21.5.14

Huumaannuttavat nokkosletut


Tämä kesän aikaansaama energia on jotain aivan käsittämätöntä. Ei haittaa yhtään, että aamuaurinko herättelee jo kuuden jälkeen. Eikä haittaa sekään, että yöunet jäävät lyhyiksi pihapuhteiden koukuttaessa yön pikkutunneille asti. Silti vaan jaksaa. Ja pää pursuaa ideoita. Onneksi kesä tuli tänä vuonna vielä näin ajoissa, niin tätä tunnelmaa voi nauttia vielä pitkään.

Yksi kauan toteutusta odottanut ideani oli paistaa nokkoslettuja. Sen toteutin viime viikonloppuna. Ne maistuivat aivan tajuttoman hyviltä, iso pino isoja lettuja hävisi neljään suuhun minuuteissa. Viimeinen jaettiin neljään osaan. 


Nokkosia keräillessäni minusta alkoi tuntua vahvasti siltä, että minussa on heräämässä jonkinlainen keräilyvietti. Mietin tässä, että uskaltaisiko tuosta pihalta vihdoinkin pistää pienpuutarhurissa pelottavan vihan nostattavaa vuohenputkea salaattikulhoon tai piirakkaan. Ensi viikonlopun projekti, kenties. Tätä rikkaruohoksi kutsumaani kasvista meillä ainakin riittää, noin kymmenen askeleen päässä keittiöstä. Mutta voiko viha muuttua rakkaudeksi, se selvinnee. Ehkä. 

Mutta siis ne nokkoset. Lapsena intoilin syödessäni äitini tekemää nokkoskeittoa tai nokkoskastiketta. Se oli jo pelkästään ajatuksena niin jännä. Että oikeesti uskalsin syödä jotain käsissä itkettävän kovasti polttavaa. Ja vielä että se maistui hyvältä!

Sama ilmiö valtasi omat lapseni. Ensin he ihmettelivät hiljaisina touhuani nokkospuskissa ja letuilla herkuteltuaan he kertoivat kavereilleen, miten nokkosista voi tehdä ruokaa. 

Nokkosletut maistuivat mielestäni paremmilta kuin iki-suosikin titteliä pitävät pinaattiletut (ja nokkosessa on neljä kertaa niin paljon rautaa kuin pinaatissa). Jotenkin se maku oli vaan pehmeämpi, mutta samalla maukkaampi. Tai sitten se johtui siitä huumasta, jonka nokkosten keräily minussa herätti. Tuosta vaan pihan sivusta huuhtelun kautta kattilaan ja lettuihin. 



Sama huuma muuten johti siihen, että meillä on nyt saunan lauteilla monta riviä nokkosia lämmittelemässä ja kuivumassa. Jatkoa seuraa siis.

Jos jollain on kokemuksia vuohenputkesta ruoanlaitossa, saa vinkata!

Kaikki kuvat: Mikko Keto
------

Nokkosletut 
(noin 15 isoa lettua)

n. 1 litra nokkosia (n. 1,5 - 2 dl keitettynä ja puristettuna)
5 dl maitoa
3 munaa
2,5 dl jauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl oliiviöljyä
voita paistamiseen

Kerää nokkosen lehdet puhtaasta paikasta. Ei siis tien varrelta tai esim ulkohuusin tai kompostin lähettyviltä. Huuhtele nokkoset. Tämän jälkeen ryöppää ne runsaassa vedessä. Kaada keitinvesi pois ja anna nokkosten jäähtyä. Purista loput vedestä pois käsipelillä. Lopuksi silppua käteesi jäänyt nokkospallo hienoksi silpuksi.

Tee lettutaikina. Vatkaa kaikki ainekset kulhossa hyvin. Anna taikinan tekeytyä vähintään puoli tuntia. Sekoita joukkoon nokkossilppu. 

Kuumenna lettupannu tai tavallinen paistinpannu. Paista letut voissa sopivan rapeiksi ja ruskeiksi. Nauti!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vuohenputkiohjeita odottelen innolla. Niitä kasvaa pihalla PALJON.
Nokkosia lähden juuri keräämään. Illalla lettuja :)

Miina kirjoitti...

Toivottavasti letut maistuivat! Olen näemmä onnistunut vuohenputkien kitkemisessä aika hyvin, kun nyt niitä saa hakemalla etsiä. Mutta aion vielä testata niitä joka tapauksessa, siitä lisää myöhemmin!