joka myös hymyilyttää edelleen. 

Härkäpapupyörykät

Pellillinen

2 dl härkäpapurouhetta

3 dl vettä

1 salottisipuli 

2 valkosipulin kynttä

3 isoa porkkanaa 

200 g fetaa 

3-4 rkl oliiviöljyä
3 rkl perunajauhoa (sitoo taikinaa hieman)

1 tl sokeria

¼ tl  jauhettua inkivääriä

¼ tl jauhettua fenkolia

(chilijauhetta oman maun mukaan)

1 dl tuoretta korianteria hakattuna

½ dl tuoretta persiljaa hakattuna

suolaa ja mustapippuria myllystä

vehnäjauhoja pyörittelyyn

Keitä vesi kattilassa, mausta suolalla. Kaada kiehuvaan veteen härkäpapurouhe ja keitä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia  tai kunnes vesi on imeytynyt rouheeseen. Poista kattila levyltä, sekoita rouhetta hieman.  Valuta  loput  nesteet pois lävikössä huolellisesti (avusta tarvittaessa hieman käsillä puristamalla). 

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen (käytin itse kiertoilmaa). Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja leveitä tai ruiskuta sille tasaisesti hieman öljyä.

Rouheen kiehuessa kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi raasteeksi. Siirrä raaste kulhoon. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi, lisää porkkanaraasteeseen. Lisää hieman jäähtynyt härkäpapurouhe. Murenna sekaan feta ja lisää taikinaan oliiviöljy, perunajauho, sokeri ja mausteet. Sekoita hyvin. Pyöräytä sekaan tuore korianteri- ja persiljahake. Maista taikinaa ja lisää tarvittaessa mausteita tai yrttejä ja mausta reilusti suolalla ja mustapippurilla. 

Ennen pyöryköiden pyörittelyä taikinan koostumusta kannattaa hienontaa hieman sauvasekoittimella. Näin se  on helpommin käsiteltävää. Älä kuitenkaan soseuta taikinaa kokonaan, vaan jätä se selkeän rouheaksi, jotta suutuntuma säilyy napakkana. 

Tee  esim leikkuulaudalle halkaisijaltaan noin 8 cm, reilu kasa vehnäjauhoista. Taikina ei oikeastaan turpoa uunissa, joten mieti minkä kokoisia pyöryköitä haluat tehdä. Itse tein halkaisijaltaan noin 3 cm pyöryköitä. 

Taikina on melko löysää, tässä vinkki pyöryköiden pyörittelyyn: ota taikinaa lusikkaan ja tipauta se jauhokasaan. Pyöritä sitä varovasti jauhokasassa, kuin pyörittäisin lumikkoon palloa. Kun jauhoa on pyörykän ympärillä tasainen, mutta ohut kerros, nosta se uunipellille. Lopuksi ruiskuta pyöryköiden päälle hieman öljyä. 

Paista pyöryköitä uunissa noin 25-35 minuuttia, niiden koosta riippuen. Ota pois uunista, kun pyöryköiden pinta alkaa olla kultaisen ruskea. Halutessasi voit käännellä niitä hieman paistamisen puolivälissä.

Tarjoile hieman jäähtyneinä esimerkiksi tsatsikin kera.  

Pelkistetty bolognese härkäpapurouheesta

***Varoitus: olen innostunut. Todella innostunut. Niin innostunut, kuin ruokabloggaaja voi olla uuden raaka-ainetuttavuuden tehtyään.***

Olen tietoisesti jättänyt soijarouheen vähemmälle käytölle ihan vain siksi, että sen matka lautaselleni on hieman liian pitkä. Näemmä minusta tulee päivä päivältä niin sanotusti tiedostavampi kuluttaja. 

Ei hätää - minulle uusi tuttavuus härkäpapurouhe on kotimainen vastine soijarouheelle. Kasviproteiinia Suomesta siis. Kyllä kiitos! Härkäpapu on yksi vanhimmista kotimaisista viljelykasveista ja se siis sisältää jopa 30% proteiinia. Kannatan sen tuomista takaisin ruokapöytiimme. 

Ensimmäinen testini härkäpapurouheelle oli tehdä siitä hieman yksinkertaistettu bolognesekastike. Härkäpapurouhe luonnollisestikin maistuu erilaiselta. Mutta ihan positiivisella tavalla. Maku ja koostumus tuntuvat enemmän pähkinämäisiltä.

Härkäpapurouhe bolognesekastikkeessa oli kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen elämys. Valmistustapa ainakin tässä reseptissä oli täysin sama kuin soijarouheella kokatessa, joten sikäli tuttu juttu. Maku vaan oli jokseenkin jännittävämpi. Ja hyvää mieltä kotimaisuudellaan nostattava!

Härkäpapurouhe vie minut myös Turun Ruoka- ja Viinimessuille tulevana viikonloppuna. Halusin kehitellä mahdollisimman pitkälti kotimaisen, ah niin trendikkäästi katuruokahenkisen vaihtoehdon ihanille falafel-pyöryköille. Kehittelyn tulosta, jossa on luonnollisesti pääosassa härkäpapurouhe, voi tulla maistelemaan messujen lähituottajatorille, KasviPro-hankkeen osastolle C-halliin sunnuntaina, 5.10., klo 11 alkaen. 

Bolognesekastike härkäpapurouheesta

Pastakastikkeeksi neljälle

1,5 dl härkäpapurouhetta

n. 4 dl kasvislientä liottamiseen

öljyä paistamiseen

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna

800 g (luomu)tomaattimurskaa

1 porkkana pieneksi kuutioituna

1 tl täysruokosokeria

kourallinen tuoretta basilikaa

suolaa

mustapippuria

Liota härkäpapurouhetta kuumassa kasvisliemessä kannen alla noin puoli tuntia. Valuta. 

Kuumenna öljy kattilassa. Lisää sipulisilppu ja sen päälle hieman suolaa. Kuullota huolellisesti, vähintään 5 minuuttia. Lisää valkosipuli ja sekoittele noin minuutin verran. Lisää kattilaan tomaattimurska ja härkäpapurouhe. Anna kiehahtaa ja hauduta miedolla lämmöllä hiljalleen ja välillä sekoitellen vähintään puoli tuntia (itse haudutin kastiketta tunnin). Lisää porkkanakuutiot ja sokeri ja lorauta sekaan kunnon kulaus oliiviöljyä. Jatka miedolla lämmöllä kypsennystä vähintään puoli tuntia. Mausta lopuksi revityllä basilikalla ja reippaalla ripauksella suolaa ja pippuria. Tarjoile pastan kastikkeena, raasta päälle esim. pecorino-juustoa ja koristele tuoreella basilikalla. 

Munakoiso ja pasta ne yhteen sopii

Moni kasvissyöjä luettelee munakoison suosikkivihannestensa joukkoon. Niin minäkin. Se on jotenkin niin mahtavan maukas ja täyteläinen. Lisäksi munakoison ja pastan vietäväksi vaan on niin ihana heittäytyä.

Munakoisossa vain on se haaste, että sen kypsennykseen tarvitaan ei ainoastaan jonkin verran aikaa, mutta hyvää öljyä - juuri sopivasti. Liian vähän öljyä saa aikaan ikävän karvaan ja mieleenpainuvan purkkamaisen lopputuloksen, ja liikaa öljyä nyt vaan on liikaa öljyä.

Uunissa paahtaminen kera sopivan öljymäärän tekee munakoisolle hyvää. Se saa ruokailijan suupielet kin kääntymään ylöspäin valmistustavan helppoudesta valmiin suupalan nauttimiseen.

Oli siis aika tehdä munakoisopastaa.

Kuinka sopivasti eteeni sattuikin tämän brittikokki Nigel Slaterin ohjeen, jota hieman viilasin lapsiystävällisemmäksi (lue: lisäsin mukaan fetaa ja muussasin munakoisoa entisestään).  En ollut ennen tarjonnut munakoisoa lapsilleni näin selkeinä suupaloina. Se epäilyttikin heitä suuresti ensin epämääräisellä ulkomuodollaan ja sitäkin epämääräisemmällä nimellään. Nii-in, mikä ihmeen munakoiso?! Kaipa siinä on jotain munamaista (dinosauruksen?). Mitä koisoon tulee, minulla ei ole tarjota tähän mitään selityksentynkää.

Joka tapauksessa, rohkeasti sitä kuitenkin lähdettiin maistelemaan. Lopputulos: munakoiso ei tainnut olla ainakaan lasten suosikki, mutta sitäkin paremmin tämä pasta maistui aikuisille. Itse söin enemmän kuin mielelläni lasten lautaselleni hivuttamat munakoisopalat, hyvä diili.

Todellista syksyisen arki-illan lohturuokaa!


Munakoisopasta Nigel Slaterin tapaan
Neljälle

2 keskikokoista munakoisoa
6 keskikokoista valkosipulinkynttä
4 tomaattia lohkottuina (tai n 400g kirsikkatomaattia kokonaisina)
noin 1 dl oliiviöljyä
noin 125g fetaa
reilu kourallinen basilikanlehtiä
400 g pastaa
vettä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa munakoiso noin 3-4mm paksuiksi renkaiksi. Asettele nämä kerroksittain lävikköön ja ripottele kerrosten väliin suolaa. Anna viipaleiden itkettyä näin noin puoli tuntia (tämä itketysvaihe ei ole välttämätön, mielestäni munakoisosta tulee näin maultaan hieman pehmeämpää). Pyyhi lopuksi liika suola viipaleista talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä munakoisrenkaat mahdollisimman ilmavasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Murskaa valkosipuli ja levitä se munakoisojen päälle. Lisää päälle myös tomaattilohkot tai kirsikkatomaatit. Lopuksi levitä päälle oliiviöljy ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda uunissa noin 25-30 minuuttia.

Keitä runsan kattilallinen vettä pastalle ja mausta se suolalla reilusti. Lisää pasta ja keitä se al denteksi. Valuta.

Nosta munakoisot, valkosipuli ja tomaatit kattilaan, jossa keitit pastan. Lisää pasta ja kaada leivinpaperilta loput öljyt sen päälle. Sekoita ja mausta tarvittaessa. Kaada pasta ja vihannekset tarjoiluvuokaan. Revi päälle basilikanlehdet ja murenna päälle feta.


Alkuperäinen ohje

Lehtikaalipannari - syyshuuma kunnosti parjatun välipalan

Tämäkin vuosi on taas esitellyt alkusyksyn sen koko huumavassa kauneudessaan. Auringonvalossa kylpevä, raikkaan kirpeän tuoksuinen, monissa väreissä säkenöivä syysaamu on tunnelmaltaan jotain aivan ainutlaatuista. Tunnelma on mystisen energisoiva.

Jokin viikko sitten harmittelin kukkapenkkieni ja luonnonkukkien loiston selkeää vähentymistä, kunnes huomasin viime viikonloppuna perusrikkaruohon kauneuden. Yksittäinen oksa meren pohjasta löytyneessä vanhassa, pienessä juomapullossa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunista, että päädyin kuvaamaan sitä useasta kulmasta. Jos joku tietää kasvin nimen, saa valistaa allekirjoittanutta.

Pihlajan oksan ympärille puolestaan kerätty kimppu heinistä ja sekalaisista vihreistä hennoista kasveista oli sekin niin suloinen.

Mökkipäivänä lounaaksi tekemäni lehtikaalipannari kruunasi suorastaan euforisen syksyisen tunnelman. Ja mikä parasta, tämä paljon kritiikkiä, polemiikkia ja intohimoista keskustelua viime viikkoina herättänyt välipala heittäytyy tässä melkein terveelliseksi. Kiitos tästä ei kuulu ainoastaan superruoaksi tituleeratulle lehtikaalille, vaan sen lisäksi myös taikinaan mukaan heitetyille spelt-helmisuurimoille*.

Niin ja tämä useimmille tuttu (ja monelle ilmeisesti kirottu) välipala kehdattiin meillä nauttia lounaana.

Ihanaa syksyä kaikille!


*Sain tämänkin Sunspelt-tuotteen testiin blogin kautta. 


Lehtikaalipannukakku feat spelt-helmisuurimot
Pellillinen

1 dl spelt-helmisuurimoja
vettä liotukseen
1 litra kevytmaitoa
3,5 dl jauhoja (käytin normaaleja luomuvehnäjauhoja)
3 munaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria tai hunajaa
100 g lehtikaalia

Laita spelt-suurimot likoamaan veteen tai keitä niitä hetkinen ja anna tämän jälkeen niiden jäähtyä. Liotin itse niitä puolisen tuntia, mikä tuotti sopivan rapsakan lopputuloksen valmiissa pannarissa. Pese lehtikaali, poista kova ruoti ja silppua lehdet hienoksi silpuksi (tärkeää etenkin, jos pannaria tarjotaan pienille ruokailijoille).

Kaada maito kulhoon, siivilöi joukkoon jauhot, sekoita joukkoon kevyesti vatkatut munat, oliiviöljy, suola ja sokeri tai hunaja. Lisää joukkoon lehtikaali ja spelt-helmisuurimot ja sekoita. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia (itse annoin taikinan levätä tunnin).

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kaada taikina varovasti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoittele lehtikaalit ja helmisuurimot tasaisesti ympäri peltiä. Siirrä pelti uuniin keskitasolle ja paista noin 30 minuuttia, tai kunnes pannarin pinta on sopivasti kullanruskea. Anna jäähtyä hetki ja tarjoile.

Pikkuisen parempi kesäkurpitsapiiras

En voinut vastustaa tuota otsikkoa. Olen kotoisin pienehköstä lounaissuomalaisesta Paimion kaupungista, jonka slogan joskus 80-90-luvuilla oli jotain tähän tyyliin: "Paimio - pikkuisen parempi". Se huvitti silloin teininä melkoisesti, ja hymyilyttää reippaasti vieläkin.

Mitä tämän kesäkurpitsapiiraan paremmuuteen tulee, viittaan sillä sen peruspiirasta parempiin ravintoarvoihin. Sain blogini kautta testattavaksi kotimaista SunSpeltin kvinoaa, jota päätyi reilusti kyseiseen piiraaseen. Olen ollut kivnoa-fani jo vuosia, mutta sen pitkä matka maailmalta meidän ruokapöytäämme oli vähentänyt sen käyttöä ruoanlaitossani. Tämä tulee nyt muuttumaan. Aivan mahtavaa saada suomalainen kvinoa osaksi ruoka-arkea!

Olin päättänyt tarjota 4-vuotissynttäreillä kesäkurpitsapiirasta. En siksi, että olisin haastanut itseäni syöttämään sitä lapsille, vaan siksi että se on mielestäni hyvää. Niin ja vähän siksi, että halusin pakkomaistattaa sitä aikuisvieraille.

Olin kuullut huhuja kvinoan sopivuudesta piiraiden täytteeseen. En kuitenkaan halunnut "sotkea" tämän piiraan täytteeseen uusia juttuja, joten päätin pistää kvinoaa piiraan pohjaan. Siitä vaan, ihan uhkarohkeasti. Ja katso, tästä syntyi lukuisia kehuja kerännyt juhlapöydän ruokasankari!

En kuitenkaan heittäytynyt aivan koekeittiöfiiliksen vietäväksi, sillä muuten tein piiraas hyvinkin perinteisesti. En esikeittänyt kvinoaa etukäteen, minkä teen kyllä ensi kerralla. Raaka kvinoa teki pohjasta omaan makuuni hieman liian murumaisen, mutta juuri tämä tekstuuri miellytti monia muita ruokailijoita.

Mutta siis kaikenkaikkiaan tämä oli selkeä hitti, joka keräsi juhlissa kommentteja kakkuakin enemmän. Voita tässä reseptissä ei pohjataikinassa kuitenkaan säästelty, eikä täytekään ole ihan pyhää terveellisyyttä, mutta ainekset hieman terveellisempään ja ravinteikkaampaan piiraaseen tässä todellakin on. Bonuksena mielenkiintoinen suutuntuma. Niin ja aivan loistava maku, mikä on myös melko oleellista.


Kesäkurpitsapiiras feat. suomalainen kvinoa

Pohja
125g voita tai margariinia 
1 dl kvinoaa
2 dl vehnäjauhoja
(0-1 rkl kylmää vettä)
0,5 tl suolaa

Täyte
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
1 muna
1,5 dl kermaa
100 g fetaa
puolikas sitruunan kuori hienoksi raastettuna
suolaa
mustapippuria

Valmista pohja. Nypi jauhot, kvinoa, voi tai margariini ja suola tasaiseksi. Lisää kylmää vettä, jos aineksista ei muodostu jämäkkää taikinapalloa.  Siirrä taikinapallo peitettynä tai tuorekelmun sisässä tekeytymään jääkaappiin vähintään 15 minuutiksi.

Pese kesäkurpitsat ja veistä niistä pituussuunnassa noin 2-3 mm paksuisia viipaleita. Asettele ne lävikköön kerroksittain. Ripottele joka kerroksen väliin hieman suolaa. Anna viipaleiden "itkeä" tässä noin 15 minuuttia. Nosta ne sitten kuivumaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Painele piiraspohja piirasvuokaan ja pistele siihen muutama reikä haarukalla. Asettele sen päälle taikinan muotoja mukaillen esim alumiinifoliota, jotta pohja ei valu esipaistettaessa. Esipaista noin 10 minuuttia. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen.

Valmista täyte sekoittamalla muna ja kerma keskenään, lisää suola ja mustapippuri myllystä. Murenna feta piiraspohjan päälle. Ripottele tämän päälle sitruunaraaste. Kaada munakermaseos tämän päälle. Lado kesäkurpitsasuikaleet viuhkamaisesti täytteen päälle. Painele niitä hieman pohjaa kohti, jotta täytteen nestettä pääsee suikaleiden väleistä hieman niiden päälle. Paista uunissa noin 25 minuuttia, tai kunnes kesäkurpitsat ja piiraan reunat saavat sopivasti väriä.


Kuva: Mikko Keto

Koukuttava lisuke munakoisosta

Niinhän sitä sanotaan, että kuumalla kelillä kannattaa syödä suolaista. Tässä t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n lisuke munakoisosta, joka tarjoaa sitä suolaisuutta, sekä sen lisäksi kerrassaan upeaa makuakin. 

Sain ystävältäni Englannin reissulta uusimman delicious-ruokalehden uusimman numeron. Siinä on kyllä ruokalehti vailla vertaa. Se tarjoaa paljon viihdyttävää ja opettavaa lukemista, upeita kuvia ja resepteistäkin menee välittömästi testiin useampi, joka ikinen kerta. Niin kävi nytkin. Tein mökkikeittiössä ihanaa wokkia ja hellepäivän ratoksi myöhemmin tätä edellä ylistämääni munakoisolisuketta lehden uusimmasta numerosta.

Lehdessä kehutaan tämän ruoan sisältävän rutkasti “umami-makuja”. Japanin kielellähän umami tarkoittaa hyvää makua, vaikka se terminä määritellään usein yhdeksi ihmisen maistamista perusmauista. Ainakin voin sanoa, että näitä munakoisoja syödessä niiden nimenomaista hyvää makua ylisti jokainen niitä maistanut. Nautimme tätä umami-ruokalajia runsaan päivällisen lisukkeena, mutta nämä menisivät aivan loistavasti jonkin hieman itämaistyyppisen salaatin kyljessä.

Olen itse munakoison uskollisimpia ystäviä muutenkin, mutta tämä oli hieman eksoottisempi tapa valmistaa tätä vihannesta. Lisäksi resepti saa plussaa helppoudesta. Tosin näillä keleillä olisi vielä mahtavampaa, jos tämän voisi tehdä grillissä. 

Ohje delicious-lehden heinäkuun numerosta (hieman mukailtuna)

Umami-munakoisot

(lisukkeena 6:lle)

2 isohkoa munakoisoa

3-5 rkl kasvioljyä (käytin oliiviöljyä)

Marinadi:

2 rkl tummaa misotahnaa

3 rkl sokeria

2 rkl soijakastiketta

2 rkl mirin-riisiviiniä (saatavilla suuremmista marketeista sushi-tarvikkeiden yhteydessä)

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1 valkosipulinkynsi silputtuna

Halkaise munakoisot pituussuunnassa tasaisesti. Tee niiden sisäpintaan salmiakkiruutumaisia viiltoja terävällä veitsellä (ruudut noin 2 x 2 cm ja viillot noin 2 cm syviä). Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Paista munakoisot leikkuupuoli alaspäin noin 6-7 minuuttia. Painele munakoisoja selkäpuolelta kohti pannua muutamasta kohdasta, jotta ne imevät itseensä öljyä ja alkavat kypsyä ja pehmetä. Käännä (leikkuupuolen pitäisi nyt olla vaalean ruskea) ja paista selkäpuolelta noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat selkeästi pehmenneitä. Poista pannulta ja siirrä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille selkäpuoli alaspäin. Kuumenna uunin grillivastus noin 200 asteeseen. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja levitä se munakoisojen leikkuupinnoille tasaisesti. Grillaa munakoisoja marinadipuoli ylöspäin noin 4 minuuttia, tai kunnes marinadi alkaa kuplia ja ruskistua. Koristele esimerkiksi korianterilla tai kevätsipulirenkailla ja tarjoile heti.