Pakkomielle (noin) numero 523: vietnamilaiset kesärullat

Addiktoituminen tapahtui vain muutama viikko sitten, ehkä nopeammin kuin silmänräpäyksessä. Oikeastaan tiesin silmää räpäyttämättäkin, että näin tulisi käymään. Olin kuolannut yhtä monista blogien ja ruokalehtien trendiruoista jo pitkään, mutta jostain syystä en ollut kuitenkaan lähtenyt näpertelemään vegeversiota houkuttelevan näköisistä vietnamilaisista kesärullista. Kaikki muuttui eräänä helmikuisena lauantai-iltana, keskellä yhtä harvoista talvista viikonloppua. 

Tilauksessa oli illallinen kahdelle. Kynttilänvalossa. Hyvää viiniä. Ja tätä trendiruokaakin kuuluisampaa henkevää keskustelua. 

Kaikki meni putkeen ja sen jälkeen tässä keittiössä on saatettu yksi talviviikonloppu elää ilman vietnamilaisia kesärullia. Näitä on siis nautittu suht säännöllisin väliajoin, joka kerta hieman erilaisina versioina ja usean blogiohjeen pohjalta tuunatuilla dippikastikkeilla. Kuvan setti on juurikin tältä perjantai-illalta. En ihmettelisi, jos vastaava kesärulla-ahminta koetaan taas viikon päästä. 

Koukussa siis ollaan, ihan avoimesti. Ihanan kevyttä, ihanan suolaista, ihanan makeaa, ihanan rapsakkaa, ihanan täydellistä. Ei muuta lisättävää. 

Enpä ollut tullut ajatelleeksikaan, että riisipaperiakin saa ihan perusmarketeista jo nykyään (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla). Eikä hintakaan hirvitä. Jipijipijee!

Vietnamilaiset kesärullat 

Kahdelle erittäin nälkäiselle ruokailijalle päänaposteltavaksi

Pähkinäkastike

1 dl (luomu) pähkinävoita

2-3 rkl Hoi Sin -kastiketta

2 rkl limen mehua

1 tl soijakastiketta

3/4 dl vettä

(1 tl vaahterasiirappia tai sokeria halutessasi)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Käytä apuna sauvasekoitinta, jos ne eivät tunnu sekoittuvan tasaiseksi kastikkeeksi käsipelillä. Anna maustua hetken.

Suolaisen makea chilikastike

1/2 dl riisietikkaa

1 limen mehu

2 rkl vettä

1 1/2 rkl vaahterasiirappia (tai 1 rkl sokeria)

1 valkosipulin kynsi hienoksi hakattuna

puolikas chili hienoksi silputtuna

Sekoita kaikki ainekset keskenään hyvin. Anna maustua hetken.

Kesärullat 

8-9 riisipaperia (esim Red Dragon)

2 porkkanaa

1/2 tuore chili

3 rkl limen mehua

1 levy riisinnuudeleita

2 tl vaahterasiirappia (tai 1 tl sokeria)

n. 7 cm pätkä kurkkua

2 keräkaalin lehteä

1 avokado

kourallinen basilikaa veitsellä silputtuna

kourallinen korianteria veitsellä silputtuna

kourallinen maapähkinöitä rouhittuna

Valmistele vihanneksista ensin porkkanat. Kuori ja raasta ne esim julienne-leikkurilla tai kuorintaterällä, tai leikkaa ne erittäin ohuiksi noin 7 cm pituisiksi tikuiksi. Silppua chili. Sekoita purkissa limen mehu ja vaahterasiirappi (tai sokeri). Lisää sekaan porkkana ja chili. Sekoita hyvin ja anna maustua.

Kypsennä riisinuudelit ohjeen mukaan ja huuhtele jääkylmällä vedellä kunnes ne ovat täysin kylmiä. Jätä nuudelit lävikköön valumaan ja tämän jälkeen leikkaa niitä hieman lyhyemmiksi pätkiksi. 

Leikkaa muutkin vihannekset saman pituisiksi, ohuiksi tikuiksi tai siivuiksi. Poista kurkusta siemenet lusikalla sen jälkeen, kun olet leikannut kurkun puoliksi. Sen jälkeen leikkaa myös kurkku tikuiksi. Asettele kaikki rullien täyteainekset omiin kasoihinsa lähelle pistettä, jossa näpertelet rullat.

Täytä iso kulho hieman yli puolivälin lämpimällä vedellä. Ota esiin riisipaperit ja iso lautanen, jonka päällä voit näperrellä rullat. 

Upota riisipaperi veteen, varmista että se kastuu tasaisesti joka puolelta. Anna sen liota noin 15 sekuntia, kunnes se on täysin pehmeä. Nosta se varovasti pois vedestä ja levitä se varovasti auki lautaselle. Asettele täyteainekset kerroksittain hieman paperin keskikohdan alapuolelle, noin reilu ruokalusikallisen verran kutakin. Itse tykkään aloittaa porkkanasta ja toisesta yrtistä ja lopettaa nuudeleihin ja pähkinöihin, näin ne näkyvät kivasti riisipaperin läpi. Täytteiden oikean määrän oppii nopeasti enimmäisen rullan kasattuaan.

Taita riisipaperin sivut mahdollisimman tiukasti täytteiden päälle koko sivujen mitalta. Ajattele, että aloitat tekemään lahjapaketin ensimmäisiä taitoksia. Tämän jälkeen rullaa koko paketti mahdollisimman tiukasti kohti ulommaista reunaa. Reuna kiinnittyy rullaan nopeasti. Siirrä tarjoiluastialle ja valmista samaan tyylliin loputkin rullat. Leikkaa rullat halutessasi puoliksi tai jätä kokonaisiksi. Tarjoile dippien kera. Rullat eivät pidä säilytyksestä, joten ne on parasta ahmia kaikki heti.

Perjantaiburgeri voi nyt olla maanantaiburgeri: bataattiburgeri tofulla

Bataattiburgerit taisivat saada alkunsa Torkkuja ja nokkosia -blogin postauksesta. Ne ovat niittäneet mainetta jo sen verran, että ehkäpä voidaan puhua some-ilmiöstä. Oli siis aika tehdä oma bataattiburgerikokeilu. 

Kokeilu meni niin nappiin, että en enää ajattele burgereita perjantai-illan tai viikonlopun ruokahuipennuksena. Näiden valmistus kävi nimittäin niin sukkelaan, että sain ne treenin jälkeisen nälän kasvaessa huippunopeaa vauhtia pöytään. Tässä tilassa ruoan valmistaminen on aina tietoinen riski, sillä kasvava suden nälkä johtaa usein sähläämiseen, ennen aikaiseen huikopalojen napsimiseen tai muuten vaan lievään / suureen piinaavasta odotuksesta aiheutuvaan ärsyyntymiseen. 

Kaikelta näiltä vältyttiin. En ottanut aikaa (olisi pitänyt), mutta aloituksesta pöytään istahtamiseen meni noin puolisen tuntia. Mikä on burgereista puhuttaessa mielestäni melkoisen hyvä suoritus. 

Bataatti toimii mielettömän hyvin "burgerisämpylänä". Olin saanut blogin kautta Jalotofun kylmäsavumarinoitua tofua, mikä oli suhteellisen voimakkaan makunsa ansiosta tässä kombossa enemmän kuin paikallaan. 

Yllättävää sinänsä, mutta vuohenjuustojugurttikastike tuntui olevan kaikin puolin luonnollinen kastike näihin burgereihin. Hunaja toi siihen mukavan makeaa kepeyttä. Jos ei vuohenjuustosta pidä, sen tilalla voisi kenties kokeilla paistettua halloumia ja pelkkää jugurttisoosia, jossa basilikan sijaan olisi vaikkapa tuoretta minttua. Sitä nimittäin aion kokeilla seuraavaksi.

Bataattiburgerit kylmäsavutofulla

n. 8-10 eri kokoista burgeria

2 isoa, mahdollisimman pyöreää bataattia

1-2 rkl oliiviöljyä

merisuolaa

1 pkt kylmäsavutofua (Jalotofu)

2 dl turkkilaista jugurttia

PUOLIKAS vuohenjuustoa

5 basilikan lehteä

1-2 tl hunajaa

1 tl sitruunamehua

suolaa 

mustapippuria

lisäksi burgereiden täytteeksi esim. avokadoa, tomaattisiivuja, salaattia / lehtikaalia, suolakurkkua, sipulirenkaita jne.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese bataatit huolellisesti. Siivuta bataatit poikittaissuunnassa noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. Lado ne uunipellille vierekkäin. Kaada päälle oliiviöljyä ja levitä se käsin tasaisesti bataattien leikkuupinnoille. Rouhi päälle suolaa myllystä. Paahda uunin keskitasolla noin 25 minuuttia, tai kunnes bataatit saavat pintaansa hieman väriä.

Bataattien paahtuessa, valmistele burgereiden täytteeksi haluamasi kasvikset ja tee jugurttikastike. Leikkaa vuohenjuusto pieniksi paloiksi. Sekoita se jugurtin joukkoon, painele juuston koostumus rikki lusikalla sekoittaessasi. Leikkaa basilikan lehdet poikittaissuunnassa ja lisää ne jugurttiseokseen hunajan, sitruunamehin ja mausteiden kera. Anna kastikkeen maustua jääkaapissa. 

Leikkaa tofu noin puolen sentin paksuiksi viipaleiksi. Paista viipaleet pannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää halutessasi pannulle hieman soijaa, tosin mielestäni kylmäsavutofu oli juuri sopivassa määrin maustettu. 

Bataattikiekkojen valmistuttua kokoa burgerit siten, että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee bataattikiekko. Väliin tofun ja jugurttikastikkeen sekaan omat suosikkisi burgeritäytteistä ja kastikkeista. 

Makeaa ystävänpäivää! T. Raakasuklaakokeilija

Blogista on tarkkasilmäinen lukija saattanut huomata, että meikäläistä on päässyt puremaan terveyskärpänen. Pahemman kerran. Purema sattui vuoden lopun lähestyessä, juuri sopivasti kun (kuten moni muukin) aloin tarkkailla kehoni suhtautumista erilaisiin raaka-aineisiin. Uhosin jättäväni sokerin ruuanvalmistuksesta kokonaan pois. Siitä sitten alkoi jäädä kahvimaito, vehnäjauhotuotteet, margariinit ja niin edelleen. Ja mikä kohennus olossa, wow!

Näin ystävänpäivän kunniaksi on kuitenkin tehtävä tunnustus. Käytin tänään hieman alle teelusikallisen kookossokeria, kun valmistin elämäni toisen raakasuklaaerän. Sain kyseisen raakasuklaaohjeen kotimme lähellä sijaitsevassa hot joogastudiossa opettavalta Saaralta. Noudatin ohjetta lähes täysin, käytin enemmän maapähkinävoita ja lisäsin mukaan vain hieman himalajansuolaa, sillä pidän suolasattumista raakajälkkäreissä.

Niin, se terveyskärpänen. Olen ahminut tietoa raakasuklaasta sekä monesta muustakin superfoodista ja olen vaivihkaa päättänyt myös tuputtaa niitä vanhemmilleni (ihan heidän huomaamattaan, tietty), vaikka tiedostan tähän kytkeytyvän useita (kyseiseen sukupolveen liittyviin elämäntapatottumuksiin liittyviä) haasteita. No, se ei pelaa joka pelkää.

Vietämme ystävänpäivää vanhempieni luona, joten tilaisuus oli täydellinen. "Teen teille suklaata, juodaan ystävänpäiväkahvit" -ehdotukseni ei saanut aikaan hurraa-huutoja. Isäni on kuitenkin jo tehnyt tuttavuutta raakasuklaan kanssa. Hän oli kuullut sen terveydellisistä vaikutuksista aivoihin, hänelle erityisen ajankohtaisesti muistiin liittyen, ja tuntui olevan hieman perillä sen antioksidanttisista ominaisuuksistakin.  Näiden lisäksi itseäni näin rakkauden luvattuna päivänä kiinnosti erityisesti raakasuklaan yhteys mielihyvän tunteeseen.

Kahvipöytään siis. Kahvit olivat kupeissa ja pöytäseurue odottava, kun toin tarjolle jääkaappikylmää raakasuklaata. Näytti hyvältä. (Harmi tosin, että unohdin sydämenmuotoisen silikonisen jääpalamuotin kotiin. Sydämenmuotoiset suklaat olisivat ehkä toimineet parhaiten juuri tänään.) Isku kiinni suklaaseen. Kaikki söivät vähintään kaksi palaa. Kommentteja ei sadellut mitenkään ylitsevuotavasti ja havaitsin makukokemuksen olevan hieman erikoinen vanhemmilleni. Mutta ei se mitään. Ei haukkuja, ei totaalikieltäytymistä. Vaan erilaista.

Itse pidin suklaan koostumuksesta, se oli jotenkin raikkaan oloinen. Mieleen tuli heti kaksi jatkojalostusideaa. Mukaan suklaaseen jotakin hieman pureskelua vaativaa. Yhteen koe-erään mukaan minttua. Kuka voisi vastustaa minttusuklaata?

Näistä tunnelmista toivottelen ihanaa ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! Täällä ainakin hymyilyttää tänään. Johtuu se sitten nauttimastani raakasuklaasta, hapekkaasta ojankaivuuretkestä lasten kanssa tänä aamuna, tai ihan vaan siitä että on rakkauspäivä - en tiedä. Eikä sillä juuri nyt ole väliäkään!

Raakasuklaata (Saaran ohjetta mukaillen)
n. 20 x 20 cm levy

1,5 dl raakaa kaakavoita (esim. CoCoVi)
1 rkl kookosöljyä
0,5 dl kookosmaitoa
1 rkl hunajaa
2 rkl maapähkinävoita
3 rkl raakaa kaakaojauhetta (esim CoCoVi)
1 tl kookossokeria
0,5 tl (Bourbon-)vaniljajauhetta
(1 tl macajauhetta)
0,5 tl himalajansuolaa
noin 10 cashewpähkinää rouhittuna
chilirouhetta

Laita kulho lämpimään vesihauteeseen ja sulata siinä kaakaovoi ja kookosöljy. Siihen saattaa mennä tovi, joten sekoittele aineksia kärsivällisesti kunnes ne muuttuvat nestemäiseksi. Lisää muut ainekset (paitsi pähkinärouhe ja chilirouhe) ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada massa joko silikonimuotteihin (esim jääpalamuotti on loistava tähän tarkoitukseen) tai, kuten minä tällä kertaa, leivinpaperilla vuorattuun astiaan (levitin kookosöljyä leivinpaperiin). Ripottele päälle rouhitut cashewt ja chilirouhe. Siirrä massa pakkaseen noin tunniksi ja sen jälkeen jääkaappiin. Tarjoile suoraan jääkaapista ja siirrä mahdolliset jäljelle jääneet suklaat takaisin jääkaappin säilytykseen.

Suklaat eivät pidä huoneenlämmöstä ja säilyvät jääkaapissa noin viikon.

Caesar-salaatti (joka ei oikeastaan ole mitään sinne päinkään)

Tämä keisarillinen salaatti on kasvissyöjälle melko haasteellinen. Olen tehnyt muutamiakin versioita, joissa anjovis korvataan erilaisilla vaihtoehtoisilla aineksilla. Olen myös tehnyt raskaana oleville sopivaa caesar-kastiketta, johon käytetään keitettyä munaa raa’an sijaan. Yksikään ei ole ollut pahaa, kaikki oikeastaan “ihan jees”. Mutta nyt meinaan haljeta tyytyväisyydestä. 

Löysin ceasar-kastikkeen ohjeen, jossa ei luonnollisesti ole anjovista, eikä lainkaan kananmunaa. Samaisessa reseptissä koukuttavasta Oh She Glows -blogista, oli krutongitkin korvattu paahdetuilla kikherneillä. Jep, takuulla kuulostaa epäuskottavalta perinteisen caesar-salaatin ystävien korvaan. 

Jalostin sitten innostuksissani itse salaattiakin siten, että lisäsin siihen terveellisyyttä ja ruokaisuutta lisäämään kvinoaa (quinoaa), sekä lehtikaalisipsejä. Rapeaksi paahdettua lehtikaalia siis, toisin sanoen. 

Eipä tätä tämän jälkeen enää caesar-salaatiksi voi kutsuakaan, etenkään kun en laittanut sekaan edes parmesaania. Osuvampi voisi olla jotain tyyliin syvän maukas, caesarin inspiroima terveellinen salaatti. Joka on siis vegaaninen ja gluteenitonkin. 

Tämä upposi viime viikonlopun aikana kahteen erilaiseen ei-vegeistä koostuneeseen kohdeyleisöön ja sai yllättäviäkin kehuja. Uskallan siis kehottaa kokeilemaan!

Non-caesarkastike

(ohje mukailtu Oh She Glows -blogista)

2 dl casewpähkinöitä yön yli vedessä liotettuina

0,5 - 1 dl vettä

2 rkl oliiviöljyä

2 tl sitruunaöljyä

hieman vajaa 1 rkl Dijon-sinappia

0,5 tl valkosipulijauhetta

1 valkosipulinkynsi pieneksi silputtuna

0,5 rkl Worchestershire-kastiketta

2 tl kapriksia

suolaa ja mustapippuria

Kaada kaikki ainekset sauvasekottimen omaan kulhoon. Soseuta kastikkeeksi sauvasekottimella. Lisää lopuksi suolaa makusi mukaan. Anna maustua jääkaapissa. 

Kikhernekrutongit

(ohje mukailtu Oh She Glows -blogista)

1 tlk (285 g) tarjoiluvalmiita kikherneitä

1 rkl oliiviöljyä

0,5 tl valkosipulijauhetta

suolaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Huuhtele kikherneet, kuivata niitä hieman kumoamalla ne keittiöpyyhkeen päälle. Kaada ne sitten leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kaada päälle öljy, ripottele sekaan valkosipulijauhe ja suola. Sekoita käsillä, kunnes kikherneet ovat tasaisesti öljymausteseoksen kiillottamat. Paahda uunissa noin 10 minuuttia, kääntele hieman ja paahda noin toiset 10 minuuttia tai kunnes kikherneet ovat saaneet hieman väriä pintaansa. Anna jäähtyä.

Lehtikaalisipsit

150 g lehtikaalia

1-2 rkl oliiviöljyä

suolaa

Lämmitä uuni noin 130-150 asteeseen. Huuhtele lehtikaalit, taputtele kuivaksi keittiöpyyhkeellä. Poista lehtikaalista kova “ruoto-osa” veitsellä. Revi lehtikaalit noin 5 x 5 cm palasiksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kaada päälle öljy ja ripottele sekaan suola. Hiero lehtikaaleja käsissäsi siten, että öljy ja suola levittyvät niiden pintaan huolella. Paahda uunissa (itse käytän kiertoilmaa), kääntele lehtikaaleja noin 5 minuutin välein, sillä ne palavat nopeasti. Lehtikaalit paahtuvat noin 10 minuutissa, huomaat sen sopivasta rapeudesta. 

Non-caesarsalaatti

2 dl quinoaa keitettynä ja jäähdytettynä

kourallinen pinaattia “siivuiksi” leikattuna

1 romaine-salaatti

paahdetut kikherneet (ohje yllä)

lehtikaalisipsit (ohje yllä)

caesar-kastiketta (ohje yllä)

Huuhtele pinaatti ja salaatti ja kuivaa kevyesti. Revi tai leikkaa salaatti sopiviksi paloiksi (itse pidän isoista paloista tässä salaatissa). Sekoita tässä kohtaa joukkoon quinoa ja lopuksi sekoita huolellisesti joukkoon salaatinkastike. Asettele päälle lehtikaalisipsit ja lopuksi kikhernekrutongit. Älä sekoita enää, sillä lehtikaalisipsit hajoavat ja veltostuvat muuten. Ne tulevat lautaselle mukavasti mukaan salaattia tarjoiltaessa.

Pikakastike purjosta, fenkolista ja pähkinöistä pastalle (tai feikki-pastalle)

Perjantaiset vapaapäiväni kotona lasten kanssa ovat kiistämättä yksi viikon kohokohdista. Aamulla ei kiirehditä lainkaan ja koko päivä touhutaan vaan kaikkien mielestä kivoja juttuja. Itselleni yksi niistä on rauhallisen herkkuaamiaisen jälkeen lounas. Aloitan sen pohtimisen heti aamulla ja usein valmistan sen ainakin puoliksi valmiiksi ennen päivän seikkailuja, jotta juurikin niille jää tarpeeksi aikaa.

Eilen aamulla pohdin asiaa lähtökohdasta Melkoisen Tyhjä Jääkaappi. Pojat olivat esittäneet toiveen, että söisimme pastaa. Sitä nyt onneksi löytyy aina. Vihanneslaatikossa oli satunnaista tarjontaa, sekä purjo ja fenkoli. Olen viime viikkoina tehnyt monia ruokia paahtamalla pääraaka-aineet (kuten viime postauksessanikin), joten luotin sen helppouteen taas. Purjo ja fenkoli reippaasti siivuiksi, mukaan valkosipulia, pellille ja uuniin. 

Uuden vuoden aikomukseni radikaalista / totaalista sokerin vähentämisestä on toiminut (ei lusikallistakaan sokeria käytetty tässä talossa tänä vuonna). Ja miten se tähän eiliseen lounaaseen liittyy? Siten, että alkuvuoden terveysintoilu on alkanut kaikin puolin yli-innokkuutena ja olen vähentänyt etenkin lehmän maidosta valmistettujen tuotteiden käyttöä hyvinkin paljon (ja olo tuntuu paremmalta!). Joten kerman sijaan tekaisin tähän lounaaseen liotetuista cashew-pähkinöistä pienen “kerman”. 

Heitetään vielä lisää vettä myllyyn, sillä pastakaan ei tässä lounaassa ollut pastaa. Sain blogin kautta testiin Experience Asia -merkkistä luomusoijapavusta tehtyä spagettia. Ulkonäkö oli täysin pastamainen. Maku hyvä, kumpikaan lapsistakaan ei huomauttanut tämän ei-spagettisuudesta sanallakaan. Koostumus oli perinteistä pastaa hauraampi, mutta aivan täysin se osui ja upposi. Lounas oli siis täysin vegaaninen ja gluteeniton.

Itse kastike sitten oli - jos seuraava sanonta kasvissyöjälle suodaan - hieman lihaisa. Tai paremminkin ehkä umamimainen. Paahdettu purjo ja fenkoli toivat kastikkeeseen sopivasti voimakkaan maun. Sitä olisi voinut syödä ihan pelkästäänkin vaikkapa tahnana leivällä.

Pähkinäinen pahdeettu purjo-fenkolisoossi

Neljälle

1 dl cashew-pähkinöitä

3 dl vettä

1 purjo (valkoiset osat) 

1 fenkoli

2 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

kourallinen tuoretta korianteria

(kuivattuja chilihiutaleita)

keitettyä pastaa

Laita cashew-pähkinät veteen likoamaan vähintään tunnin ajaksi.

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pese purjo huolellisesti (poista multa kerrosten välistä). Pilko purjo noin 1 cm paksuisiksi renkaiksi. Siivuta fenkoli noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja pilko ne kahteen osaan. Siirrä vihannekset leivinpaperilla vuoratulle pellille, kaada päälle öljy, suola ja pippuri. Sekoita hyvin, kunnes kaikkien vihannespaljon päällä on kiiltävä öljypinta. Siirrä pelti uuniin paahtumaan. Voit jättää paahdetut vihannekset odottamaan seuraavaa vaihetta, tai voit valmistaa kastikkeen etukäteen.

Siirrä liotetut pähkinät (kaada vesi pois), paahdetut vihannekset ja korianteri korkeaan, kapeaan astiaan. Soseuta ne karkeaksi soseeksi sauvasekottimella. Tarvittaessa lisää suolaa ja mustapippuria. Lisää vettä (käytin liotettujen pähkinöiden vettä) makusi mukaan, jotta saat haluamasi koostumuksen kastikkeeseen. 

Tarjoile pastan (tai minun tapauksessani feikki-pastan) kastikkeena.

Hehkuvan hehkeä tomaatti-paprika-chili-kikhernekeitto

Pari viikkoa sitten ihana naapurini kertoi kylmän talvipäivän iltana lasten kanssa ulkoillessamme kaivanneensa vakkarikeittojensa listalla olevaa, sopivalla määrällä chilin tulisuutta maustettua tomaatti-paprikakeittoa. Mielikuva tästä jäi päähäni. Se riivasi minua päivittäin. Mitä loskaisempi, tuulisempi päivä, sitä enemmän tästä alkoi muodostua minulle pakkomielle. Töissä, kotona, ehkä jopa kaupungillakin. 

Ostin ainekset odottamaan hetkeä. Koska tällaiseen keittoon tulee laittaa kunnon määrä tuoretta tomaattia, en voinut antaa 1,5 kiloa tomaattia odottaa kaapissa liian kauaa. Hetki saapui. Ystäväni lapsineen tuli kylään kotihoitopäivämme ratoksi ja olin luvannut valmistaa lounasta. Chilin tulisuus epäilytti hieman, sillä pöytään tulisi istumaan myös neljä alle 5-vuotiasta. Onneksi heille löytyi toissapäivänä valmistamaani härkäpapurouhemakaronilaattikoa (wow, mikä sana!), joten reitti oli selvä. Vain aikuisille. 

En ollut saanut tarkkaa reseptiä keitolle, joten ryhdyin sooloilemaan ja säveltämään. Halusin tehdä keiton mahdollisimman helposti, jotta voisin keskittyä päivän lapsihärdelliin ja kuulumisten vaihtamiseen. Kaikki ainekset tulisivat siis päätymään uunipellille paahtumaan ja siitä kattilaan, ilman että lisäkuumennuksia tarvitaan. En ehtisi kalttaamaan tomaatteja tai kuorimaan paprikoita tai chiliä. En halunnut pilkkoa ja paistella valkosipulia erikseen, sipuli saisi jäädä kokonaan pois kuorimisvaivan vuoksi. Halusin hieman lisäruokaisuutta keittoon. 

Kaikki vihannekset puoliksi, mukaan purkillinen kikherneitä, sekaan öljyä, suolaa ja savupaprikajauhetta ja tunniksi uuniin. Tämän jälkeen kippaus kattilaan, perään vähän sauvasekoitinta ja se olisi siinä. Päälle hieman jugurttikastiketta.

Siinä se sitten olikin - ja maistui ihanan lämmittävältä. Ja täyteläiseltä. Innostavalta ja lohduttavalta yhtä aikaa. Ei ehkä lasten makuun chilin vuoksi, toki tunnen muutamia hyvinkin pieniä chilin ystäviä, joten never say never. 

Niin ja seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä tämä maistui vieläkin paremmalta!

Tomaatti-paprika-chili-kikhernekeitto (valkosipulinen sellainen)

Neljälle alkuruuaksi tai kolmelle pääruuaksi

1,5 kg tuoretta tomaattia (mitä kypsempiä, sitä parempia tähän!)

2-3 punaista paprikaa

1-2 mietoa punaista chiliä

4 isoa valkosipulinkynttä 

1 prk kikherneitä (itse käytin Go Green luomukikherneitä, 285g) valutettuina

3 rkl oliiviöljyä

reilusti suolaa

mustapippuria

1-2 tl savupaprikajauhetta

kourallinen tuoreen basilikan lehtiä

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla siten, että se hieman nousee ylös pellin reunoilta (vihannesten paahtuessa ne päästävät melko paljon nestettä pellin pohjalle). Pese tomaatit, paprikat ja chili (itse käytin yhden chilin ja noin puolet sen siemenistäkin). Puolita ne huolettomasti ja asettele uunipellille. Kuori valkosipulin kynnet ja asettele myös pellille. Huuhtele kikherneet ja kaada nekin pellille. Kaada päälle oliiviöljyä, rouhi myllystä reilusti suolaa (ainakin 1,5 tl) ja makusi mukaan mustapippuria ja savupaprikajauhetta. Sekoittele vihanneksia käsillä huolellisesti, jotta ne kaikki saavat kiiltävän öljypinnan ja tasaisesti mausteita päälleen.

Laita pelti uuniin. Anna paahtua noin tunnin, tai kunnes vihannekset tummuvat hieman pinnastaan. Voit sekoitella vihanneksia noin puolivälissä paahtamista.

Kaada paahtuneet vihannekset kattilaan. Kätevin tapa on nostaa leivinpaperi pelliltä pitäen sen sivureunoista kiinni ja kaatamalla vihannekset siitä kattilaan. Lisää sekaan basilikaa ja surauta pehmeäksi sauvasekottimella.

Jugurttikastike (keitto toimii myös ilman tätä)

1 dl luonnonjugurttia (käytin itse turkkilaista jugurttia)

kourallinen yrttejä (minulla oli mukana basilikaa ja persiljaa)

1 tl sitruunamehua

0,5 tl valkosipulijauhetta

0,5 tl juoksevaa hunajaa

pieni ripaus suolaa

Hakkaa yritit hienoiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, tarkista maku ja lisää aineksia tarpeen mukaan.  Annostele keiton päälle, koristele esim basilikalla ja savupaprikajauheella. 

Jämäwokki ja pähkinäkastike, eli miten saada lapsetkin syömään lanttua

Meillä asuu selvästi joukko selviytyjiä. Emme ole käyneet kaupassa moneen päivään. Nyt tietysti uuden vuoden arkinen aherrus on taas alkanut, mutta vuoden loppu ja uuden alkukin on mennyt hyvin pitkälti jääkaapin jämävarastoa tyhjennellen, kuivatarvikkeita ja pakastimen antia hyödyntäen. Tällä tavalla selvittiin hienosti, tosin maitotuotteita pitikin lapsille käydä noutamassa pikakauppareissulla. 

Loppiaisen lounas ajoittui mukavasti keskelle aurinkoista tiistaipäivää ja pienen jäisessä mäessa suoritetun pulkkailun jälkeen kävi pieni ihme. Otin tietoisen riskin suikaloimalla jääkaapista löytyvän vihanneskokoelman edustajia pikaista wokkia varten ja kelpuuttamalla mukaan lanttua ja ruusukaalia. Hiljaa mielessäni epäilin, josko perheen pienimmät popsisivat lanttusuikaleita ja ruusukaalia, mutta päätin olla rohkea selviytyjä. Suikaloin lantun melko pieniksi tikuiksi, ruusukaalin siivutin myöskin ohuiksi paloiksi. 

Valmistin pähkinäisen kastikkeen luomumaapähkinävoista (joka ei sisällä muuta kuin maapähkinää ja suolaa), limemehusta, inkivääristä, pienestä ripauksesta hunajaa (koska en käytä sokeria meillä ruuanvalmistuksessa enää sitten viime viikon!) ja indonesialaisesta ketjap manis -makeasta soijakastikkeesta (sitä löytyy jo useimmista hieman isommista ruokakaupoista). 

Nuudeleita, paistettuja jämäkasviksia, päälle pähkinäkastiketta ja seesaminsiemeniä. Avot. Kaikmän. Kukaan ei edes huomannut nirsoilla ei-perus-wokki-vihanneksista. Teen toistekin.

Jämäwokki ja pähkinäkastike

Neljälle

Kastike:

4 rkl maapähkinävoita

2-3 rkl tuoretta limen mehua

(1/2 - 1 tl hunajaa)

3 rkl ketjap manis -soijakastiketta

2 cm pätkä inkivääriä hyvin hienoksi raastettuna

n. 3 rkl vettä

Wokki:

sopiva määrä mitä tahansa vihanneksia suikaloituna, kuten

puolikas lanttu

puolikas paprika

kourallinen ruusukaalia

kourallinen herkkusieniä

kevyesti kiinankaalia

2 rkl öljyä paistamiseen

1 rkl soijakastiketta

4 levyä perusnuudeleita

seesaminsiemeniä

Valmista pähkinäkastike sekoittamalla kastikkeen ainekset hyvin purkissa. Lisää hunajaa makusi mukaan makeuttamaan kastiketta (se ei välttämättä ole tarpeen). Lisää vettä sen mukaan, miten paksua tai ohutta kastikkeesta haluat. Itse tein kastikkeesta melko paksua, mutta kuitenkin sellaista, että sitä oli helppo tiputella lusikasta vihannesten päälle. Laita kastike sivuun maustumaan.

Kuori ja suikaloi vihannekset sopiviksi paloiksi syöjiä ajatellen (esim nirsoille mm. lanttu ohuina tikkuina ja ruusukaalit ohueksi siivutettuina). 

Kuumenna wokki- tai paistinpannu, lisää öljy. Kun öljy on kuumaa, lisää pannulle vihannekset kypsymisjärjestyksessä (aivan lopuksi ja viimeisenä kiinankaali). Paista niitä kuumalla pannulla muutama minuutti, kunnes ne muuttuvat rapsakoiksi, mutta varo ettet “lötkistä” niitä.

Samaan aikaan valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan. Valuta. 

Asettele kulhoihin nuudelit. Kasaa päälle wokatut vihannekset. Tiputtele näiden päälle pähkinäkastiketta ja lopuksi kaunistukseksi seesaminsiemeniä.