Maa-artisokka taas parrasvaloissa

Wow mikä pääsiäiskeli!!! Sovitut kaverigrillingit jäivät valitettavasti väliin pikkumiehen kuumeilun vuoksi. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä sain kuitenkin tehtyä vielä (ainakin) kerran jotakin maa-artisokasta. Tämän tuloksena totesin, että se raikkautensa ansiosta sopii loistavasti ainakin kevään pöytään.

Erityisesti innostuin, kun löysin kaupastamme suomalaisia luomumaa-artisokkia, jotka maksoivat kokonaiset 20 senttiä enemmän kuin ruotsalaiset ei-luomuversiot. Tekisi mieli sanoa, että WTF.

Tein maa-artisokasta maukasta lisuketta myöhäiselle lounaalle, joka vihki pihan ruokailukäyttöön täksi kesäksi. Myöhemmin samana iltana luulin jopa pääskyjen saapuneen saunaolutta nauttiessani. No ei nyt sentään, mutta voisin silti sanoa melko suurella varmuudella, että kyllä se kesä muuten taitaa olla täällä.

Maa-artisokkaa ja sitruunaöljyä
Lisukkeeksi neljälle

500 g maa-artisokkaa
3 rkl olliviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl raastettua sitruunankuorta
suolaa
pippuria
sokeria

1. Kuori maa-artisokat ja laita ne välittömästi veteen, johon on puristettu hieman sitruunamehua. Näin ne eivät tummu.


2. Viipaloi maa-artisokat noin 3mm paksuiksi viipaleiksi, kuten postauksen pääkuvassa.

3. Keitä noin 6 minuuttia (maa-artisokkien tulisi olla erittäin al dente), huuhtele viileällä vedellä ja anna jäähtyä hetki lävikössä.


4. Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, sitruunan kuori, suola, pippuri ja sokeri makusi mukaan. Kaada jäähtyneiden maa-artisokkien päälle ja sekoita. Mausta tarvittaessa lisää.

Maa-artisokkakeitto ja lämpimät hyvästit talvelle

Vihdoinkin - ja taas. Mutta viimeistä kertaa vähään aikaan. Maa-artisokkakeitto, yksi suosikeistani, saa jättää hyvästit talvelle.

Toisaalta nämä hyvästit ovat kivuliaat, mutta sitä suuremmalla innolla kuorin taas tuskaisena kippuraisia (mutta niin söpöjä) maa-artisokkia ensi syksynä keittoon. Tulkoon kevät ja sen raikkaus keittiööni!

Tänään oli kuitenkin vielä melkoisen harmaa ja kostea päivä, joten keitto sopi lounaaksi paremmin kuin hyvin. Jos joku vaan tekisi sen maa-artisokkien kuorinnan puolestani, söisin niistä tehtyä keittoa vaikka joka toinen päivä läpi talven. Sen maku on niin ainutlaatuinen; kerman kaverina täyteläinen, mutta samalla makean kepeä. Tilkka omenaviinietikkaa tuo pienen lisäpotkun keittoon. Vie takuulla kielen mennessään.

Pihalta on lähes kaikki lumet poissa, lauantaina on luvassa ensimmäiset grillailut. Mietintämyssy päähän, jotain uutta grilliin pantavaa voisi kokeilla kauden avaamisen kunniaksi. Kenties sinnekin voisi kuitenkin kehittää vielä jonkin maa-artisokkajutun?!

Maa-artisokkakeitto
4 pientä tai 2 suurta annosta

500g maa-artisokkaa
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1,5 rkl voita
1-2 tl omenaviinietikkaa
0,5l kasvislientä
1,5dl ruokakermaa
suolaa
pippuria

1. Kuori maa-artisokat ja perunat. Varaa tähän aikaa ja hermoja. Alla olevasta kuvasta voi pienen propagandapläjäyksen lisäksi nähdä yhden kippuraisen maa-artisokan aiheuttaman kuoriläjän. Tämän urakan jälkeen kuutio maa-artisokka ja perunat. Silppua sipuli ja valkosipuli.


2. Lämmitä voi kattilassa, paista noin 5 minuuttia matalalla lämmöllä sipulisilppu. Lisää maa-artisokka ja valkosipuli. Pyörittele kattilassa noin 3-5 minuuttia.


3. Lisää omenaviinietikka ja sitten kasvisliemi ja perunat.

4. Keitä kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä, noin 30 minuuttia. Lisää kerma, suola ja pippuri.

5. Soseuta ja tarjoile. Ensi kerralla lisään hieman tryffeliöljyä pinnalle, ihan vaan silmää miellyttämään. Nyt se unohtui, taitaa olla kevättä sen verran rinnassa...



Aurinkoista pääsiäistä!

Terveisiä vegeparatiisista

Kotona taas. Miten se viikko voikaan vierähtää niin nopeasti? Time flies when you're having fun.

Brighton on kuin toinen kotini asuttuani siellä hieman vajaat 10 vuotta. Sen uskomaton vegeruokatarjonta ja yleinen asiaa edistävä ilmapiiri ovat taatusti aiheuttaneet totaalisen rakastumiseni kokkailuun ja uusien ainesten etsimiseen ja kokeilemiseen.

Terre à Terre on kiistatta paras vegeravintola, jossa olen koskaan syönyt - ja niitä on kertynyt plakkariin jokunen. Tälläkin kerralla se viehätti. Luonnollisesti minut, mutta taas kerran myös lihansyöjäseuralaiseni.

Alkuruoaksi söimme molemmat tajunnan räjäyttävän metsäsienikeiton. Ja yksimielisesti totesimme sen olleen paras ikinä syömämme sienikeitto. Se on melko suuri tunnustus tältä sienifriikiltä.


Elämässäni ennen tätä sienikeittoa en voinut käsittää, miksi kukaan soseuttaisi sienikeiton. Kaikki on muuttunut. Tässä sienikeitossa oli soseutettua "pääosiota" rouheuttamassa pienen pienet paistetut sienipalat, joita kannatteli ilmava hapankermavaahto. Pisteenä iin päällä vesikrassia. Pitänee pistää ohje hakuun.

Pääruoaksi otin tällaisen pääkuvassa näkyvän setin:
"Mai Fun Salad - Chilled black rice noodles, piled with crisp raw vegetable spaghetti, shoots and leaves, surrounded by umboshi plum white miso and mirin dressing, served with toasted cured tofu, roasted sesame oil, red ginger, pomegranate beads, spice satay and wasabi cashews."

Kuulostaa melkein terveysruoalta, bongasin muutaman superfoodin tuolta kuvauksesta. Makuja oli vaikka muille jakaa, ihanaa suolaisuutta miso ja mirin -kastikkeesta, makeutta granaattiomenasta. Ja juureksista tehdyt tasaisen ohuet nuudelit tekivät annoksesta kuin taideteoksen. Pakko yrittää tätä itse. Ostin edellisellä kerralla ravintolan juuri ilmestyneen keittokirjan, enkä vielä ole uskaltautunut sitä korkkaamaan. Nyt ehkä on pakko.


Seuraavaa Brightonin vierailua odotellessa. Tässä oli heti "kerman kerma" tältä reissulta, lisää helmiä kuitenkin tulossa. Ja vähän kotikkailujakin tällä viikolla.

Lasagne nimeltä lihansyöjän huijaus (sienillä tai ilman)

Jos etsii kasvisruokaa, joka varmasti maistuisi lihansyöjälle, se on tässä. Lasagne. Olen huijannut tällä kyseisellä reseptillä muutamaa lihansyöjätuttua, jotka ovat luulleet syövänsä "tavallista" lasagnea. Vaan eivätpä syöneet.

Lihan korvikkeena toimii tumma soijarouhe. Syvän maun antaa omatekoinen haudutettu tomaattikastike. Sienistä saa lisää potkua niistä pitäville. Itse tunnustan olevani täysin sienifriikki ja käytän itse kerättyjä ja kuivattuja sieniä ympäri vuoden. Pahoittelut jutun pääkuvasta sieniä vihaaville, mutta kun ne ovat niin auttamattoman valokuvauksellisia...

Lasagne sopii hyvin esim sunnuntairuoaksi hitaasti ja hartaudella valmistettuna. Tomaattikastike paranee, mitä kauemmin sen antaa porista. Tosin se myös määrällisesti vähenee näin tehtäessä, joten kannattaa miettiä tomaatin määrää, jos meinaa sunnuntaikokkailla hissunkissun. Kuvan lasagnessa on hieman liian vähän tomaattikastiketta, kun intouduinkin kypsentämään sitä hitaasti alkuperäisistä aikeista poiketen.

Blogiin tulee hieman taukoa (kenties), sillä lähden kulinaristiselle lomalle Englantiin. No ei ehkä ihan sellaiselle, mutta muutaman jutun lupaan vähintään tuoda mukanani, kenties jopa postaan on the road.

Lasagne (iso)

(kolme kourallista kuivattuja suppiksia)
2 dl tummaa soijarouhetta
1 kg tomaattimurskaa
2 isoa valkosipulin kynttä
2 tl chiliöljyä
1 tl sokearia
oreganoa tai basilikaa
lasagnelevyjä
1 prk raejuustoa
1 mozzarella
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

1. Liota sieniä jokunen tunti, jos haluat maustaa niillä lasagneasi. Liota myös soijarouhe valmistajan ohjeen mukaan (puolesta tunnista tuntiin).


2. Valmista tomaattikastike. Hienonna valkosipuli ja paista oliiviöljyssä hetki. Älä anna ruskistua. Lisää tomaattimurska ja lisää öljyä, sekä chiliöljy. Nyt on käsillä totuuden hetki: kuinka kauan haluat hauduttaa tomaattikastiketta. Vähintään 40 min, sanon minä. Tämän jälkeen lisää sokeri ja mausteet.


3. Lisää liotettu soijarouhe.



4. Lisää liotetut sienet. Anna kiehua hiljalleen vielä noin 15 min ja lopuksi mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan (minusta saa olla reilusti kumpaakin, maku tuppaa miedontumaan lasagnen kypsyessä hieman).



5. Kun tomaattikastike on makusi mukaista, lado sitä lasagneastian pohjalle noin sentin kerros ja peitä se lasagnelevyillä.


6. Tee seuraava kerros lisäämällä tomaattikastiketta lasagnelevyjen päällä. Lisää näiden päälle raejuustoa ja peitä tämän jälkeen taas lasagnelevyillä.


7. Tee vielä kolmas lasagnekerros ilman raejuustoa. Viimeisten lasagnelevyjen päälle voit levittää ohuena kerroksena lopun tomaattikastikkeen. Revi tämän päälle mozzarellaa, rouhi myllystö mustapippuria ja pirskottele oliiviöljyä.


8. Paista uunissa 200 asteessa aluksi foliolla peitettynä noin 25 minuuttia. Poista folio ja paista noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta ruskistuu ja "aaltoilee".


9. Tarjoile ja seuraa kohteeksi valitun lihansyöjän ilmeitä. Onnistuiko huijaus?

Caesar-salaatti miinus anjovis = hmmm

Hyvä Caesar-salaatti on yksinkertaisesti vaan niin hyvää. Jos sitä löytyy ravintolan listalta, en usein voi olla valitsematta sitä. Vähintään alkuruoaksi. Rapsakkaa, suolaista, kirpeää. Jotenkin kevyen tuntuista (mikä on tietysti harhaa).

Caesar-kastikkeessahan on anjovista. Jos olisin täysin kasvissyöjä, enkä söisi kalaa, olisin vaikeuksissa. Tosin tähänkin ongelmaan löytyisi nyt jonkinlainen ratkaisu.

Naapurimme amerikkalaismies kertoi tarinoita sikäläisittäin legendaarisesta Moosewood-ravintolasta, jotka kuulostivat vähintäänkin herkullisilta. Sitten sain kotitaholta täysin odottamatta lahjaksi ravintolan keittokirjan. N-a-m-i-! Luvassa useampia kokeiluja tästä opuksesta.

Bongasin kirjasta Caesar-salaatin ohjeen, jossa siis ei ravintolan kasvislinjan mukaisesti ole anjovista. Eikä muuten raakaa munaakaan, reseptin kehittäjät olivat todenneet, että kastike on parempaa keitetystä munasta valmistettuna. Eli voisi varmaankin sanoa, että tämä on myös raskaana oleville turvallinen caesar. Etenkin jos käyttää pastöroituun maitoon tehtyä parmesaania tai pecorinoa. Jos on kovin tarkka juustojen syömisestä, voisi korvata sen kotimaisella kovalla vuohenjuustolla. Sitä saa varmiten kauppahalleista.

Niin ja se makuarvio? En ehkä kutsuisi tätä salaattia Caesar-salaatiksi, mutta melkoisen hyvää se silti on. Jää siis helppojen vakiotarjottavien listalle, ainekset löytyvät lähes aina valmiina kaapista. Siinä samassa tuli sitten muuten myös tehtyä itse krutonkeja, voi miten helppoa sekin oli.

Caesar-salaatti Moosewoodin tapaan
4 hengelle pääruoaksi leivan kera

Caesar-kastike
2 kovaksi keitettyä munaa
0.75 dl oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
0.5 tl suolaa
1 tl Dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria

1. Keitä munia noin 10 minuuttia, jäähdytä, kuori ja pilko paloiksi.

2. Mittaa kaikki aineet kulhoon luoden näistä omituinen asetelma, jos satut olemaan yhtä omituisella tuulella.


3. Soseuta.

Krutongit

1. Leikkaa noin kaksi kourallista 1,5cm x 1,5cm kuutioita vaaleasta leivästä ja levitä ne uunipellille. Laita pelti 180-asteiseen uuniin noin 5-8 minuutiksi, tai kunnes kuutiot ovat kovia ja hieman ruskistuneita.

2. Kuumenna paistinpannu. Lisää öljy ja silputtu valkosipuli. Lisää leipäkuutiot ja kääntele niitä pannulla noin minuutti, kunnes valkosipuli alkaa hieman ruskistua, ja kuutiot ovat tasaisesti mutta kevyesti öljyisiä.



Itse salaatti

2 romaine-salaattia
kaksi kukkurallista kourallista krutonkeja
2 dl parmesaanilastuja
mustapippuria

1. Pese, kuivaa ja revi romainen lehdet vaakasuunnassa noin 2-3 senttiä leveiksi paloiksi. Lehden keskiruodon tulisi säilyä ehjänä (tämä on kyllä ihan makuasia, mutta itse pidän hieman leveämmistä salaattipaloista).


2. Leikkaa parmesaanista lastuja esim kuorimaveitsellä tai juustohöylällä.

3. Sekoita revittyjen salaatinlehtien (nämä tulisi muuten säilyttää kylmässä ja erillään muista aineksista tarjoiluhetkeen asti, jos teet valmisteluja etukäteen) joukkoon kevyesti krutongit, juustolastut ja kastike. Lisää mustapippuria maun mukaan.

4. Naatiskele kylmän juoman kera.

Kirpeä, mutta ihanan pehmeä sitruunarisotto

Olen löytänyt uudelleen sitruunan. Se on keittiössäni käytössä nyt muussakin ruoanlaitossa kuin salaateissa ja leivonnassa. Se on niin ihanan raikas ja toimii kermaisissakin ruoissa säilyttäen kirpeän raikkautensa.

Sitruunarisotto on uusin aluevaltaukseni. Tein hiljattain muutamaankin otteeseen sitruunaspagettia, joten arvelin pitäväni tästä kirpakasta risotostakin. Olin niin kovin oikeassa. Täydellinen perjantai-illan nautiskeluruoka kenties? Mukailin amerikkalaisen Bon Appétit -lehden reseptiä.

Mikä parasta, myös suuresti liharuokaa arvostava isäni kehui ääneen tätä niin yksinkertaista ja helppovalmisteista risottoa. Tosin olimme molemmat sitä mieltä, että se vaatii jonkin kunnon lisukkeen.

Lisukevalinnassani otin varaslähdön pian alkavaan parsakauteen. Tosin sillä seurauksella, että risottolounas oli melkoisen kaukana lähiruoasta. Mutta ainakin lounas maistui keväiseltä tänä aurinkoisena, mutta niin lumisena kevätpäivänä.

Kannattaa muuten investoida luomusitruunoihin, niin ei tule kuoresta turhia säilöntä- ja torjunta-aineita kaupan päälle.

Sitruunarisotto
4 annosta

3 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
3/4 dl kuivaa valkoviiniä
5 dl risottoriisiä
n. 8 dl kasvislientä
3/4 dl sitruunanmehua
1 rkl raastettua sitruunan kuorta
1,5 dl raastettua parmesaania
suolaa
pippuria

1. Silppua sipuli ja paista se pehmeäksi kahdessa ruokalusikallisessa voita ja kahdessa ruokalusikallisessa oliiviöljyä.


2. Lisää riisi ja sekoita noin minuutin ajan kunnes riisistä tulee kiiltävää.


3. Lisää viini ja sekoita, kunnes se on kokonaan haihtunut (noin 30 sekuntia).

4. Ala lisäämään kasvislientä 1-2 dl kerrallaan. Lisää vasta, kun viimeiseksi lisätty liemi on kokonaan imeytynyt riisiin. Sekoittele silloin tällöin. Noin 25-35 minuutin kuluttua riisi on valmista (katso tarkempi aika riisipaketista).

5. Lisää joukkoon raastettu parmesaani, sekä yksi ruokalusikallinen voita. Sekoita.

6. Lisää persilja, sitruunamehu ja raastettu sitruunan kuori. Tarjoile esimerkiksi keitetyn tai höyrytetyn parsan kera.