Kurpitsansiemenet on uusi sipsi

Jep, kielioppivirhe, tiedän. Mutta kun se kuulosti niin hyvältä. Ja koska oikeasti olen saanut kehiteltyä uuden sipsinkorvikkeen, josta olen niin täpinöissäni. Paahdetut, mausteiset kurpitsansiemenet!

Olen taas kokkaillut paljon kurpitsajuttuja pitkin syksyä ja (olematonta) talvea. Koska olen muutenkin alkanut syventyä zero-waste elämäntyyliin ja hävikin pienentämiseen, en tietenkään voi heittää kurpitsansiemeniä pois. 

Miksi heittäisinkään, koska ne ovat paitsi ravinteikkaita kuituineen, proteiineineen, omega-kolmosineen ja magnesiumineen, mutta niistä tulee aivan e r i n o m a i s i a naposteltavia paahtamalla niitä uunissa mausteseoksessa. Niitä voi viskellä myös vaikkapa kurpitsakeiton päälle. 

Siementen poistaminen kurpitsasta on myönnettävästi hieman kärsivällisyyttä vaativa laji. Itse poistan ne irrottamalla siemenet melko ronskilla otteella kurpitsasta ja laittamalla ne kulhoon veteen likoamaan niin, että niissä on vielä kurpitsan lihaa mukana. Liottuaan hetken siemenet saa irrotettua kurpitsanlihasta. Tämän jälkeen ne voi levitellä esimerkiksi keittiöpyyhkelle ja tässä vaiheessa loputkin kurpitsanrippeet on helppo irrottaa. 

Paahdetut kurpitsansiemenet

1 kurpitsan siemenet puhdistettuina

1 rkl oliiviöljyä

1/2 tl savupaprikajauhetta

1/2 tl valkosipulijauhetta

Herbamare-yrttisuolaa

Lämmitä uuni noin 125-150 asteeseen (käytä kiertoilmaa jos mahdollista) ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Sekoita öljy ja mausteet kurpitsansiemeniin kulhossa ja levitä maustetut siemenet uunipellille. Tausta mausteseoksen maku ja lisää mausteita makusi mukaan. Paahda uunissa noin 40-60 minuuttia tai kunnes ne ovat sopivan rapeita. Jäähdytä ja nauti. Säilytä ilmatiiviissä purkissa. Siemenet säilyvät hyvinä ainakin viikon, mutta meillä ne häviävät parempiin suihin parissa päivässä. :D

Kukkakaaliwingsit ja ikuiset kukkakaalitalkoot

Onko joku onnistunut missaamaan#kukkakaalitalkoot? Ei kai?! Osallistuin talkoisiin aiheen ollessa vielä kuumimillaan aika moneen kertaan. Tässä taloudessa on tuhottu tämän kesän - ja erityisesti loppukesän ja syksyn - aikana erittäin monta kukkakaalia. Työkaverinikin joutuivat pahaa arvaamattaan syömään kukkista kolmella tapaa eräänä maanantaina toimistolla.

Toisaalta kukkakaalintuhoamista harrastetaan meillä muutenkin ehkä keskivertoa enemmän, vähän kuin ikuiset kukkakaalitalkoot. Koska kukkakaalihulluus. Rakastan kukkakaalia. Talvella sitä harmikseni pitää ostaa tietysti tuontitavarana, mutta ehdottomasti luomua. Kesän ensimmäisten kukkisten ilmestyttyä, sekoan jonkin verran (salaa). 

Kukkakaali raakana on meillä lastenkin suosikki, etenkin jos sitä saa dippailla johonkin yrttiseen dippikastikkeeseen samalla kun katsotaan leffaa tai Vain elämää tai Voice of Finlandia. Kasvatan tyypeistä kaltaistani kukkishullua, buahahahaa!

Kukkakaaliwingsit ovat myös aivan erinomainen perjantai-illan tarjottava. Tein pari viikkoa sitten wingsejä hieman thai-intia-fuusiotyyliin maustettuna, mutta mausteeksi käy yhtä hyvin vaikkapa vain savupaprikajauhe tai barbeque-mausteseos ja chilin määrää voi itse säädellä. 

Lopputulos on osittain niin sanotusti mättöruokaa, mutta samalla lajissaan melko terveellistä. Ja - mikä parasta - yllättävän helppo tehdä. Wingsit on hauska laittaa tarjolle pikaruokamaisesti, niin voi kuvitella olevansa jossain (terveys)pikaruokalassa.

Nopeimpana dippinä wingseille toimii majoneesi, joka meillä sattui olemaan Plamilin vegaaninen luomusellainen.

PS. Oon muuten aika ylpeä itsestäni, kaksi juttua kolmen viikon sisään. Ehkä tämä blogi vielä tästä herääkin henkiin!

Kukkakaaliwingsit

Kulhollinen naposteltavaksi neljälle

1 iso kukkakaali tai 2 pienempää

Taikinaan:

2 dl kikhernejauhoa

1/2 tl kurkumajauhetta

1 tl valkosipulijauhetta

2 tl tandoori masala jauhetta (esim Sonnentor)

1 tl suolaa

(1 rkl oluthiivajauhetta)

noin 4 dl manteli- tai kauramaitoa (tai normimaitoa)

noin 4 rkl kylmää vettä

Loppukuorrutukseen:

3 rkl kookosöljyä sulatettuna

3 rkl thai currytahnaa tai muuta mausteseosta (itse käytin onoff spices! luomu Massaman currya)

2 rkl tomaattipyrettä

1-2 rkl vettä

Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen (kiertoilma, jos mahdollista) ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Pese ja kuivaa (tärkeää!) kukkakaali ja irrota kukinnot.

Valmista taikina isossa kulhossa. Lisää kaikki kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää maitoa ja vettä, mutta ei kaikkea kerralla. Ole tarkkana koostumuksen kanssa. Taikinan tulee olla paksua, mutta hieman juoksevaa. Sen on tarkoitus tarttua kukkakaaleihin ja pysyä niissä uunissakin. :)

Lisää kukkakaalit taikinaan, sekoita ne huolellisesti siten, että taikina peittää kukintoja mahdollisimman hyvin ja tasaisesti. Tiskaa kulho, sillä tarvitset sitä vielä. 

Levitä taikinaan peittyneet kukkakaalit leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paahda uunissa noin 20-25 minuuttia tai kunnes ne saavat pintaansa mukavasti väriä. 

Tee sillä välin kuorrutuskastike. Vispaa vispilällä sula kookosöljy, thai-tahna (tai muu mausteseos), tomaattipyree ja vesi. 

Kun kukkakaalit ovat paahtuneet, kaada ne varovasti isoon kulhoon ja lorota kuorrutuskastike niiden päälle. Sekoita erittäin hellävaroen esim lusikalla, tavoitteena saada kastike leviämään kukkakaaleihin mahdollisimman hyvin. Paahda uunissa vielä 5-10 minuuttia.

Tarjoile esimerkiksi majoneesin (esim Plamil vegaaninen luomumajoneesi) tai suosikkidippisi kanssa. 

Punajuurilattea, välineurheilua ja yleistä hifistelyä

Noloahan tämä lähinnä on, päivittää blogia muutaman kuukauden väliajoin. Yritän kuitenkin kovasti olla ottamatta siitä paineita, mutta olen kiitollinen kaikille jotka tarinoitani jaksavat lukea. Intoa ja ideoita on vaikka muille jakaa. Tässä niistä yksi. Punajuurilatte.

Kyseinen juoma on juurikin niitä “hifistelijöiden trendijuttuja”. Mutta so what, en häpeä sitä, että RAKASTAN terveysruokatrendejä ja niiden seuraamista Instassa.

Punajuuri- sekä muitakin ihanan värikkäitä lattejuomia olen bongaillut erityisesti australialaisten instagrammaajien ihanissa kuvissa ja viimein päätin itsekin kokeilla tätä. Vegaaniversiona. Meillä ei ole maitopurkkia näkynyt enää varmaan pariin vuoteen. Vegaanikokkailuistani pian lisää, omana postauksenaan.

Tietenkään en - tuttuun tapaani - halunnut tehdä tätä lattejuomaa helpon kaavan mukaan punajuurijauheesta. Senkin tulen vielä kyllä testaamaan, mutta halusin käyttää tähän ensimmäiseen testiini tämän vuoden punajuurisatoa sekä yhtä viimeisimmistä keittiökoneistani. 

Rawmix-blenderi nimittäin muutti jokseenkin elämääni. Se tunne, kun tein täydellisen sametinpehmeää, esim lehtikaalia ja muuta “rouheaa” sisältävää smoothieta, oli jokseenkin euforinen. Samoin silloin, kun sain aikaan niinikään samettista keittoa paahdetusta tomaatista ja paprikasta, vaikka en jaksanut poistaa kuoria. Kolmas kerta toden sanoo. Punajuurilatte.

Valmistauduin pieteetillä tämän lämpimän juoman valmistukseen paahtamalla pari punajuurta pehmiksi. Puolitin ne ja poistin kuoret. Otin esiin siivilän ja paloittelin inkiväärin valmiiksi. Lämmitin Oatlyn täydellisesti vaahtoutuvaa kaurapohjaista iKaffe-maitojuomaa. Kaadoin kaikki ainekset, sekä hieman vaahterasiirappia ja kanelia blenderiini ja blendasin. Täysi teho, puolisen minuuttia.

Aloin kaataa blenderin kannun ihanaa pinkkiä nestettä siivilän läpi mukiini - vain huomatakseni että eihän sitä tarvinnut siivilöidä!!! Ihmekone oli taas taikonut punajuuren ja inkiväärin hienon hienoiksi. 

Tämä ei muuten ole maksettu mainos. :)

Ja itse punajuurilatte? I H A N A A ! Makean mausteista ja lämmittävää -  ja niin kaunista! Erityisen mahtavalta tuntui, että tässä sitä söin/join puolikkaan punajuuren ihan tuosta vaan. Ajattelin testata tätä juomaa myös lapsille, saattaisi maistua enemmän kuin mainiosti syksyn ja talven ravinteikkaana ja kehoa ja mieltä lämmittävänä ja immuniteettiä vahvistavana ulkoilueväänä (tai sohvan nurkassa)! 

Paahdettuja punajuuria voi tietysti kätevänä emäntänä säilyttää jääkaapissa muutamiakin pinkin lattehimon iskemisen varalle. Testattakoon kuitenkin pian vielä pikapunajuurilatte Foodinin punajuurijauheesta ja inkiväärinjauheesta. 

Inkiväärinen punajuurilatte

1 iso kupillinen

puolikas paahdettu, kuorittu punajuuri

vajaan sentin pätkä kuorittua, tuoretta inkivääriä ohuina siivuina

2,5 dl Oatly iKaffe kauramaitoa kuumennettuna

0,5 tl vaahterasiirappia

1/4 tl ceyloninkanelia 

Paahda punajuuri kuorineen 175 asteisessa uunissa peitettynä noin 45 minuuttia, tai kunnes punajuuri on pehmeä. Anna jäähtyä, halkaise ja poista kuori. 

Kuumenna kauramaito kattilassa. Lisää kaikki ainekset blenderin kannuun, mutta jätä kattilaan pieni määrä kauramaitoa, jonka voit vaahdottaa ja käyttää lattesi koristeluun. Blendaa täydellä teholla puolisen minuuttia. Jos et omista tehokasta blenderiä, kaada juoma siivilän läpi mukiisi. Koristele kupillinen lopuksi pienellä määrällä vaahdotettua valkoista kauramaitoa ja nauti. 

Ovela lasagne ja miten ujuttaa kasviksia lapsen lautaselle

Lasagne on varmaankin yksi joka lapsen varma suosikkiruoka. Se oli myös oma lapsuudensuosikkini. Legendaarisissa ystäväkirjoissa kyseltiin usein herkkuruokaa, ja vastaukseni oli aina “lasagne”.

Syötän omille lapsilleni joka päivä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monipuolisesti kasviksia. Erityisesti raakana, mutta myös kypsennettynä. Joskus niiden kätkeminen erilaisiin ruokiin on huippuhauskaa, sillä siitä tulee itselle niin ovela olo. Hahaa, söivätpä lehtikaalia/parsakaalia/selleriä/kesäkurpitsaa jne.

Lasagne on mielestäni siitä nerokas ruoka, että ensinnäkin jauheliha on siinä erinomaisen helppo korvata. Suosin mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita ja erilaisista linssejä löytyy monessa ruoassani lihaisaa koostumusta tuomaan. Etenkin käyttämällä punaisia sekä mustia beluga -linssejä yhdessä. Kuten lasagnessani.

Vegelasagnen nerokkuus kulminoituu erityisesti siinä, että siihen voi upottaa aivan käsittämättömän määrän kasviksia ilman, että sen syöjät nikottelevat asiasta. Mikä parasta, siihen voi upottaa monia sellaisia kasvisten osia, joita usein pidetään jopa jätteenä. Esimerkiksi kukka- tai parsakaalin varret. Salaisuus on niiden raastaminen. 

Kuvan lasagnessa on tuoreita kasviksia yhteensä yhdeksän eri lajia! Kukaan sen syöjistä ei raportoinut mitään havaintoja yhdestäkään näistä. Koska lasagnessa on niin paljon raaka-aineita, se on erittäin mehevä ja täyttävä. Niin ja lisäksi se on täysin vegaaninen ja gluteeniton!

Resepti saattaa kuulostaa vaivalloiselta, mutta mikään ei estä jättämästä joitain kasviksia pois tai vaihtamasta niitä toiseen - kunhan vaihtoehdot ovat jokseenkin raastettavissa. Myös esimerkiksi mehustuksesta jäävä porkkanakuitu toimii erinomaisesti ja on jo valmiiksi sopivassa muodossa.

Pikaruoaksi en tätä toki väitäkään, mutta aivan täydellinen lounas se on aurinkoisen kirpsakkana kevätpäivänä. Mutta kun tällaisen ovelan lasagnen valmistukseen Ja kokki voi hykerrellä tyytyväisenä, kun lounastajat nauttivat parsakaalin ja kukkakaalin varsia ja palsternakkaa autuaan tietämättöminä! 

Lasagne

(noin 30x40cm vuoka)

Tomaattikastike ja lasagnen valmistelu:

paistamiseen 3 rkl öljyä, voita tai gheetä (itse käytin gheetä)

purjoa n. 5cm pala

4 valkosipulinkynttä

puolikas juuriselleri

puolikas palsternakka

puolikkaan parsakaalin varsi

500 ml paseerattua tomaattia/passataa

2-3 dl vettä

2 dl belugalinssejä (mustia linssejä)

1 dl punaisia linssejä

1 rkl vaahterasiirappia (tai valitsemaasi makeutusta)

basilikaa

orgenoa

1 bataatti

lasagnelevyt (itse käytin gluteenittomia)

Valkokastike (vegaaninen):

2 dl cashewpähkinöitä

1 kukkakaali

1 prk Oatlyn kaurakermaa

2 rkl oluthiivahiutaleita

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

Pinnalle:

(vegaanista) juustoa

Alkuvalmistelut:

Laita cashewt likomaan kylmään veteen vähintään puoleksi tunniksi (ne muodostavat vegaanisen valkokastikkeen pohjan). Liota myös linssejä max puoli tuntia kylmässä vedessä (eri astiassa kuin cashewt).

Valmista tomaattikastike: 

Silppua purjo ja valkosipuli hienoksi. Raasta juuriselleri, palsternakka ja parsakaalin varsi raastinraudalla. 

Kuumenna 1 rkl öljyä/rasvaa kattilassa. Lisää purjo ja ripottele sen päälle hieman suolaa. Anna kuullottua matalassa lämmössä noin 5 minuuttia ja lisää valkosipuli. Kuullota pari minuuttia. Lisää 2 rkl öljyä/rasvaa, kuumenna ja lisää raastetut kasvikset, sekoittele 2-4 minuuttia. Lisää paseerattu tomaatti, linssit, vesi ja vaahterasiirappi. Silppua sekaan basilikanlehtiä makusi mukaan. Kypsennä noin puoli tuntia ja mausta oreganolla ja suolalla. Soseuta sauvasekoittimella, kunnes koostumus on mieluinen. Itse jätin koostumuksen hieman karkeaksi, mutta jos soseutat ihan hienoksi, kukaan ei taatusti huomaa tähän kastikkeeseen ujutettuja vihanneksia lasagnessa.

Kuori bataatti ja siivuta se noin 2mm paksuiksi siivuiksi. Näitä käytetään huijauslasagnelevyinä normaalien lasagnelevyjen lisäksi.

Valmista valkokastike: 

Höyrytä kukkakaalin kukinnot ja pikottu varsi pehmeäksi. Sillä välin poista vähintään puoli tuntia kylmässä vedessä lionneiden cashewpähkinöiden liotusvesi ja lisää tilalle noin 1dl uutta, kylmää vettä. Soseuta cashewt sauvasekoittimella isohkossa, korkeassa kulhossa. Lisää sekaan höyrytetyn kukkakaalin kukinnot ja pilkottu varsi. Lisää kaurakerma, oluthiivahiutaleet, sitruunamehu, suola ja pippuri. Tarkista maku. Sen pitäisi olla suolaisen hapan, juustomainen. Aseta sivuun. 

Lasagnen kasaaminen:

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kun tomaattikastikekin on valmis, aloita lasagnen kasaaminen. Öljyä uunivuoka ja levitä pohjalle noin 1,5cm kerros tomaattikastiketta ja sen päälle ohut kerros valkokastiketta. Peitä kerrokset lasagnelevyillä. Levitä taas päälle tomaattikastiketta, valkokastiketta ja seuraavaksi lado päälle bataattisiivut lasagnelevyjen tapaan. Näiden päälle tomaattikastike, valkokastike ja lasagnelevyt. Viimeseksi loput tomaatti- ja valkokastikkeista ja pinnalle juustoraastetta.

Paista uunissa noin 40-50 min. 

Mä ja pikkuvege Vegemessuilla

Jalotofun tofukas kera marinoidut sienet ja muut höysteet, nam!

Viime vuoden lopulla tapahtui mielenkiintoinen arkiruokailukäänne. Asia oli ollut niin sanotusti ilmassa jo jonkin aikaa, mutta joululomalla 6v poikani ilmoitti olevansa vege, ja että asia ilmoitetaan nyt myös eskarin ruokalaan. Asia oli harvinaisen selvää pässinlihaa tofukinkkua.

Kasvisruokailu on tietenkin ollut perheemme arjessa oman vegeyteni takia aina ja asiasta on luonnollisestikin keskusteltu, sillä äiti on syönyt muita ruokia lihan sijaan. En ole kuitenkaan yrittänyt aivopestä lapsiani aiheesta, vaan ajattelin että saavat itse päättää mitä syövät sitten kun asia alkaa mietityttää. Pidän kuitenkin melko kovin kiinni siitä, että omat lapseni syövät mahdollisimman ravintorikasta, laadukasta, ja vähäsokerista luomuruokaa. Mahdollisuuksien mukaan siis. Jonkun mielestä olen varmasti fanaatikko, mutta kyllä meilläkin silloin tällöin näkyy ja syödäänkin jätskiä, suklaata, keksejä ja muitakin herkkuja (paitsi karkkia ja limuja). 

On ollut jo pidemmän aikaa selvää, että 6v on ravinnosta kiinnostunut, joten tämä vegeasia ei sinänsä tullut yllätyksenä, vaikka se kuitenkin yllätti. Se herätti itsenikin jotenkin yllättävällä tavalla siihen, että “iik, nyt mun pitää oikein toden teolla alkaa miettiä että poika saa kaiken tarvitsemansa”. Samalla olen pikkutyypistä todella ylpeä. Jos hän kuitenkin haluaa palata "sekaaniksi", se on täysin ok. <3

Aihetta huoleen ei ehkä ole, ravintoneuvojan opinnot ovat (jep, edelleenkin) käynnissä ja koska olen monen mielestä fanaatikko omassa keittiössäni, asiat eivät varmasti ole retuperällä. Meillä ei juoda maitoa, mutta lapsilla on mukana ruokavaliossa kuitenkin juustot, jugurtit ja muna (itsellä melko harvoin). Mutta siltikin sisimmässäni joku höpöhöpö-ääni muistuttaa, että alapas nyt kuule laskea lapsesi ravintoainetarpeet ja valmista ateriat sen mukaan.

Sitten se postauksen pääaihe, VEGEMESSUT. Olimme pikkutyypin kanssa viime viikonloppuna Vegemessuilla, Helsingin Kalasatamassa, ihan kaksistaan, viettämässä laatuaikaa. Me nautimmekin tästä todella. 6v kuvasi kuin mikäkin bloggaaja. Itsellä kuvaaminen jäi, koska seuralaisen vauhti oli sen verran kova, että hyvän näkökulman hakemiseen ei jäänyt aikaa. Seuralaiseni taidonnäytteitä voi ihailla tässä postauksessa. Maistelimme jos jonkinlaisia herkkuja ja uusia innovaatioita, opiskelimme smoothien valmistusta ja koristelua Anni Kravin opastuksella, lounastimme tuntemattomien kanssa Cargon messuraflassa jne.

Sumuinen vegemessupäivä. Kuva: 6v.

Tapahtumassa oli erityisen huikeaa se, että kirjaimellisesti valtava kiinnostus vegeruokailua kohtaan todellakin on totta. Olin kiitollinen, että emme joutuneet jonottamaan messuille sisään yli tunnin, kuten moni muu. Messuyleisön joukossa oli ennakkoluulottomia aloittelijoita ja vannoutuneita pitkän linjan vegaaneja, mutta koko joukko oli innoissaan, liekeissä ja täpinöissään. Ilmapiiri oli mahtava!

Ihmisiä paikalla. Kuva: 6v

Näytteilleasettajien joukossa oli hienoja uusia juttuja, kuten esimerkiksi Jalotofun uusi Vegeström ja Tofukas (nam mikä makupari, katso kuva alussa). Jokaiselle-sarjan valmisruoat (vaikka en voi sanoa valmisruokia ostavani) tuntuvat hyviltä maultaan ja arvoiltaan ja niille löytyy oma varma paikkansa. Baban jono oli liian pitkä meidän kollektiiviselle kärsivällisyydellemme, mutta hummuksen herkullisuus olikin jo ennestään tiedossa. Roots Helsingin raakakakut ja messuannos olivat napakymppejä (kuten aina), Apetitin uudet vihanneksia sisältävät mehujäät ja vegepakasteet ovat ehdottomasti kiinnostavia, kuin myös Kolmen kaverin vegaanijätskit. Vihdoinkin ostin kotiin Gingerpeoplen inkiväärimehua ja -siirappia. Nam ja wow-pisteet ainakin näille kaikille.

Yksi juttu kuitenkin jäi mietityttämään hieman ja sitä on jotenkin vaikea pukea sanoiksi hypen ollessa hurjimmillaan. Korostan, että olen enemmän kuin EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että messut oli aivan huikea juttu ja odotan jo nyt ensi vuoden suurempaa tapahtumaa ja mielessäni jo visioin mitä kaikkea jännää siellä voisi olla. 

Tex-mex meinkinkiä. Kuva: 6v

Levää! Ja äiti sekosi. Kuva: 6v

Tallinnalaisen Karu Talu Sokolaad -leipomon vegaaniset suklaatuotteet menivät
kuin kuumille kiville. Viimeisiä viedään tässä ja kello oli vasta puoli kaksi! Kuva: 6v

Mutta… en voinut olla ajattelematta, että koska trendi on kuumimmillaan, moni vegaaninen tuote ei edusta sellaista laatua tai puhtautta, jota itse haluaisin tämän “liikkeen” nimissä toivottavan ja tarjottavan. Ostin itsekin - lähes hurmioituneena - erään tosi mielenkiintoiselta kuulostaneen tuotteen ja kotona vasta (ihme kyllä) luin tuoteselosteen. Petyin. Yllätyin listan sisältämistä lisäaineista ja tietynlaisesta synteettisyydestä. Hermostuin myös itseeni, koska normaalisti syynään tuotteet todella tarkkaan kaupassa.

Astuin suoraan siihen itseäni häiritsevään ansaan, että messuhypen keskellä ajattelin esimerkiksi vegaanisuuden tarkoittavan jotain kaikin puolin parempaa kaikkien messutuotteiden kohdalla. WRONG. Tai sitten olen vaan liian laatu-, luomu- ja terveysfriikki (tai ituhippi), sekin on mahdollista. 

Oli miten oli, luotan siihen, että laatu ja luonnollisuus nousee keskeisemmäksi tässäkin trendissä vielä. Viimeistään silloin, kun se ei ole enää pelkkä suuri trendi vaan laajemmin omaksuttu tapa elää ja syödä, kotona ja ravintoloissa. Onneksi trendin huipulla juuri nyt on todella kovaa, ylläkin mainittua, kotimaista ja ulkomaista laatua sekä aivan uskomattoman jänniä innovaatiota. Kehitys ja sen vauhti on päätähuimaavaa. Terveystrendi kasvaa vegetrendiä ehkä jopa kovempaa, joten nousu jatkukoon, molemmissa movementeissa!

Tämä vege kuitenkin toivoo vieläkin enemmän yhtymäkohtia näille ja lisää painotusta yhdessä hyvään makuun, ekologisuuteen, puhtauteen ja laatuun ja sitä kautta pitkään ja onnelliseen elämään! Cheers näille, päätän romaanini tähän. :)

Punajuuri-härkäpapupihvit, jotka rokkaavat!

Punajuuri, I love you! Ja tässäpä niistä, sekä härkä- ja valkopavuista tehdyt todella mehukkaat ja maukkaat pihvit, joista perheen 4-vuotias totesi että äiti ei ole koskaan tehnyt näin hyvää ruokaa. :D Mutta hyviä ne ovatkin, härkäpavun hieman voimakas maku peittyy hyvin mausteiden sekaan ja pehmenee kaveristaan valkopavusta.

Punajuurta monipuolisempaa vihannesta voi etsiä. Se taipuu vaikka mihin mehuista leivontaan ja kaikkea siltä väliltä! Sillä voi värjätä ruokia, sitä voi ripotella kuivattuna ruokiin tuomaan niihin visuaalista kauneutta sekä ravinteikkuutta. Punajuuren maku on melko lailla täydellinen - juuri sellainen kuin sen värisen juureksen kuuluukin olla! 

Härkäpapu, ehkä pavuista tavallisin, on maassamme (tai ainakin tässä ihanassa omassa kuplassani) kovassa huudossa. Sekin on mahtavaa! Onhan se vaan hienoa, että kotimaassamme perinteisesti kasvatettua ja joskus “kakkosluokan” raaka-aineen maineessakin ollutta proteiinirikasta papua käytetään yhä monipuolisemmin ja siitä on jo jalostunut hittituotekin nyhtökauran nimissä. Vielä kun härkäpapua löytyisi tuotteeseen kotimaasta, niin avot.

Käytän härkäpapua jauhona, rouheena ja kokonaisina papuina. Papuja näkyy meillä arkikokkailuissa yleisesti aika paljon ja härkäpapu ei ole makunsa puolesta sieltä helpoimmasta päästä, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Sitä kun yhdistelee eri tavoin muihin papuihin, vihanneksiin ja mausteisiin, lopputuloksena saa huippumaukasta ja ravinteikasta ruokaa. Kuten nämä punajuuripihvit.

Pääsääntöisesti keitän pavut aina itse isoina satseina ja pakastan niitä rasioissa. Kätevää, kun vaan malttaa liotella pavut yöllä ja keittää isossa kattilassa aamulla samalla kun touhuaa päivän muita ensiaskareita! Keino on sekä kustannustehokas, että jätettä vähentävä tapa nauttia papuja. Omani ostan aina luomuna, sillä niitä on helposti saatavana kuivattuina ja siltikin kustannukset pysyvät maltillisina. Ja keho puhtaampana. 

(Miksi mulla aina menee monen kappaleen verran tilaa alkujorinaan?) NE PIHVIT SIIS! 

Halusin yhdistää kaksi suosikkiani, punajuuren ja härkäpavut (kaverina valkoinen papu). Lopputuloksen toimivuus yllätti jopa kokeilevan kokin itsensä ja näitä ahmittiin lasten kanssa kilpaa. 

Pihvit paistuivat kätevästi uunissa, pysyivät kasassa hyvin ja olivat sopivan rapeita. Ei säätöä rasvan ja pannun kanssa, parasta! En halunnut käyttää munaa, sillä on selkeästi kokeilemessa enemmän vegaanisia tapoja kokata ja syödä, mutta munan tuoman koostumuksen taikinaan sai psylliumilla. Aivan kuin pyöreiden falafelienikin. Laitoin pihveihin mukaan fetaa, sillä meidän perheessä on kaksi pientä feta-fania jotka vaativat sitä mukaan reseptiin. Vegaanisen taikinasta saa korvaamalla fetan jollakin vegaanisella juuston korvikkeella, mutta uskon että se toimii täysin ilman juustoakin. 

Oi että, olen kyllä niin tyytyväinen tästä onnistuneesta kokeilusta, jonka yksi salaisuus on psyllium ja toinen perunanuija! Toivottavasti se tuo monelle muullekin iloa. Näitähän sitten kannattaa tehdä iso satsi ja pakastaa osa kiireiselle päivällle. 

Punajuuri-härkäpapupihvit

2 pellillistä (eli iso satsi)

3 dl keitettyjä härkäpapuja

3 dl keitettyjä valkoisia papuja

5 suurta punajuurta

1 palsternakka

2 dl kaurahiutaleita

1 tl jeeraa

1 tl kurkumaa

2 tl jauhettua timjamia

1 tl jauhettua salviaa

1 tl savupaprikaa

1 tl valkosipulirouhetta tai -jauhetta

2 rkl tamarisoijaa

1 rkl psylliumjauhetta

1 sitruunan mehu

1 tuore korianteri

4 rkl oliiviöljyä

mustapippuria

chilijauhetta

(2 tl sienijauhetta)

150 g fetaa

lisää öljyä pellille ja voiteluun

Laita uunia lämpeämään 175 asteeseen (kiertoilma). Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja levitä siihen hieman öljyä. 

Valmista pavut pakkauksen ohjeen mukaan (yöllä liotus) ja valuta. Kuori ja raasta hienolla raastinterällä punajuuret ja palsternakka. Aseta ainekset kulhoon fetaa ja korianteria lukuunottamatta. “Nuiji” massaa kevyesti, mutta papujen koostumus rikkoen perunanuijalla, kunnes siitä muodostuu selkeästi taikinamaista. Tarkista maku ja lisää joukkoon hienoksi murennettu feta sekä korianteri, sekoita tasaiseksi.

Pyörittele massasta käsissäsi palloja, jotka asettelet pellille litistäen ne varovasti noin 2 cm paksuisiksi. Tasoittele reunoista kauniin pyöreiksi. Sivele päälle öljyä ja paista noin 40 min, kääntäen ne puolivälissä, jotta ne saavat molemmilta puolin kauniin rusehtavan paistopinnan. Anna jäähtyä ja tarjoile esim tsatsikin tai sitruuna-tahinikastikkeen kera (kuten kuvassa). 

Siis ooooämgee mikä kurpitsalatte!

Ette usko, miten suureksi kasvaa kynnys suoltaa juttua tänne, kun edellinen postaus on heinäkuulta. HEINÄKUULTA! Ja nyt on lunta maassa. Samaa vanhaa blogi-identiteettikriisiä tässä käydään läpi, mutta nyt on vaan pakko - sekä intoakin - ottaa rennommin ja kirjoitella taas kun aiheitakin on vaikka kuinka.

Intouduin taas, koska vietin ihanan (ja trendikkään) kurpitsalattehetken käydessäni Helsingin viehättävässä Healthinki-kahvilassa aiemmin viikolla. Omin sanoin healthinkiläiset kuvaavat paikkaa näin:

"Healthinki on terveellisen ajattelun ympärille rakentunut kahvila. Uskomme, että syömällä ravinnerikasta ruokaa voit huolehtia kehostasi ja mielestäsi sekä kohentaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi."

Jep, sopii mulle kuin revitty lehtikaali uuniini. Eli täydellisesti. Siellä vihdoin siis maistoin elämäni ensimmäisen Pumpkin spice latten sitten "entisen elämäni", jossa olin nauttinut niitä esimerkiksi Starbucksissa. Huh huh, miten ihmisen arvomaailma onkaan voinut muuttua - vaikka sisimmässäni olenkin aina ollut ituhippi.  

Niin, se mausteisen lämmittävä ja hivenen jouluinenkin juomaelämys hipoi todellakin täydellisyyttä ja samalla päätin, että se makumaailma olisi saatava osaksi talviarkeani. Etenkin, kun ainesosalistalla komeili ihan oikea kurpitsa, jonka kanssa olen edelleenkin vahvassa rakkaussuhteessa. Ja se ei tule muuttumaan mihinkään.

Joten siis reseptiin. Itselläni on nyt jatkuvasti paahdettua myskikurpitsaa jääkaapissa erityisesti tätä juomaa varten. Mielestäni on muutan aivan huippua, että sitä saa välillä meidän kaupasta jopa kotimaisena versiona! Lisäksi tein isomman satsin pumpkin spice mixiä lähes täysin Sonnentorin huippulaadukkaista luomumausteista, joten lämpimän juomakupillisen valmistamiseen ei tosiaankaan mene aikaa kuin kädenkäänne. 

Sekoitin toki mukaan myös hieman kurkumaa, joka kulkee arjessani monessa muodossa. Kävin hiljattain ayurvedisessä konsultaatiossa, jonka jälkeen tämä kultainen mauste on entistäkin enemmän arvossaan juuri itselleni. Siitä kenties lisää myöhemmin.

Kurpitsalatte
Kurpitsaa ja spice mixiä noin 1dl varastoon, kupilliset kahdelle

Kurpitsan paahtamiseen
1 myskikurpitsa
oliiviöljyä

Pumpkin spice mix
2 rkl kanelia (ceylon) jauhettuna
1 rkl inkivääriä jauhettuna
1 tl muskottipähkinää jauhettuna
1/2 tl maustepippuria jauhettuna
1/2 tl neilikkaa jauhettuna
1/2 tl kurkumaa jauhettuna
ripaus mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Kurpitsalatte
2 kuppia suosimaasi kasvimaitoa (suosin tässä Oatlyn iKaffe-versiota)
2 rkl paahdettua myskikurpitsaa
2 tl pumpkin spice mixiä
noin 1 tl vaahterasiirappia

Paahda kurpitsa: Lämmitä uuni noin 175 asteeseen. Halkaise kurpitsa neljään lohkoon, kaiverra siemenet ja siemenkohdan rihmasto pois. Aseta neljännekset kevyesti öljytylle, leivinpaperilla vuoratulle uunipellille leikkuupinta alaspäin ja paahda uunissa noin 45 minuuttia, tai kunnes kurpitsanliha on pehmennyt. Anna jäähtyä.

Tee pumkin spice mix: Sekoita mixin inekset keskenään esim kannelliseen lasipurkkiin. Voit napata siitä lusikallisen kurpitsalattekupilliseen helposti silloin, kun siltä tuntuu!

Valmista kurpitsalatte: Mittaa maito ja kaada se paksupohjaiseen kattilaan. Ala kuumentaa ja lisää kurpitsaa ja pumpkin spice mixiä kattilaan. Kuumenna sopivan lämpimäksi, ei liian kuumaksi. Lisää vaahterasiirappi. Kaada seos blenderiin tai miksaa ja vaahdota sauvasekoittimella. Kaada kuppeihin ja koristele vaahdolla ja kanelilla.