Vaivaamaton leipä valurautapadassa

Vauva on maailmassa. Itse asiassa tästä tapahtumasta on kulunut jo yli kolme kuukautta. Mutta hän onkin sitten sitä sorttia, että mamalle ei jää kauheasti aikaa kokkailla päivisin. Eikä oikein tehdä muutakaan, paitsi lykkiä häntä pitkin teitä vaunuissa. Lue: lounaaksi kokkaillaan hyvin nopeita perusjuttuja. Onneksi kotimaiset vihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan ja ne maistuvat ihanilta esimerkiksi nopeissa wokkeihin.

Yhtä asiaa oli kuitenkin minunkin pakko kokeilla. Nimittäin leipoa leipää, jota ei tarvitse vaivata. Tämä No-knead bread -ilmiö lähti liikkeelle New Yorkista, tarkemmin Jim Lahey -nimisen leipurin käsistä.

Leivälle ei oikeasti tehdä muuta, kuin annetaan taikinan levätä 12-14 tuntia. Omasta versiostani tuli kuin tulikin täydellisen makuista, vaikka itse sanonkin. Muutkin koemaistajat olivat harvinaisen yksimielisiä tästä asiasta. Kuori oli ihanan rapea ja sisus mehevä, mitä sitä leivältä voisi muuta enää vaatia?

Valmistuksen juju on sekä siinä vaivaamattomuudessa, että kannellisessa valurautapannussa. Meiltä onneksi löytyi sellainen, ja siellä se leipä sitten valmistui ihanan maukkaaksi ja rapeaksi. Nokare voita päälle ja olisimme voineet ihan ensimmäisessa koemaistossa syödä koko leivän kahden hengen voimin.

Vaivaamaton leipä

7 dl hiivaleipäjauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
4 dl kädenlämpöistä vettä

1. Edellisenä päivänä sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vesi. Tuloksena on hyvin vetelä taikina. Sen kuuluukin olla sellainen, älä siis pelästy (kuten minä). Peitä taikinavelli liinalla ja jätä huoneenlämpöön esim yöksi (12-14h).

2. Seuraavana päivänä kaada taikina jauhotetulle alustalle ja pyörittele taikinaa vain sen verran siinä, kunnes se pysyy kasassa ja on selkeästi jauhoinen.

3. Laita taikiapallo jauhotetulle leivinliinalle astiaan ja jätä se taas lepäämään tunniksi.

4. Lämmitä uuni 230-asteiseksi ja laita pata sinne kuumenemaan puoleksi tunniksi (siitä laskien, kun uunissa on se 230 asteen lämpötila).

5. Seuraavaksi kippaa taikina nopeasti kuumaan pataan. Laita kansi päälle ja paketti uuniin alatasolle 20 minuutiksi. Sen jälkeen poista kansi, käännä uunin lämpö 250 asteeseen ja seuraa leivän paistumista. Noin 20 minuutin kuluttua se on kauniin ruskea ja valmis!

Grillikausi! Täytetyt juustoiset herkkusienet

Olen aiemminkin, täysin häpeilemättä, tunnustanut olevani sienien ehkäpä ylin ystävä.

Olin jo viikkoja unelmoinut grillikauden avajaisista. Etenkin Auralla täytettyjen herkkusienten lastaamisesta grillin uumeniin. Vesi kielelläni on ollut erityisen Pavlovin koira -tyyppistä siksikin, että olen myös sinihomejuuston suuri fani, ja sitähän suositellaan syötäväksi vain kypsennettynä tässä siunatussa tilassa.

Sieni-juustokombinaation rakastajan ongelma ratkaistu, siunatussa tilassa tai ei. Sienet grilliin ja kyytiin Auraa, sekä pari muuta matkustajaa. Hasselpähkinä ja timjami mielestäni vain parantavat täytettyjen sienien makua ja koostumusta. Hasselpähkinä hieman vähentää sienten veltostumista grillissa ja timjami korostaa mielestäni mukavasti Auran makua. Ja jos ei niin Aurasta välitä, niin voihan sieniä täytellä vuohenjuustolla, tuorejuustolla tai vaikkapa mozzarellalla.

Maistui NIIN kesältä! Etenkin kun nappasin tuoreen timjamin pienet oksat ihka omasta, erään tuntemani hyvin taitavan nikkarin käsialaa olevasta yrttilaatikosta pihalta. Pieniähän nuo taimet ovat vielä, mutta pakko oli testata pari pikkuoksaa.

Auralla täytetyt herkkusienet

6 isoa herkkusientä
hieman alle puoli pakettia Auraa (tai muuta juustoa)
1,5 rkl rouhittua hasselpähkinää
pari timjaminoksaa
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

1. Putsaa sienet harjaamalla (älä kastele) ja poista jalat, sekä hieman lakin reunusta, jotta saat mahdollisimman suuren tilan sienen sisään täytteelle.

2. Asettele sienet esim foliolle. Ripottele sienten pohjalle hieman rouhittua hasselpähkinää.

3. Täytä sienet noin puoliväliin Auralla (ilmavaan tyyliin). Lisää pari timjaminlehteä ja täytä yläreunaan asti Auralla.

4. Pirskottele sienten päälle hieman oliiviöljyä ja jauha mustapippuria myllystä. Asettele päälle muutama timjaminlehti. Grillaa noin 15-20 minuuttia, älä peitä sieniä foliolla.

Pasha - kevättä lumiseenkin pääsiäiseen

Pääsiäinen aloittaa mielessäni kevään. Lumet ovat yleensä jokseenkin poissa ja ensimmäiset sipulikukat kukkivat ja leskenlehtiä on bongailtu jo jonkin aikaa. Mutta tällä kertaa satoi räntää ja vettä. Tätä kirjoittaessa uutisissa luvattiin juuri "kireää pakkasta" ensi yöksi. Ei ihan hirveän keväistä, siis.

Valitus seis.

Kevättä päivään meillä toi mukavan rento päivä ystävien seurassa, pikkupoikien yliriemukas hyppely vesilätäköissä... ja sitruunainen pasha. En ollut koskaan ennen tehnyt kyseistä jälkkäriä ja yllätyin sen helppoudesta. Valmistelut veivät valehtelematta noin 20 minuuttia, jos sitäkään. Aikaa pashan valmistuksessa tietysti vie yön yli kestävä valutus jääkaapissa. Mutta sehän hoiti itse itsensä siinä sivussa, vetäessäni onnellisia sikeitä.

Suosittelen! Tein oman pashani kahden reseptin sekoituksena, jokseenkin alla olevan ohjeen pohjalta. Pahoittelut, kuvia on vain lopputuloksesta.

Pasha

150 g voita
1,5 dl sokeria
1 keltuainen
500 g maitorahkaa
2,5 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl paahdettuja mantelilastuja
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
1-2 rkl sitruunamehua

1. Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Vatkaa keltuainen vaahtoon ja lisää maitorahka ja kerma.

2. Kuumenna seosta kattilassa koko ajan sekoittaen, kunnes se löystyy ja alkaa höyrytä. Nosta jäähtymään kylmään veteen. Lisää vaniljasokeri ja sitruunankuori. Seoksen jäähtyessä keitä harso.

3. Kun seos on jäähtynyt, lisää sitruunamehu ja mantelilastut.

4. Vuoraa siivilä harsolla ja kaada jäähtynyt seos siihen. Valuta yön yli jääkaapissa kulhon päällä, aseta päälle paino.

5. Kumoa ennen tarjoilua, koristele paahdetuilla manteleilla, pääsiäiskarkeilla tai hedelmillä.

Terveellistä suklaamässäilyä pääsiäisenä?

Sain joskus, vuosi-pari sitten, maistaakseni pieniin söpöihin muffinivuokiin tehtyjä karpalolla höystettyjä raakasuklaanameja. Ihanan näköisiä, mutta suureksi pettymyksekseni en pitänyt niistä. Mielestäni ne olivat liian makeita. Ruoan estetiikka on puoli ruokaa, mutta se toinen puoli oli liian suuri miinus.

Nyt kun kaikki makeanhimoni ovat oikeasti enemmän vai vähemmän kiellettyjä raskausdiabeteksen vuoksi, eksyin kuitenkin opiskelemaan asiaa raakasuklaasta ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista. Luonnollisesti minua kiinnosti, onko raakasuklaa sopivaa diabeetikolle. Moni asiaan perehtynyt taho väittää näin olevan.

Ystäväni Englannissa pyörittää Choc Chick -nimistä yritystä, joka myy erilaisia raakasuklaan valmistuspaketteja. Hän oli antanut minulle kerran (luvattoman kauan sitten) mukaan kotimatkalle Suomeeen paketin, jolla raakasuklaa-aloittelija pääsisi helposti liikkeelle. Korkkasin sen viime viikonloppuna, kun silmissäni vilisi kaikenmaailman pääsiäishenkisten suklaaherkkujen kuvia, kaikissa suuret rastit päällä. Punaisella.

Olin skeptinen, palauttaessani makumielikuvan tuosta ensimmäisesetä imelästä raakasuklaakontaktistani.

Lähtökohta siis oli, että tarvitaan jotakin vähemmän makeaa. Ensimmäinen vastaus näihin pohdintoihin: maapähkinävoi (jota palvon muutenkin)! Entäs sitten rohkeasti suola? Jep, näillä mentiin.

Nappiin se menikin. En kyllä kokenut mitään euforista kaakaohumalaa, mutta maistuvia nuo konvehdit ovat ja tyydyttävät makeanhimon täysin. Samoin ne hivelevät jotakin muutakin aistia, kun oikein kovasti itselleen uskottelee näiden olevan sitä nyt niin kovin puhuttua kategoriaa "superfood".

Maapähkinävoi-raakasuklaakonvehdit
Noin 10 valmista konvehtia

100 g raakaa kaakaovoita
100 g raakaa kaakaojauhetta
1 rkl Agave-siirappia
2 rkl (luomu) maapähkinävoita
1 tl Himalajan suolaa

1. Sulata kaakaovoi kulhossa kattilassa, jossa on kiehuvaa vettä.


2. Sekoita joukkoon vispilällä kaakaojauhe, siirappi, maapähkinävoi ja suola.


3. Kaada esim jääpalamuotteihin tai pieniin muffinssivuokiin.


4. Anna kovettua pakkasessa noin 20 minuuttia.

5. Kumoa ja säilytä jääkaapissa.

Punajuuri + feta = true love

Ei siitä pääse mihinkään, punajuuresta on niin moneksi. Punajuurikeitto on taivaallista, uunipunajuuret samoin. Punajuurilaatikko (sinihomejuustolla ja ilman!) on makoisaa ja maustettavissa niin monella tavalla. Ja niin edelleen.

Parhaimmillaan punainen juures taitaa olla kuitenkin liitossa fetan tai vuohenjuuston kanssa. Tai sitten se voisi olla hehkeimmillään suklaakakussa. Tai siinä aurajuustolaatikossa. Tai...

Uusin Glorian Ruoka ja Viini esitteli punajuuren muutamassa eri valossa. Punajuurisacheriakin on vielä pakko kokeilla, kuvatkin olivat niin herkullisia.

Tuumasta toimeen, helppona arkiruokana tituleerattu Punajuuri-fetacouscous kuulosti ja näytti juuri minun "teekupilliseltani". Tein tämän pienenä variaationa, korvaten pinjansiemenet auringonkukansiemenillä ja ruohosipulin ja persiljan sisään käytin vesikrassia, jonka pippuriselle maulle olen myös menettänyt sydämeni ja aionkin kehittää sille vielä monia käyttötarkoituksia. Minulla ei ollut punajuurimehua, värjäsin couscousin yhdestä punajuuresta keitetyllä vedellä.

Tässä siis ohje Glorian Ruoka ja Viini 2/2012 -lehdestä, pienellä viilauksella. Tuossakin lehden numerossa oli niin monta ihanaa kasvisohjetta, joista täpinöidä. Kokeilin myös lehden sitruunaista vuohenjuustopastaa, tosin siinäkin tapauksessa lautaselle päätyi feta vuohenjuuston sijaan. Mutta vuohenjuusto tekee paluun elämääni aivan saletisti taas mahdollisimman nopealla aikataulullaa parin kuukauden kuluttua, kun vatsaani venyttävä pikkuherra saadaan maailmaan...

Punajuuri-fetacouscous

2 dl punajuurimehua (tai punajuuren keitinvettä)
2-4 tl suolaa
2 rkl voita
2 dl couscousia
1-2 ruukkua ruohosipulia*
1 ruukku persiljaa*
*korvasin nämä ruukulla vesikrassia
2-4 rkl sitruunan mehua
0,5 - 1 dl oliiviöljyä
1-2 tl sokeria
150 g fetaa

Uunipunajuuret
8 pientä punajuurta
0,5 dl balsamicoa
2 rkl oliiviöljyä
1-2 rkl sormisuolaa
2-4 tl sokeria
0.5 tl mustapippuria

1. Paahda punajuuria kuorineen 200-asteisessa uunissa noin 1 tunti, kunnes ne ovat pehmeitä.


2. Punajuurten kypsyessä kiehauta mehu, suola ja voi. Laita couscous laakeaan astiaan. Kaada neste päälle ja sekoita nopeasti. Anna imeytyä noin 15 minuuttia. Kääntele couscousia lusikalla, niin että rakenteesta tulee irtonainen.

3. Hienonna yrtit / revi vesikrassi. Lisää näitä, sitruunaa, öljyä ja sokeria maun mukaan, kunnes suolaisuus, makeus ja happamuus ovat tasapainossa.

4. Kuori, lohko uunipunajuuret. Valmista marinadi sekoittamalla balsamico ja öljy kulhossa. Sekoita punajuuret joukkoon ja anna marinoida noin 10 minuuttia. Valuta ja mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla.

5. Annostele couscous lautaselle (tai isoon kulhoon, kuten minä) ja sekoita joukkoon osa vesikrassista. Nostele punajuurilohkot ja murenna feta ympärille, sekä lisäksi hieman vesikrassia.

La città eterna - paratiisini roomalaisella lautasella

Olin jo kauan kaivannut Roomaan. Opiskeluaikoina, eli aivan liian kauan, kauan sitten, vietin vaihtovuoden ikuisessa kaupungissa. Kaupungin charmin lisäksi sydämeni jäi sinne monellekin lautaselle.

Voi miksi Suomen ilmasto ei voisi taianomaisen talven lisäksi olla suotuisa myös ihanille, tuoreille kasviksille ja hedelmille. Sitä lienee turha voivotella, mutta voi miksi tuo italialainen keittiö ei ole löytänyt tietään syvemmälle suomalaisten sydämiin pizzan ja kermaisten pastakastikkeiden lisäksi?

Kasvisruokien ja -lisukkeiden monimuotoisuus on täysin eri kengissä tuolla saapasmaassa, kuin täällä meillä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, siis. Älkööt ymmärtäkö väärin, rakastan kotimaisia juureksia ja kesäisiä vihanneksia yli kaiken, mutta niitä vaan voisi käyttää niin monella uudenlaisella tavalla kuin mihin olemme tottuneet.

Roomassa(kin) on yksi aivan upea kasvisravintola, johon olin eksynyt muutamaan otteeseen jo ennestään. Sininen appelsiini, L'Arancia Blu, olikin nyt muuttanut pois keskustan eloisalta San Lorenzo -alueelta hieman kauemmas kaupungin laidalle. Mutta yhden bussin ja kahden ratikan vaatinut matka oli vaivan väärtti.

Paikan perustaja ja kokki, Fabio Bassan, lausahtaa paikan lähtökohdaksi (katso pääkuva): "Monen mielestä kasvisruoka ja -ruokavalio ovat epämiellyttäviä, monotonisia ja rangasituksenomainen. Meidän päämäärämme on osoittaa asian olevan päinvastoin". Ja näin he tekevätkin.

Saavuimme L'Arancia Bluhun varauksemme mukaan klo 20. Paikka on täysin tyhjä. Kävelimme sisään ja kerroin meillä olevan pöytävaraus, mutta että kenties siellä ei ole niin väliä. Tarjoilija huomauttaa, että illalle on 40 muutakin varausta. Oops. Istumme pöytään tutkailemaan kattavaa ja innovatiivista listaa, ja 15 minuutin päästä seuraavat asiakkaat saapuvat paikalle. Puoli tuntia ja puolet pöydistä on täynnä. Ja loppuillasta koko ravintolakin. Saimmepahan ensimmäisinä valita parhaan pöydän...

Ravintolan maistelumenu on meille molemmille mieluinen. Eikä vähiten siksi, että 37 eurolla eteen kannetaan 8 (!) ruokalajia. Ja näistä jokaisessa on jonkinlainen, hyvin mielenkiintoinen twist. Ja ei, en sanoisi annosten olevan kovin pieniäkään.

Asiaan. Tarkoitus oli kuvata joka ikinen annos, mutta jotenkin siinä makujen maailmassa minulta meni pasmat niin sekaisin, että vain osa ruokalajeista ikuistettiin tuolta kahdeksan kokoelmalta. Esimerkiksi jälkkärit jäivät sulivat suihin ilman tallennusta. Mutta voi hyvänen aika sitä makujen sinfoniaa.

Tässä sitä olisi inspiraation lähdettä. Annosten käännöksissä en ehkä ole aivan haka, mutta aukenevat kuitenkin jotenkuten.

Antipasti

- Quiche con scalogno e formaggi erborinati
- Insalata di puntarelle, con salsa di noci all’aceto di mele e scaglie di Vecchio Piave Sformatino di carciofi con salsa di pecorino e menta

- Sipuli-sinihomejuustopiiras
- Salaattisikuria omenaviinietikalla maustetussa pähkinäkastikkeessa, raastettua Vecchio Piave -juustoa ja artisokkaa Pecorino-minttukastikkeella


Primi

- Lasagnetta con radicchio trevigiano e taleggio
- Conchiglioni di pasta all’uovo trafilata in bronzo, con crema di broccoletti siciliani, olive nere, capperi,pomodori secchi e pinoli

- Retiisi- ja taleggiolasagne
- Conchiglioni munapastaa (tehty jollakin erityisellä puristustavalla, jota en ymmärtänyt), sisilialaista parsakaalikermaa,
mustia oliiveja, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia ja pinjansiemeniä


Secondi

- Tortino di patate con Brie de Meaux e tartufo nero
- Polpettine vegetali, con salsa di pomodoro piccante al coriandolo

- Lohkoperunat, Brie de Meauxta ja mustaa tryffeliä
- Kasvispihvit, tulista tomaattikastiketta ja korianteria


Dolci

- Semifreddo alla mandorla della Val di Noto e semifreddo al pistacchio di Bronte su base di pan di spagna con salsa di mandarini caramellati al miele
- Torta al cioccolato fondente e pere con salsa ai frutti di bosco

- Val di Noton manteli-semifreddo, Bronten pistaasi-semifreddo, Pan di Spagna kakkua hunaja-mandariinikstikeella
- Suklaa-päärynäkakkua metsämarjoja

Joulu kera kesän ja syksyn muhevassa sienipiiraassa

Hui, miten tässä näin pääsi käymään!? Koko kesän ihanat kokkailut jäivät päivittämättä tänne, kun tuli kerättyä multaa kynsien alle pihalla aina parhaaseen postailuaikaan, eli iltaisin. Ja nyt on jo lähes joulu! Puoli vuotta hävisi siis täysin jonnekin.

Ihania kotimaisia vihanneksia tuli nautittua vatsan täydeltä - ja nyt niitä on ikävä. Mutta onneksi ainakin juureksia saa nyt monessa värissä ja makuvivahteessa ja pian niitä tuleekin oikein urakalla tarjolle joulupöytään. Ja lupaan, että myös tänne. :)

Ajattelin kuitenkin tehdä comebackin tuomalla tänne vielä hieman loppukesän henkeä lumen odotukseen sienifriikin unelmapiiraalla. Voisihan se jopa käydä vaikka joulupöytään, kun on kuitenkin sen verran tuhti? Resepti löytyi joskus lahjaksi saamastani todella kauniisti kuvatusta Kantarellikeittokirjasta.

Tein piiraan loppukesästä kantarelleista ja mustatorvisienistä lounaalle, jota syötiin naapuriemme pihalla eräänä rentona loppukesän sunnuntaina. Ruohokin oli silloin vielä kirkkaan vihreää... Piiras maistui oikein hyvin kaikille! Olen myös kerran tämän jälkeen väsännyt saman piiraan täysin ohjeen mukaan suppiksista. Oikein herkullista oli. Ainoa kommenttini on, että pinaatin tulisi olla käsittelyn jälkeen melko kuivaa, että piiraan kokonaiskoostumus ei olisi liian vetinen.

Onneksi muuten tänä syksynä noita suppiksia taas piisasi oikein urakalla. Nyt on kuivattuna hyvät varastot, joilla tämäkin sienihullu pärjää taas ensi syksyyn. Ehkä. Tämä piiras toimii muuten myös aivan yhtä hyvin kuivatuista sienistä.

Pinaatti-suppilovahveropiiras kermajuuston kera (ym. kirjasta)
6 annosta

Pohja:
2.5 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
100 g kylmää voita
3 rkl kylmää vettä

Täyte:
400 g lehtipinaattia valutettuna
3 punasipulia paloina
5 dl suppilovahveroita (tai kanterelleja / mustatorvisieniä)
voita paistamiseen
3 kananmunaa
3 dl maitoa
150 g raastettua, voimakkaanmakuista kermajuustoa
muskottipähkinää
suolaa ja pippuria

1. Nypi jauhot, suola ja voi isoiksi muruiksi (tein itse tämän käsin, koska en omista yleiskonetta). Lisää vesi ja muotoile taikinasta pallo. Litistä pallo, kiedo se tuorekelmuun ja laita tunniksi jääkaappiin.


2. Puserra liika neste pois pinaatista ja paista sitä kevyesti yhdessä sipulin kanssa. Mausta varovasti muskotilla ja suolalla ja pippurilla. Paista myös sienet voissa.



3. Kauli piirakkapohja jauhotetulla alustalla ja vuotaa paistinvuoka taikinalevyllä mieluusti niin, että taikina yltää paistettaessa hieman reunojen yli. Paista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.


4. Lusikoi pinaattiseos piiraspohjan päälle. Lisää myös paistetut sienet vuokaan.


5. Vatkaa keskenään muna ja maito, sekoita joukkoon raastettu juusto sekä ripaus suolaa ja pippuria. Kaada seos päällimmäiseksi vuokaan ja paista piirasta 35-40 minuuttia 175-asteisessa uunissa.

6. Tuoreet yrtit kruunaavat esillepanon!